Lasten kanssa lomaillessa tarvitaan olemattoman pitkää pinnaa ja paljon hermoja. Kumpaakaan ei ole…

Kun on sovittu mummolaan menosta aletaan jo kaksi päivää aikasemmin kyselemään tasaisesti koska lähdetään? Kyselytahti kiihtyy kun lähtö lähenee. Aamulla ollaan jo valmiiksi autossa kun minä vasta pakkaan. Yhdeksän tunnin matkalla ehitään kysyä lukemattomia kertoja koska ollaan perillä, miksi mummulaan on pelkkää ylämäkeä ja milloin matka loppuu.

Viikonpäivät mummulassa kuitenki päätyy rajuun koti-ikävään ja yönselkään lähetään ajamaan kotiin, mikä osoittautui mun hermojen vuoksi huippuratkaisuksi kun puolet takapenkistä nukkui yli puolimatkaa ja toinen puoli katseli dvd-soitinta. Äiti sai luukuttaa omaa musiikkia ajon aikana.

Kotona tuskasteltiin pari viikkoa ja kuljettiin hoplopit, uimarannat jne läpi. Kunnes koitti laivareissu. Koko lähtöpäivä murehdittiin että laiva jättää. Taksissa selostettiin heti kättelyssä että ollaan menossa laivalle ja aion halata laivan maskottia. Tämän tiesi jo jokainen naapuri ja vastaantulija joka malttoi kuunnella lapsen intoa.

Lähtöselvitys meni vielä kunnialla. Porttien aukeamista odotellessa alkaa tuttu nujuaminen ja paini. Turhautuu kun ei pääse sisälle vaikka laiva on jo paikallaan. Pienen mieli ei millään ymmärrä että edellisten täytyy ensin päästä ulos.

Matkalla kohti hyttiä jännityksestä täristen eksyttiin tottakai väärälle käytävälle. Pienin jo itkee hädissään että ei meillä olekaan omaa hyttiä. Lisä hätää aiheuttaa kun äiti ei heti osaakkaan avata oikealla tekniikalla hytin ovea. Itse hytissä pääsee hiljainen kehu ’melkomoinen hytti’ lähtöä katsotaan nenä kiinni ikkunassa. Sitten tuleekin kiire katsomaan laivamaskottia ja hankkimaan lasten rannekkeet sekä ennen kaikkea limukkaa!

Illalla uni ei meinaa tulla kun laivalla on niin jännää. Aamulla jo herätään aikasin ihmettelemään ulkomaita. Aamubuffetissa ne jälkiruuat on ainoat mitä maistuu. Sen jälkeen huolehditaan äidin kunnosta viihtymällä kussakin leikkihuoneessa kaksi minuuttia ja tottakai ne leikkihuoneet on eri kansilla. Xbox pelissä pienemmällä palaa päreet kunnolla ja toteaa itsekin ’mitä päiväunille kuuluu’ ja menee kiltisti nukkumaan.

A la carte ravintolassa mua jännittää miten lapset käyttäytyy. Yllättävän hyvin. Valinta listasta ei mua yllättänyt, hampurilaislautanen tuli molemmille. Lapsetkin totesi että paras hampurilainen ikinä, mikä huvittaa kun pikaruokaketjujen hampurilaiset taatusti häviää 100-0 tuolle annokselle.

Satamaan tullessa lapset on jäädä monta kertaa omaa napaa tuijottavien aikuisten jalkoihin kun ne tunkee olutkärryjen kanssa siitä pienestä raosta tajuamatta että siinä raossa kävelee metrin mittainen ihminen hädissään tungoksesta.

Taksissa pieni päästää itkun, kun uusi pehmolelu hukkui laivalta poistuessa ja huomattiin se vasta taksissa. Siinä tungoksessa ei huomattu kun suojelin lapsia repun iskuilta ja olutkärryjen renkailta. Eksyminenkin kävi mielessä mutta kumpikin puristi rystyset valkeana peloissaan vetolaukun kahvaa. Ja laivan nimilappu puhelinnumeron kanssa oli vielä molemmilla niskassa.

Miksi kuitenki vein lapseni yksin laivalle? Koska kesä on sitä aikaa kun pää sekoaa, en saa henkeä ja kaikki painajainen vyöryy uudelleen muistiin. Tarvitsen juuri tälläistä irtiottoa kaikesta, että selviän joka vuosi uudelleen siitä kuuden viikon ajasta jolloin mieleeni palaa puolison viimeiset hetket elossa.

Vaikka ryyppyreissu olisi helpompi kuin kahden lapsen kanssa yksin laivalla, en silti halua luultavasti vuosiin sinne muuta seuraa. Se on mun tapa paeta omia muistoja. Ja siksi pidän siitä kiinni, vaikka hermot menee.

