Käpälä ylös, jos jollain on vähän jälkeenjäänyttä jälkikasvua kotonaan? Ja ei, nyt en tarkoita oikeasta kehitysvammasta johtuvia haasteita vaan niin sanottujen normi-ipanoiden kehitysviiveitä.

Mikä se normaali nyt sitten lieneekään ja mihin sitten vertaa… Mutta sanotaan nyt esimerkiksi itsenäisyys kotiaskareissa tai yökastelu. Kuulen jatkuvasti kehua siitä miten tuttavien tenavat voitelevat leipänsä liki kolmivuotiaina, siistivät jälkensä ja vissiin vielä tiskaavat astiansa itsenäisen aterioinnin seurauksena.

He pyyhkivät kakkapeppunsa heti kun käsi yltää paperirullaan ja kiikuttavat pyykkinsä värikoodattuihin likapyykkilokeroihin. Luopuvat vaipasta ennen kuin osaavat puhua ja jos osaavatkin, niin mallikkaasti kommunikoivat olevansa valmiita yökuivuuteen. Reissaavat lukuisilla julkisilla kulkuvälineillä sellotunneilleen ekaluokasta lähtien ja huolehtivat kokonaisvaltaisesti omasta hyvinvoinnistaan.

Olenko siis vain totaalisen kelvoton kasvattaja vai missä mättää kun kotonani hiihtelee standardeista pahasti jälkeenjääneitä yksilöitä? Meillä ei muisteta itsenäisesti pukeutua säänmukaisesti tai älytä edes katsoa ikkunasta, että onko soveliasta vetää crocsit ilman sukkia jos ulkona on hikisesti viisi lämpöastetta. Ei vaikka kundi on kohta jo koko ala-asteen taapertanut läpi.

Läksyjen tekoon yritetään luottaa ja kannustaa vastuunottoon, mutta siitä seuraa usein Wilman kilahdus ja merkintä ”oppilaalla läksyt tekemättä”. Kyllä tekee taas mieli naputtaa seuraavat päivät asiasta. Uimakassi märkine pyyhkeineen olisi satavarmasti vaikka vuoden repussa, kunnes mönkisi itsestään jo ulos, ilman urputusta ja muistuttelua.

Opettajan kanssa on puhuttu, ja merkintä on papereissakin, että ”sosiaalisesti ikätasoaan jäljessä”. Mitä se siis meinaa? Myönnän, että huitaisu ei ole kovin välkky tapa reagoida kaverin vastaväitteeseen mutta ei ekaluokkalaiselta nyt sentään valtakunnansovittelijan taitojakaan voi odottaa. Vai voiko?

Meillä pissataan edelleen joka yö sänkyihin, vaikka on ollut yövaippaviritystä, hälyttävää lakanaa ja vaikka mitä yöllistä vessaan kanto-operaatiota. Sanotaan nyt vaan, että kun sälli painaa sen kolkyt kiloa, niin aika riivattua hommaa repiä niitä kerrossängyistä tarpeilleen. Kovasti aiheesta ei ole huudeltu piireissäni, eli eikö tosiaan kellään muulla ole kolleja, jotka säännöllisesti heräävät omasta nesteestään?

Kyllä riepoo tämä hillitön vertailu. Kaikilla on oma kehitystahtinsa ja jos se ei ole nyt ihan sitä priimaa, niin tarvitseeko jo ennestään kuppasta arkea kuormittaa sillä, että saa vanhemmat tuntemaan lisääntyvää riittämättömyyttä, huonoutta ja alemmuudentunnetta siitä, että voi voi, meidän pojat ovat jotenkin vielä ihan jälkeenjääneitä nahjuksia.

En kasvata lapsineroja tai vaipoissaan sinfonioita soittavia taaperoihmeitä, mutta ovat he silti yksilöinä vallan arvokkaita, rakkaita ja hyviä juuri sellaisina kuin he ovat. Vaikka se pippeli sitten öisin vuotaisikin lakanoille pidempään kuin verrokilla.

