Huono Äiti sai avauksen mieheltä:

Haluan kertoa aiheesta, josta ei juuri puhuta. Lopetin hyvän ihmissuhteen naiseen hänen liki aikuisten poikiensa takia. Pojat olivat sen ikäisiä, että olisivat voineet hyvin asua omillaan, mutta pojat olivat koko ajan äitinsä omakotitalossa. He jättivät kaljatölkkinsä ja roskansa ja pyykkinsä ympäriinsä kuin porsaat ja selvästi kaikin tavoin ilmaisivat minulle, että olen todella ei-toivottu henkilö heidän äitinsä elämässä.

Äitinsä ei ollut mikään nössö, mutta selvästi puun ja kuoren välissä, koska lukkojen vaihto on todella raju teko, minkä ymmärrän tai omien lasten kadulle heittäminen. Taustalla hääri hienovaraisesti heidän isänsä, joka innosti poikia toimimaan kaikessa äitiään vastaan. Siksi lopetin ihmissuhteen varsin ihanan naisen takia. Onko kenelläkään miehellä samaa kokemusta? Tai onko sinulla äiti kokemusta siitä, että jäät puun ja kuoren väliin kun aikuistuneet lapset jäävät terrorisoimaan elämää?

Nimimerkki: Mies, joka luovutti

Eripurat aikuisten lasten ja uuden kumppanin välillä voivat tehdä paljon vahinkoa toimivalle parisuhteelle. Monesti näiden lasten vanhemmat ajattelevat, että miksi lapseni ei ole onnellinen puolestani tai miksei lapseni voi hyväksyä uutta kumppaniani. Ihmistä jota rakastan. Kenestäkään ei tarvitse tykätä, mutta hyväksyminen on oikeasti aika pieni asia. Varsinkin aikuiselta. Tämän tekstin kirjoittajan kumppani oli sikäli hyvässä tilanteessa, että lapset olivat jo aikuisia ja olisivat kyenneet asumaan omillaan pois kotoa.

Kaljatölkkien jättäminen ympäri kotia ja roskaaminen kertoo itsekkyydestä ja kunnioituksen puutteesta. Tässä tilanteessa olisi ollut sopivaa antaa lasten aikuistua hetki kodin ulkopuolella. Lapset olisivat saaneet mahdollisuuden aikuistua ja äiti sekä tekstin kirjoittaja olisivat voineet antaa parisuhteelle mahdollisuuden. Äidin rakkaus kuitenkin voitti tässä tapauksessa. Omia rakkaita lapsosia on vaikea potkia pihalle, vaikka se olisikin oikea ratkaisu.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Do it Peruuta vastaus

18 vastausta artikkeliin “Mies kertoo: lopetin parisuhteen naisen aikuistuvien lasten takia”

  • En ole katkera mutta kuitenkin.. sanoo:

    Mieheni toi 10-vuotiaan tyttärensä asumaan kanssamme..ei saatu luotua minkäänlaista suhdetta, ei vieläkään ja hänkin jo 50-v..vikaa oli varmasti minussakin mutta niin oli miehen vaatimuksissakin..onneksi se aika on ollut ohi jo yli 30 vuotta.

  • Nimetön sanoo:

    No, sinä et nyt vaan kuulu tuohon perheeseen, joten parempi on, että lähdit.

  • Kleopatra sanoo:

    Kyllä minun mielestäni äiti oli nössö tässä tapauksessa, tietysti omat lapset on rakkaita, mutta kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla omakin elämä. Vaihtoehto olisi hyvä muuttaa miehen kanssa yhteen toiseen asuntoon ja myydä tämä toinen asunto, sanoa pojille että teillä on nyt XX päivää tai kuukautta aikaa etsiä oma asunto jos äiti ei olisi sallinut poikien käytöstä loppu olisi hyvä toisenlainen

  • Ainoa lapsi sanoo:

    Aikuinen tytär kertoo: Äidin jo vähän vanhemmalla iällaä löytynyt suuri rakkaus oli tuurijuoppo mies joka teki äidistäni läheisriipouvaisen ja löi kiilaa minun ja äitini väleihin. Sai äitini myymään omaisuuttaan ja eli äitini rahoilla. Onneksi kuoli äkkiä ja yllättäin. Tosin se ei korjaa enää äitini ja minin välejä koska nyt äidillä on muistisairaus ja olen yhä, sen miehen sanoin ”maailman ikävin ihminen”… Että sellainen tie meillä

  • Kunnioitusta! sanoo:

    Jos minä olisin tuon naisen roolissa, niin laittaisin talon myyntiin ja hankkisin uuden kodin ja pojat saisivat siinä vaiheessa etsiä itselleen asunnot myös. En missään tapauksessa hyväksyisi tuollaista käyttäytymistä miesystävääni kohtaan. Järkyttävän epäkunnioittavaa, en sietäisi yhtään sellaista, olisin tuossa vaiheessa jo lähtenyt itse menemään, jos riiviöt eivät olisi lähteneet. Omat kokemukseni asiasta on jotain ihan muuta, onneksi.

