Huono Äiti sai avautumisen:

”Kiitos tästä mahdollisuudesta kysyä muilta vastaavia kokemuksia.
Eli asiani on seuraavanlainen, olen tapaillut ihanaa leskimiestä nyt jonkun aikaa. Hän on kaikkea sitä mitä mieheltä toivon ja haluan. Me sovimme hyvin toisillemme. Kyllä olen rakastunut ja olemme sen verran tosissamme että päätimme kertoa suhteestamme miehen aikuisille lapsille. Heidän reaktionsa oli kylmää vettä niskaamme.

Ja mies on tästä nyt ymmärrettävästi pahoillaan. Onko se mustasukkaisuutta isästä? Onko tällainen kovinkin yleistä? Pelkään että suhteemme kärsii tästä eripurasta. Tämä on kuitenkin niin arvokasta mitä meidän välillämme on, että koetamme saada tämän pyörremyrskyn laantumaan.
Meillä molemmilla on omat kotimme että ei nyt ole tarkoituskaan muuttaa yhteen ja alkaa komentelemaan näitä nuoria aikuisia jotka viettävät kaiken vapaa-aikansa kotonaan tai ainakin pitävät kotiaan tukikohtanaan. Eli en edes tuppaudu äitipuoleksi. Jos kyseessä olisi teininuoria tai koululaisia siis ruuhkavuodet, en varmaan olisi näin hämmentynyt. Olisi voinut kuvitella että lapset toivoisivat isälleen iloa ja onnea, rakkauttakin elämään.

Kuinka tässä kannattaisi nyt toimia? Odottaa että lapset tottuvat uuteen asiaan? Keskustella? Vai sanoa että tämä asia on nyt näin?
Kuulisin mielelläni kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta.”

Nimim. Se huono äitipuoliko

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Sopeutuminen Peruuta vastaus

19 vastausta artikkeliin “Miehen aikuiset lapset eivät hyväksy minua”

  • Yksi ainoa elämä. sanoo:

    Olin 14 vuotta yhdessä kumppanini kanssa, josta 9 vuotta kihloissa. Yhteen emme sitten koskaan muuttaeet. Olimme kaksi ensimmäistä vuotta todella onnellisia ja rakastuneita. Pikkuhiljaa kumppanini kolme aikuista lasta saivat minut uskomaan että he eivät koskaan tule hyväksymään minua, eivätkä minun suunnilleen saman ikäisiä nuoria. Ovien paiskimista, ei tervehditty ym.. siksi halusin asua omassa kodissani, mutta en kuitenkaan erota. Ajattelin, että tilanne muuttuu, mutta tilanne ei muuttunut. Kumppanini ex: n toiminta oli myös hyvin hajoittavaa. En enää jaksanut ja erosimme. Olin jonkin aikaa yksin ja tapasin kivan miehen ja aloimme seurustelemaan. Häelläkin takana vieläkin pitempi suhde ja kaksi 30 vuotiasta lasta ym.. Emme olleet tunteneet kuin hetken, kun kumppanini aikuinen tytär halusi nähdä minut.. heti. En ollut valmis tutustumaan, koska en tuntenut vielä kumppanianikaan. Tuli sitten Joulu ja minua toivottiin joulupöytään. Sain sitten osakseni sellaista kohtelua häem tyttäreltä, joka käveli sisään, ei halunnut tervehtiä, puhui kovalla äänellä ohitseni, paiski ovia. Tämä oli ensimmäinen kohtaamisemme. Nyt on kulunut vuosi, en kiirehtinyt hänen tapaamisesta ja suostuin lähtemään kahville kumppanini kanssa hänen luo. Hän ei suostunut tervehtimään, jonka jälkeen kumpanini esitteli minut uudestaan hänelle, johon tämä tokaisi: ”olen minä ton jo nähnyt:.🙄. Ja välteli katsetta.
    Hän on 30 vuotias aikuinen nainen.
    En tiedä, uskallanko jatkaa,..
    Omien lasteni isä oli leski, jolla oli 3 lasta, kun aloitimme. 2 melkein aikuista ja 1 alakoululainen. Menimme naimisiin. Yksi tärkeä ehto minulla naimisiin menoon oli oli, että lapset hyväksyvät minut ja he hyväksyivät. Kokemusta on myös onnistumisesta.