Nimim. Petra

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 42 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Kaitsu2 Peruuta vastaus

42 vastausta artikkeliin “Meille ei tullut normi-ipanoita”

  • Iskä sanoo:

    Meillä on kans tyttö joka kypsyy vähän hitaammin kuin useat hänen luokkalaisensa, lisäksi hänen lahjakkuutensa ei ole matematiikassa tai monissa muissakaan kouluaineissa (englanti kyllä sujuu hyvin), vaan hän on lahjakas piirtämään ja mielikuvitus on myös hänen parhauttaan.
    Itseäni ei lainkaan asia haittaa, tärkeintä kun on se, että lapsellani olisi onnellinen elämä, eikä sitä määritä koulu- tai työmenestys mitenkään, itsekään en ole minkään lajin menestyjä mutta voin silti elämästäni nauttia.

    Sen sijaan tämä asia tuntuu vaivaavan tyttöä itseään hyvinkin paljon ja asiaa pahentaa erityisesti se, että hänen paras kaverinsa sattuu olemaan luokan ”priimus”, sosiaalisestikin menestynyt ja vieläpä fyysisessä kehityksessä monia edellä.

    Monet illat on mennyt tytön itkua kuunnellen, kuinka hän ei osaa mitään, miten paska hän on ja kuinka kaikki on häntä parempia, eikä häntä kuunnella kavereidenkaan kesken.
    Meinaa näin isänä siepata sydämestä aika lujaa kaikki tuollainen, enkä oikein aina meinaa edes keksiä kunnollisia lohdun sanojakaan noihin tilanteisiin.

  • Muori sanoo:

    Molemmat omat poikani olivat yökastelijoita ihan alakoulun viimeisille luokille. Kokeiltiin kaikki mahdolliset viritykset, lopulta löytyi lääkitys jolla ongelma saatiin kuriin (Minirin) ja sen myötä mahdollistui mm. yökylättelyt kavereiden luona.
    Kannustan rohkeasti kokeilemaan.
    Toinen pojista on myös sosiaalisesti ”lahjaton”, mutta testeissä osoittautunut huomattavasti keskiarvoa älykkäämmäksi, vaikka välillä tuntuu että on muuten täysin pihalla kaikesta, kuten juurikin tavaroista ja läksyistä huolehtimisesta.
    Ja tosiaan ne märät uimakamppeet lojuvat viikkosotalla siellä kassissa ellei joku muu niitä sieltä pois ota.
    Onneksi nyt ovat vähän vanhempia, ja suurin osa näistä murheista on takana päin.
    Joten kokemuksesta sanon, kyllä se siitä 😁. Jokainen omaan rytmiinsä.

  • .. sanoo:

    Mä kuule luulen, että teillä on varmasti jokin asia paremmin kuin heillä lastensa kanssa. Kun oikein mietit niin varmasti löyfät jotain. Mulla kolme lasta ja kaikki niin erilaisia. Toinen juurikin oppinut 1 vuotiaasta laittaa kaikki paikalleen ja erittäin hyväkäytöksinen, mutta hän ei uskalla mennä minnekään yksin. Roikkuu kotonakin kiinni niin ahdistavasti vaikka ikää on 12. Yksi taas on verbaalisesti huippulahjakas, liikunnallinen. Oppi ajaa pyörällä alle 3-vuotiaana ilman apupyöriä, muta on ihan hirveän raskas. Marisee joka ikisestä asiasta ja vinkuu. Millään ei mene jakeluun asiat. Käytökseltään lähemmäksi pyörrenmyrskyä muistuttava. Ei vielä koulussa, mutta varmasti wilmaviestit tulee mulle tutuksi. Keskimmäinen koulussa matemaattisesti ollut huippulahjakas. Hyvä liikunnassa. Mutta yökastelee, joka yö. Liruttelee pitkin lattiaa, kun on haavemaailmassansa Ei mene jakeluun, ei millään. Tähän pitäisi tehdä jokin monimutkainen lauseke x ja y jutuilla, että tajuis.

