Liian läski vauva?
ONPA ISO VAUVA! Ai kamala, painoiko se neljä kiloa? Huh huh, melkoinen mötkäle!
Pienestä se alkaa. Vatsaa mitataan ja vauvan kokoa arvioidaan jo ennen syntymää. Tarkoituksena on tietysti tarkkailla vauvan terveyttä, ja se on hyvä. Mutta meneekö mittaaminen ja arviointi jo vähän liian pitkälle?
Iso vauva ei ole äidin eikä vauvan etu. Mutta mahdollisimman pieni tai ”hoikka” vauva ei ole tavoiteltava asia. Vauvat ovat yksilöitä ja eri kokoisia jo kohdussa. Terveyssyistä vauvan kasvua tulee mitata, mutta esteettisistä syistä ei.
Vauvojen koosta on tullut asia, millä mitataan äidin ”onnistumista” ja arvostellaan äitiä. Keskikokoisen mutta vähän isomman vauvan äidille kommentoidaan, että onpas valtava mötkö. Vaikka vauva olisi erityisen iso, on tuollainen kommentti sopimaton. Saati sitten kun nykyään kommentoidaan ihan keskikoisia vauvoja sanomalla, että onpas se iso.
Eräs äiti kertoo:
”Minulla on kaksi lasta. Ihmeellinen kommentointi alkoi jo raskausaikana. Kuulin ”onpas sinulla valtava maha” -kommentteja, vaikka raskausvatsani oli oikeasti aika pieni synnytykseen asti. Kun lapsi syntyi, häntä ihasteltiin: voi kuinka on pikkuinen, niin pieni tyttönen, niin pikkiriikkinen.
Pari vuotta myöhemmin sain toisen lapsen. Hän oli huimat 200 grammaa painavampi kuin esikoinen ja sentin, pari pidempi. Jo muuttui ääni kellossa: Ohhoh, onpas iso vauva! Kylläpä on iso tyttö! Aikamoinen pallero!
Mistä tämä kommentointi oikein kumpuaa? Kuopukseni ei ollut iso vauva hänkään, alle 3,5 kiloinen. Kyllä hämmentää, että jo sen kokoinen vauva on ihmisistä iso. Kuinka pieniä niiden sitten pitäisi olla?”
Vauvaa ei tosiaankaan tarvitse tuomita läskiksi synnytyslaitoksella. Tai sen puoleen missään muuallakaan. Vaikka vauva olisi isokokoinen, sitä on ihan turha kommentoida. Hyvin erikokoiset vauvat voivat olla oikein terveitä ja hyvinvoivia, ja heistä voi kasvaa hyvinvoivia ja terveitä aikuisia. Eikä vauvan koko kerro siitä, kuinka hyvä vauvan äiti on.
P.S. Mitä sanotaan kun lapsi toteaa, että äiti sä oot läski?
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle V-11 kättäri Peruuta vastaus
8 vastausta artikkeliin “Liian läski vauva?”
Uusimmat artikkelit
No voi kyynel taas.
Tuo on sellaista small talkia, mitä leperrellään vauvaa katsottaessa.
Neuvolassa kokoa katsotaan eri tavalla mutta ei se ole arvostelua.
Miksi nykyään pitää kriisiytyä ihan kaikesta? Elämästä tulee todella rankkaa noin.
Hauska että itsellä on täysin päinvastaiset kokemukset. Esikoinen oli omasta mielestä ihan normaalin kokoinen ja osastolla päiviteltiin kun on niin pieni. Kaikki muut syntyneet vauvat olivat järjestään neljästä kilosta ylöspäin mitä muita äitejä kuuntelin ja vauvoja vilkuilin. Näyttivät kauheilta möhkäleiltä.
Ja samaa virttä olen saanut kuulla siitä lähtien. Aina on mukamas pieni, vaikka menee ihan normi käyrillä.