  • Toivosta luopunut sanoo:

    Itse samassa tilanteessa jo 10 avioliitto vuotta. Miehen ex liiton aikuiset tyttäret varsinkin yksi heistä, kuulema ” isän tyttö” nyt jo n. 30v ei hyväksy minua ja vierailut olivat väliemme sekoittamista isän selän takana ja isä myös saatiin omalle puolelle puolustamaan. Toi jopa salaa äitinsä, miehen ex: n kotiimme takaoven kautta moikkaamaan isää. Surullista, koska itse olen avoin ja olisin niin mielelläni pitänyt heitä omien lasteni lisäksi perheemme jäseninä. Minua vihataan vaikka eivät tunne minua ja yksi heistä on jopa pelottava ja kärsin tilanteesta. Olemme käyneet puhumassa terapeutille jne.mikään ei ole tuonut apua, koska viha on niin suuri, että se ei anna mahdollisuutta minulle.

    • Puolisonsa menettäneet sanoo:

      Samassa tilanteessa kanssasi. Kumppanini aikuinen poika, jolla on jo omakin perhe, vihaa minua ja haukkuu sutturaksi. On kieltänyt avoimesti meitä yhdessä menemästä heille ikinä. En kyllä kaiken tämän jälkeen ikinä menisikään, vaikka kutsuisi. Luulisi aikuisen ihmisen osaavan ajattelevan järkevästi ja olevansa iloinen isänsä puolesta. Haluaisi kuitenkin kaikin tavoin määräillä isäänsä. Pitää isäänsä talutusnarussa. Haukkuu isäänsä.

  • Swan'hild sanoo:

