”Tämä on tosi tarina siitä, miten korona sekoitti meidän perheen arjen ja kuinka vähän sitä voikaan saada aikaan, vaikka on koko ajan kotona.
Meillä on 8kk vauva ja isoveli 6v. Olen vielä äitiyslomalla ja mieheni töissä. Tai siis… oikeasti kukaan ei ole missään. Paitsi kotona.

Luen mahdollisimman vähän mitään uutisointia aiheesta korona. En halua käyttää jokaista hetkeä ahdistuen ja peläten pahinta, eikä suoraan sanottuna ole oikein aikaakaan. Mies kuitenkin haluaa. Hän haluaa lukea kaikki kamalimmat uutisaiheet ja kieriä niissä kuin koira hevosenp*skassa. Ikävä kyllä hän haluaa myös jakaa. Kaiken ja koko ajan.

Jokunen viikko sitten hänen uutishimoaan alkoi ruokkia korona, tuo kaiken kansan yhteinen puheenaihe. Siitä oli suunta vain alaspäin. Tiesittekö että aiheesta riittää helposti luettavaa 24 tunniksi päivässä? Tiesittekö kuinka paljon sitä tutkitaan, päivitellään ja uutisoidaan? Minä tiedän enkä välittäisi tietää. Lapsenikin tietää. Onneksi häntäkään ei aihe hirveästi innosta, ei näy vievän yöunia.

Minä olen ihminen joka toimii perheen parhaaksi miten vain kykenen, enkä nyt ehdoin tahdoin ketään haluaisi sairastuttaa. Mutta kun meillä eristetään naapurin lainaama sytkäri, yritetään estää lasta ulkoilemasta kaverin kanssa tai edes yksin, koska kaveri oli keinussa ja koski siihen ja minua, aikuista ihmistä vahditaan käsienpesulla että teenkö oikein, pesenkö kunnolla.

Meillä on loputtomiin aikaa kotona, nyt voi hoitaa loppuun kesken jääneet projektit ja leipoa! Pelata! Askarrella! Siivota! Pestä ikkunat ja matot! Ja mitä teen minä? En mitään. En yhtikäs mitään. Okei, pelaan ja rakennan legoilla lapsen kanssa mutta muuten, en mitään. Ahdistun pelkästä miehen läsnäolosta ja haluaisin karata jonnekin kauas. Edes Uudenmaan rajalle. Kotiin äidin luo. Vaikka kauppakeskukseen.

Someen pakeneminen on huono kauppa, sielläkään ei rauhaa saa. Odotan että ihmiset kyllästyvät ja löytävät muita puheenaiheita. Siihen asti en puhu.
Yritän reipastua ja saada aikaan. Mutta en ehkä jaksa. Yritän myös kiittää itseäni silloin tällöin. Siitä että meillä asuu yksi aikuinen. Että lapset saivat ruokaa tänäänkin. Että meillä puhutaan vähän muustakin kuin koronasta.

Hillevi
 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Chinchi Peruuta vastaus

19 vastausta artikkeliin “Mieheni tuli hulluksi koronauutisista”

  • Susanne sanoo:

    Ehkä hieman myöhässä kommentti, mutta kuitenkin..itseäkin ahdistaa tämä liian ”lepsu” suhtautuminen Koronaan täällä! Minusta miehesi toimii esimerkillisesti ja olisin hänestä erittäin ylpeä! Välittää teistä todella, kun ei halua teille tartuntaa! Saisi suuri osa Suomalaisista ottaa hänestä mallia niin ehkä pääsisimme eroon Koronasta sen levittämisen sijaan. Olet onnekas, kun sinulla on noin välittävä sekä vastuuntuntoinen mies! Ne ovat harvassa ilman koronaakin! Olen asunut 11v. Saksassa ja siellä miehesi olisi erittäin normaali! Hienoa, että tällaisia ihmisiä löytyy myös Suomesta ja ovat tajunneet, että ”minä suojaan sinua ja sinä minua” teoillani sekä myötävaikuttamalla!

  • Annika sanoo:

    Jotenkin pelottavaa lukea, että täystyöllistetyn äidinkö pitäisi vielä olla panikoivan miehen tukena 24/7! Hei haloo, avautukoon ystävilleen niin että saavuttaa toimintakyvyn ja alkaa auttamaan perheen pyörityksessä. Kyllä se on jokaisen vastuulla vähän miettiä ilmapiiriä kotona ja aikuisen vastuulla on suojella lapsia uutisoinnilta ja selitää lapsentasoisesti tätä tilannetta ja lievittää pelkoja, ei lietsoa niitä. Tsemppiä kirjoittajalle!

  • Biritta sanoo:

    Ei helvetti nainen ajattelee vaan itseään, säälin miestä joka yrittää varjella perhettään ja käsittelee ahdistusta näin eikä saa vaimolta tukea.

  • M sanoo:

    Jep, kuulostaa tutulta. Meillä myös mies sekosi koronasta. Onneksi tilanne on hieman hellittänyt alusta, jolloin hän panikoi asiaa 24/7, halusi myös jakaa jatkuvasti jotain uutisia aiheesta, eikä sitten kyennyt osallistumaan ollenkaan esim lasten- tai kodinhoitoon. Näin mieheni myös itkevän kunnolla ehkä ensimmäisen kerran koskaan.

    Meillä myös lapset kuulevat kaiken mitä keskustellaan aiheesta. Itselläni on täysi työ sitten rauhoitella 7 ja 10-vuotiasta, ottaa vastaan heidän tunteenpurkaukset, kun ovat turhautuneita siitä että eivät näe kavereita tai pääse harrastamaan. Ja toki minä hoidan koulut ja keksin heille tekemistä ym, miehestä ei siihen ole.

    En olisi ikinä uskonut, että muuten hieman tunteettomaksikin osoittautunut mies romahti näin täysin tästä korona-aiheesta. Onneksi itselläni kaikesta huolimatta suht rauhallinen olo vielä, tosin nyt vähän aikaa sitten suutuin kyllä miehelleni siitä että joku raja minullakin on. On ok että lapset tukeutuvat minuun jatkuvasti, mutta aikuinen mies voisi vähän edes koittaa ryhdistäytyä. En jaksa olla loputtomiin kaikkien tukipilari tässä perheessä, ei tilanne kuitenkaan ole minullekaan mikään helppo.

  • Karkaa! sanoo:

    Jos mitenkään mahdollista järjestää näissä oloissa, lähde muutamaksi yöksi pois kotoa ja jätä mies hoitamaan lapset. Herännee taas toimimaan kun ei voi laskea sen varaan, että hoidat yksin kodin ja lapset.

  • Lampiska sanoo:

    Ja tuleehan se korona, jos ette noudata eristysohjeita. Että mies on sinällään oikeassa.

  • Lampiska sanoo:

    Aloittajaa ahdistaa yksi ja miestä toinen. Lasta ei saa päästää ulkoilemaan kaverin kanssa. Kyllä meilläkin käsienpesua kytätään, puoleen ja toiseen. Tiettyä ”hulluutta” (aloittaja valitsi sanan, en minä!) on myös kaiken kieltäminen kun kulkutauti tappaa satojatuhansia maailmalla ja on Suomessakin validi uhka.
    Pitäisin henkisenä väkivaltana sitä että mies ei saa kotoa tukea ahdistukseensa. Kiva jos aloittaja pystyy suhtautumaan tähän kotoilukautena, mutta on kyllä paljon normaalimpaa pikkuisen ”seota”.

  • Chinchi sanoo:

    Vastuullinen aikuinen ei nyt päästä lasta kaveria tapaamaan tai käymään yleisessä leikkipuistossa. Miten vaikeaa voi olla muuttaa omia luutuneita tapoja? Menevätkö ne ja oma mukavuus lapsen turvallisuuden edelle?

  • Riitta sanoo:

    Paras lähestymistapa on ottaa rajoitukset osaksi arkea ja sen kälkeen unohtaa koko korona.

    Miehen toiminta vaikuttaa nyt vähän ylihysteeriseltä: mistä hän oli kiinnostunut ennen koronaa? Telkkarissa pyörii nyt hyviä tv-sarjoja 2. Maailmansodan ajoilta (mm. Maailma liekeissä ja Rantahotelli), kun katsoo niitö, menevät nämä nykyiset murheet perspektiiviin.

  • Äitiliini sanoo:

    Kauheaa, surullinen tarina. Mikä ihmisiä vaivaa. Vaikka aihe herättää mielipiteitä niin joku maalaisjärki. Kyllä meillä lapset näkee kavereitaan, käyvät jopa yökylässä ja minä kierrän aikani kuluksi kauppoja sekä näen ystäviä ihan tyytyväisenä. Mies käy töissä. Hulluksi tulisi meistä kaikki neljän seinän sisällä, kyllä minimaalinen koronan riski täällä Uudenmaan ulkopuolella on hyvin kestettävissä. Otan sen riskin oikein mielelläni.
    Jos minulla olisi tuollainen ukko niin saisi kyllä kuulla kunniansa, voisi ihan itse lähteä johki korpeen evakkoon.

    • Kahden pienen äiti sanoo:

      En nyt tässä tilanteessa lähtisi vetoamaan maalaisjärkeen. Italiassa ja Espanjassa ihmisten kontakteja ei alussa rajoitettu kuten meillä ja ihmiset eivät totelleet määräyksiä, koska pitäähän sitä nyt voida ystäviä nähdä. Jokainen voi katsoa lopputuloksen. Minä en anna lasten mennä ulos kavereiden kanssa eikä meiltä mennä mihinkään muualle kuin töihin ja kauppaan. Ulkoillaan lähimaastossa ja pysytään kotona, kuten on määrätty. En ymmärrä, miksi sääntöjä ei noudateta.

    • Surullinen sanoo:

      En halua olla ilkeä, mutta elätkö tynnyrissä? Kun hallitus sanoo että kaikkia sosiaalisia kontakteja on vältettävä, niin se on yksinkertainen ohje. Ei yökyläilyä, ei kyläilyä, ei kaupoissa hengailua. Joka ikinen kerta kun olet tekemisissä kenenkään kanssa (tai edes samassa tilassa), mahdollistat taudin leviämisen eteenpäin.

