Nykyään puhutaan siitä, että ylipainoinenkin voi olla terve. Laihuutta ei pidetä ainoana oikeana vartalomallina ja terveyden edellytyksenä.

On hyvä asia, että nykyisin painoa ei vahdita tiukasti. BMI on huono mittari ja ihmiset näyttävät samassa painossa erilaisilta, jokainen tietää tämän ihan arkikokemusten pohjalta.

Se aiempi muoti, että kaikkien naisten piti olla tosi laihoja, oli epäterve. On parempi, että erilaisille ruumiinrakenteille löytyy ymmärrystä, hyväksyntää, tilaa ja oikeutusta. Ja totuushan on, että ei paino kerro suoraan terveyttä, vaan terveyteen vaikuttaa moni asia.

Mutta se, että painoa sen verran, että omalla kohdalla kyseessä on ylipaino, voi edelleen olla terveyshaitta ja hankaloittaa elämää.

Tämä kirjoittaja kertoo oman kokemuksensa siitä, kun hän lihoi melkein satakiloiseksi eikä ollut elämänsä kunnossa:

”Vuosi sitten painoin 98 kg. SIIS MELKEIN SATAV*TUNKILOA. Ja se ei todellakaan ollut mitään lihasta!!!

Mun on niiiiiiin vaikea uskoa mitään horinaa että ”voin erinomaisesti ja jaksan käydä lenkillä”. Nyt kun olen vuodessa saanut alas 18 kg niin todellakin huomaan sen eron. Enkä vieläkään jaksa raahata itseäni lenkille…

Onhan se lihavuus epäterveellistä. Ja toisekseen se hankaloittaa elämää. Siis ihan arkielämässä joka ikinen päivä…

Itse en mahtunut venyttelemään takareisiä koska vatsa tuli tielle. Pystyin tekemään paljon vähemmän asioita kuin ennen. Joogassa en päässyt mihinkään asentoihin kunnolla. En edes lapsen lepoasentoon mahan takia.

Elämä oli muutenkin hankalaa. Siis BIKINIALUEEN SHEIVAUS… Ihan helvettiä kun pitäis yhdellä kädellä pidellä vatsaa ja yhdellä kädellä vetää ihoa niin että se on sileä ja kolmannella kädellä sheivata!!!

Tilanne meni siihen salaa yritin selittää itselleni että ”ehkä oon raskaana”…kymmenettä kuukautta putkeen, koska paino vaan nousee!!! Ja TÄMÄ oli mielestäni helpompi selitys kuin se, että yksinkertaisesti syön liikaa ja liian epäterveellisesti kulutukseen nähden!

Se oli mulle ainakin se viimeinen pisara jolloin tajusin jo älylliselläkin tasolla että nyt alkaa tekosyyt mennä ihan v*tun överiksi.

Oli pakko laihduttaa.


Kuva Siora Photography, ylin kuva Thomas Lipke.

Haluan sanoa että saat olla minkäkokoinen tahansa, ei sillä ole kenellekään mitään väliä. Eikä kannata ajatella että laihduttaminen olisi mikään palvelus yhteiskuntaa tai puolisoa kohtaan. Ei yhteiskuntaa kiinnosta, eikä se tule sua siitä kiittämään.

Mutta oikeasti on ihan harhaista kuvitella että satakiloisena olisi helpompi tehdä yhtään mitään kuin vaikka 80 kiloisena. Ei ole, kaikki on vaikeampaa ja raskaampaa! Sängystä nouseminen, portaat, kävely, pukeminen seinien maalaus ja lattian pesu. Ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että kannat reilusti enemmän painoa kuin vähemmän massaa omaava henkilö.

Miksi laihtuneet tuntuu reippaamilta ja pirteämmiltä? Koska he ovat tottuneet kantamaan ylipainoa mukanaan, ja sen takia jo pelkkä kävely 15 kiloa pienempänä tuntuu helpolta kuin heinänteko!!

