Mies ei tee kotitöitä, ja jos tekeekin niin tekee väärin.

Se taitaa olla miehen kanssa parisuhteessa elävien naisten yleisin valituksen aihe.

Usein valitus tietysti tapahtuu ihan syystä. Monet miehet ”eivät huomaa” sotkua ja antavat hyvillä mielin naisen hoitaa asiat. On niitäkin tavattu, jotka siivoavat tahallaan huonosti tai metkuilevat muuten, jotta pääsisi tekemästä kotihommia.

Mutta on tällä asialla toinenkin puoli. Siitä kertoo mies, joka lähetti meille Avaudu tästä -lomakkeen kautta kirjoituksen. Hänen puolisolleen ei mikään kelpaa, vaan kaikki on aina väärin tehty. Intoa kauniisiin sanoihin ja seksiin ei myöskään löydy, vaikka mies itse muistaa kehua ja kertoa rakastavansa.

Hän haluaisi edes joskus kuulla kiitosta ja kehuja:

”Monesti aloitan kotityöt ja sitten tullaan ”auttamaan”, kun tiskikoneessa on haarukat ja veitset yms. väärässä paikassa. Pyykin pesin aikanaan ihan hyvin, mutta nyt en ”osaa” sitä saatikka pyykin ripustamista. Monesti silloin istun olohuoneeseen/ tietokoneen ääreen, koen huonoa omatuntoa kun en osallistu, mutta…


Ylin kuva Ethan Sykes, kuvituskuva.

Lapsetkin tuntuvat perineen tavan ettei isää tai sen sanomisia tarvitse kuunnella, ottaa huomioon. Olen koettanut muistaa sanoa joka päivä kuinka rakastan ja vaimoni on hyvän näköinen. Useimmiten lähtiessäni aiemmin töihin annan suukon, toivotan hyvää työpäivää. Toisen puoliskon lähtiessä töihin saattaa olla että hyvän työpäivän toivotus tulee ja sehän riittää…

Seksi on upeaa, silloin kun se toteutuu n. 1krt 1-1,5kk.

Välillä mietin mitä olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Minusta miehen pitäisi saada kehuakin, ehkä soisin sen ”ilman” oikeata syytäkin, ainakin itse kehun, koska saan sillä toisen paremmalle mielelle. Virheetön en ole ja tuskin koskaan tulen olemaankaan. Oikein kaunista kesää kaikille lukijoille.”

Nimim. Mukanalukija

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eevia Peruuta vastaus

31 vastausta artikkeliin “Mies pyytää: Voisinko edes joskus saada kehuja?”

  • Onnellinen ex vaimo sanoo:

    Joku kommentoi, että olisit pikkumainen. Mielestäni et ole.

    Meillä oli samantyyppinen tilanne vuosia. En osannut enää viimeisinä vuosina tehdä enkä sanoa mitään oikein. Jos yritin keskustella muustakin kuin säästä, lapsista taivruoasta, se oli tenttaamista tai sitten sitä ei kuunneltu, puhuin kuin seinille. Jos halasin, minut työnnettiin pois. Pusut annettiin kuin listerine mainoksessa.

    Yritin kysyä, miksi näin on, en saanut vastausta. Kun sitten sain kuulla että olen liian lihava, minulla on liian pienet tissit ja väärän värinen tukka (olen tumma hiuksinen, olisi pitänyt olla blondi) , päätin että nyt loppuu tää paska ja pistin eron vireille.

    Huomiona vielä, että olin yli 5 vuotta keskustellut mieheni kanssa parisuhteen hoitamisesta, keskustelemisesta, läheisyydestä ym ja käytiin parisuhdeterapiassakin ja mikään ei muuttunut.

    Joten vinkkinä sinulle mies tai miehet, keskustelkaa sen emäntänne kanssa, kertokaa omista tunteistanne, siitä miten pahalta tuntuu kun toinen moittii ja tulee ”neuvomaan”, jos tuntee olevansa ilmaa jne. Sopikaa miten muutatte yhdessä tilannetta. Jos mikään ei muutu, kannattaa miettiä lusikoiden jakoa.

    Kun itse tuskastelin tilanteeni kanssa, miespuolinen tuttavani sanoi, että muista, että täällä eletään vain kerran. Miksi tuhlata elämää huonoon parisuhteeseen, kun voi saada hyvän ja onnellisen parisuhteen.

    Lasten tai omaisuuden takia ei kannata jäädä suhteeseen.

  • J sanoo:

    Vaimosi kuulostaa masentuneelta.

  • Lapset enää pitää tässä sanoo:

    Tämä on just kun minun elämästä ja nyt ajatukset on siinä pisteessä että onko tuota pakko sietää…tekis mieli jättäytyä pois tästä, ja antaa eukon täyttää tiskikoneen ihan itse niin kuin parhaaksi näkee. Niin ja tehdä kaikki muukin itse

  • Jonna sanoo:

    Onkohan vaimolla hormonaalinen ehkäisy käytössä?
    Vähän tulee sellainen fiilis.
    Itse kokeilin endometrioosin takia hormonikierukkaa puoli vuotta, ja se oli kyllä aika helvettiä. Se muutti mun pms kiukun jokapäiväiseksi ja seksihalut hävisi kokonaan, tuntui että suorastaan tunto hävisi alakerrasta. Se oli kauhea tunne, ettei ole oma itsensä, eikä edes nainen.

  • Lasten ja köyhyyden takia yhdessä. sanoo:

    En kaipaa kiitosta enkä kehuja. Tiedän etten ole ilo silmälle ja arkiaskareet kuuluu molemmille. Mutta en myöskään kaipaa raivareita 1-2 kertaa kuussa kuinka kukaan muu ei tee mitään vaikka itsekään ei tee ylläpitävää siivousta. Seksi on unohtunut kun itseäkään ei enää haluta.

  • Annie sanoo:

    Mä olisin joku hetki sitten voinut kirjoittaa miehestäni samanlaisen tarinan. Mä tein kotitöitä, sanoin ääneen jos ilahduin hänen tekemisistään tai vaikkapa ulkonäöstä, eli kehuin jos siltä tuntui. (Kun opetelee sanomaan ääneen positiiviset havainnot, ei niitä tarvii erikseen keksiä). Kuitenkin itse en saanut positiivisia kommentteja vaan jatkuvaa huomauttelua kuinka asiat ( kotityöt) pitäisi tehdä. Koin olevani viallinen ja etten osaa mitään. Kun lopulta mä räjähdin ja huusin naama punaisena tyyliin ”eikö sulle mikään kelpaa eikä riitä…” aloimme hiljaksiin avautua ja pohtia mitä se mies moitteillaan tarkoitti. Hän sanoi, että hän vain kommentoi kuinka toisin asiat voisi tehdä, ei syyttele eikä odota mun toimivan toisin. Mulla meni aikaa sulatella asiaa. Lopulta sovittiin, että pyytämättä annettu neuvo ON MOITE. Ja asiat jotka täytyy tehdä hänen tavallaan, hän tekee itse. Eli meillä on tosi erilaiset tavat kommunikoida, joten jatkuvasti pitää kysyä, että mitä sä tarkoitat? Kehujakin hän sanoo täysin eri tavalla kuin minä, joten en ”kuullut” niitä.

  • Mies sanoo:

    Meillä kotityöt jakautuu perheessä suht tasavertaisesti, mutta lapsen hoito on suurimmalta osalta puskettu minun harteilleni. Niinä aikoinakin kun hänen olisi mahdollista ottaa suurempi vastuu lapsen hoidosta niin se vain sysätään keinolla tai toisella minulle. Ja ei, en odota asiasta kiitosta vaan minulle riittäisi, että jokaisesta tekemästäni kotityöstä tai lastenhoidosta ei pyrittäisi löytämään jotakin minkä teen väärin. Jokseenkin raskasta sellainen. Ja olen siis perheen mies!

