Huono Äiti sai avautumisen:

”Rakas parviäly,

Olemme 10 vuoden suhteen jälkeen tilanteessa, jossa on käynyt ilmi, että puoliso kokee olevansa polygaminen ja itse olen sangen vahvasti monogamian edustaja.

Olemme(/olen!) yrittäneet miettiä, miten voisimme olla molemmat vielä yhdessä onnellisia? Onko teillä omakohtaisia kokemuksia/toimivia ideoita, miten kaksi eri näkökulmaa voisi löytää jotain keskitietä ja kompromissia?

Ainut, mitä itse olen keksinyt on se, että puolison pitäisi kyetä olemaan avoimempi ja rehellinen asiasta – suhteistaan. Itse voisin tulla vastaan esimerkiksi tietyin säännöin niin sanotusta testiajasta.

Mies vain kokee, että hänellä ei ole mahiksia kompromissiin, vaan joko hän käy panemassa muiden kanssa tai sitten ei.

Ethän tule ihan ajatuksen tasolla moralisoimaan, olen jo riittävän hajalla tässä kokonaisuudessa (johon yllättäen liittyy paljon muitakin juttuja)..halu pysyä yhdessä löytyy molemmilta, mutta pitäisi voida olla onnellisiakin.”

Nimimerkki Puoliavoin?

Hyvä nimimerkki Puoliavoin, olet tekemisissä perustavanlaatuisten asioiden kanssa. Polyamorinen suhde voi olla haastava silloinkin, kun molemmat ovat varauksetta sen kannalla. Kun taas monogaminen ja polyamorinen ovat suhteessa, siitä ei välttämättä löydy sellaista kompromissia, jossa molemmat voisivat itseään perustavanlaatuisesti muuttamatta olla suhteessa. Polyamorinen suhde toimii hyvin harvoin, jos koskaan suhteen ”pelastajana”, jos suhteessa on ongelmia. Polygamia vaatii hyvää keskusteluyhteyttä ja luottamusta. Jos todella rakastatte toisianne ja haluatte pysyä yhdessä, kokeilkaa. Mutta olkaa valmiita puhumaan rehellisesti, jos asia tuntuu pahalta eikä toimi. Saattaa olla helpompi olla yksin tai kokonaan uudessa suhteessa, kuin miettiä, kuinka itselle tärkeä ihminen viettää aikaa kolmannen osapuolen kanssa intiimisti.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Anjuta Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “Mieheni haluaa olla polygaminen, minä en. Mites nyt suu pannaan?”

  • Panikoiva ja mustis sanoo:

    Itselleni kävi samanlainen tilanne ja suostuin kokeilemaan polyamoriaa. Mieheni löysikin toisen naisen, johon rakastui voimakkaasti. Seksi vielä meni, mutta kun rakastui ja laittoi tämän toisen suhteen meidän avioliittomme edelle kaikessa, aloin voida todella huonosti ja sairastuin paniikkihäiriöön. Ei tuollaista elämäntapaa voi elää vain toista miellyttääkseen. Erohan siitä tuli hyvin vaikeiden aikojen jälkeen.

  • Thx sanoo:

    Kun mies kosi, keskustelimme tuntemiemme ihmisten suhdemuodoista. Olemme kummatkin aika seikkailunhaluisia, muttei erityisen seksintarpeisia. Päädyimme monogamiaan.

    10 v ja 2 lasta myöhemmin, monogamia jätti minulle paljon toivomisen varaa, mutta hän ei halunnut avata suhdetta, joten puristin ja pysyin. Kuin neljänkympin kriisi iski, tulikin hän minun luokseni ja kertoi tarpeistaan elää vapaammin. Sanoin että tottakai: uusi auto, kaveri, harrastus, tyttöystävä, muutto, uusi lapsi, uusi talo, uusi metsä? Ei tehtäväni ole estää hänen elämistään, kerran sitä vain elää, kokeillaan kaikkea mitä hän haluaa, ja maksan ja otan lainaa oman osuuteni jos tarvitsee. Monta uutta asiaa ja kaveria löytyikin, osa tinderistä. Aina kun hän pyysi vapaa-aikaa, sen annoin, samalla sain myös omaa vapaa-aikaa kavereille ja harrastuksilla, soolomatkoille. Keskustelimme rajoistamme – oma perhe ja turvallisuus aina ykkönen. Lopulta hän ei päätynyt romanttiseen suhteeseen, mutta muuten löysi elämäämme ihania asioita ja ihmisiä, eikä enää koe että on ”jumissa” avioliitossa.

    Noin vuotta myöhemmin elämääni osui eräs Tärkeä Henkilö, joka täytti useita toiveita ihmisestä jota kaipasin, olin valmis rakastamaan häntäkin. Hänen elämässään on sopivasti tilaa minulle parin kuukauden välein. Minusta on avautunut uusia puolia ja tuntuu että elämäni on täysi. Muutenkin soolo-vapaa-aika tuottaa paljon onnea ja jaksamista työhön sekä siihen, että olen iloinen äiti.

    Minä ja mieheni elämme täyttä elämää, mutta muistamme aina laittaa oman suhteen, omat lapset, oma terveys prioriteettina! Yhteistä aikaa ja välittämistä pitää järjestää. Olemme kummatkin fiksuja ihmisiä jotka eivät hormooni/kännihuuruissaan törttöile, voimme luottaa siihen että toinen osaa tehdä parhaat ratkaisut itselleen, mokaamatta perhettämme, eikä kylillä puhuta. Totta kai välillä tarpeet menevät ristiin ja harmittaa, silloin pitää muistaa sekä rakastaa toista että kertoa omista tarpeistaan.

    Mikä on teidän tienne on polyamoriassa, vai onko sitä? En tiedä. Mutta jos on rakkautta, tahtoa, järkeä, niin löydätte kyllä ratkaisun jossa kumpikin saa elämäänsä kaipaamiaan asioita.

  • Kuuppa sanoo:

    Ei polygamia tarkoita sitä, että nussitaan ympäriinsä. Miehesi ei taatusti ole ”polygaminen”, onpahan vain kyllästynyt yksiavioisuuteen ja haluaa käydä vieraissa ilman syyllisyydentuntoja.

  • Poly vaimo sanoo:

    Olen itse monogaminen mutta polyromanttinen ja avoimessa suhteessa. Tämän kysymyksen asettelu kuulostaa kaukaiselta polyamoriaan tai vastaavaan. Tämä kohta ”Mies vain kokee, että hänellä ei ole mahiksia kompromissiin, vaan joko hän käy panemassa muiden kanssa tai sitten ei.” – hui kamala! Monisuhteellisuus on täynnä kompromisseja, yhdessä sovittuja rajoja ja paljon, PALJON keskustelemista. Tää kuulostaa nyt yksipuoliselta sanelulta, ei keskustelulta.

    Itse olen tosiaan ehdottomasti monogaminen, en halua jakaa arkeani ja kotitalouttani kuin yhden henkilön kanssa. Se, että samalla saatan käydä treffeillä, ihastua tai muuten saada tunteita muita kohtaan sekä joo harrastaa myös seksiä muiden kanssa, ei tippaakaan ole pois puolisoltani, koska olemme yhdessä sopineet rajat. Ei tämä ole mitään ”ota kaikkine minun ehtoineni tai jätä välistä kokonaan” vaan molemmilla pitää olla hyvä olla.

    Ja lisätään nyt vielä, kun usein tuntuu elävän ajatus ”mies vaan haluaa levittää siementään ilman, että hänen puolisoonsa koskisi kukaan”, että meillä ”seikkailen” minä, perheen naisosapuoli – ja mieheni ehdotuksesta.

  • Tatjuska sanoo:

    Kerta mies ei ole valmis kompromisseihin, niin tuo suhde ei tule toimimaan. On vain hidasta itsensä kiduttamista yrittää muuttaa itseään omia arvojaan vastaan ja käytännössä sietää pettämistä. Ero kuulostaa järkevimmälle ratkaisulle. Se tekee kipeää, mutta kokemuksesta sanon että henkinen kärsimys aiheuttaa vielä syvempää kipua. Arvosta itseäsi äläkä tee mitään mikä on perus arvojasi vastaan!

  • Nimetön sanoo:

    Että mitenkä voisitte olla yhdessä onnellisia? Tämän huijarin kanssa? Älä nyt viitsi.

  • Näinköhän on? sanoo:

    Mietin tossa vaan, että miten 10 vuoden yhdessäolon jälkeen tullaan tuohon lopputulokseen? Onko mies nyt vaan kyllästynyt parisuhteeseen ja haluaa luvan kanssa hakea jännitystä muualta? Olisiko parisuhdeterapian aika jotta pääsisi asian ytimeen, onko nyt oikeasti polygaminen vai onko suhde tullut tiensä päähän? Vai onko kenties jotain muuta mille voisi vielä tehdä jotakin parisuhteen sisällä eikä mennä muualle sitä hakemaan?

  • Nimetön sanoo:

    Kyllä perinteinen parisuhde on paras. Luottamus ja uskollisuus kunniaan!
    Tällaiset polypetturit joutaa mennä.
    Että viitsivät vielä hienoilla termeillä peitellä tekosiaan.
    Arvostetaan naiset itseämme ja kunnon miehiä.

