Tiedätkö sen tunteen, kun lapsesi pyytää apua läksyissä, ja itsevarmana nappaat kirjan ja alat lukea tehtävänantoa: Tämä on varmasti helppo! Keksin vielä jonkun fiksun tavan selittääkin tämän lapselle! Olen niin älykäs, ja olen niin hyvä vanhempi!

Kunnes itsevarmuutesi äkkiä haihtuu. Mitä tehtävässä oikeastaan kysytään? Mikä ihme siihen on vastaus? Tässä ei ole mitään järkeä!

Näitä hankalia kysymyksiä on suunnilleen kolmenlaisia.

Ensimmäiset ovat se noloin tapaus. Ne sellaiset kysymykset, jotka paljastavat että jaahas tämän äidin olisi syytä kerrata peruskoulun kolmas luokka. Ja varmaan kaikki muutkin luokat… Kysymys on ihan selkeä ja vastaus samoin, sitä vaan ei tiedä. Ehkä sen on joskus tiennyt, mutta unohtanut…kuka nyt oikeasti muistaa jotain kivilajeja, mitä niitä nyt on moreeni ja…öööh mureena?!

Tällainen ongelma ratkeaa joko kirjan tai viimeistään netin avulla. Aikuinen oppii siinä itsekin, mikäs sen parempaa.

Sitten on ne tehtävät, joissa sanotaan, että vastaus löytyy kirjasta siitä ja siitä luvusta. Akateemisesti koulutettu ja muutenkin sivistynyt vanhempi lukee ja lukee kappaletta, mutta vastausta ei löydy. Onko se kuvateksteissä? Ei ole. Onko se varsinaisessa tekstissä? No ei ole. Entäs jossain tietoruudussa? Ehei.

Vanhempi selaa kirjaa, josko luku on ilmoitettu väärin? Lapsi sanoo, että ei me olla tuolla asti vielä. Asiaa ei voi googlata, koska kyseessä on joku täsmälleen tietty asia, joka pitää täydentää lauseeseen. Lopulta lapsen kanssa tullaan siihen tulokseen, että vastausta ei kirjasta löydy ja kohta jätetään tyhjäksi. Syytä äitiä!, voi antaa lapselle ohjeeksi läksyjen kuulustelua varten.

Ja sitten…sitten on vielä kolmas kategoria. Ne totaalisen käsittämättömät tehtävät!!!

Osassa käsittämättömiä tehtäviä on ihan puhdas virhe – ihmisethän oppikirjat ja tehtävämonisteet kuitenkin tekevät! Osassa on sitten painovirhe tai ajatusvirhe tai muuta sellaista, joka tekee tehtävästä täysin mahdottoman tajuta. Onpa vielä sellaisiakin tehtäviä, joissa ei ole virhettä, mutta ajatus tehtävän taustalla on joko itselle ja lapselle tai sitten suuremmallekin joukolle ihmisiä ihan hämärä.

Tehtävän tekijä on saattanut olla sitä mieltä, että kyseessä on täysin selkeä, helppo juttu ymmärtää, mutta kukaan ei tajua sitä. Tai kenties käy niin, että monikin tajuaa, mutta MINÄ EN. (Moi vaan taas se ”olen täysi typerys” -olo!) Silloin on pakko todeta lapselle, että minä en nyt tajua. En sitten millään.

Sekä tietysti kysyä lapselta seuraavana päivänä, että mikä se vastaus oikein oli. Joskus käy niin, että saa vain puistella päätään, että olenpas minä pöljä. Joskus taas selitys ei auta minkään vertaa…

Mitä mieltä olet esimerkiksi kolmasluokkalaisen matematiikan tehtävästä, joka kuului näin: Jaanalla on 15 marmorikuulaa. Hän hukkasi osan kuulista. Montako kuulaa hänelle jäi?

Öööö anteeksi? Seitsemän? Viisi? Liian vähän? Riittävästi?

Entäpäs päättelytehtävä, jossa kysyttiin sukulaisuussuhteita ihmiseen, jota ei ollut aiemmin mainittu: Jos Heikki on Hannan veli ja Hanna on Mikon sisko, mitä sukua Jenni on Hannalle?

Häh? Kuka Jenni?!