  • Nimetön sanoo:

    Seksi on upeaa, jaa niin kenen mielestä?

    Yhyy, vaimo toivottoo hyvää työpäivää lähtiessään töihin, mutta ei suukota, kuinka ajattelematonta!

    Kerroitko kummassakaan edellämainituissa tapauksissa toiveistasi? Ei me naiset mitään ajatuksenlukijoita olla.

    Vaikutat pikkumaiselta.

    • Puoliso sanoo:

      No jopa oli kommentti.

      Mies tekee hommia ja mikään ei kelpaa vaimolle. Niin tai näin, mies tekee aina väärin?

      Nimimerkki nimetön vaikuttaa ilkeälle.

    • Mumppa sanoo:

      Eka kommentti ja noin mäntti,voi hyvää päivää sinä ja sun katkera mieles.

  • Kenellekkään kelvannut en sanoo:

    Kyllä tuollainen harmittaa ja loukkaakin. Ja kyllä sinusta saakin niin tuntua. Kokemasi on totta. Olet tehnyt hyvän huomion ja selvästi myös punninnut omia tekoja ja suhtautumista. Minusta kuulostaisi siltä, että puolisosi ei tiedosta toimivansa vahingoittavasti. Pyrkisin pääsemään terapiaan parantamaan kommunikointia, jotta vältyttäisiin suuremmilta ongelmilta. Myös lasten takia koska, kuten sanoit he ovat oppineet eriarvoistavan käytösmallin.
    Eroa ei ehkä kuitenkaan tarvitse miettiä. Ihmisen suhtautuminen voi muuttua myös joidenkin kuormitusten myötä, joten puhukaa. Ja tavatkaa asiantuntija.

  • anonyymi sanoo:

    Olet ”liian kiltti mieheksi”. Naisethan yleensä ihastuvat miehiin, jotka ovat ”susia”, mutta kun on ollut suden kanssa naimisissa, niin osaa arvostaa kilttiä miestä. Mitäpä jos seuraavalla kerralla, kun täytät tiskikonetta ja vaimosi tulee korjaamaa, niin karjaise (todella karjaise), että tee itse kun kerran osaat paremmin ja lähdet pois. Lopetat vaimosi kehumisen. Voisit vaikka sanoa joskus, että ”oletpa rupsahtanut”, naapurin Liisakin on paremman näköinen. Lopetat suukottelut lähtiessä ja kaikki toivottelut. Sängyssä voisit todeta, että ”oletpa väljähtynyt sieltä” jne.
    Vähän äijämeininkiä kehiin! Ehkä vaimosi huomaa arvosi!

    • Apfelsine sanoo:

      Hyi hitto mikä neuvo. Toivottavasti kukaan ei puhu puolisolleen noin rumasti. Asiat avautuu keskustelemalla, ei rähjäämällä ja haukkumalla. Jos keskustelu ei auta, silloin lienee parempi erota.

  • Sää oot ihana sanoo:

    Mä voisin mieluusti vaihtaa mieheni sinuun. Saisi vaimosi kokeilla sitä toista ruohoa. Meillä ei kehuta jajos jotain joskus tehdään niin silloin ”autetaan” minua. Ukko täysin kykrnemätön kantamaan mistään mitään vastuuta. Jos ei ois niin halvatun hauska niin pihalle lentäisi..

  • Enna sanoo:

    Tunnistan itseni sekä vaimossasi että sinussa.

    Meillä on mieheni kanssa eri siisteys-standardit. Minä olen se ”riittävän hyvä”-tyyppi ja puolisoni tarkempi. Ohjenuorakseni on vuosien mittaan kiteytynyt: ”Jos ei osallistu, ei ole valitusoikeutta.” Jos siivoukseni taso ei miellytä, sitä ei saa arvostella, mutta jos kokee pakottavaa tarvetta korjata, niin antaa mennä.

