Huono Äiti sai avautumisen:

Kumppanini ex puoliso vihaa minua ja mustamaalaa lapsilleen. Sepittelee tarinoita, että olen eron syy ja ilman minua vanhemmat palaisivat yhteen. Mikään ei pidä paikkaansa. En tullut heidän väliin, emmekä ensimmäisen 1,5 vuoden aikana edes esitelleet toisiamme lapsillemme. Etenimme hyvin rauhassa kunnioittaen exää ja lapsia. Nyt pian 6 vuoden jälkeen, edelleen olen se kamala äitipuoli, jota puolisoni lapsien kuuluu vihata. Välillä on mennyt paremmin, mutta nyt tuntuu että tilanne on kärjistynyt entisestään. He eivät halua minua kotiinsa, vaikka aina kun siellä olen, kaikki menee ihan hyvin ja meillä on kivaa. Lapset myös avautuvat minulle, josta ex puoliso repii aina pelihousunsa kuultuaan tästä. Olen myös kuullut lapsilta että heidän vanhempi on kieltänyt heitä puhumasta kanssani. Uskon, että he elävät hyvinkin ristiriitaisissa tunteissa.

Puolisoni kokee huonoa omatuntoa aina kun lapset viikonloppua kohden alkavat näyttämään hyvinkin vahvoja tunteita tulostani. Erityisesti pienemmät alakoululaiset tekevät sitä. Isommat teini-ikäiset ei niinkään. Heillä on viikko/viikko systeemi ja hänelle ex kumppanin neuvonut, että minua ei saa tuoda kotiin koska lapset ansaitsevat täyden huomion kumppanini viikolla. Siihen ei kuulu ketään muita. Itse koen myös riittämättömyyden tunnetta puolin ja toisin. Minua suututtaa exän kontrollointi ja puuttuminen. Aihe aiheuttaa myös meille riitaa. Musta tuntuu myös, että kumppanini antaa aivan liikaa valtaa lapsilleen päättää nykyisestä kumppanistaan. Emme asu yhdessä lasten takia, emme vietä aikaa yhdessä lasten takia ja ennen kaikkia meidän ainoat riidat ovat hänen exän takia. Ainoa yhteinen vapaa-aika on silloin, kun meillä ei ole lapsia. Rakastamme toisiamme ja emme haluaisi erota, mutta tilanne alkaa painaa kumpaakin. Miten voi olla että exällä on niinkin paljon valtaa, että saa pienet ihmiset aivan sekasin syyttä.

Auttakaa, mitä teen? Miten saisimme tämän kaoottisen tilanteen tasaisemmaksi?”

Nimim. Myrskyisä uusperheen arki

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Bansku Peruuta vastaus

27 vastausta artikkeliin “Mieheni antaa exän määrätä jopa sen, ettemme saa tavata viikolla, kun miehen lapset ovat isällään”

  • Juokse sanoo:

    Lähde suhteesta. Ansaitset enemmän ja parempaa.

    Itse en katselisi jos kelpaisin vaan tyyliin joka toinen viikko.

    Aika rajusti antaa miehesi lasten ja eksänsä pyörittää rulettia.

    Juokse ja kauas!

    Lapset etusijalla elämässä ja plääplää mitä näitä kliseitä nyt on mutta rajansa kaikella. Onko lapsilla oikeus evätä aikuisen mahdollisuus onneen?!

  • Isovanhemman murhe sanoo:

    Myös toisin päin voi olla ja on: uusi kumppani estää lapsen isää tapaamasta poikaansa. Isä ei tule edes koulun päättäjäisiin, ei syntymäpäiville, ei mihinkään. Isä on antanut ymmärtää, että hänen kumppaninsa ei pidä siitä, että hän tapaa entistä perhettään.

