”Ala-asteikäisen lapsen uudelta opettajalta tuli viesti. Hän kertoi, että valvoo tarkasti käytöstapoja, ja esimerkiksi sitä että ruokailussa syödään lautanen tyhjäksi.

Käytöstapojen opettaminen ja hyvän käytöksen vaatiminen on tärkeää ja hyvä juttu. Mutta mites tuo lautasen tyhjäksi syöminen?

Kuulostaa aika vanhanaikaiselta eikä varmasti edesauta hyvän ruokasuhteen syntymistä.

Ruokaa menee hirveä määrä hukkaan joka päivä, sekä kotona että kouluissa ja työpaikoilla. Se on huono asia. Ruokaa pitäisi arvostaa, eikä tuhlata ihmisten työpanosta ja luonnonvaroja vaan siihen että ruoka kipataan roskiin.

Mutta voiko oikeasti odottaa, että ala-asteikäinen osaa aina ottaa ruokaa juuri sen verran että jaksaa syödä ja tulee sopivan kylläiseksi? Minusta ei. Lapsen pitää oppia tunnistaamaan milloin se maha on tarpeeksi täynnä eikä siihen, että kohteliaisuudesta tai käytöstapojen vuoksi, tai koska säännöt, on pakko syödä vaikka ei jaksaisi tai haluaisi.

Niinkin voi käydä, että ruoka onkin pahaa. Eikä saivarrella nyt, että pahaa ruokaa ei ole olemassa. Joskus ruoassa on outo koostumus tai jokin ikävä maku tai vaikka liikaa suolaa. Ei sellaista pidä joutua väkisin syömään. Eihän me aikuisetkaan syödä! Eikä se tarkoita sitä, että emme arvostaisi ruokaa!

Traumoja meillä aikuisilla sen sijaan on. Kouluruoka ei ole aina kovin hyvää tai laadukasta, tai ainakaan se ei meidän kouluaikana ollut. Joissain kouluissa oli kokeelliset keittiöt ja erikoisia virityksiä aterioina. Monilla on muistoja pakkosyöttämisestä ja kertaalleen oksennetun pinaattikeiton syömisestä. Eiköhän niiden muistojen ole syytä jäädä muistoiksi. Miksi pitäisi traumatisoida vielä uusi sukupolvi?

Hirveän monilla aikuisilla on syömisen kanssa kaikenlaisia ongelmia ja ylipaino on kansansairaus. Yksi syy siihen varmasti on se, että rangaistuksen uhalla on aina pakotettu syömään kaikki mikä lautasella on. Siitä voi jäädä syyllisyys ja ahdistus koko elämäksi. Se, että saa päättää mitä syö on osa itsemääräämisoikeutta.

Ruokaa pitää arvostaa ja ilmainen ja suurimmaksi osaksi hyvä kouluruoka on tärkeä juttu. Siitäkin on varmasti huoli, että syövätkö lapset tarpeeksi, jos kaikesta nirsoillaan ja kouluruokailu jätetään väliin. Mutta oppiiko lapsi kunnioittamaan ruokaa ja arvostamaan kouluruokailua pakkosyöttämällä? Tai pitämään huolta omasta terveellisestä ruokavaliostaan sillä, että kaikki lautaselle otettu on pakko jaksaa syödä? Tuskin.

Ei sitä lautasta enää nykypäivänä pidä väkisin tyhjäksi syödä.”

Nimim. Kouluruokatraumat

Mitä mieltä sinä olet? Saako ruokaa jättää? Kerro kommenteissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mummu Peruuta vastaus

12 vastausta artikkeliin “Lautanen on pakko syödä tyhjäksi!”

  • syntynyt 50-luvulla sanoo:

    Olen juuri jäänyt eläkkeelle tehtyäni useita vuosikymmeniä töitä opettajana ala-asteella. Opetin sekä erityisen tuen oppilaita,että yleisopetuksen oppilaita ja koskaan en pakottanut lapsia syömään lautasta tyhjäksi. Sen sijaan sovimme, että jokainen maistaa vaikka sitten pienen murusen verran,mutta maistaa kuitenkin. Lapsien mielestä se oli reilu käytäntö, enkä koskaan tavannut sellaista oppilasta,joka ei olisi syönyt ikinä mitään. Kaikkein valikoivimmatkin lapset tai sanoisin mieluummin, että aistiherkät lapset söivät joskus jotain ja kaikki pysyivät hengissä. Hyviin tapoihin kuuluu myös ruokailussa moni muukin asia kuin lautasen tyhjäksi syöminen. Pidin siitä aina kiinni että annetaan toisille ruokarauha ja oikeus nauttia ruuasta. Sellaiset kommentit kuin” yök, pahaa ruokaa” tai jotain vielä pahempia kommentteja, niitä en sallinut. Hyvin lapset omaksuivat yleensä sen, että sanoivat asiallisesti etteivät pidä tästä ruuasta, maistamisen jälkeen,tai jotain muuta vastaavaa.