    Jokusia vuosia sitten mies pyysi, että viikkaisin kalsarit tietyllä tavalla laatikkoon. ”Minä näytän, ei ole vaikeaa.” Tiesin, että minua alkaisi koko touhu pänniä hyvin pian ja vain laittaisin kalsarit laatikkoon ja mies hermostuisi, koska olin ”luvannut” viikata. Totesin, että pesen pyykin ja tuon sen makuuhuoneeseen. Jos haluaa kalsarinsa tietyllä tavalla laatikkoon, jätän ne hänen itsensä viikattavaksi. Jatkoimme molemmat elämäämme.

    Teillä tämä ”kalsarien viikkaus” tuntuu toimivan niin, että puolisosi ei anna sinun osallistua tai asettaa standardinsa sellaisiksi, että tunnet väistämättä tekeväsi väärin tai huonosti ja vetäydyt, jolloin hän ”joutuu” tekemään asiat yksin. Ainoa keino on lopettaa pelaaminen. Pyydä puolisoasi valitsemaan ”viikattavat kalsarit”: mikä on se osa siivousta, joka hänen on saatava hoitaa tavallaan. Älä hyväksy vastaukseksi ”kaikki”. Ilmoita hoitavasi työ X, jos asia ei etene. Jonka jälkeen oikeasti hoidat sen ja taklaat kritiikin sanomalla: ”Osallistun kotitöihin, koska asun täällä, en hyväksy kritiikkiä siitä, että hoidan asian parhaaksi katsomallani tavalla. Anna olla.” Kun saat yhden asian rullaamaan, niin ota seuraava homma haltuun. Vaikkapa lasten menojen koordinointia: ”Olen täyttänyt A:n terveystietokyselyn ja menen hänen mukaansa terveystarkastukseen xx.xx klo xx”

    Sitten on se osuus, joka on kaiken tämän alla. Vaimoasi harmittaa eikä se ole vain siivous. Olin itse tuossa harmituksen suossa ja pariterapian avulla pääsin kiinni juurisyihin. Minun tapauksessani kyse oli siitä, että alkuperäinen tarpeeni mihin suhteemme oli vastannut, ei enää täyttynyt. Se ei ollut huono asia, koska olimme molemmat kasvaneet ja muuttuneet. Sain sanottua ääneen, että kaipaan hoivaamista, sitä ettei kaikki ole minun vastuullani. Toivoin, että puoliso ottaisi rohkeammin isomman roolin arjen pyörittämisessä. Hoitaisi asioita ihan ilman minun lupaani.

    Toinen harmituksen aihe liittyi tavallaan samaan aiheeseen. Minulla on ollut uskomus, että kun antaa, niin saa. Minä annan nyt ja seuraavaksi on minun vuoroni saada. Olin huomaamattani ajautunut tilanteeseen, jossa olin vuosikausia antanut, antanut ja antanut ja lopulta ollut tosi vihainen. Ehkä mieheni toimintaa voi kyseenalaistaa, mutta en ollut sanonut mitä olisin halunnut enkä pitänyt omia puoliani. Olin vihainen myös itselleni, että olin ollut niin lapsellinen enkä rakastanut itseäni tarpeeksi vaan ulkoistanut onneni jollekin toiselle.

    Yksi tapa, jolla vihani ilmeni oli marttyyrimainen suorittaminen. En edes pyytänyt apua, kun vittu, kun vitutti. Meidän tapauksessa en usko, että olisimme saaneet asiaa puhuttua ilman apua.