    Oma lapsenlapseni on tässä tilanteessa ja on kärsinyt siitä parin, kolmen vuoden ajan, juuri herkässä ikävaiheessa teini-iän alkupuolella. On nyt jo lukiolainen, mutta kysyy edelleen, miksi isä ei halua nähdä häntä. Kyynelet silmissä murehtii eikä halua puhua asiasta, tekee liian kipeää. Isä oli hänelle aina hyvin tärkeä ja rakas ja on edelleen. Hiljattain isä kuitenkin äidin pyynnöstä suostui lähtemään pojan matkaseuraksi naapurikaupunkiin. Illalla kotiin palattuaan hän oli todennut äidilleen, että taitaa se isä sittenkin välittää hänestä. Isovanhempana toivon hartaasti, että isän ja pojan yhteys saisi rakentua uudelleen. Isä on hyväsydäminen, huolehtivainen ja vastuuntuntoinen ihminen. Oletan, että hänkin kärsii nykytilanteesta.

    Äiti ei ymmärtääkseni ole koskaan suhtautunut negatiivisesti lapsen ja isän tapaamisiin vaan päinvastoin. Isän aikaisempi kumppani ei ollut vihamielinen lainkaan, ja isä oli paljon mukana lapsensa elämässä.

    Kummallisinta tässä on, että isän uusi kumppani, tuore aviopuoliso, joka toimii sosiaalipalvelujen tuottajana, mainostaa, että ”perheiden tukeminen” on yksi keskeinen toiminta-alue. Oma puoliso ei ilmeisesti ole tuen arvoinen, ei myöskään hauraassa asemassa sinnittelevä lapsi. Yhteisiä lapsia pojan isällä ja uudella puolisolla ei ole, joten tämäkään ei selitä rouvan ilmeistä vihamielisyyttä ja omistushalua. Isän erosta lapsen äitiin on niin ikään kulunut jo yli kymmenen vuotta, joten eroon liittyviä ongelmia ei myöskään ole rasittamassa.
    Tämä asia, mieltä painava huoli, on vaikuttanut lapsen ohella meihin muihin perhe- ja lähipiirin ihmisiin hyvinkin kuormittavasti. Maallikkoina emme oikein tiedä, miten osaisimme tukea haavoittunutta lasta tai vaikuttaa rakentavasti asiaan. Isä on myös jyrkkään sävyyn ilmoittanut, että ei enää halua olla meidän isovanhempien kanssa missään tekemisissä. Emme siis voi edes keskustella isän kanssa. Aiemmin eli ennen tätä hänen uutta parisuhdetta olimme paljon tekemisissä ja vietimme aikaa yhdessä; hän autteli meitä ja me vuorostamme koetimme tukea häntä sen vähän, mitä osasimme. Menetyksen tunne on meilläkin suuri, hän oli oikein hieno ihminen ja mielestämme hyvä isä lapselleen.

  • KaunisVeera sanoo:

    Olen pari vuotta seurustellut miehen kanssa, jonka lasten elämään olen ollut enemmän kuin tervetullut! Miehen mielestä oli itsestään selvää että suhteen vakiinnuttua minä kuulun kuvioon myös lapsiviikoilla ja lomilla. Miehen tytär täytti jokin aika sitten 18v ja tulemme erittäin hyvin toimeen. En tiedä mitä lasten äiti tästä ajattelee, mies varmaankin suodattaa jos jotain negatiivista kommenttia on tullut.

  • Normi sanoo:

    En minäkåän antaisi olla uuden kumppanin kanssa lapsieni. Ei kuulu. Et ole äitipuoli vaan uus ämmä. Kaikki ei ole kuule nykyajan malliin. Koeta älytä.

    • Exä ja nyxä sanoo:

      Mitä ihmettä sinä selität? Lapset eivät ole vain sinun, vaan myös kumppanisi ja jos ero tulee, kummallakin on yhtäläinen oikeus uuteen onneen ja siihen kuuluvat myös lapset. Sairas ajatusmaailma sinulla ja hyvin omistushaluinen. Nyt olisi peiliin katsomisen paikka.

    • Voielämä sanoo:

      Voi jessus, osanottoni sinun exällesi joka tulee elämään hyvin yksinäisen elämän.

  • Kuuno sanoo:

    Ongelmana on selvästi tämä rakas uusi miesystäväsi ja hänen riippuvaisuutensa exästään. Se hivelee miestä, kun on uus ja vanha hänestä kisaamassa. Tiedän mistä puhun. Miksi hyväksyt tämän tilanteen? Vedä raja johonkin.

