”Menetin parhaat vuoteni koska olen pelkuri”
”Tässä yksi eroa aikailleen näkemys ”elämästään” ja mahdollinen näkökulma tilanteeseen, mikäli eroa joku puntaroi mielessään…
Mitä seuraamuksia eroamattomuudesta syntyy kymmenessä vuodessa? Kun odottaa sopivaa hetkeä ja sitä ei koskaan tule?
Olimme saaneet uuden talon valmiiksi ja nuorimmaisen, kauan toivotun lapsemme vihdoinkin käsivarsillemme. Mies matkusti työnsä puolesta ja palasi erään matkan jälkeen muuttuneena. Vaistoni sanoi ettei kaikki ole kunnossa. Mies alkoi laihtumaan ja muutti tyyliään nuorekkaaksi. Seksi katosi, hänellä oli aina verukkeita, ja nukkuminen vieressä tuotti ongelmia. Muutettiin eri sänkyihin.
Myöhemmin selvisi, että hän oli löytänyt rakkauden itärajan takaa. Se selvisi vahingossa salakännykän viesteistä, matto riuhtaistiin altani koska mies ei ollut lainkaan ”sitä tyyppiä”.
Alun pelko,itku, tuska ja epätoivo, mitä nyt tapahtuu, vaihtui vähitellen inhoksi vihalla höystettynä. Senkin paska!
Miehellä ei ollut kanttia myöntää tekoaan, vaan sujuva peittely ja työn lisääntyminen matkoineen lisääntyi. Hän piiloutui kiireiseen työhönsä, valheen maailmaan. Itse olin sidottuna kolmen pienen lapsen kanssa kotona. Olin isä ja äiti, aina yksin seuraamassa kevätjuhlat ja lasten harrastusesitykset ja hoidin kuskaukset. Minä olin se joka allekirjoitti lasten koulutodistukset, tiesin missä ne pärjäsi ja missä ei. Minä lohdutin itkevää lastani ja jaoin lastemme pienetkin ilot. Minä kiersin kirppareita löytääkseen edullisemmat varusteet ja syötin makaroonia lapsille että raha riitti.
Samalla mies matkusti pitkin maailmaa, ja toinen nainen seurasi matkoilla mukana, poseerasi laittautuneena illalliskuvissa. Koskaan ei kysytty ja soiteltu, onko kotona kaikki kunnossa vaan miehen tullessa kotiin seurasi arvostelut tekemättömistä töistä.
Hän osti tuliaisryöpyn lapsille ja luuli sen pelastavan isä-lapsisuhteen. Mies ei välillä edes tiennyt lastensa ikää tai kokoa, joten tuliaisasut menivät kirpparille myyntiin. Karkkia tuotiin kasapäin, ja tietysti minun vika oli sekin kun lapsi lihoi. Ruoka tietty oli paskaa hienojen ravintolojen jälkeen, mutta onneksi punaviini maistui.
Koskaan mies ei myöntänyt tekoaan, eikä ole pyytänyt anteeksi. Itse elin vain lasteni ehdoilla, hoidin pienipalkkaisen työni ja odotin sopivaa hetkeä. Aina tuli joku asia tielle ja siirsin eropäätöstä. Kun nämä äitini hautajaiset saan hoidettua, niin sitten. Kun saadaan nämä rippijuhlat järjestettyä ja niin joo … toisetkin, niin sitten.
Ei auttanut oikeusaputoimiston käyntikään, se vain laihdutti lompakkoa. Haaveilin kosketuksesta, kumppanista, rakkaudesta, naisena olemisesta, sillä sieväksikin sanottiin. Haaveilin taakan jakamisesta, normaalista arjesta ja onnellisuudesta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Haaveilin rohkeudesta tehdä omia valintoja. Mitä sain tilalle vuosien vieriessä ohi?
Vuodet muuttivat vihani välinpitämättömyydeksi. Odotettiin lasten kanssa seuraavaa työmatkaa, että saamme olla rauhassa omassa kodissamme. Kunhan saadaan lapset isoksi, niin sitten eroan, ettei heidän tarvitse muuttaa omasta kodistaan kerrostalolähiöön. Minun tuloillani ei tehty valintoja. Minun tuloillani ei osteta tietokonetta opiskeluun ja mahdollisteta harrastuksia. Minun tuloillani ei osteta edes sitä lämmintä talvitakkia lapsen ylle…
Rohkeus puuttui. Taloudellinen riippuvausuus oli vahva. Lasten suhdetta isäänsä ei kannata mainita. Menetin parhaan naisena olon ikäni. Kadotin itseni, kuka olen?