Myös kokeita allekirjoitaessaan saa välillä ihmetellä. Aikuinen, omasta mielestään ihan fiksu ihminen lukee tehtävänannon viiteen kertaan ennen kuin tajuaa, mitä siinä oikeastaan pitää tehdä. Osa menee kenties sen piikkiin, että aikuisena ei ymmmärrä, mitä pedagogista merkitystä on esimerkiksi ensin värittää joku kirjain ja sitten vaikkapa taivuttaa sana. Mutta kaipa sekin on mietitty.

En myöskään halua arvostella opettajia tai oppimateriaalien tekijöitä. Virheet ovat inhimillisiä ja muut jutut menevät pitkälti oman tietämättömyyden tai hoksaamattomuuden piikkiin.

Silti kyllä mietityttää, että kuinka monta marmorikuulaa Jaanalla nyt sitten on. Yhdeksän?

Nimim. Tyhmäkö?

Onko sinulle tullut vastaan käsittämättömiä koulutehtäviä? Tai oletko huomannut, että peruskoulun oppimäärä on kadonnut aivoistasi jonnekin? Kerro kommenteissa!!!

Läksyesimerkit täältä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Twinkle Peruuta vastaus

19 vastausta artikkeliin “Liian vaikeat läksyt…vai olenko minä vain tyhmä?!”

  • Marja Jussila sanoo:

    Isä sanoo kaksosille, jos mummi tekisi teijän kanssa , Englannin läksyt, lapsi sanoo ,ei mummi osaa Englantia, Isä katsoi hölmistyneen näköisenä… On muutenkin vaikeita läksyjä.

  • Naapurin irina sanoo:

    Ah, yleissivistys. Mureena-×!

  • Nero sanoo:

    Jaanalle jäi 15-x kuulaa, jossa x on hukattujen määrä.

  • mummuvaan sanoo:

    Ihmettelet tätä: ”Osa menee kenties sen piikkiin, että aikuisena ei ymmmärrä, mitä pedagogista merkitystä on esimerkiksi ensin värittää joku kirjain ja sitten vaikkapa taivuttaa sana.” Oletko kuullut eriyttämisestä? En tiedä, onko esimerkkisi todellinen vai keksitty, mutta minusta se on hyvinkin pedagogisesti perusteltu. Taidoiltaan erilaiset lapset voivat sitä tehdessään saada riittävästi haastetta ja onnistumisen kokemuksen.

  • Ei lukenut kirjassa sanoo:

    Joskus kokeet ovat liian oppikirjauskollisia. Lapsen kokeessa kysyttiin, missä säilytetään ensiaputarvikkeita. Vastaus olisi ollut lukollisessa lääkekaapissa. Kirjassa oli opetettu juuri näin eikä muuta vastausta hyväksytty. Omasta mielestäni ensiaputarvikkeita säilytetään esim. autossa. Uskonnon kokeessa kysyttiin esimerkkejä hyveistä. Ainoastaan kirjassa mainitut kelpasivat hyveiksi.

  • Opella lukihärö? sanoo:

    Omalla lapsella oli alakoulussa tehtävänä digikasvion tekeminen. Ojan reunan kasvien listassa oli mm. kelo-orvokki ja purjo. Lapsi oli hädissään, kun yritin vakuuttaa, että ovat kirjoitusvirheitä, ope varmaan tarkoittaa keto-orvokki ja pujo.

  • 3. rundi peruskoulua sanoo:

    Tehtävien pitäisi olla sellaisia että lapsi selviää niistä ilman apua. Jos aikuinen ihminen ei osaa kirjan tai netin avulla ratkaista tehtävää, niin tehtäväksianto on huono. Miten voisi olettaa lapsen selviävän siitä? Asiasta voi kertoa wilman kautta opettajalle. Tuskin muutkaan luokalla ovat sellaista tehtävää onnistuneet ratkaisemaan.
    Toinen juttu on että vaikka tehtävä on kuinka huono, niin vastauksia ei jätetä tyhjiksi. Paras arvaus laitetaan, niin että näkyy että on yritetty ratkaista. Sama juttu kokeessa muuten. Arka lapsi ei välttämättä uskalla laittaa mitään vastausta jos ei ole täysin varma että vastaus on oikein. Kotitehtävien kanssa voi harjoitella että mikä tahansa vastaus on parempi kuin tyhjä vastaus.
    Jotkut peruskoulun oppikirjat ovat yksinkertaisesti huonoja. Kolmatta vuotta et-kirja on joidenkin hörhöjen täysin jäsentymätöntä manipulatiivista tajunnanvirtaa, yläasteen matikankirjan teoriaosuudet on selvästi kirjoitettu matemaatikko- kollegoille eikä lapsille, ruotsinkielen kirjassa kysytään vatausta kysymykseen joka pitää päätellä rivien välistä… Jos aikuinen ostaisi ko. oppikirjan niin palauttaisi sen kohta takaisin, koska asioita ei voi niistä oppia.
    Jos aikuinen epäonnistuu ratkaisemaan lapsen tehtäviä, niin se on kyllä jonkun muun syy. Ole vihainen, älä häpeissäsi.