  • Sieluton kulkija sanoo:

    Ukko vaihtoon, jos on niin kiinni exässä että edelleen toteuttaa tämän toiveita kuin marionetti nukke. Ja että ”rakastamne” toisiamme….juu juu, mutta siihen kuuluu myös toisen kunnioittaminen. Lapsista lastensuojeluilmoitus, koska äiti myrkyttää heidän päänsä ja vahingoittaa normaalia kehitystä paskan puheillaan. Oikeesti.

  • Nimetön sanoo:

    Vaikea sanoa, kun ex-vaimon kantaa ei tiedä. Hänen suunnaltaan asiat näyttävät ehkä erilaiselta.

    Lapset yhdistävät ex-puolisot aina, vaikka erottu onkin. Ihanne on jos säilyvät ystävinä.

    Ehkä ongelma ei oikeasti ole ex-vaimo vaan mies itse ja hänen tavoitteensa.
    Vaikuttaa, että olet laastari. Miehet yleensä aika pian eron jälkeen etsii uuden, mutta tämä voi olla väliaikaisratkaisu, kunhan nyt joku nainen on siinä sekavassa elämäntilanteessa.

    Kun aikaa sitten kuluu ja lapset kasvavat,on parempi mahdollisuus etsiä sopivampaa kumppania, jonka kanssa muuttaa yhteen.

    Jos väliaikaisratkaisuna oleminen riittää sinulle, jää. Muuten lähde.

  • Veera sanoo:

    Puuttuuko tästä nyt tietoa. Siis mistä ihmeestä äiti saa kuulla että lapset ”avautuvat” sinulle? Ymmärrän, että tapaamiset tulevat tietoon, mutta lapset eivät tuollaisia yksityiskohtia kerro äidillään, he ovat tosi lojaaleja molemmille vanhemmille ihan luonnostaan. Käyttääkö mies sinua pelinappulana? Tykkää ehkä draamasta, tuntee olevansa tärkeä ja haluttu, kun naiset tappelevat hänestä? On aika yleistä, että miehille se oma napa on lähin, nythän vältytte kätevästi yhteen muuttamisesta ja muusta vakavasta.

    Mutta jos oisin sie, en miekään muuttaisi yhteen. Aikuinen tapailusuhde lapsivapaaviikoilla? Sitä on kuitenkin hei siulla viikko, ei vain päiviä kuten osalla.

  • Vierailija sanoo:

    Kuulostaa helpolta ratkaisulta. Lasten ollessa miesystävälläsi sinulla on vapaa viikko ja mahdollisuus ottaa omaa aikaa. Lapset tulee aina ensin. Sopikaa, että asutte yhdessä joka toinen viikko ja kummallakin omat asunnot. Toimisiko näin?

  • Kunnioitusta pitää olla sanoo:

    Sen verran on kokemusta miehestä, joka toimi samalla tyylillä, että neuvoisin lopettamaan suhteen. Jaksatko tuota vielä vuosia? Mies laittaa lapset ja exän edellesi. Kun lapset ovat aikuisia, eikä ex ehkä enää määrää asioista, mies vapautuu ja laittaa harrastuksensa toiseksi, heti lasten jälkeen. Tuskin saat kokea kuuluvasi perheeseen myöhemminkään.
    Nyt voit löytää ihmissuhteen, jonka sukuun olet lapsinesi tervetullut. Voihan toki olla, että erosta puhumisesta seuraa miehen ryhtiliike ja hän lopettaa lastensa ja exänsä tahdon mukaan toimimisen. Tosin en usko sitä, sillä mies kuulostaa aika lapaselta.

  • Nimetön sanoo:

    Mies ja ex ottavat lapsensa huomioon. Sehän on hyvä juttu. Nimittäin ihan selvästi myös mies haluaa viettää aikaa lastensa kanssa ilman sinua, muuten hän olisi laittanut rajat exälle aikaa sitten. Jos lapset alkavat oireilla tuloasi isän luona jo loppuviikosta, kyse ei ole pelkästään exän manipuloinnista. Heitä ahdistaa/harmittaa tulosi.
    Teillä on joka toinen viikko lapsivapaa. Ettekö voisi silloin nauttia toisistanne ja sinä voisit tehdä omia juttujasi, kun lapset ovat isällään.