    Kohta neljä vuotta avioliittoa takana. Yhteensä kahdeksan vuotta yhteistä elämää nykyisen puolisoni kanssa. Itselläni nuoret aikuiset, jotka ovat hienosti suhtautuneet äitinsä uuteen puolisoon. Tyttärelläni on ollut hieman haastavampaa teininä hyväksyä puolisoni, mutta ajan mittaa kaikki on alkanut sujumaan vallan mainiosti. Olimme vanhempieni 80-vuotispäivillä kokoonpanolla, jossa mukana oli nykyinen puolisoni, lapseni ja heidän isänsä. Hienosti mahduimme samaan juhlaan. Olemme halunneet rakentaa nuorilleni esimerkkiä siitä, ettei avioeron jälkeen ole pakko ’ rikkoa’ kaikkea.Olen ollut hyvin kiitollinen tästä kaikesta.Puolisollani on ollut pitkä liitto ennen meitä. Liitto sisälsi toistakymmentä vuotta muodollista asumista omakotitalon eri kerroksissa sisältäen kymmenen vuoden suhteen avioliiton ulkopuolella, jonka kaikki osapuolet tiesivät. Puolisoni on lopulta ehdottanut avioeroa, johon silloinen vaimonsa suostuikin, joskin todella suurilla rahallisilla vaatimuksilla ja hyvin katkerana.Erityisesti puolisoni aikuinen tytär, joka on poikkeuksellisen kiinteässä suhteessa äitinsä kanssa, ei ole voinut hyväksyä isänsä uutta, meidän liittoa. Nyt on mennyt kahdeksan vuotta ja olemme tilanteessa, jossa olen väistellyt sukujuhlista, jotta tytär ja poika voivat niihin osallistua. Tytär ei tule mihinkään, jos olen mukana. Anoppini hautajaisissa vuosi sitten, olimme samassa kirkkosalissa. Mennessäni hyvästelemään anoppia arkun äärelle, tytär lähti mielenosoituksellisesti kirkkosalista ovet paukkuen pois. Tilanteita on ollut lukemattomia ja nyt, pojan saatua jälkikasvua tilanteet ovat olleet erikoisia. Puolisoni todella rakastaa pikkuista ja se on mielestäni aivan ihanaa.Poika perheineen ei halua minua minnekään mukaan ja näin järjestelemme viikottain niin, että puolisoni menee lapsosen luo silloin, kun olen töissä. Olen päässyt tapaamaan pikkuista kerran ja meillä oli aivan ihanaa ulkona hassuttelemassa. Lähetin tuliaisen pienelle, jonka pojan vaimo otti pois ja antoi piirustuslehtiön tilalle, jonka kertoi ostaneensa juuri. Tästä tilanteesta puolisoni oli hämmentynyt. Mutta : Meidän keskinäinen elämä on ihanaa- Rakastamme edelleenkin toisiamme hyvin paljon. Elämämme ovat sisältäneet paljon raskaita vaiheita ja otamme yhteiset hyvät hetkemme melkoisena bonuksena, joista kannattaa nauttia. Olemme pyrkineet löytämään ymmärrystä siihen, että nuoret, korkeasti koulutetut ( psykologeja useampi…) kasvavat elämässä lisää ja ehkäpä hieman kypsemmällä iällä löytävät ymmärrystä myös omaa isäänsä kohtaan. Liittomme olisi voinut kariutua jo useasti tilanteisiin, joita edelleenkin tulee jatkuvasti. Olen päättänyt omalla kohdallani, etten tule jäämään puolisoni rakentamaan taloon, jos jäisin yksin, johtuen ikäerostamme. Meillä on myös avioehto, josta ilmenee, ettei itselleni tule mitään puolisoni puolelta, joka toivoakseni ilmentää aikuisille lapsilleen sen, etten ole hakenut mitään hyötyä liitostamme. Minua hieman pelottaa tuleva, sillä luovuin lähes kaikesta avioeron yhteydessä, jotta omat lapseni saivat jäädä isänsä kanssa silloiseen kotiimme mitään rikkomatta. Ei hätää : En olisi joutunut ’ kasvamaan ’ niin paljoa ilman tämän liiton tuomia hurjia tilanteita suhteessa aikuisiin lapsiin- Olen lukenut, opiskellut paljon itämaista filosofiaa, pyrkinyt jatkuvasti löytämään tasapainoa silloinkin, kun olo on ollut jo melko lohduton.En olisi se ihminen nyt, jos liittomme olisi ollut ’ Onnea satukirjasta ja jatkuvaa päivänpaistetta ’. Paradoksaalista tässä kaikessa on se, että oman äitini jäätyä leskeksi isäni varhaisen kuoleman johdosta ( alkoholismiin ), olimme veljeni kanssa niin, niin iloisia äitimme elämän johdosta, jossa hän kohtasi nykyisen puolisonsa. Nykyisen puolisoni lasten suunnaton katkeruus tuntuu surulliselta ja olen lopultakin erityisen pahoillani heidän itsensä puolestaan. En haluasi itse hukata elämästäni päivääkään katkeruudelle- Sehän syö ihmistä paljon. Tällaisia pohdintoja kirjoitus herätti. Vastauksia kysymyksiin : Aina kannattaa odottaa ja elää toivossa- Siinä ei menetä mitään.Keskustelu varmaankin tapahtuisi puolisosi ja lapsiensa välillä.Suomalaiset miehet eivät ole siinä parhaimmillaan.Oma puolisoni on yrittänyt-tuloksetta, mutta veri on vettä sakeampaa- Toisin sanoen, en ole asettanut mitään ehtoja, rajoja, sillä en halua, että puolisoni joutuisi kärsimään liittomme vuoksi. Se, mitä joskus olen pohtinut on, että lähtisin itse vain pois kohti uutta elämää, mutta miksi : Meillä on keskinäinen rakkaus ja se kantaa kaiken läpi.Kaikkea hyvää !

  • Tintti sanoo:

    Olemme olleet naimisissa 15v. Miehelläni on 3 aikuista lasta. Oma äiti tukehtui kännipäissään omaan oksennukseensa, oli alkoholisti ja käytti vielä lisäksi mielenterveyslääkkeitä. Minä olen täydellinen vastakohta: en juo, en polta, ja olen energinen kodinrakastaja ja puutarhaihminen. On ikävä seurata kuinka nämä 3 tuhoavat suhteemme. Esim. Erikseen kieltävät minua tulemasta perhejuhliin. Mieheni kärsii, mutta on niin lällykkä ettei saa mitään kuria aikaseksi. Nyt voin huonosti ja tämä on alkanut vaikuttaa terveyteeni. En nuku, olen ahdistunut ja stressaantunut
    Vakavasti harkitsen eroa.