  • Eevia sanoo:

    Oletko sanonut vaimollesi että kaipaat huomiota ja helliä sanoja ja kosketusta? Että tuntuu ettei kelpaa? Mahtavaa että haluat tehdö kotitöitä, se on jo hyvä alku. Voittehan sopia mitä sinä teet ja vaimolla ole sanomista josko homma vaan hoituu?
    Kyllä se siitä, uskoisin että vaimosi kyllä heräisi jos kertoisit toiveistasi.

  • Tero sanoo:

    Kyllä täällä tuntuu olevan kovin päsmäreitä nämä rouvat! Kehua ei saa, koska se on ällöä ja parempi olis, kun olisit se muniasi sohvan pohjalla raapiva alfauros, koska et kuitenkaan osaa sitä pyykkiä ripustaa. Onneksi en ole teidän kenenkään mies.

    • Voi sua sanoo:

      Kyllä kehua saa! Pakkokehuminen on ällöä. Tai ainakin epäaitoa.

    • Nimetön sanoo:

      Niin, koska noiden kahden vaihtoehdon välillähän ei oo mitään..
      Ootte te miehet yksinkertaisia.

  • Älä alistu sanoo:

    Hmm, ei kotitöistä pitäisi joutua ketään erikseen kehumaan, poislukien pienet lapset. Ne kuuluvat kaikille ”taloudessa” asuville, ellei toisin ole sovittu. Toki on muuten ongelmallista, jos parisuhteessa joutuu jotenkin dissatuksia ja sivuutetuksi. Se ei anna hyvää ennustetta avioliiton kestävyydelle. Eikä todellakaan ole hyvätapaista tulla korjailemaan esim. aikuisen miehen siivoustapoja… ellei sitten halua tosiaan ryhtyä miehelle äidiksi. Eikä aikuisen miehen tarvitse ”totella” vaimoaan. Jos nainen kiukuttelee aivan typerästä syystä niin ehkä naurahtaisin päälle ja käskisin miettimään onko perheessä jotain oikeita ongelmia. Jos miehenä alistuu röykytettäväksi niin se ei myöskään lupaa hyvää parisuhteelle.

    • Jyrki sanoo:

      Kyllä mun mielestä kiitos tai pieni ’kehu’ on paikallaan jos tulee tehtyä talouden yhteisiä asioita. Niitä huomaamattomia asioita on ihan liikaa ja tulee herkästi tunne ettei omia tekemisä huomaa kukaan. Se on mun mielestä tärkeää huomioimista samoin kuin kiitos pöydästä noustessa.

    • Perheestään kiitollinen ja onnellinen sanoo:

      Juuri eilen laitoin pyykkikoneen pyörimään ja kun tulin alakertaan aikeenani ripustaa pyykit, mieheni olikin ehtinyt ne jo ripustaa. Todellakin ilahduin ja kiitin. Itse laitoin koneen päälle, joten olin valmistautunut hoitamaan ripustuksenkin.

      Mieheni tekee paljon kotitöitä. Samoin lapset tekevät meillä kotitöitä. Ihan varmasti asiaa auttaa se, että näytän ilahtuvani, kun he niin tekevät. Totta, että kotityöt kuuluvat kaikille, eikä muu perhe ole mitään äidin apulaisia, mutta ei kiittäminen heistä sellaisia tee. Useinkaan he eivät tee asioita juuri kuten haluaisin, mutta mitä sitten. Ketään tai kenenkään tekemisiä ei saa pitää itsestäänselvyytenä! Kiitän minä teiniäkin, kun hän kysyy otanko kahvia, jos keittää.

      • Nimetön sanoo:

        Joopa joo. Miestä ja lapsia kummasti kuuluu kehua kotitöiden suorittamisesta, mutta kuka kehuisi sitä äitiä?!