Nimim. Leskiäiti

Burnout olikin mahdollisuus

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Jaana Peruuta vastaus

13 vastausta artikkeliin “Lesken perheloma, painajainen vai mahdollisuus?”

  • Lp84 sanoo:

    Olipa hämmentävä kertomus. Miksi lapset ovat koko ajan hädissään, peloissaan ja itkuisia? Jos eivät itke tai murehdi, painivat ja nujuavat, ja stressinsietokyky- ja keskittymiskyky tuntuu myös olevan heikko. Toivottavasti perheenne saa apua…

  • Hienoa sanoo:

    Aivan ihana ja paras äiti oot 🥰

  • Jaana sanoo:

    Ihan paras äiti! Paljon voimia sinulle

  • Maija sanoo:

    Lapsille tärkeää että arki jatkuu. Olet ihan huippu kun selviät tuosta. Pienten lasten kanssa on välillä rankkaa vaikka on laksiki.n hoitamassa. Toivottavasti sulla on mahdollista myös levätä ja aikaa välillä itsellekin. Vahvinkaan ei jaksa loputtomasti. Esim. Perhepalveluista voi hakea tukea. Et saanut helpointa tietä. Voimia sille ❤️

  • Manna sanoo:

    Ihanaa kun jaksoit lähteä, se on kova homma kun on yksin lasten kanssa. Toivottavasti elämä tuntuu vähitellen helpommalta. Tsemppiä kasapäin!

  • Voimia! sanoo:

    Voisiko äidin epävarmuus tarttua lapsiin? Vaikka kuinka koittaisi piilottaa. Tuli mieleen tuosta väärästä käytävästä ja hytin avaamisesta.
    Ja tosiaan siihen ruuhkaan ei kannata tunkea lasten kanssa.

  • Vanhemmuus hukassa? sanoo:

    Kyllä sieltä laivasta pääsee ulos, vaikka ei heti sinne lasten kanssa rynni. Ja lapsia voi kyllä opettaa ja ohjata. Oppivat pikkuhiljaa malttamaan mielensä.

    • Leleth sanoo:

      Ei meillä ainakaan 3-vuotias vielä osaa aina malttaa kun on jotain extra kivaa tiedossa. Meillä kaikki saivat kuunnella kaksi päivää, että ollaan menossa junaan ja metroon. Sinne juna-asemalle olisi myös pitänyt päästä heti aamusta (juna lähti yhdeltä) ja oli hirveä huoli, ettei juna vaan jätä.
      Sitä malttamista harjoitellaan ja vanhemman tehtävä on vain vastata niihin ”Joko, joko!?” kysymyksiin.

    • Mummu sanoo:

      Luitko juttua vai kommentoitko vaan.Lue uudestaan ja ajatuksella.

    • Äiti itsekin sanoo:

      Aikuistenhan tässä kaljakeisseineen tulisi tajuta antaa tilaa pikkulapsiperheille. Heillä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia odottaa kuin näillä pienillä lapsilla ja heidän leskiäidillään. Yrittäkää ihmiset asettua toisen osaan edes hiukan. Ja kuten sanonta kuuluu, lapset ensin! Hyvää lomaa koko perheelle 🙂

  • Mertsu sanoo:

    Liikun paljon yksin lasten kanssa laivoilla. Ei kannata lähteä lasten kanssa siihen ulosmeno ruuhkaan. Viimeksi pari viikkoa sitten olin kolmen kanssa Tallinnan risteilyllä ja odotettiin viisitoista minuuttia kun oli kuulutettu ulospääsystä. Ei tarvinnut kulkea ruuhkassa kun annettiin hätäisempien rynniä ensin. Mukavaa uutta laivailua sinulle!

    • Nimetön sanoo:

      Turun laivoilla hytistä komennetaan ulos. Ja jos olet uloskäynti käytävällä, niin muuta mahdollisuutta kuin tuo ruuhka, ei ole (toki voi aikaisemmin jo lähteä pyörimään johonkin muuhun käytävään tai kiinni olevaan ravintolaan). Poistuminen on muutenkin nopeaa/kamalaa. Ollaan itsekin luultu odottaneemme tarpeeksi ja juuri saatu vauva pois alta, kun hissistä kaatui mies kaljakeissien kanssa suoraan naamalleen.

      Hauskoja reissuja myös jatkossa!

      • Jep sanoo:

        Olen havainnut, ettei ruuhkasta ole jälkeäkään siinä vaiheessa kun henkilökunta tulee omalla avaimellaan tyhjentämään viimeiset ihmiset hyteistään pois.