    • Mirkkis. sanoo:

      Eiköhän tuo lasten oireiöu johdu nimeomaan aikuisten tuomasta draamasta. Eivät ole edes saaneet tutustua ja rauhassa asettua tottumaan siihen, että isällä on uusi kumppani, jos siitä tehdään sekä isän luona, että äidin luona joku ongelma. Kyllä niiden lasten vaan pitäisi oppia siihen, että vaikka isällä on nainen, joka jakaa arkea, se ei heiltä pois ole. Aikaa voi silti viettää isän kanssa kanssa ja tehdä kaikenlaista, mutta myös isän ja isän kumpppanin kanssa yhdessä. Lasten pitäisi nähdä, että isä voi rakastaa heidän lisäksi myös tätä naista, eikä se ole heiltä pois.

  • Nimetön sanoo:

    Te joilla on normaalit exät, olkaa onnellisia. Itsellänikin on. Mutta mieheni ex, huhhuh. Luulin aina, että tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta kuinka väärässä olinkaan. Lapsiaan ei sentään kieltänyt tapaamasta minuakin, mutta kaikessa muussa olikin ongelmaa. Lopulta en enää kestänyt ja kerroin mieheni exälle itselleen suoraan mitä mieltä olen toiminnastaan ja käskin lopettaa. Miehelle sanoin, että eroan, jos rajoja ei löydy, koska en voi elää näin. Miehen ex tietysti suuttui hirveästi eikä koskaan lastensa lapsuuden aikana mahtunut esim. samoihin juhliin kanssani. Kuulemma olen niin hankala ihminen. Hassua kyllä oman exäni ja hänen vaimonsa kanssa olemme voineet aina juhlia sopuisasti.

    Eli oma neuvoni on vetää rajat tiukasti. Ei sinulla ole hävittävää. Ei ero ja sen myötä poistuminen ole häviö. Itse pelkäsin, että suhteemme kärsii ja ehkä eroamme, kun vedin mieheni exälle tiukat rajat. Mutta olin pakkoraossa, ei olisi mielenterveys kestänyt enää menoa sellaisenaan. Mitään pahaa ei seurannut. Suhde mieheen lujittui ja ex joutui poistumaan määräilemästä. Se, ettei hän mahdu samaan tilaan kanssani ei haittaa minua. Ex-vaimo tekee siinä hallaa korkeintaan lapselleen.

  • Teri sanoo:

    Mielestäni ei pitäisi olla keneltäkään pois, mikäli lasten elämään tulee uusi turvallinen aikuinen. Exän nykyinen puoliso sekä hänen poikansa ovat päinvastoin rikastuttaneet lasteni elämää tähän asti. Meillä synttärit ja nimpparit on vietetty
    saman katon alla viime vuoteen saakka. Valitettavasti sairaus on hieman muuttanut tilannetta, mutta silti olen sitä mieltä että sopu sijaa antaa myös tässä asiassa. Mitä jos kokoonnutte yhteen keskustelemaan, kuinka saadaan tilanne asiallisesti hoidettua, ilman että lapsille tulee turvaton olo aikuisten pelinappulana ollessa?

    • Nimetön sanoo:

      Tilannekohtaista tuo on. Ymmärrän hyvin myös niitä jotka laittavat tiukat rajat lennosta mukaan tulleille. Silloin lasten ikätasoisesti on hyvä tietää tosiasiat.

      • Mirkkis. sanoo:

        6-vuotta kestäneelle suhteelle ei ole oikeutta laittaa rajoja kellään. Jos lapset on turvassa niin kenelläkään ei oikeastaan ole oikeutta puuttua uusiin suhteisiin ja sitä kautta lapsen elämään tuleviin ihmisiin.

    • Nimetön sanoo:

      Minulle olisi sopinut mutta exän nykyiselle ei. Sen sijaan otti isän lapsilta. Isä muistaa lapsia synttäreinä tekstiviestillä, muuten ei saa olla yhteydessä. Vaikeaa edes yrittää tulla toimeen kun ”isä” on niin nössö. Ei omia lapsiaan puolusta millään tavoin vaan antaa heidän itkeä ikävää, nyt jo kolmas vuosi menossa. Ihan hävettää miehen puolesta, mutta samalla oksettaa. Miten voi olla niin julma.