  • E sanoo:

    Tästä kyllä pitäisi keskustella suhteen sisällä. Ei sillä, toki saa ja pitää avautuakin, mutta ei mun sanoista sulle paljoa hyötyä ole. On olemassa sellainen käsite kuin ”riittävän hyvä” ja veitsien ja haarukoiden paikka pesukoneessa menee juuri tämän käsitteen sisälle. Samoin se että tummansiniset ja mustat sukat ovat samassa koneellisessa. Samoin se että aamukahvi onkin kolmospaahtoa eikä kakkosta. Jne. Kyllä täydellisen kodinpitäjän luulis ymmärtävän.

  • Voi sua sanoo:

    Tunnen monta vanhempaa rouvaa, jotka ovat täydellisyydellään karkoittaneet elämästään mihen ja lapset. Usein myös sukulaiset ja ystävät. Sitten ollaan niin uhria.

    Älä sano vaimollesi kauniita sanoja ilman että tarkoutat sitä. Sen vaistoaa ja lopulta se ärsyttää.
    Miksi vaimosi ansaitsisi edes katteettomia kehuja käytöksellään? Toimimalla noin annat viestin, että hänen käytöksensä on ok.

    Arvosta itseäsi ja vaadi samaa muilta!

    • Miehen äiti sanoo:

      Tämä, kehuminen siksi että toiselle tulisi hyvä mieli. Voi ällö.

      Varmin erotiikan tappaja minulla on teennäisyys ja mielistely. Ylipäätään kaikki keinotekoinen käytös. Sen vaan aistii mikä on aitoa. Vaikka tarkottaisikin mitä sanoo, mutta sanomisen tarkoituksellisuus ärsyttää.

      Erotiikan tappaa todellakin myös se, jos mies on, anteeksi vaan, munaton luovuttaja. Liian herkkänahkainen loukkaantuja ei vaan sytytä.

      Se nyt vaan on niin, että se joka niitä kotitöitä enemmän tekee, tietää paremmin miten ne kannattaa tehdä. Jos esim pyykit on ripustettu väärin, se voi aiheuttaa viikkailussa ylimääräistä vaivaa.

      Esim jos ei ole oiottu riittävän huolella, voi paita vanua kymmaan muotoon ja on sitten urpo päällä. Tai lakana jäänyt ”räväyttämättä” märkänä ja aseteltu huolimattomasti kuivumaan, se on vaikea saada viikattua särmästi ja tällöin ei pysy kaapissa pinot ruodussa. Eikä kyse ole nyt armeijakurista, vaan siitä, että kaapista löytäisikin jotain, kamat mahtuisi aina liian pieniin kaappeihin jne. Asialla on siis ihan väliä.

      Ylipäätään semmonen asenne että tehdään vähän sinnepäin on vaan niin ärsyttävä. Kun tehdään, niin tehdään hyvin.

      En ole himosiivooja, inhoan sitä. Mutta sitä helpottaa kun tekee asiat huolella. Ei tekemällä, vaan pitämällä.

      Jos saa jatkuvasti korjailla aikuisen ihmisen tekemiä niin kyllä se alkaa lähinnä huoltajuudelta tuntua enemmän kuin puolisoudelta.

      Ja siihen erotiikan hiipumiseen vaikuttaa ihan kaikki. Siis IHAN kaikki.

      Itteä ei ole muutamaan vuoteen koko homma kiinnostanut. Välillä ”pa@$%aa” mutta se menee äkkiä ohi. Siihen ei tarvita kuin kynnysmatolle potkitut kengät. Taas. Kuten joka kerta monta kertaa päivässä. Reilu kymmenen vuoden ajan. Sadoista ystävällisistä pyynnöistä huolimatta. Kun ei nätti puhe auta, on jo aika selvää ettei toista vaan kiinnosta. Vaikka muija maha pystyssä kompuroi kauppakassien ja puulaatikoiden ja taaperoiden kanssa ittensä niihin hemmetin ronttosiin nurin.

      Seuraavan kerran kun tulee kotitöistä kritiikkiä, kiitä neuvosta. Ehkä se naisesikin olisi paremmalla tuulella jos seisoisit omilla jaloillasi.