Ja P.S. vielä: Nyt kun olen laihtunut, mun mielestä TODELLAKIN saa saanoa ylipainoiselle että ”oho ootpas sä laihtunut”. Joka ikinen joka on tavoitteellisesti laihduttanut tietää, että se vaatii työtä ja itsekuria eikä aina ole helppoa… Ja se että joku huomauttaa että oot laihtunut ei mun mielestä missään nimessä tarkoita, että ne olisivat aiemmin olleet sitä mieltä että olin ruma läski. Se vaan tarkoittaa sitä, että ne huomaa että olen tehnyt töitä laihtumisen eteen. That’s it.

Jos sun joku kaveri treenaa maratonille sohvaperunasta ja juoksee sen hyvällä ajalla, niin ethän sä sitäkään jätä huomioitta sillä perusteella että ”no sitten se ajattelee että pidin sitä aiemmin laiskana sohvaperunana”.”

Nimim. Liinamaria

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle IsoJohanna Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “Lihoin satakiloiseksi enkä todellakaan ollut elämäni kunnossa!”

  • Nönnö sanoo:

    Ei ole kovinkaan korrektia mainita toisten kiloja, ellei ole täysin varma, että se laihtunut yksilö tämän haluaa kuulla.

    Mä oon nyt 90 kg, pahimmillani painoin huimat 130 kg. Laihduttanut olen ainakin 200 kg, jojoilua ollut paljon.

    Mä en kaipaa yhtään kommenttia tuttavan kummin kaimalta, enkä läheisemmältäkään tuttavalta. En myöskään halua vastata kysymyksiin ”paljonko oot laihtunut”.

    Terveydenhuollossa voin keskustella painostani, jos se on mitenkään yhteydessä hoidettavaan vammaan. Ylimielinen tokaisi ”painia pitäisi saada alas” ilman sen kummempaa tutkimusta ja neuvoja on vittuilua, ei auttamista.

  • Tuua sanoo:

    Mä en kommentoi kenenkään lihomista tai laihtumista, en voi tietää toisten syömishäiriöistä/kehosuhteesta/sairauksista.. minusta on epäasiallista huomautella toisten kehoista.
    Olen itse normaalipainoinen/hoikka mutta taistellut syömishäiriön (anoreksia) kanssa nuorempana.

  • Nimetön sanoo:

    Itse asiassa laihduttaminen nimenomaan on palvelus yhteiskuntaa kohtaan. On tilastollinen fakta, että lihavuus lisää sairauksia (vaikkei jonkun tietyn yksilön kohdalla lisäisikään). Niiden hoito maksetaan verorahoilla. Nyt on tulossa suurlakko, koska jostain on pakko säästää. Olisipa hienoa, jos kaikki osallistuivat säästötalkoisiin laihduttamalla. Ne ovat kaikki meidän yhteisiä rahoja, niille olisi parempaa käyttöä kuin itseaiheutettujen sairauksien hoito.

    • Ollp sanoo:

      Kyllä. Kielletään myös alkoholi, trampoliinit ja sähköskuutit, koska kuormittavat kohtuuttomasti terveydenhuoltoa!

  • Pikonokka sanoo:

    Toisen kehoa ei kommentoida.

    Emme näe toisen pään sisään ja tiedä kuinka kommentit häneen vaikuttavat. Yhdellä on syömishäiriö ja hän laituu vaarallisen keinoin, toisella on syöpä ja kolmannella pään sisäinen ääni kertoo, että en kelvannut lihavana.

    Kysy mitä toisella kuuluu. Jos hän haluaa puhua painon pudotuksestaan, niin hän varmasti sen kertoo.