  • Uhkauksia satelee sanoo:

    Olen miehenä samassa tilanteessa, mutten anna periksi. Onneksi emme asu yhdessä. Se oli auuri haaveeni, mutten voi asua naisen pojan kanssa saman katon alla. Uhkailee äitiään ja käyttäytyy kuin sika – kukaan ei uskoisi ulkopuolisista. Poika on menestyvä, mutta isältään oppinut, että äiti on pelkkä roska. Toivottavasti voimme muuttaa vaikka ulkomaille joskus.

    • Zuppi sanoo:

      Nimimerkille : Uhkauksia. Pidän peukkuja! Tiedän tilanteen! Koita jaksaa!!! Olet oikeassa!

  • Hurts sanoo:

    Kuulostaa siltä, mitä kohden täällä ollaan menossa myös. Itseäni sitoo kuitenkin yhteinen lapsi, joka pian kaksi vuotias. Olen vakavissani miettinyt, olisiko minulla isänä mahdollisuus saada yksinhuoltajuus tai vähintäänkin lähivanhemmuus erotilanteessa. Jo nyt näen, miten lapsemme osaa pelata äitiään ja mahdollisesti tulee lopullisesti kääntämään meidät toisiamme vastaan vanhempina. Puhumattakaan siis puolisoni vanhemmasta lapsesta, joka voi huoletta luottaa siihen, että tulevaisuudessa äitinsä korjaa käytetyt kondominsakin lattialta. Minulle tehtiin suhteemme alkuvaiheessa selväksi, ettei minun tule poikaa ojentaa, eikä yhteistä lastamme kuin omaa vanhempaa lastani. Niinpä nyt sitten katselen voimattomana sivusta, kun puolison poika oireilee ja puoliso koittaa kaiken hyvittelemällä parantaa ja samaan aikaan uupuu. En väitä olevani itse millään tavoin ongelmaton henkilö taikka syytön tilanteen eskaloitumiseen. Siksi koenkin jo etukäteen syyllisyyttä, jos päädyn pakenemaan ja pelastamaan itseni. Realistisesti en usko, että tässä maassa isänä voisin saada tasapuolista kohtelua lapsen yksinhuoltajuutta vaatiessani, joten oikeastaan epätoivo pidättelee minua suhteessa, josta rehellisyys ja toisen aikuisen kohtaaminen on kadonnut.

    • mummuvaan sanoo:

      Mitä ihmettä oikein tarkoitat tällä: ”Itseäni sitoo kuitenkin yhteinen lapsi, joka pian kaksi vuotias. Olen vakavissani miettinyt, olisiko minulla isänä mahdollisuus saada yksinhuoltajuus tai vähintäänkin lähivanhemmuus erotilanteessa. Jo nyt näen, miten lapsemme osaa pelata äitiään ja mahdollisesti tulee lopullisesti kääntämään meidät toisiamme vastaan vanhempina.”
      Tulipa inhottava olo kirjoituksestasi.

      • Toinen mummo vaan sanoo:

        Ihan asiasta hän kirjoitti. Ikävää, että on pieni yhteinen lapsi.
        Kyllä isäkin osaa olla hyvä vanhempi yksinhuoltajana.

    • Do it sanoo:

      Kuulostaa siltä, että tarvitsette apua kasvatuksen tuomiin haasteisiin. Ottakaa yhteyttä perheneuvolaan ja pyytäkää apua! Ei pieni tai isompikaan lapsi voi määrätä menoa perheessä, vaan aikuisen on otettava ohjat ja asetettava rajat jo lapsen turvallisuuden takia. Vielä ei ole myöhäistä korjata asioita! Te vanhemmat vaikutatte siihen, miten ja millaisia lapsia kasvatatte.

      • Hurts sanoo:

        Juuri tämä <3 Apua tarjottiin jo ennen yhteisen lapsen syntymää neuvolasta, mutta äiti torjui tarjouksen. Menemättä yksityiskohtiin, niin nyt ollaan pulassa ja puolison pojalle kaivatun avun saaminen menee ensi vuoden puolelle. Me parina tulemme saamaan apua ehkä jopa aiemmin. Suurin ongelma minun näkemykseni mukaan on nykyisessä akuutissa tilanteessa, ettei puoliso osaa tunnustaa voimattomuutta itselleen, eikä muille. Poikansa toivetta noudattaen on kaikki yhteiset keskustelut pojan isän kanssa sivuutettu, eikä puolisoni vanhemmille ole kerrottu mistään perheemme ongelmista.

        Ja vastauksena ensimmäiselle jmummolle, niin juuri tätä tarkoitin. Ja sinulle vastannut kirjoittaja vastasi huomattavasti diplomaattisemmin kuin olisin itse osannut ja täsmällisesti oikein.

        • mummuvaan sanoo:

          Selitäpä tämä yksi lause, jos kolme oli liikaa: ”Jo nyt näen, miten lapsemme osaa pelata äitiään ja mahdollisesti tulee lopullisesti kääntämään meidät toisiamme vastaan vanhempina.” Puhutko tosiaan alle kaksivuotiaasta lapsestasi? Ja haaveilet vielä yksinhuoltajuudesta?

          • Hurts sanoo:

            Mitä selittämistä tässä on? Ellet sinä kykene lukemaan ihmisiä, niin jotkut kykenevät silti. Helposti alle kaksivuotiaalle on kehittynyt kyky tunnistaa, jos toinen vanhemmista on kykenemätön käsittelemään laosen pettymystä (otetaan esimerkiksi tutista vierottaminen, ettei tarvitse käyttää energiaa vaan rautalankaa) ja antaa joka kerran periksi joko itkulle tai uhmakohtaukselle. Kyllä kait nyt tämän verran isovanhpana sentään olet kyennyt lapsia itsekin havainnoimaan? Oliko muuta?

  • Tiana sanoo:

    Olen itse naisena vähän samanlaisessa tilanteessa. Miehen 3 vanhempaa lasta tekevät parisuhteestamme todella vaikean. En pysty kuvittelemaan että perustan perheen, yhteisen kodin ja mukana muuttavat jo lähes aikuiset/ aikuiset lapset joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä kotona mitään. Kunnioitus ja arvostus isäänsä kohtaan, sitä ei ole. Se mitä vaativat ovat rahaa mutta mitään ei sen eteen tehdä. Ei viedä roskia, ei siivota omia sotkuja, ei huolehdita omia pyykkejä edes kaappiin tms. Kaikki jää siihen mihin kädestä lähtee.

    Omat lapseni ovat ihan erilailla kasvatettu. En ole kenenkään kodinhoitaja vaikka olen äiti. En halua olla se ”paska äitipuoli” joka on vain vaatimassa. Mielestäni kun tällaiset asiat kuuluvat kaikkien asujien harteille, etenkin kun puhutaan tuon ikäisistä lapsista. Kiireellisimpien ruuhkavuosien aikana ei ole aikaa tällaiseen..

    Omat lapset ovat oppineet asiat jo alakoulussa. Oon surullinen. Mutta koen että taakka on liian suuri. Enkä syytä näitä lapsia. He elävät miten on kasvattettu, eli kaikki tiet on siloitettu ja pehmustettu eikä mitään ole koskaan tarvinut tehdä. Se on niin täysin erilaista, miten omani kasvatan ja tähän mennessä he ovat myös hyvä peili onnistumisesta. Muutosta ei ole tapahtunut, vaikka näistä on miehen kanssa puhuttu monet kerrat. Valitettavasti hän ei pysty muutokseen. Ja sen olen hyväksynyt nyt.

  • Herranterttu sanoo:

    Ymmärrän oikein hyvin tämän miehen tilanteen. Ja myöskin äidin tilanteen, mutta olisiko äiti kumminkin voinut pikkusen potkasta aikuisia poikiaan persauksille? Eihän tuollainen käytös ole soveliasta missään huushollissa. Aika itsekkäitä miehiä kasvaa tuolla meiningillä ja kuka nainenkaan tuollasta touhua viitsii katsoa. Kysymys on nimenomaan toisten ihmisten arvostuksesta ja kunnioituksesta. Koti on koti, jota jokainen siellä oleva kunnioittaa edes jonkinlaisilla käytöstavoilla.