  • Nimetön sanoo:

    Kyllä, nämä lasten suoritusten ja supernopean kehityksen hehkuttelija-vanhemmat ovat vastenmielisiä. Samat ihmiset unohtavat myös sopivasti jättää mainitsematta lapsensa ei-niin-kehittyneistä puolista – jos niitä edes haluavat huomata. Lapset kehittyvät kukin yksillöllistä tahtia, vanhemmille asetetaan myös mm neuvolasta turhia paineita siitä, missä iässä (tarkalleen), jokin asia olisi opittava. Armollisuutta ja inhimillisyyttä enemmän!

  • Huithapeli sanoo:

    Meillä ei yökastelua mutta tuo unohtelu! Ai että siihen menee hermo. Esim. Mun lapsi jätti talvitakin bussiin, vaikka pysäkiltä on melkein kilsa kotiin. Oli liki -30˚ pakkasta. 15min matkan aikana bussissa ehti riehua itsensä hikeen ja unohtaa, että on talvi. Jäi pysäkillä ja huomasi takin puuttumisen vasta käveltyään jonkun aikaa, kun tuli kylmä. Takkia ei koskaan löytynyt. Lisäksi talven aikana katosi about 15 pipoa ja ainakin saman verran kintaita ja hanskoja. Ja näiden kadonneiden kohtalosta mainitaan toki vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi jo olla kävelemässä sinne pysäkille aamuisin. Joku aamu se lähtee vielä alasti, jos en ole vahtimassa 🙈 Kaikista kadonneista repuista ja urheiluvarusteista en edes ala tilittää. Eli kaikille vanhemmille ja kasvattajille tsemppiä 😘 varmasti jokaisella lapsella on omat haasteensa.

  • Eeva sanoo:

    Ihan huikeasti kirjoitat vakavasta aiheesta. Kirjailija-ainesta! Jos lapset yhtään tulevat sinuun, sikateräviä ovat. Hitaasti hyvää tulee❤️❤️❤️

  • Xxo sanoo:

    9v ja kolmas kerta hälytinhoitoa käynnissä. Vaipat käytössä, helpottaa kaikkien elämää. Lääkehoidosta ei apua, lääkäriä konsultoitu viimeksi heinäkuussa. Aika iso prosentti alakouluikäisistä kastelee öisin!

    Unohtaa vaikka oman päänsä jos ei perään katso. Läksyt varmistan, että on tehty. Mutta muuten ihana ja herkkä lapsi, en tee numeroa huonoista jutuista, ne nyt vaan kuuluu elämään.

    Ei kannata uskoa ihan jokaista kehuskelua (yleensä vahvaa liioittelua), mikä muutenkin on ihan typerää, kun jokainen kehittyy omaan tahtiinsa – joku toinen hitaammin.

  • Kaitsu2 sanoo:

    Otan nyt vaan kantaa yökasteluun. Se on terveyshuoli, ei huonoa kasvatusta. On saatavilla lääkehoitoa, joka meillä tehosi hyvin.

  • Samanlainen mutsi sanoo:

    Tuttuja fiiliksiä. Perheessä autismia ja ad/hd:ta useammalla lapsella ja puheenkehityksen viivettä. Tuntuu, että muiden lapset puhuu jo aikaisin vaikka ja mitä, kun meidän vielä reilu 3 vuotiaana vaan murisee. Vaikka kuinka on höpötetty, luettu ja sanoitettu. Sama isompien lasten kanssa arkiset jutut on haasteellisia. Mutta yksi syy miksi en ihan hirveästi kaveeraa äitikerhojen ihmisten kanssa. En jaksa vertailua ja ihmettelyä. Erityislapset on erityisiä. Hyvät niille, joille syntyy perusterveitä. Voimia meille joille ei.

  • Nimetön sanoo:

    Mun poika kasteli noin neljä vuotiaana. Asiasta alkoi tulla mörkö isälleen. Vein hänet NLP-terapiaan, vai mikä lie on oikea termi. Yksi käynti riitti ja saimme kotitehtäviä. Tärkeintä oli luovuttaa asia kokonaan lapselle ja olla puuttumatta. Pari viikkoa pesin lakanoita sanomatta sanaakaan ja ehdin jo kirota muutamaan otteeseen. Sitten se loppui pysyvästi.

  • Nepsyäiti sanoo:

    Onko lasta tutkittu nepsy asioiden tiimoilta

  • Elina sanoo:

    Huh, kiitos paljon vertaistuesta! Meilläkin on aikamoista säätöä tuon yövaipan pois jättämisen kanssa. On ikävää, ettei yökastelusta puhuta tarpeeksi, tuntuu kun olisimme ainoa perhe, jolle tämä on vaikeaa. Onneksi on hyvät vuodesuojat.

    https://www.suomenlaitostekstiilit.com/sairaalatpalvelutalot/vuodesuojat

  • Hömpöttäjä sanoo:

    Yökasteluun myös suosittelen ottaan yhteyttä lääkäriin.

    Muuten kuulostaa, että oman toiminnanohjauksessa voisi olla pulmaa, kun läksyt jää yms. On vain hankala aloittaa, jos joku ei käske ja katso vierestä. Onko adhd tai add suljettu pois? Kaikki adhd lapset eivät ole ryntäileviä sähköjäniksiä, vaan osa antaa itsestäänunohtelevan haaveilijan kuvan, kun aivot ottaa ärsykkeitä niin paljon vastaan. Puhuttu asia tai tekeminen voi jäädä kesken.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Asioilla on kaksi puolta. Meidän lapsi teki 4-vuotiaana huvikseen kaverilta jääneen matematiikankirjan loppuun, ja aina välillä lorotteli sängyn märäksi. Sosiaalisessa mediassa ei kerrota noista negatiivisista asioista, ainoastaan erityisen hyvistä. Se pyykkinsä itsenäisesti värikoodaava lapsi saattaa kieltäytyä syömästä ensimmäistäkään vihannesta ensimmäiset 20 vuotta elämästään, mutta tätäkään ei facebookiin kirjoiteta. Jos asiaa mietit, niin varmasti jokaiselta lapselta löytyy jokin asia, jossa he ovat muita paljon parempia. Ja asioita joissa ovat muita huonompia. Keskimäärin siis samalla tasolla.

    Läksyjä tekemätön saattaa oikeasti jättää ne tekemättä siksi, että osaa kaikki vastaukset ilman että niitä tarvitsee haeskella tai kirjoittaa. Silloin on täysin tarpeetonta kirjoittaa vastauksia mihinkään, kun niitä kuitenkin suullisesti kysytään.

  • Semmosta. sanoo:

    Juu. Tuttua on, tosin meillä nuorempi yökastelija/unohtelija/toisten huitoja. Hyviä puoliakin riittää, mutta riittää näitä kehityskohteitakin…
    Mulla on kokemusta kehitysvammaisteb ohjaamisesta. Siinä ammatissa ja tämän lapsen kasvatuksessa tarvitaan pitkää pinnaa, ohjaustaitoa, osallistamista. Puolesta en tee töissä enkä kotona. Jos on jälleen lippis hukassa niin etsiköön itse, ja myös pissiset lakanat ottaa itse sängystä. Puhtaiden laittamisessa toki autan, koska se on vaikeampi homma. Mutta kaiken minkä kykenee, saa tehdä itse.

    • Tsemppiä sanoo:

      Yökasteluun saa apua, siinä suhteessa et ole yksin. Tuttavani lapsi kasteli myös koko alaluokkien ajan jos ei jopa yläluokille. Omani oppi kuivaksi yölläkin eskari ikäisenä, halytys patjat ei auttanut mutta lääke kylläkin. En muista lääkkeen nimeä enään mutta täydellä annostuksella jonkun aikaa ja hitaasti laskin sitä alas (sen pitäisi alkaa auttamaan pienen ajan sisällä) ja tadaa, poika oli kuiva, pari vahi koa enää sen jälkeen 🙂 Lääke stimuloi hormonituotanto joka toisilla ei vain käynnisty yhtä aikaisin kuin toisilla.