  • Pieta sanoo:

    Minusta hyvä tapa on kommentoida ja kehua sitten, jos painon pudottaja itse ottaa puheeksi esim. miten on käynyt salilla, liikkunut, vaatteet jääneet pienemmäksi jne. Joillekin painonpudotus ja ulkonäön kommentointi on arka asia, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Toki jos ihminen on hyvin läheinen ja tuntee toisen hyvin, tietää varmaan myös mitä toinen ajattelee kommenteista ja kehuista.

  • Ei, ei ja ei sanoo:

    Ei, toisen ulkonäön kommentoiminen ei ole sopivaa, ellei ole 110% varma, että ulkonäön muutos on tavoiteltua. Aina painonpudotus ei ole tavoiteltua vaikka se olisi suotavaa. Jos et tiedä ihmisen taustoja niin ÄLÄ kommentoi.

  • Muru sanoo:

    Minäkin olen lähes satakiloinen. Laihtuminen olisi tavoitteena mutta en ole vielä tarpeeksi motivoitunut.
    Totta varmasti että 20 kg laihempana jaksaisin enemmän. Ja totta että maha on tiellä! Ja että peiliin katsominen on vaikeaa. Mutta jaksaminen ylipäätään ei ole minulle ongelma. Teen hoitotyötä eikä tuplavuorokaan saa minua yliväsyneeksi. Ja olen siis keski-ikäinen! Mutta olen oikeasti aktiivinen ja väitän että olen jaksavampi moneen hoikempaan ikätoveriini verrattuna, lähinnä vertaan tässä nyt itseäni siis työkavereihin ja heidän jaksamiseensa.

    En todellakaan siis puhu liikakilojen puolesta mutta väitän että aktiivinen ihminen jaksaa ylipainoisenakin.

  • IsoJohanna sanoo:

    Hieno homma että olet laihduttanut ja onnistunut siinä. Kyllä minustakin saa huomata ja kommentoida kun huomaa toisen ihmisen laihtuneen. Minulla on kaveripiirissäni myös sellainen tapaus joka on painanut lähes 200 kg ja kävi sitten läskileikkauksessa. Hän on kertonut vaan harvoille ja valituille leikkauksesta, kertoo vaan laihduttaneensa ja ihmiset uskovat hänen olevan lähes guru tällä alalla. Totuus on että ilman leikkausta hän olisi varmasti jo 250 kg, hänellä ei näyttänyt olevan itsehillinnän rippeitäkään. Selkärangaton niinsanotusti. Nyt hän on kuitenkin jotenkin jäänyt kiinni siihen että kaikki ihailee ettei hän osaa elää normielämää vaan esim postailee kuvia itsestään jatkuvasti ja loukkaantuu jos ei jaksa kommentoida miten hyvältä hän näyttää sata kiloa kevyempänä. Tosi on että vielä on paljon kiloja jäljellä sekä paaaaljon löysää ihoa joten ei hän mitenkään upeavartaloinen ole. Monelle superlihavalle tuo läskileikkaus on ainoa vaihtoehto koska laihduttaminen vaatii tosiaan itsekuria paljon. Haluan kannustaa myös kaikkia ihmisiä liikkumaan koska myös se edistää hyvinvointia ja omalta osaltaan vaikuttaa myönteisesti painonhallintaan. Iloa elämään kaikille.

  • mimmi sanoo:

    Minä painan lähes 100kg ja maha tulee tielle joka asiassa, mutta käyn salilla, syön terveellisesti, veriarvoni ovat täydelliset, verenpaineeni on täydellinen, mutta olen vain ylipainoinen. Painoni ei putoa, vaikka kuinka rehkin ja hikoilen salilla. Hieman turhauttavaa kyllä, mutta olen huomannut tuloksiakin… aikaisemman sivuilla olevien pelastusrenkaiden sarja on kadonnut ja vyötäröltä kadonnut jokunen sentti. Vielä sanon, etten käy salilla laihtuakseni, vaan pitääkseni kivut poissa. Särkylääkkeet ei vie kipuja pois, joten niitä on turha syödä.