    • Nimetön sanoo:

      Ehkä perhe on tottunut leppoisaan meininkiin isän kanssa. Eivät halua, että joku ripeä kodittaja sekaantuu heidän asioihin. Mieskin ehkä salaa samaa mieltä. Ehkä kannattaisi etsiä enemmän itsesi kaltainen puoliso.

  • Nyt onnelliset sanoo:

    Mieheni ja hänen ex vaimonsa olivat kasvaneet erilleen jo 20-30v aiemmin,kun me tapasimme!Mieheni oli eristetty ison talon 1 huone ja wc ”komeroon”!Mies kävi syömässä huoltoasemalla!Heillä 3 yht.poikaa!
    Miehelläni oli useita suhteita,koska ex oli kieltänyt koskemasta häneen!
    Kun Mieheni haki eroa,alkoi ex ”heräämään” miten tuli käyttäydyttyä!
    Hän valehteli pojille kaikkea ilkeää,joten pojat kääntyivät isäänsä ja eritoten minua vastaan!Nyt väli poikiin on ”vähän tasaantuneet”,mutta Mieheni nuorin poika,joka asuu samassa kaupungissa meidän kanssa,ei käy isänsä luona!Minun lapset ovat ottaneet Mieheni hyvin vastaan,hän on pappa lapsenlapsilleni!

  • Lapin likka sanoo:

    Uskon, että, kun tutustuvat sinuun paremmin ja näkevät isän olevan onnellinen kanssasi, suhtautuminen muuttuu. Älkää antako aikuisten lasten tulla onnenne tielle. Puhukaa asiasta yhdessä ja porukalla. Kaikkea hyvää teille!

  • Nimetön sanoo:

    Taustalla saattaa olla äidin menehtyminen. Perhe on sen vuoksi hitsautunut tiiviisti yhteen.

    Menetys yhdistää heitä, vaikka olisi aika lasten irrottautua omaan elämään.
    Sinä olet ulkopuolinen ja muutat kuvion. He eivät ehkä ole siihen valmiita. He takertuvat tilanteeseen. Yksi raadollinen syy voi olla, että he pelkäävät teidän menevän naimisiin, jolloin perintökuviot muuttuisivat.

    Voisiko miehen kanssa puhua siitä, että lapset voisivat vierailla eri aikaan kuin sinä?
    Ehkä miehen pitäisi uskaltaa itse keskustella lastensa kanssa tilanteesta, eikä jättää sitä sinun hoidettavaksesi.
    Onko äiti mahdollisesti ollut päävastuullinen perheessä ja isä peesannut? Onko isällä aiempia vakavia seurustelusuhteita ennen sinua ja miten niissä on käynyt?

    Mikäli mies ei ota kantaa eikä lapset halua muutosta, tilanne on hankala. Ehkä lapset yrittävät pakottaa hänet valitsemaan sinun ja heidän välillä? Toisaalta tilanteen kehittyminen paljastaa miehen todellisen luonteen.

  • Nimetön sanoo:

