Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta seuraavan kirjoituksen:

”Olen ilmeisesti epäonnistunut äidin ja vaimon roolissa.

Neljä lasta olen kasvattanut. Aluksi parisuhteemme oli ok, mutta yrittäjyys muutti kaiken.

Iskän työpäivä venyi, kun piti poiketa paikallisessa ja minä työpäivän jälkeen hain ne neljä lasta hoidosta. Osa ehti kouluun, ja sitten sairastuin. Ensin masennukseen ja sitten petti selkä.

Eikä ollut enää paluuta työelämään, ja aloin kuulla ”sähän oot vaan kotona” ”ethän sä täällä mitään tee”. Ei ihan auttanut masennukseen, kun kuitenkin huolehdin lapsista, pyykistä, ruoasta.

Aikaa kului, tuli konkurssi, onneksi minä omistin kotimme. Velkoja sain kyllä minäkin perääni sieltä. Vanhempieni perinnöllä maksoin.

Eikä ne lapset mitään helppoja murkkuiässäkään olleet. Välillä soitteli poliisit ja välillä taas soitettiin poliisille kadonneen lapsen perään. Lastensuojelu ehti tulla tutuksi. Eihän isä sinne koskaan ehtinyt, minä siellä olin hiillostettavana.


Kuva Fernando Brasil, ylin kuva Steve Halama.

Nyt on kaikki lapset vihdoin täysi-ikäisiä, isä lähti kävelemään saatuaan hyväpalkkaisen työn. Minä jäin kymmenien tuhansien velkojen kanssa, kun aiempina vuosina kaikki ovat olleet käsi auki ja isä ei tienaa. Pakkohan jonkun se perhe oli elättää.

Olkoon oppimistarina, älä ikinä rakastu luuseriin, tai laita ainakin nopeasti takaisin tien päälle. Ei ne muutu.”

Tarinan opetus: älä odota, että toinen muuttuu. Et voi muuttaa ketään muuta paitsi itseäsi.

Jos kumppanisi kohtelee sinua huonosti tai sysää kaiken taloudellisen sekä lastenkasvatusvastuun sinulle, miksi oletat, että hän muuttuisi? Kuinka kauan olet jo odottanut muutosta? Kuinka kauan jaksat vielä odottaa?

Kun mietit elämääsi taaksepäin viiden, kymmenen, parinkymmenen vuoden kuluttua, mitä uskot näkeväsi? Luuletko, että asiat ovat muuttuneet paremmaksi? Vai mietitkö, että siinä vaiheessa saatat katua sitä, että jäit huonoon suhteeseen?

Kaikkia parisuhdeongelmia ei pysty ratkaisemaan, eikä kaikkia suhteita pelastamaan. Jos olet sellaisessa suhteessa, joka ehkä voisi toimia jos vielä enemmän joustaisit ja jos toinen mitenkään joskus muuttuisi, niin mieti tarkkaan onko se sen arvoista.

Et pysty muuttamaan ketään. Etkä saa kulunutta aikaa koskaan takaisin.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Elsa Peruuta vastaus

3 vastausta artikkeliin “Mieti tarkkaan kannattaako odottaa, että toinen muuttuisi…”

  • Vahvempi kuin hän sanoo:

    Raadoin toistakymmentä vuotta suhteessa, missä oli vain minun töitä. Kasvatin lapset ja opetin lapsilleni kaiken yksin. Tein remonteista lähtien kodissamme kaiken. Mies ei jaksanut. Hän oli aina väsynyt. Hän jaksoi harrastaa ja viettää aikaa kavereidensa kanssa, käydä töissä. Kotona hän ei tehnyt mitään. Odotin muutosta vuosikaudet. Alkoi tympimään, kun isäntä nukkui ja me lasten kanssa vaihdoimme autoon talvirenkaita. Vit tti, kun vein kuumeisia lapsia pakkasella pulkalla lääkäriin, kun isä tarvi autoa, että pääsee pilkille. Elämäni oli sitä, että tyrannin elämästä piti tehdä mahdollisimman helppoa ja onnellista. Lapset kärsi ja tajusin, ettei tämä tule muuttumaan.
    Eron jälkeen mies löysi heti tinderistä uuden naisen ja kyllä nyt jaksaa. Remontoi naisen asuntoa, tekee kotitöitä, lenkkeilee ja harrastavat yhdessä koiria. Syy ilmeisestikin oli ”henkinenpaine” ja stressi, pelkästään siitä, että on lapset ja olisi tekemistä kotona. Nyt kun ei ole enää lapsia, eikä taloa, eikä niiden tuomaa ”henkistä painetta” niin kyllä nyt jaksaa!!

  • Elsa sanoo:

    Miehistä taitaa löytyä enempi kusipäitä kuin kunnollisia

  • Ninsa sanoo:

    Rupes naurattaa kun ite miettinyt voiko yrittäjän puoliso sairastua burn outtiin.. Tässä kun vielä se auttamisvelvollisuus kun ”perheyritys”.. Eivät anna työkkäristäkään työtä kun miehellä yritys. Ei sillä voihan sitä olla köyhäillä kotona kun perheessä erityislapsi ettei tästä vois muualle töihin lähteekkään. Kunhan nuorin kasvaa niin toki meen töihin. Silloin yrittäjän joustavat työajat vieläkin tärkempiä koska erityisen kuntoutus vaatii saairaalakäyntejä. (Perhe siis syy miksi meillä mies valitsi yrittäjyyden. Eihän se niin rahaa tuo pöytään kun verot mitä niitä kaikkia on joten mun todella täytys saada sitä työtä.. Jotai etätyötä..)