Kuopus sitten olikin jo keskonen ja sitä kävi koko osasto ihmettelemässä. Osa kätilöistä arasteli käsitellä. Silloinkin sain kuulla, tosin paljon ymmärrettävämmin, pienuudesta. Tosin kyllä silloinkin päiviteltiin kun tuli maininneeksi esikoisen mitat, etten minä taida tehdäkään kuin pieniä vauvoja.
Kuopuksen kanssa myös korpesi kun neuvolassa ei tunnuttu ymmärtävän että kyseessä oikeasti on keskonen. Kyseltiin ruokia, haluttiin tutkia ja kauhisteltiin kun ei ”yllättäen” yltänyt ikäistensä mittoihin. Kun se on pieni. Ja itse yrittää selvittää että tietysti on pieni kun ei ole täysiaikainen, syö kyllä hyvin, nukkuu hyvin ja on virkeä. Vasta lääkäri antoi synninpäästön.
Vauvani oli kaksi viikkoa yliaikainen ja painoi tasan 4,5kg. Sairaalassa hoitajat katsoivat taulukkoa ja sanoivat ”just ja just normaalin rajalla, ihan varmaan sokerivauva”. Tutkivat ja tutkivat eikä viitteitä sokerivauvaan löytynyt. Mutta muistan sen tulkitsevan, kyräilevän, vaienneen, epäilevän ja tylyn katseen jonka aina saimme osaksemme. Kunnes kolmantena päivänä tuli enkelimäinen hoitaja, joka sanoi että on vain mittapuun yläpäässä ja vauvahan on aivan ihana ja suloinen. Vasta siinä vaiheessa uskalsin avata silmäni näkemään vauvan suloisuuden ja kiintymys pääsi alkamaan. Ja olin sentään kolmatta kertaa synnyttämässä ja mielestäni kova mimmi noin muuten.. Mitenkähän ensisynnyttäjä olisi selvinnyt.
Annatko oikeasti muiden ihmisten määrittää itseäsi ja vauvaasi noin vahvasti?! Et nähnyt lastasi suloisena, ennen kuin joku toinen sanoi, että hän on ok?
Kuulostaa ammattimielensäpahoittajalta.. ehkä äidille on lihavuus arka aihe, niin kommentit tulee liikaa ihon alle.
Kaksi jättivauvaa tehtynä, enkä ikinä onnistunut ajattelemaan kommentteja negatiivisina. Mutta onhan viisi kiloinen jötkäle komea kanniskella, saa sitä ihailla.
Meillä oli/on isokokoinen poika, nyt 8kk. Nyt alkaa helpottaa kun kasvu tasaantuu mutta tähän saakka lähes jokainen kommentti joka tulee sukulaisilta yms kun tavataan on hänen kokonsa ”kauhistelu”. Äitinä tämä alkoi jo tuntua pahalta, eikö lapsestani oikeasti ole muuta sanottavaa? Ja se ainainen vertailu serkunsiskon kummin lapseen kuinka paljon hän on pienempo vaikka on vanhempi. Ja 2,5v sisko kuuntelee vieressä miten arvostellaan pikkuveljen ulkonäköä. Koko kommentit tosiaan ovat jo vähentyneet mutta tilalle on tullut hassut, vallattomat kiharat hiukset ja ne vasta mainiot ovat! :/
Olipa kummallinen teksti. En ole koskaan ajatellut, että ison vauvan kommentointi liittyisi mitenkään läskisyyteen. Vauva on vauvanöyöreä, kyllä, mutta eiköhän tuo ison vauvan kommentointi liity ennemminkin iihen, että ymmärretään, ettei isokokoisen vauvan kantaminen mahassa saati synnytyksessä ole helppo. Vauva on sen kokoinen, kun se on, ei siinä läskisyydestä ole kyse… En ole ikinä aiemmin moiseen ajatukseen törmännyt. Ei viitsittäisi nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei ole.
Samaa mieltä napa.
Minä suosittelisin tälle kirjoittajalle kunnon yöunia tähän väliin ja sitten muutamana päivänä aikuista seuraa ja pikkaisen huumoria, vaikka stand-upin merkeissä. Kyllä se siitä! Pullerovauvat on supersuloisia!!!