      • 3 miehen äiti ja yhden vaimo. sanoo:

        Käänsit sitten alkuperäisen asian päinvastaiseksi.

        Mun mies tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia(nyt lastenlapsia) mielellään.Olin iloinen niistä tekemisistä kun katkeamatonta vuorotyötä tein vuosikaudet enkä olisi jaksanut puunata,nyppiä ja vielä vähemmän nillittää tekemisistä.
        Ruoka ja pyykit on mun hommia,näin on sovittu ja näin jatketaan.Kotonamme on hallittu kaaos mutta kaikki löytyy mitä tarvitaan.Lopettakaa kitinä ja olkaa onnellisia puolison tekemisistä.

      • Onnellinen sanoo:

        Ai, kyllä minua naisena ilahduttaa, kun mieheni kehuu tekemääni ruokaa, sanoo kauniiksi tai ostaa kukkia. Hän tekee myös paljon kotitöitä. Ei aina juuri kuten haluaisin, mutta tekee. Onneksi minulla on vaativa työ. Voin päteä asiantuntijuudellani siellä niin ei kotona tarvitse.

        Meillä on vuosien jälkeenkin joka päivä läheisyyttä, seksiä 3-4krt viikossa, lomilla enemmänkin. Ihan varmasti kehuilla ja miehen tekemillä kotitöillä (jotka kelpaavat minulle vähän vajaalla standardillakin) on osuutta asiaan.

      • Pomppufiilis sanoo:

        Jos näin tarkkaa ja v-mäistä menoa on siivouksen suhteen, niin toivottavasti olet ilmoittautunut rehellisesti suoraan toiselle osapuolelle että olet siivousnatsi, teet kaiken itse koska näet toisen siivouksessa pelkästään virheitä. Kummallekkaan ei tule paha mieli, saat siivota niin kuin haluat ja kehut siltä saralta saa unohtaa 🙂

        AP:lle, jos et ole vielä puhunut vaimolle, niin puhu. Kerro että myös sinä tarvitset kehuja, kiitosta, läheisyyttä. Jos hän ei muutu niin avioeropaperit käteen ja etsimään se onni muualta. Tässä on vain yksi elämä edessä. Jos avioero ei tunnu oikealta niin lopeta niiden kotitöiden tekeminen äläkä turhaan sitä vaimoa hehkuta niiden tekemisestä. Hän sen tien itse valitsi. Äläkä koe huonoa omaatuntoa siitä.

      • H sanoo:

        Melkoisen passiivis-aggressiivinen kommentti, josta ei juuri ole hyötyä nimimerkille Mukanalukija.

        Ei mies tässä minusta ole seisomatta omilla jaloillaan. Ei mies tässä ole se, jonka pitää tehdä jotain lisää. Vaan naisen pitää muuttaa itseään. Tunnistaa ja tunnustaa, että mies on osallistuva ja antaa hänen tehdä. Turha tulla rouvan ohjeistamaan sellaista ihmistä asioiden tekemisessä, joka on ennen osannut niitä tehdä aivan riittävästi kummankin tarpeisiin. Tämän kirjoittajan naista vaivaa kyllä jokin muu asia kuin se, mitä mies tekee tai miten mies tekee. Rouva tarvitsisi mielestäni jonkinlaista apua, jossa käsiteltäisiin, miksi hän on koko ajan vihainen ja estää koko perhettä olemasta onnellinen. Naisen tulisi selvittää, mistä hän on niin katkera. Pariterapia voisi olla hyväksi molemmille lisäksi.

        Jos itse olisin tuollaisessa parisuhteessa, jossa tekemisiäni tai minua ei lainkaan arvostettaisi, pakkaisin veitseni jo tässä vaiheessa. Etsisin suhteen, jossa voisin hengittää.

        Ennan kirjoittamaa pitkää, hyvää kommenttia komppaan täysin.