  • Marjuska sanoo:

    Muistan omat koululäksyni, olivat tosi helpot, verrattuna nykyisiin.

  • Teksi sanoo:

    Marmorikuulissa on kyse loogisestä päättelystä. Jos Jaana hukkaa osan 15 kuulasta, se tarkoittaa että hän hukkaa vähintään yhden ja enintään neljätoista kuulaa. Vastaus on siis, että Jaanalle jäi 1-14 kuulaa. Tarkkaa kuulien määrää ei tehtävänannon perusteella voida tietää.

    Ihan hyvä, että matematiikassa opetetaan tällaisiä päättelytehtäviä perinteisen laskennan lisäksi. Se opettaa sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Kyllä normaalilla älyllä varustetun vanhemman pitäisi tämä tajuta ja osata opettaa lapselle, joka sitten saa ahaa-elämyksen, kun tajuaa mistä tehtävässä on kyse.

    • Helsinkiläinen sanoo:

      Ei vaan vastaus on että Jaanalle jää niin monta kuulaa kuin hän ei hukannut. Tämäkin pitää täysin paikkansa. Oikeita vastauksia on siis useita, ja riita tulisi, jos lapsi on vastannut oikein ja opettaja ei antasäisi pisteitä, koska hänen mallivastauksensa sattuu olemaan erilainen.

      Jos haluaa tietynlaisen vastauksen, pitää se ilmoittaa tehtävänannossa.

    • Twinkle sanoo:

      Matemaattisesti sopiva vastaus on myös >14, jos luokka-aste sattuu olemaan sellainen jossa käsitellään pienempi kuin – suurempi kuin merkkejä.

    • Hämmästynyt sanoo:

      Juuri näiden tehtävien takia pisa-tulokset laskee, ei enää opetella esim. kertotauluja ulkoa, eikä saada rutiinia itse laskutehtävien tekemiseen, joita pisa-testeissä on. Uskomatonta sontaa tuo opetussuunnitelma.

  • Nimetön sanoo:

    Olisiko niistä marmorikuulista ollut kuva, jossa osa oli ”vierinyt pois”?
    Mutta joo tuttua. Myös oppitunnilla ohjaajana tuttu fiilis. Joskus on pitänyt käydä kurkkaamassa vastaus opeoppaasta.
    Niin… opettajat saavat vastaukset valmiina. Jopa näissä 1+1 laskuissa.

  • Suklis sanoo:

    Kyllä! Kerran matematiikan läksyissä lapsen ollessa viidennellä luokalla,kävi niin että lapsi pyysi kirjoittamaan nimeni ja päivämäärän sen sivun kohdalle minkä laskuissa en osannut auttaa🤣

  • Päde sanoo:

    Samastun tähän kirjoitukseen, todella! Matematiikka ei koskaan ole ollut itsellä lemppariaineita koulussa ja muutenkin se kun hoituu aina nykyään laskimella niin… No, sanotaanko vaikka näin että nolottaa kun ihan aina ymmärrä kun ”kolmio+neliö on yhtä kuin ympyrä. Ympyrä plus ympyrä on yhtä kuin vinoneliö. Kukka plus kolmio on yhtä kuin mikä…??!!??” Häh?? Ja tämä ekalla luokalla.. Onneksi voi aina sanoa että kysy iskältä, se on hyvä matikassa.. 🤔😆

  • Ihan pihalla sanoo:

    Lapsen ensimmäinen luokka opiskelee matematiikkaa Nemenyi-tekniikalla. Koko suku on myös saanut ilon tutustua siihen äidin kopioidessa käsittämättömiä tehtävänantoja heille. Jotkut tehtävät aukeavat, jotkut eivät, ja joissakin täytyy olla suorastaan virhe -eihän niissä ole muuten mitään järkeä.
    Onneksi lapsi on fiksumpi kuin äitinsä kouluikäisenä, joten selviytyy matematiikasta paremmin. Paitsi silloin, kun kysyy apua tehtävään. Silloin ei osaa auttaa äiti eikä suku.