      Olipa surullista lukea kommenttisi, vaikka tiedänkin että toimit ymmärtämättömyyttäsi etkä pahuuttasi.

    • Tehohoitaja sanoo:

      Ihan oikeasti, kuinka tyhmiä ihmiset on?? Olen töissä HUS:n yhdellä teho-osastoista ja voin kertoa, ettei tämä tauti ole vitsi. Potilaspaikat, hengityskoneet, hoitajat ja kaikki on loppu. Lisää potilaita tulee ovista ja ikkunoista. Eikä corona ole vain riskiryhmille vaarallinen. Olen hoitanut perusterveitä, alle 40-vuotiaita, jotka coronaviruksen vuoksi ovat tehohoidossa jo toista viikkoa.

      Nyt itsekkyys pois ja vastuu omista tekemisistä. Kyllä se virus vielä Uudenmaan ulkopuolellekin leviää. Itse antaisin mitä vain, jos saisin tällä hetkellä eristäytyä perheeni kanssa kodin suojaan sen sijaan, että joudun tahtomattani tekemään ylitöitä ja vuosilomakin on peruttu. Sen takia, että pari muutakin on ajatellut kuten sinä, eikä ole pysynyt kotona.

  • Mira sanoo:

    Sano sille, että se mistä puhuu, sitä vetää puoleensa. Kannattaa vaihtaa aihetta, se on turvallisempaa.

  • Sitä se on... sanoo:

    Voin samaistua fiilikseen.Meillä kaikki kolotukset ovat koronaa,pienikin äänen käheys,37 asteen lämpö;koronaa,selkäkipu on koronaa..luetaan netistä oireita ja milloin mitäkin.Itse olen hoitanut perheen arkea,etäkoulua,kotia,ollut erotuomarina seinille hyppivien koululaisten kanssa ym parhaani mukaan,ja samalla seurannut ja kuunnellut mieheni hidasta kuolemaa koronaan. En vähättele sairautta!En todellakaan,enkä sitä kenellekään toivo,mutta kuukauden tätä seuranneena alkaa itselläkin vintti pimentyä..paremmin tätä eristystä kestäisi jos toinen osallistuisi arkeen,mutta ei voi koska saattaa olla korona…..lueteltujen oireidensa mukaan hänellä on ollut korona jo useamman vuoden ja estänyt aktiivisen elämän…

  • Marsu sanoo:

    Just näin. Toivottavasti kerrot miehellesi miltä tuntuu ja otat itsellesi aikaa yksin. Iltalenkki vaikkapa ilman lasta ja miestä. Otat aikaa hiljaisuudelle. Itsekin tulen hulluksi koronauutisista enkä jaksa välil ketään. Onneksi mies kuormittuu myös ja ymmärtää että pitkä lenkki ulkoilmassa tekee hyvää. Tai oma aika suljetun oven takana virkaten koria ilman häiriöitä.

    Tuo edellinen kommentti aikuisuudessa ei pidä paikkaansa. Ei ole aikuismaista vahtia aikuisen ihmisen tekemisiä ja suunapäänä tiedottaa asioista, mikä vain itseään kiinostaa. Aikuismaista käytöstä on kertoa miltä tuntuu ja jakaa vastuuta ja antaa aikaa ja tilaa hengittää.
    Toivottavasti keskustelet siitä mikä ahdistaa ja otat aikaa itsellesi.

  • Calm down sanoo:

    Minusta kirjoituksesi oli hyvä ja ymmärrän kantasi. Voisitko kertoa miehellesi miltä sinusta tuntuu? Hän ei ehkä ymmärrä miten hänen vöyhöttäminen sinusta tuntuu? Sopikaa joku hetki milloin puhutaan koronasta ja muulloin ei. ?

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Ehkä sinun olisi ymmärrettävä, että ihmiset reagoivat kriisiin eri tavoin, yksi työntää pään puskaan ja toinen haluaa tietää siitä kaiken. Sinä olet ahdistunut, kuten on miehesikin, molempien ahdistuksen syy on korona, eikä teistä kumpikaan ymmärrä toistaan.

    Onneksi miehesi osaa huolehtia siitä, ettei lapsesi käy hakemassa tartuntaa perheellenne leikkipuistoista tai kavereilta, eikä teillä miehesi ajattelevaisuuden ja valppauden vuoksi tarvitse viettää ennen aikaisia hautajaisia. Harmittaahan se sinua, jep jep, ja mökötät kuim teini. Hyvä, että miehesi on se teidän perheen aikuinen, ilman häntä ei perheessänne olisi yhtään aikuista.

    • Leena sanoo:

      No johan on mietteitä. Niin fiksuja ja rakentavia !!! Oletan että vastauksessa on puhdasta ironiaa tai veistelyä. Kuka nyt tosissaan moista roskaa kirjoittaisi😂. Kaikki tuki äideille jotka eivät ehdi miettiä koronaa lastensa ja miestensä hoidolta.