”Kaipaisin apua seuraavaan ikävään ja noloon tilanteeseen. Eli meillä on 6-vuotias peliriippuvainen lapsi. Lapsi huutaa ja raivoaa kaiken aikaa saadakseen pelata. Jos hän saisi päättää hän katselisi Youtubesta pelivideoita ja pelaisi tabletilla tai pleikkarilla jatkuvasti. Mitkään tunnin rajoitukset, viikonloppurajoitukset, time timerit, peliajan ansaitsemistaulut tai muut keinot eivät ole auttaneet. Tähän oli lopulta hyvin helppo ja ymmärrettävä ratkaisu, eli pistimme pleikkarit ja tabletit ylähyllylle. Pitkään meni tosi kivasti ja lapsi unohti pelaamisen yllättävän äkkiä. Arki alkoi olla taas mukavaa ja lapsi oli paljon rauhallisempi.

Ongelma onkin mieheni, eli lapsen isä. Nykyään pleikkari kaivetaan heti, kun perässäni ulko-ovi käy tai nukun vapaapäivänä pidempään. Usein on ostettu uusi koukuttava peli ja koko ralli lähtee taas alusta. Lapsi menee psyykkisesti hyvin huonoon kuntoon itkee ja raivoaa aivan koko ajan. Ennen niin aktiivinen lapsi ei tahdo ulkoilla ja ulkoillessa vinkuu vain pelaamaan. Syömisestä tai nukkumisesta ei tule mitään ja se kuka lasta rauhoittelee, lohduttaa ja patistaa olen minä. Mies vain raivoaa lapselle, ettei jankuttaisi niistä peleistä enää, vaikka itse ajaa tilanteen siihen.
Keskustellessamme aiheesta hän on aina samaa mieltä kanssani ja hyvin vakavana vannoo, ettei enää. Uskoin nämä monta kertaa, mutta aina ne pelikoneet kaivetaan ja lapsi pelaa tunteja minun ollessa poissa kotoa.

Olen sanonut asiasta nätisti keskustellen, kiitellen, kannustaen, ystävällisesti kehottaen, vihaisesti ja vielä vihaisemmin, mutta tuntuu tyhmältä raivota, kun mies hyvin ystävällisesti vain myötäilee ja sanoo, ettei minun ole syytä olla vihainen, koska hän on mukamas samaa mieltä. Silti ne pelit kaivetaan uudestaan ja uudestaan.
Lapsen isä ei itse juurikaan pelaa pleikkaria tai muutakaan, enkä ymmärrä miksi hän ei näe ongelmaa lapsen riippuvuudesta. Sitäkin enemmän hän raivoaa lapsen huonosta käytöksestä ja asettaa järjettömiä rangaistuksia lapsen kiukutellessa pelaamisen loputtua ymmärtämättä käytöksen johtuvan riippuvuudesta, ja jos ymmärtääkin hän huutaa ja raivoaa lapselle, kuinka tämä on riippuvainen ja lapsen pitäisi hillitä itsensä. Usein tilanne menee siihen, että isä karjuu lapselle ja lapsi tulee itkemään minulle ja lopulta lapsi karjuu minulle.

Olen usein jopa piilottanut pelit, ohjaimet ja laitteet eri paikkoihin ja silti mies ne piiloista kaivaa heti, kun lähden johonkin tai ostaa storesta uuden pelin. Tuntuu kuin joutuisin lapsen lisäksi vahtimaan miestäni ja kotoa lähteminen on käynyt hyvin epämiellyttäväksi, koska mies vannoo ja vakuuttaa, ettei anna lapsen pelata, mutta kotiin tullessa lapsi on pelannut jo tuntikausia ja loppu illan karjuu täyttä huutoa. Olen jättänyt tai vaihtanut lähes kaikki omat harrastukseni voidakseni kuljettaa lasta päivittäin mukanani illat tai olla kotona. Lapseni psyykkinen hyvinvointi on minulle numero 1.

On todella nöyryyttävää ja kieltämättä hyvin omituista valittaa samasta asiasta jatkuvasti aikuiselle normaalisti järkevälle ihmiselle. Lapsi voi huonosti ja neuvolasta sain syyt niskoilleni, ehdottivatkin lapselle lähetettä psykiatrianpolille. Kukaan ei ymmärrä, että olen tehnyt ihan kaiken estääkseni lasta pelaamasta, mutta vain minua syytellään ja haukutaan sukulaisia ja neuvolaa myöden. Mielestäni tämän ikäisen ei edes kuuluisi pelata. En keksi enää mitä tehdä en voi lakata käymästä omilla asioillani kokonaan tämän vuoksi.

Ero kuulostaa rajulta ratkaisulta, kun parisuhteessa ei ole muuten ongelmia ja mies on hyvin läsnäoleva isä lapselle ja hyvä puoliso minulle. Tämä peliongelma vain on riistäytynyt käsistä ja asiasta on vaikeaa puhua, kun hän myötäilee valheellisesti, eikä sano edes minulle vastaan, jolloin aitoa keskustelua syntyisi. Olen niin epätoivoinen, tämä on pahasti ristiriidassa miehen luonteen ja arvojen kanssa.
Hän antaa lapsen pelata pelejä, joiden ikäsuositukset ovat vanhemmille.
Lapsi puhuu tappamisesta ja leikeissä toistuu samat väkivaltaiset tappotilanteet, öisin hän herää painajaisiin ja iltaisin itkee, että saattaa kuolla nukkuessa. Sydäntä särkee katsoa lasta noin huonossa kunnossa ja silti joka kerta, kun saan tilanteen haltuuni mies menee nostamaan sen pelikoneen takaisin ja psyykkinen oireilu alkaa lapsella uudestaan. Tilannetta on kestänyt nyt noin vuoden verran.

Usko tai älä mies on oikeasti hyvinkin järkevä, asiallinen, uskollinen, perhekeskeinen ja työssään arvostettu ihminen. Meillä ei ole koskaan ollut mitään äiti lapsi asetelmaa parisuhteessamme. Siksi tässä asiassa tuntuukin, kuin en tuntisi häntä ollenkaan.”

Nimim. Voimaton Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia