”Luin tänään Hesarista jutun siitä, miten joku 7-vuotias asuu kahta kotia viikko-viikko -järjesteyllä. Sanoin sen jälkeen ääneen, että tuossa hommassa pitää olla täysjärkinen exä. Ei onnistuisi meillä ikinä. Asiahan ei minulle varsinaisesti kuulu, mutta mieheni exä on ihan pimeä ja kaikki viralliset tahot vaan lässyttävät, että ”äiti on aina äiti”:

  • Hän muuttaa koko ajan mieheni lasten tapaamisaikoja, joiden peruskuvio on joka toinen viikonloppu. Melkein joka kerta sieltä tulee ilmoitus, että voi voi, lapsi on nyt kipeä, parempi tuuri ensi kerralla tai voi että, meille tuleekin juuri mummo kylään isä-viikonloppuna, eivätkä lapset nyt vaan suostu lähtemään isän luokse.
  • Hän puhuu koko ajan lasten isästä ja ihan varmasti myös minusta pahaa lapsille. Se on tullut ilmi monessa kohdassa. Hän on levitellyt lasten isästä perättömiä pettämisjuttuja, vaikka itse halusi eron.
  • Hän pommittaa miestäni kaikenlaisilla vaatimuksilla. Milloin tarvitaan rahaa siihen tai tähän, milloin on joku oireillut meillä käytyään, milloin on mitäkin säätämistä. Pommitus on jatkuvaa ja pahansuopaa. Tyyliin ”VASTAA HETI!!!!”
  • Miehen exä ei katso minuun päinkään, jos joudumme tapaamaan vahingossa. Minua ei ole olemassa. Varmaan kivaa lapsista kun me on oltu jo pitkään naimisissa, vaikka meillä ei yhteistä lasta olekaan.
  • Miehen exä sulkee lasten isän kaikin tavoin pois lasten elämästä. Lapset ovat tottuneet jo siihen, ettei meitä näy kevätjuhlissa tai urheilukatsomoissa, koska siitä tulisi maailmanlopun sota. Mieheni väistää, jotta lapset kärsisivät vähemmän.

Jos olet harkitsemassa rakkauden sokaisemana liittoa ihmisen kanssa, jolla on lapsia – pikku vinkki: ota selvää ensin, millainen exä on. Jos vastassa on hullu, unohda koko juttu. Elämä on ihan liian lyhyt pilattavaksi ihmisten takia, joihin et saa otetta ja joihin et voi mitenkään vaikuttaa. Hyvää parisuhdetta et rakenna mitenkään, kun mukana on sivuvaunullinen porukkaa ja sivuvaunua ajaa mielipuoli.

Terveisin Nyxä – en laita edes etunimeä ettei hukka peri

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle onnellinen Peruuta vastaus

30 vastausta artikkeliin “Miehen exä on helvetistä”

  • onnellinen sanoo:

    Aloitus muistutti paljon minun mennyttä tilannetta. Tosin mies oli se, joka sai hoitaa koko ajan lasta. Ja juosta sen asioita ja hankintoja hakemassa. Jatkuvaa kiristämistä, vittuilua ja uhkaamista. Meitä ex- naisia on ihan viisaitakin, jotka hoitaa hyvässä hengessä, vastuullisesti ja miehen uutta suhdetta kunnioittaen. Minäkin häivyin tuosta sairaasta kuviosta. Elämää ei kannata haaskata kärsien tuollasessa tilanteessa.Siinä kärsii kaikki.

  • Se ilkeä äitipuoli sanoo:

    Meillä on puolison kanssa molemmilla edellisistä liitoista 2 lasta, lisäksi meillä on 2 yhteistä. Minun lapset ovat koko ajan meillä, eivät näe isäänsä tämän päihdeongelman takia. Puolisollani ja hänen exällään on viikko-viikko systeemi heidän lastensa kohdalla. Puolison exä on höyryäjä, kaikki pitää olla nyt heti välittömästi. Aikani aina jaksan tätä, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti kuppi menee nurin ja antelen ”poliittisen korrektisti” muutamia faktoja meidän arjesta. Exällä on siis jokatoinen vk täysin lapsivapaata ja saa olla omissa oloissaan. Minä olen 24/7/365 kotona, sillä yhteisemme ovat vielä niin pieniä. Koulujen loma-ajat ovat aivan kauheita, tunnen välillä itseni palkattomaksi päivähoitajaksi, koska olen kotona, niin tokihan vastuualueeseen kuuluu myös puolisoni ja hänen exänsä lasten kaitseminen. Kunnioituksen olen kyllä ansainnut lasten silmissä viilipytty-luonteeltani, mutta exä jaksaa naputtaa siitä kuinka hän ei (välillä) jaksa 2:den kanssa vääntää jokatoinen viikko. Ja hän aina sanoo, että kyllä hän auttaa, mutta me tiedetään jo että jos häntä pyytää muksut ottamaan, jos meillä sattuu olemaan tiukka tilanne, niin hamassa tulevaisuudessa tulee se päivä eteen kun apu täytyy maksaa takaisin. Eli päivien on just pilkulleen mentävä tasan, huoh. Eli apua emme häneltä pyytele. En ole katunut ratkaisuani jäädä tähän tilanteeseen, mutta odotan innolla sitä aikaa, kun viikottaiset, joskus päivittäiset wa pommitukset loppuvat ja saamme oikeasti elää täysin omaa arkea ilman jotta exälle tarvitsee olla selontekoja tekemässä. Raha-asiat on myös yksi mistä saa vääntää. Me emme tee hankinnoistamme numeroa, mutta hän hyvä jos ei jokaista ostettua sukkaa ja alushousuakin ilmoita hintoineen päivineen. Lisäksi on rahtautuminen (minusta turhan usein) meidän ovilla, millon tuomassa ja millon hakemassa jotain lasten kamppeita ja nämä vermeet ovat useimmiten sellaisia, jotka lapset saisivat kannettua koulurepussaan tai päälleen puettuna. Syntymäpäiviäkin (ja vielä nimenomaan kaveri juhlia) kun vuoro vuosin järjestetään, niin molempien vanhempien tulee olla paikalla. Saanut kyllä hammastaan purra, kun on täytynyt ”väsytys taistelun” jälkeen olemaan se joustava osapuoli, ettei tulee isompaa sotaa. En ihan mielellään ottaisi puolisoni exää meidän mökkiin, jonka pitäisi olla nyt meidän koti.
    On elo vuosien myötä tasoittunut, mutta välillä on niitä hetkiä, kun ei oikeasti jaksaisi alati höyryävää puolison exää.