Teinin tokaisu ”Äiti sä olet pelkuri!” on aivan totta.”
Nimim. Vuodet kuluttaa
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Kuki Peruuta vastaus
9 vastausta artikkeliin “”Menetin parhaat vuoteni koska olen pelkuri””
Uusimmat artikkelit
En sanoisi, että tarvitset rohkeutta tai että olet pelkuri. Sanoisin, että tarvitset itsevarmuutta ja kunnon tuuppauksen siihen suuntaan!
Se, että kirjoitit tänne, on ensimmäinen askel. Haet ulospääsyä ja täältä saat siihen kannustavia sanoja ja vertaistukea. Lapsesi eivät tule kärsimään eron jälkeenkään. Isä on heidän isänsä, se mikä on ollut ja tulee olemaan, kaikesta huolimatta.
Sinun on aika huolehtia itsestäsi. Voimia siihen!
Tästä pistää silmään erityisesti yksi asia, nimittäin taloudellinen riippuvuus. Se on todella helvetillinen asia ja koskettaa NIIIIIN monia naisia – käytännössä lähes kaikkia parisuhteellisia äitejä jossakin vaiheessa. Kun olet tulottomana lapsen kanssa kotona, vuosia, tuo ongelma pääsee juurtumaan todella tehokkaasti. Mitä yritän sanoa: naisten täytyy yrittää saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Muuta keinoa päästä eroon parisuhteesta tai ”parisuhteesta” ei oikein ole. Olen kuullut tästä monelta mieheltäkin, että todellista kunnioitusta ei saa ilman omavaraisuutta.
Se on juuri näin. Itse olen jumissa. Koska lottovoitto on epätodennäköinen tie ulos tästä, yritän saada nyt opintoni valmiiksi ja päästä töihin. Säästän salaa rahaa sen mitä pystyn, että pääsen joskus irti tästä ikeestä ja saan näytettyä tyttärilleni, että äiti ei ole isästä riippuvainen. Tilanteeni ei ole yksin omaa syytäni vaan elämässäni on ollut ulkopuolelta tulleita odottamattomia haasteita enemmän kuin monella koko elämänsä aikana. Nyt aion taistella itselleni tien siihen, että voin itse päättää omasta ja lasteni elämästä ja nauttia itselleni tärkeistä asioista ja tukea muita. Itselläni on hyvin ohut tukiverkko, ja turvaton lapsuus. Siksi koen erityisen voimakkaasti sen, että olen täysin yksin (avioliitosta huolimatta) eikä kukaan huolehdi minusta paitsi minä itse.
Ei pelkuri vaan lasten parasta haluava Äiti.
Kyllä mieskin oli pelkuri. Kaiken muun sikamaisuuden lisäksi.
Kai sinä nyt olet eronnut? Koita nähdä asia niin, että olit urhea lasten vuoksi. A
Oi että kolahti kipeästi herkkään kohtaan . Niin on 10v elämää vierinyt ohitse. Lapsilla nyt jo omat elämät ja minulla tyhjä sydän….
Viesti: Pelkurin tarina oli kuin onani, sillä erotuksella, että miehen nainen on Aasiasta. Tai tämä kolmaskin siis. Ja sillä erotuksella, että vuosien haukkumisten, mitätöinnin ja ivan kohteena olemisen jälkeen en enää suostunut katselemaan tätä vaihetta, että omilla lomilla käydään vieraissa. Minä otin ja lähdin, mutta nyt 5kk jälkeen tilanne on se, että pelkään katkeroituvani ja kadottaneeni luottamuksen ihmisiin. Mies on jo raahannut uusimman naisen Suomeen perhettä tapaamaan, minä itkeskelen vieläkin sitä, että lapsilta hajosi perhe. Kuinka helposti voikaan hypätä 19v liiton jälkeen uuteen suhteeseen, jopa toiseen ja kolmanteen; näköjään se käy miehiltä erittäin helposti.
Tätä mietin myös. Omallani oli toinen nainen ollut jo jonkun aikaa kun erottiin. Alle 3kk erosta ja hän jo esitteli lapsille tämän naisen. Minä en sure miestä, suren perhettä.
Et ole pelkuri vaan urhea, kun olet jaksanut kaikki nämä vuodet. Olet ajatellut lastesi parasta unohtaen itsesi.
Nyt tilaat ajan seurakunnan/ kaupungin pariterapeutilta, että pääset purkamaan ajatuksiasi. On ilmaista.
Sinulla on paljon vuosia edessä, tee ne sellaisiksi kuin haluat.
Kaikkea hyvää sinulle!