    Miehelläni on/oli 2 täysikäistä lasta kun aloimme seurustella noin 7 v sitten. 3v sitten toinen hänen lapsistaan menehtyi onnettomuudessa.
    Se oli äärimmäisen surullinen tapahtuma.
    Sitä ennen yritin luoda suhdetta hänen lapsiin, mieheni oli heidät kasvattanut äitinsä lähdettyä heidän oltuaan ala/yläasteiässä. Äitinsä ei juurikaan pitänyt lapsiin yhteyttä eikä ollut heidän elämässään mukana. Yritin olla kiva, kaveri, auktoriteetti… Joskus onnistuin, joskus en. ”Akka” ”Eukko” ”Painu vittuun”….. Yms…. Aikuisten ihmisten suusta kuulostaa ja tuntuu niin pahalta!!! Kun olin paikalla kun he olivat käymässä, ei minulle juurikaan puhuttu. Saatikaan minun lapsilleni! Olimme kokemukseni mukaan myrkkyä heidän elämässään. Noh. Siedin. Heidän täytyi sietää. Nykyään emme ole yhteydessä emmekä tarkoituksella samassa paikassa kuten mieheni kotona. Kyllä. Emme asu yhdessä. Se satuttaa minua.
    Mieheni poika siis menehtyi 3v sitten. Sitä ennen heidän erostaan oli kulunut käsittääkseni n 10 vuotta. Ehkä vähemmän… En tiedä varmasti. Lapset siis jäivät silloin isälleen. Yhtäkkiä tämä ex ilmaantuikin mieheni elämään. Ymmärrän toki mitä kaikkea lapsen menetys saa ihmisessä aikaan. Ymmärrän että biologisisilla vanhemmilla on asioita hoidettavina. Mutta minua ei koskaan ole otettu mukaan tähän kuvioon. Ei millään tavalla! Hautajaiset järjestettiin salaa. Uurnan lasku järjestettiin salaa. Sen jälkeen sain käydä haudalla. Äiti oli viskannut viemäni kukat ja enkelin roskikseen. En ole sen koommin päässyt käymään poikapuoleni haudalla, olin kuitenkin hänen elämässään läsnä vuosia. Vaikka minua ei aina siedettykään (ajattelen sen johtuvan mustasukkaisuudesta isäänsä kohtaan jonka kanssa olivat kasvaneet) rakastin tätä poikaa ja mieheni lapset ovat tärkeitä minulle siinä missä omanikin.
    Epäilen että suhteemme päättyy, ei rakkauden tähden vaan sen vuoksi.

  • Nimetön sanoo:

    Miksi aikuiset lapset majailevat isänsä luona?
    Eikö heillä ole omaa elämää?

    Ovatko he taloudellisesti riippuvaisia isän avusta vai käyttävätkö vain hänen anteliaisuuttaan hyväkseen?

    Tällöin sinut voidaan nähdä taloudellisena uhkana. Idän rahankäyttö on saattanut muuttua.

    Muutenkin saatat keikuttaa heidän yhteistä venettään, koska tulet ulkopuolelta.

    Viisainta on, kun ei odota liikoja ja pysyy etäisen neutraalina. Lapset ovat kuitenkin isälleen tärkeitä.

  • Äiti 74 sanoo:

    Aikuisilla lapsilla ei ole mitään oikeutta puuttua teidän elämään, heille pitää asettaa rajat. Aikuisena pitää osata käyttäytyä asiallisesti, vaikka et olisi heille mieleinen. Aikuisuuteen kuuluu omien tunteidensa läpikäyminen, eikä lapsellinen mielensä pahoittaminen. Mitä mieltä he olisivat, jos isä puuttuisi samalla tavalla heidän elämäänsä. Isän olisi syytä keskustella jälkikasvunsa kanssa asiasta. Lapset eivät määrään vanhempiaan yhtään sen enempää, kun vanhemmat aikuisten lasten elämää. Molemmin puolinen kunnioitus ja oikeus valita itse itselleen mieleisen kumppanin.

  • Nimetön sanoo:

    Lapset ovat menettäneet äitinsä. Heillä on edelleen kuva siitä ydinperheestä, joka heillä oli.
    Ehkä heistä tuntuu, että isä pettää äitiä
    Toivottavasti tilanne helpottaa!

  • MurMur sanoo:

    Mieheni nyt jo yli 40-vuotias poika käyttäytyy miestäni ja minua kohtaan edelleen todella lapsellisesti: arvostelee ihan kaikkea – väärä automerkki, väärän väriseksi maalatut seinät, vääränlaista ruokaa tarjolla, kun ilmoittamatta kerran viidessä vuodessa tulevat käymään, mitään emme osaa hänen mielestään tehdä oikein – raha kyllä kelpaisi, myös minun rahani. Koskaan eivät silloin tule, kun kutsumme. Omat lapseni sen sijaan ovat suureksi iloksemme hyväksyneet yli 15 v sitten solmimamme avioliiton täysin ja kanssakäyminen heidän kanssaan on luonnollista, eikä koko ajan tarvitse jännittää, milloin saa haukkumiset ihan turhasta. Mieheni pojan ala-arvoisen käytöksen vuoksi hänen perheensä on menettänyt paljon: mitä ihanimman papan avun, läsnäolon ja paljon muuta – niin monessa asiassa olisi pappa osannut ja voinut auttaa, mutta kun eivät sellaista apua suostu vastaanottamaan, vain raha kelpaisi.