  • Anjuta sanoo:

    Ajattelen, ettei ole olemassa mitään sellaista kuin ’polyamorinen taipumus’. Se on vaan hienosteltu nimitys nykyään vanhanaikaiselta kuulostavalle termille ’huorintekeminen’. Ihmiskunta on kautta aikain rimpuillut sen asian kanssa, että seksuaalista vetovoimaa voi tuntea muihinkin kuin siihen omaan puolisoon. Väitän, että ihmiset vain rikkovat itsensä ryhtyessään avoimiin suhteisiin. Aikuinenkin tarvitsee rajat.

  • Täyttä sumutusta sanoo:

    Juu ei tule toimimaan ei tätä kaveria kiinnosta pomyamoria vaan NUSSIMINEN. Hän olisi valmis sun asettamiin rajoihin jos asia kiinnostaisi aidosti, tää on vaan tylsistymistä yhteen pilluun.
    Anna mä arvaan, sä et silti sais nussia muita?

    • Nimetön sanoo:

      Tätä mietin itsekin! Ei kuulosta polyAMORIAlta vaan vain halulta panna useampaa.

  • Tsemppiä sanoo:

    Ensinnäkin toivon sinulle paljon voimia, rohkeutta ja rehellisyyttä toimia omilla ehdoillasi. Omasta hyvinvoinnista suhteessa ei kannata tehdä kompromisseja. Jos olet arvoiltasi ja sekuaalisuudeltasi monogaminen, on yhtälö polygaamin kanssa mahdoton.

    Toiseksi, kannattaa ottaa todella perusteellisesti selvää, miten miehessä on tapahtunut tällainen mielenmuutos, jos takana kuitenkin on 10 vuotta monogamista suhdetta. Yleensä tällaiset taipumukset eivät muutu ykskaks yllättäen. Onko miehesi vaan muka ”sinnitellyt” kaikki nämä vuodet monogamina, vai onko nyt jostain ulkopuolelta tullut uusi henkilö kuvioon?

    Sitten vielä selkeät säännöt, äärimmäinen rehellisyys ja avoimuus. Bigaminen suhde, jos sille tielle päädyt, ei kokemukseni mukaan toimi ilman näitä. Jos miehesi ei pysty tähän, minulla soisivat varoituskellot tosi kovaa. Ota perusteellisesti selvää, ettei miehesi bigaamisuus vain olekkin halua noukkia rusinat pullasta, pitämällä sinut varalla ja luomassa kodin turvaa, samalla kun saa ilman huonoa omaaatuntoa olla uskoton.

  • Mie vaan sanoo:

    Meidän suhteemme kaatui siihen, kun eksäni ilmoitti olevansa ”polyamorinen”. Onko/oliko sitä oikeasti, en tiedä. Pitkän harkinnan jälkeen annoin luvan yhteen toiseen suhteeseen. Tapasin toisen naisen, ja hän näytti olevan hyvin sinut asian kanssa, ja keskustelimme mm suhteen rajoista jne. Olin jo lähes ok, tämän yhden suhteen kanssa, kunnes kävi ilmi, että eksäni oli pidempään pitänyt myös toista sivusuhdetta, josta ei ollut kertonut. Eli käytännössä petti ainakin henkisellä tasolla pidemmän ajan. Oli kuulemma pidemmän aikaa halunnut vain kasvattaa lasta yhdessä, mutta ei sitten uskaltanut sanoa, ettei halua enää asua kanssamme saati olla parisuhteessa kanssani. Luottamus meni.
    Haluaisin myös sanoa, että avoin suhde ja polyamoria ovat kaksi eri asiaa. Molempien perustana on rehellisyys ja avoimuus, ja polyamorinen/avoin suhde ei koskaan onnistu vain toisen osapuolen halusta.

  • Yhdelle uskollinen sanoo:

    Itselläni edellisessä suhteessa mies olisi halunnut ”vapaata suhdetta”. Ongelma ilmeni siinä, että hän olisi halunnut siis seksiä useiden kumppanien kanssa tai ottaa minut mukaan kimppakivaan itse valitsemiensa henkilöiden kanssa, MUTTA. Vastaavasti minun olisi pitänyt kuitenkin olla uskollinen hänelle eikä olla muiden miesten kanssa. Selvisi myöhemmin toki että tällainen suhde meillä oli alunperin ollutkin. Minulle ei vaan kukaan ollut kertonut. Mies nussi ketä huvittaa, itse luulin olevani 10 vuotta uskollisessa suhteessa.

    Kun pakkasin miehen tavarat ja näytin ovea, hänellä oli otsaa vielä hieroa asiaa päin naamaa, että jatketaan näin kuin ennenkin, mutta hän sitten voi aboimesti kertoa kenen kanssa touhuaa.

    Ei kiitos.