”Menetin molemmat lapset sossun mielestä hyville isille”

Lukijamme nimimerkillä Olen ilmeisesti huono äiti lähetti meille kirjoituksen kokemuksistaan sosiaalitoimesta, lasten huoltajuuskiistoista, sekä personallisuushäiriöistä:

”Nykyään sossu tuntuu automaattisesti olevan isien puolella. Sen asian olen itse kokenut karvaasti 2 kertaa. Ei liene sattumaa, että tilanne on tällä tavalla. Viime vuodet on jatkuvasti rummutettu, että isät joutuvat alakynteen huoltajuusriidoissa.

Menetin molemmat lapset näille sossun mielestä hyville iseille. Ne parisuhteet olivat yhtä kidutusta niin minulle kuin myös lapsille. Jokainen, joka on kokenut ja ymmärtää persoonallisuushäiriöitä EI voi pitää sellaista vanhempaa sopivana lähihuoltajana. Sossuilla ei ole tietoa tai ymmärrystä näistä asioista ja häiriöinen vanhempi osaa ja pystyy käyttäytymään hyvin tarvittaessa. Hänellä saattaa olla myös hyvä ammatti ja hän saattaa olla valmentamassa lapsia. Henkisesti ja fyysisesti kotona kuitenkin vallitsee pelottava, jännittynyt sairas ilmapiiri ja käytös, mitä on mahdoton todistaa ellei tapahdu jotain pahempaa, jos silloinkaan.

Viimeinen yhteinen ilta päättyi väkivaltaan ja jouduin soittamaan poliisille, jotka tulivat paikalle. Miespoliisi vähätteli tilannetta ja sanoi, että riitaan tarvitaan kaksi. Ei ollut mitään riitatilannetta. Olin pyytänyt exää, että jutellaan ihan rauhassa, ettei tarvi erota riidoissa, kun hän oli jatkuvasti uhannut, että tulee kunnon sota ja hän on kerännyt materiaalia minua vastaan. Hän sai hirvittävän raivarin. Hän alkoi huutaa ja karjua hulluna. Tunsin kuinka henkiset ja fyysiset voimat kehostani valahti maahan. En enää jaksanut yrittää mitään. En tahtonut jaksaa nousta sohvalta. Lopulta nousin enkä saanut sanottua yhtään mitään. Lähdin vain kävelemään pois exän läheltä. Hän hyökkäsi takaapäin minuun ja retuutti hiuksista ja heitti takaisin sohvalle ja alkoi haukkua huoraksi ja ties mitä. Pääsin lopulta pakoon vessaan ja soitin poliisit.

Myöhemmin poliisi soitti minulle ja kyseli, että voidaanko tämä asia sopia ja mennä riitojen sovitteluun. Ajattelin, että on parempi niin, ettei hänen työkuviot kärsi tästä. Sovittelussa sovittelijat innokkaana kyselivät exän työkuvioihin liittyviä asioita. Eikä edes maininneet vaatimaani 500 euron summaa fysikaalisen hoitoon, kun satutin niskani ja se kipeytyi pahasti. Exä pääsi kuin koira veräjästä.

Minulle on osunut kohdalle 2 samanlaista miestä, joiden kanssa elämä oli aluksi tosi ihanaa, mutta kaikki muuttui helvetilliseksi. Molemmat miehet ovat aiheuttaneet pahat traumat lähivanhempana lapsille. Exä 2 on kaiken muun lisäksi pyrkinyt vieraannuttamaan lapsen äidistään eikä noudata tapaamisia. Kiitos siitä sossuille ja tuomarille, että isä määrättiin lähivanhemmaksi ja äidille niukat tapaamiset.

Itse olen joutunut terapiaan parisuhteessa kokemani asioiden takia ja musertavan järkytyksen siitä, että lapset määrättiin näille häiriöisille ihmisille. Psykiatri ja terapeuttini ovat molemmat todenneet, että olen tervepäinen ihminen, jolla on kyky empatiaan ja hyvät edellytykset huolehtia lapsista. Olen kunnollinen, tunnollinen, rehellinen, vastuuntuntoinen, omistautuva ja päihteetön ihminen. Olen vaativassa työssä, missä jatkuvasti olen erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, kun taasen exät pyörivät hyvin suppeassa piirissä, mutta heillä on valta-asema työn puolesta verrattuna minun työhöni.

Molemmat raskausajat olivat rankkoja näiden miesten käytöksen takia. Katkerana ajattelen, että en ole saanut nauttia raskausajasta, vauva – ajasta, pikkulapsivaiheesta enkä murrosiästä. Olen menettänyt niin paljon ja lapset ovat samoin. Enkä saa niitä aikoja koskaan takaisin eikä niitä pysty millään korvaamaan. Minulla olisi ollut niin paljon annettavaa ja rakkautta näille lapsiparoille, jotka riistettiin käsittämättömällä tavalla hyvästä äidistään. Suru ja tuska elää mielessä siitä, että en ole saanut äitiyttä toteuttaa sillä tavoin kuin olisin halunnut. Parisuhteissa tein kaiken mahdollisen, jotta yhteiselo ja perhe-elämä olisi sujunut normaalilla ja hyvällä tavalla.

Exien mielestä minussa on jotain pahasti vialla ja minun kuuluu mennä hoitoon. Olen käynyt terapiassa, mutta ei minusta ole löytynyt muuta vikaa kuin traumat ja liika kiltteys. Persoonallisuushäiriöt ovat sen verran syvällä ihmisessä, että ellei ihminen itse ymmärrä hakea apua niin hyvästä parisuhteesta ja perhe- elämästä on turha haaveilla. Tällä kokemuksella ja tiedolla tekisin lapset yksin tai jäisin lapsettomaksi. Elän nyt yksin ja mielellään erakoidun, kun en uskalla enää luottaa toiseen ihmiseen.”

Nimim. Olen ilmeisesti huono äiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.