  • Nimetön sanoo:

    Elämä on valintoja. Ei voi vaan ottaa rusinoita pullasta vaan koko paketti.

  • Neuvoja vaan annan... sanoo:

    Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia. Jos todella rakastatte toisianne pystytte asiasta keskustelemaan ja kertomaan toisillenne miltä tuntuu. Kummankin täytyy joustaa, yleensäkin näin joutuu uusperhekuvioissa. Mutta toista ei voi sivuuttaa edes niinä viikonloppuina kun lapset ed.liitosta käymässä. Olkoon exä kuinka inhoittava tahansa. Pitkää pinnaa ja avointa keskustelua omista tuntemuksista jne. Ei voi jatkua noin ja odottaa että lapset 18v. Tsemppiä.

  • Bansku sanoo:

    Miehellä olisi nyt ryhdistäytymisen paikka. Tai taitaa olla pian enemmän kuin tarpeeksi mahdollisuuksia viettää yksin aikaa lasten (ja exän?) kanssa.

  • Tötterönäoti sanoo:

    Meillä sellainen tilanne että isän naisystävä ei halua että lapseni isä on minuun yhteydessä. Ja koska lapsi on 12 vuotias minun pitää kuitenkin tietää missä milloinkin on. Noin 20 km välimatkaa. Joten ihan vaan kävellen ei pysty lapsi käydä isällään. Joten on käynyt niin että lapsi ei ole tavannut isäänsä noin kolmeen vuoteen kertaakaan. Minuun ei saa olla yhteydessä mutta lapseen saa olla yhtydessä.
    Ongelmana lähinnä tämä isän nykyinen.. itsellä ei mitään mielenkiintoa heidän outoa suhdetta sekoittaa.. mutta pitäähän minun tietää missä lapsi on. En anna vaan lähteä isälleen ja tulla kotiin kun ehkä joskus huvittaa isäänsä ajella tuomaan takaisin.
    Mutta onneksi ei ole minulta pois, Ainostaan isältään. Lapsi on kohta aikuinen

    • Kuraattori sanoo:

      Tätä kuviota on vähän vaikea hahmottaa…
      Exäsi uusi vaikuttaa omistushaluiselta ja vaateet oudoilta, mutta myös sinun ajatuksesi, että se, että lapsesi ei tapaa ikinä isäänsä ei ole sinulta pois…? No, it’s not about you!! Se on pois lapseltasi!

      Jos lapsesi on 12v (ei esim 3v), voit vallan hyvin pitää yhteyden suoraan lapseesi hänen isällään ollessaan. Eihän siihen isää väliin tarvita. Ja jos isä on täysjärkinen ihminen, niin ei sinun tarvitse 24/7 tietää lapsesi jokaista liikettä kun hän on isänsä kanssa. Tuskin isäkään pyytää lastanne raportoimaan hänelle liikkeistään, kun lapsi on sinun kanssasi.

      Paljon eroperheiden lapsia työn puolesta auttaneena, toivoisin todella, että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella ensisijaisesti lasta, eivätkä itseään!

  • Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin sanoo:

    Kuin omia kokemuksia, exä uhkaili miestä aluksi ettei saa nähdä lastaan jos minä olisin paikalla koskaan samaaan aikaan lapsen kanssa. Opetti 3v lapselleen sanomaan minua lumpuksi. 10v myöhemmin ei vieläkään lapsi pidä minusta joten ero tuli ja helpotti omaa oloa. Ikuisesti ei voi taistella tuulimyllyjä vastaan.

  • Evil stepmom sanoo:

    Oikea ongelma käy ilmi jo tuosta otsikosta. Mies on se todellinen ongelma, koska ei osaa asettaa rajoja exälleen ja antaa lastensa määrätä elämästään.
    Miehen exällä on ihan just niin paljon valtaa miehen elämään, kuin mies antaa olla.

    • Siis mitä mä just luin? sanoo:

      Todellakin se mies on se ongelma. 6 vuotta mies on antanut exän määrätä, 6 vuotta!!