  • Onnellisen apen onnellinen miniä sanoo:

    Jostain syystä toisen vanhemman kuoltua moni lapsi tuntuu sietävän huonosti toisen vanhemman uutta suhdetta. Isä ei sure sillä tavalla kuin lapsen mielestä pitäisi. Meillä pitkästä onnellisesta liitosta leskeksi jäänyt appi löysi kumppanikseen toisen tuoreen lesken varsin pian. Jälkipolvi on asiasta iloinen. Kirjoittajan tapauksessa lapset tarvitsevat todennäköisesti aikaa. Suru on niin kovin monen muotoista.

  • Sopeutuminen sanoo:

    Antaa ajan kulua. Aikuiset lapsetkin vaativat aikaa sopeutumiseen.

  • Lovebird sanoo:

    Meillä kesti pari vuotta että äidin uusi miesystävä alkoi kelvata teini- ja aikuisikäisille lapsille. Etenkin jo omillaan asuva poika oli äidistä kovin mustasukkainen ja osoitti miehelleni mieltään. En ole kauheasti antanut aikuisen jälkikasvun vaikuttaa asioihini, koen että pojalla ei ole oikeutta kiukutella siitä että minulla on omaa elämää. Emme ole mieheni kanssa menossa naimisiin emmekä edes asu yhdessä. Lähinnä olen jättänyt kiukuttelun omaan arvoonsa ja antanut pölyn laskeutua. Ei heistä varmaan sydänystäviä tule mutta tilanne on nyt ihan ok. Kyllä aikuisella äidillä tai isällä voi olla seurustelusuhde.

    • JustMe sanoo:

      Neuvoisin samaa. Jos nyt on ensireaktio vielä kyseessä, niin sopisin miehen kanssa yhdessä että vaikka seuraava 3kk annetaan lapsille sopeutumisaikaa, jonka aikana miehen kannattaisi ylläpitää sitä keskustelua lastensa kanssa että tottuvat asiaan. Enkä mitenkään välttelisi tapaamisia lasten kanssa vaan tuo ”takaraja” on sitä varten että jos lapset ei tunnu ajan kanssa hyväksyvän asiaa, niin sitten nostaisin kissan pöydälle keskusteluun ja asettaisi ne omat rajat: vanhemmillakin on oikeus onneen ja lasten on turha liikutella ja osoittaa mieltään asiasta eikä heidän käytöksensä saa parisuhdetta häviämään

      Minusta tuo jonkinlaisen aikarajan asettaminen yhdessä miehen kanssa tekee sen parisuhteen kannalta hyvää, ei tunnu siltä että pitää loputtomiin odottaa hyväksyntää.

      Omakohtaisena kokemuksena olin teini-iässä kun sain muuta kautta tietää isän ”uudesta” joka oli jo pidempään ollut naisystävä. Kun se tuli julki meille lapsille, niin ymmärrän että isä ja nainen halusi että tutustutaan ja minulla ei ollut mitään sitä tai heidän suhdettaan vastaan, mutta ärsytti että kahdenkeskeistä aikaa ei isän kanssa saanut pyynnöistä huolimatta enää ollenkaan vaan nainen oli aina paikalla, jolloin se aikaisempi isäsuhde hiipui pois. Siitä näkökulmasta kannattaa antaa ja kehottaa miestä ottamaan lasten kanssa keskinäistä keskusteluaikaa asialle niin ne lapset ymmärtää nopeammin isänsä kannan ja onnellisuuden suhteessa. Ja samanaikaisesti luoda muutamia tilaisuuksia tutustua sinuun.

  • Äiti minäkin sanoo:

    Pelkääkö lapset, että isää käytetään taloudellisesti hyväksi tai mennään naimisiin ilman avioehtoa. Nämä voisi tehdä selväksi, ehkä se auttaa.