  • Wiinu sanoo:

    Täällä yksi pinaattikeiton oksentaja o/
    Vielä sanoin opettajalle, että elä laita vähän kun en ole ikinä maistanut, vastas vaan että kaikkihan tästä tykkää ja lato sellasen s**tanallisen kauhallisen keittoa lautaselle. Ja kylmä lihapasteija viereen. Kaikki oli pakko syödä vaikka heti ensimmäisestä lusikallisesta tiesin että pinaattikeitto ei oo mun juttu. Eikä se ällöttävä rasvanen jauhonen pasteijankuvatus. Luokan roskikseen oksentamisen jälkeen ei tarvinnut enää syödä….. Edelleen, lähes 40v myöhemmin, pelkkä pinaattikeiton haju herättää oksennusrefleksin.

  • Amanda sanoo:

    Meidän koulussa ei ole edes jäteastiaa, eikä ole oppilaille mikään ongelma. Enemmän taitaa olla sitä aikuisille.

  • Eväs sanoo:

    90-luvun alussa ala-asteella pääsi heti lounaan jälkeen välitunnilla. Jos ei eväs jostain syystä maistunut niin pääsi vasta myöhemmin välitunnille. Siinä sitten yksin istuit pöydässä lautanen edessä kunnes pääsi palauttamaan astiat…

  • Kaisa -61 sanoo:

    Itselläni on vieläkin muistissa se istuttaminen ja väkisin syöttäminen. Edelleen saan kesäkeitosta kylmiä väreitä. Ei todellakaan pidä pakottaa syömään kaikkea.
    Mielestäni sääntönä maistamispakko on hyvä. Jokainen saisi ottaa itse ja maistaa haluaako ottaa lisää.
    Emme elä enää kansakouluaikoja.

    T. Vm. 1961

  • Emmy sanoo:

    Lapset pitää opettaa kunnioittamaan ruokaa, siinä olen samaa mieltä. Tyhjän lautasen vaatiminen on opettajan taholta kiusaamista.

    Eivät aikuisetkaan aina osaa arvioida nälkäänsä oikeankokoista ruoka-annosta, saati sitten lapset! Ja jos lapsi ei oikeasti jaksa, pakottaminen ähkyyn syömiseen on kidutusta. Sen tietää jokainen joskus ähkyyn asti syönyt aikuinenkin, kuinka huono olo siitä tulee.
    Pakottamalla saa aikaan vain syömishäiriön. Pahimmillaan lapsi alkaa kokea syömistilanteet ahdistavina ja kieltäytyy syömästä tai alkaa syömään salaa.

    Lisäksi lounasravintoloissa ruoka on oikeasti joskus pahaa. Ja silloin jää kyllä aikuiseltakin syömättä kun ei maistu. Kouluissa valinnanvaraa ei ole senkään vertaa. Maistaa pitää, mutta jos ei maistu, niin siinä on ulkopuolisen turha arvostella. Maku on jokaisella erilainen ja lapsilla vielä kehittymätön. Opettajan pitäisi olla lapsen tukena ja kannustaa silloin lasta syömään edes leipää tms. ettei tule iltapäivästä nälkä.

  • Hippu sanoo:

    Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä! Toki on hyvä opettaa lapset kunnioittamaan ruokaa, maistamaan kaikkea, ottamaan ensin vähän ja arvioimaan paljonko jaksaa syödä. Mutta virhearvioita käy kaikille, myös aikuisille. Tärkeämpää on mielestäni oppia kuuntelemaan kroppaansa ja sitä milloin on syönyt riittävästi. Nykyään kun ruokaa on kulttuurissamme yleensä tarjolla säännöllisinä ruoka-aikoina, riittää että jaksaa seuraavaan ateriaan saakka, ja kroppammekin on yleensä tottunut säännöllisiin ruoka-aikoihin.

    Suurempi ongelma nykyään on mielestäni se, että on tarjolla aivan liikaa kaikenlaista roskaruokaa, joka sekin vääristää suhdettamme ruokaan. Jos kuvitellaan, että tarjolla olisikin aina ja kaikkialla pelkästään terveellisiä ruokia, mielestäni ei olisi mikään ongelma antaa lapsen syödä juuri sitä mitä haluaa ja sen verran kuin haluaa (toki silloinkin pitäisi oppia olemaan ennakkoluuloton ja vähintäänkin maistamaan uusia ruokia). Mutta esim. meillä on monesti ollut sellainen tilanne, että lapselle ei maistu lounas, koska ”ei ole nälkä”. No tämä ei olisi ongelma muuten, mutta äitipä tietää, että parin tunnin päästä kyläilyn yhteydessä on tarjolla kaikenlaisia herkkuja, jotka todennäköisesti maistuvat sitäkin paremmin, joten yritän kaikin keinoin houkutella lasta syömään enemmän lounasta, viimeisenä keinona ”et saa herkkuja ellet nyt syö vähintää x lusikallista”. (Kurjalta tuntuisi olla se ruokanatsi, joka sanoo että ei saa herkkuja kun ei kunnon ruoka maistunut). Ja sitten taas jos lapsi vetää kyläilykahveilla mahan täyteen herkkuja, pahimmillaan ei ehkä maistu päivällinen, koska ”ei ole nälkä”. Eihän tuo nyt satunnaisesti haittaa, mutta kun välillä kulttuurissamme tuntuu, että herkkuja on jatkuvasti kaikkialla, vaikka kotona niitä ei ylenmäärin tajottaisikaan. Tämä nyt jo meni hiukan aiheen sivuun, mutta en tosiaan näe mitään mieltä syömään pakottamisessa, tärkeämpää on opettaa lasta arvioimaan itse miten paljon syö – ja myöhemmin myös ennen kaikkea mitä syö!

    • Minä Vain sanoo:

      Olen ihan samaa mieltä! Äitini opetti samaa! Ensin ruoka, sitten saa herkkuja! Kyllä, samaa taktiikkaa käytti ”jos et syö ruokaa, et saa herkkuja!” Ilman syö pari lusikallista edes – tyyliä. Vaan syöt, tai olet ilman ruokaa + herkkuja.

  • Yksinhuoltaja sanoo:

    Kyllä omat lapseni ovat joutuneet kotona syömään lautasen tyhjäksi, silloin kun ovat itse annostelleet ruuan siihen. Kovin nopeasti oppivat ottamaan uusista ruuista vain pienen annoksen (lusikallisen) ja jos oli hyvää ottivat lisää. Mutta koskaan eivät jättäneet ruokaa lautaselle, eivätkä tee sitä vieläkään, molemmat yli kakskymppisiä ja normaalipainoisia (hoikkia). Syövät kyllä molemmat terveellisesti ja ihan normaalikokoisia annoksia.

    Mutta kun lapset oli pieniä ei raha kasvanut puussa. Samaa ruokaa syötiin myös seuraavana päivänä tai lopusta sain itselleni töihin eväät.

    Nykyään kun käymme ulkona syömässä noutopöydässä, ihmettelevät suuresti ihmisiä jotka ottavat lautasen kukkuroilleen ja jättävät siitä puolet syömättä. Totevat vaan että noitten kotona ei oo opetettu pienenä tapoja.

  • Kaisa sanoo:

    Mielestäni pitää syödä se mitä lautaselle ottaa. Lapset pitäisi opettaa juuri siihen, että ota sen verran, mitä jaksat syödä. Lisää voi aina hakea. Ymmärrän, että joku ruoka ei olekkaan hyvää ja sen voi joskus jättää, mutta lähtöajatus kuitenkin, että sen syöt mitä otat. Miljoonia kiloja menee ruokaa roskiin vuosittain!

  • Netta sanoo:

    Pakottaminen ei ole koskaan hyvä!

    • Mummu sanoo:

      Ei pakottamista!Olin joskus ala-asteen ruokalassa töissä ja siellä oli se periaate että pienet ottivat itse lautaselle annoksen maisteluun ja jos tykkäsivät hakivat lisää.Aika usein haettiin lisää,siellä huomasi kenen kotona syödään kotiruokaa ja kenen kotona eineksiä.Ero omi huomattava.Siellä huomasi ikävä kyllä myös sen kenen kotona ei ollut ruokaa tarjolla,monet itkut tuli itkettyä sen takia.