Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen reilu nelikymppinen nainen, elän pitkässä avioliitossa ja lapset ovat täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Olen alkanut miettiä, kuten varmasti moni muukin tässä vaiheessa elämää, että onko itsekästä alkaa miettiä nyt itseään ja omaa Onnea? Elämässä ja arjessa on asiat sujuneet, lapset ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Nyt kun on aikaa vain itselleni, tutkin ympärilleni ja mietin mitä minulla on.

Rakastan matkustelua, kaupungilla kävelyä, metsiä, retkiä jne. Käyn töissä virka-aikaan, minulla on hyvä työ. Minulla on pari hyvää ystävää, joita tapaan toisinaan. Toisen kanssa teen myös matkoja yhdessä.

Kotona on mies. Hiljainen ja kotona viihtyvä. Tekee vuorotyötä, elämme pääosin eri rytmissä. Kotona hän on pääosin väsynyt, viettää vapaa-aikansa tunnit joko katsoen telkkaria tai puhelinta. Tekee perheen ruuat pääosin. Ei jaksa tai halua juurikaan minun kanssa tehdä mitään.

Lauantaisin käymme lenkillä ja Prismassa. Lauantaina meillä on myös seksiä. Hän ei pidä matkustamisesta eikä edes pienistä käväisystä kaupungilla. Pari kertaa vuodessa käymme syömässä yhdessä.

Olen väsynyt tekemään asioita yksin, olen kyllästynyt olemaan iltoja ja öitä paljon yksin. Olen kyllästynyt siihen, että lauantaisin kelpaan pariksi tunniksi. No, onhan minulla kokki, kai siitä pitäisi olla tyytyväinen.

Olen puhunut tilanteesta usein ja kertonut, mitä kaipaan. En todellakaan tarvitse ohjelmatoimittajaa jokaiselle päivälle, mutta jotain elon merkkejä olisi kiva nähdä. Olisi kiva tuntea, että puoliso haluaa olla minun kanssani. Keskustelujen jälkeen tilanne yleensä korjaantuu muutamaksi päiväksi, kunnes ajautuu taas samaan. Eikä auta, vaikka itse olisin miten aktiivinen tai antaisin aikaa.

Elämä tuntuu valuvan hukkaan sohvalla istuessa.”

Nimim. Lauantaivaimo

Artikkelikuva Anne Nygård.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Kokemuksesta kasvanut Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “Lauantaivaimo: ”Olisi kiva tuntea, että puoliso haluaa olla minun kanssani””

  • Kokemuksesta kasvanut sanoo:

    Suoraan kuin entisestä liitostani. Ei miehessä sinänsä vikaa ollut, liitto kaatui vain juuri noihin asioihin, mitä kirjoittaja sekä kommentoijatkin ovat tuoneet esille: mies ei ollut keskustelijatyyppi, vietti aikaa enemmän TV:n ja kavereiden kanssa kuin minun. Olin niin yksinäinen. Otin avioeron, kun törmäsin nykyiseen mieheeni, joka onkin sitten täysi vastakohta, eli koko ajan pitäisi olla yhdessä, ihan ahdistukseen asti. Ei hyvä niin, ei hyvä näin. Kokemuksesta viisastuneena sanon, että hiljainen ja väsynyt mies ei ole paha. Tietyssä iässä hormonitoiminta hiipuu miehilläkin ja se vaikuttaa kaikenlaiseen jaksamiseen. Ei varmastikaan rakkauteen. Anna toisen olla ja viihtyä kotona, hae itsellesi joku mukava harrastus, jossa voit tavata ihmisiä. Vieraisiin en kannusta. Tanssiharrastus ja lavatansseissa käynti tyttöporukalla voisivat piristää.

  • Maija sanoo:

    Onko ongelma siis vaan se, että mies ei ole kiinnostunut lähtemään reissuille ja kaupunkikävelyille? Ettekö tekisi sitten jotain kotona?

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Facebookissa on hyviä ryhmiä, joissa voi tavata uusia kavereita. Muistaakseni löytyy nimellä Naisten treffit. Ettei tarvitse takertua puolisoon.

  • .. sanoo:

    Jos mies viihtyy kotona, tehkää asioita kotona. Kattokaa leffaa, laittakaa yhessä ruokaa..

  • Kyllästynyt sanoo:

    Olisi voinut olla kuin omasta elämästäni, paitsi olen vähän nuorempi ja meillä on vielä pieniä lapsia, ja miehellä on säännöllinen päivätyö.

    Mies istuu kaikki illat katsomassa tv:ta, itseä ei tv kiinnosta. Leffassa voisin käydä leffateatterissa, kotona en jaksa kiinnostua. Mikäli hän ei katso telkkaria, niin kännykkä on jatkuvasti kädessä, ja usein pelaa jotain turhaa autopeliä sillä. Onkin todella mieltä ylentävää, että päivän ainoat hetket lasten kanssa tai minun kanssani häviävät jollekin lasten autopelille, jossa ajellaan erilaisilla ajoneuvoilla 😂 aivan absurdia suorastaan! Tai sitten idioottimaisia TikTok-videoita… Ei kiitos…

    Olen sanonut. Olen kuittaillut. Olen lähtenyt ovet paukkuen nukkumaan ja sanonut, että hyvää peli-iltaa sitten vaan. Juuri tuo tapahtuu joskus, että kirjaa käytöstään muutamaksi päiväksi. Usein silloinkaan ei pysty olemaan ilman kännykän räpellystä. Viimeksi eilen menin sohvalle kainaloon, kun perheen vauva oli vihdoin unilla. Mies nosti toisen käden ylös, jotta voi samalla pelata jotain peliä kännykällä…

    Perheaikaa tai matkustamista vietetään, mikäli minä suunnittelen kaikki valmiiksi, ja usein myös rahoitan suurimmilta osin. Usein reissusta on valittamista. Majoitus ei ole hyvä, tekemistä on liikaa, tai jotain muuta vastaavaa.

    Kyllä sitä on usein miettinyt, ottaisiko sitä rakastajan, kun perheen nuorin hiukan kasvaa. Mies tuskin edes huomaisi iltaisin, jos en ole kotona, kunhan lapset on saatu unille. Ehkä joku osaisi arvostaa hyvää keskustelua ja monipuolista seksiä (tämäkin alue on kuivahtanut). Todennäköisesti toteutankin aikeen.

  • Loppuun saakka sanoo:

    Jälkikäteen eronneena tunnen olevani vain enemmän yksin. Parisuhteessa sentään suunniteltiin yhdessä asioita, käytiin yhdessä saunassa, grillailtiin ja katseltiin kainaloikkain telkkaria. Nyt on se kaikki pois ja sitä kyllä kaipaa. Kannattaa kääntää se viimeinenkin kiven muru ennen päätöstä lähteä.

    • Ei paluuta sanoo:

      Jos joku olisi mulle sanonut ennen eroa että mieti vielä ja mieti vielä monta kertaa että se yksinäisyys musertaa kun on täysin yksin. Kumpa olisikin, mutta kaikki vain käski elämään omaa elämää. Itsekin elin yli 20v kestäneessä liitossa.

  • Äiti 74 sanoo:

    On liikaa odottaa, että puoliso voi olla sinulle kaikki ja täyttää kaikki tarpeet, siksi on myös ystäviä olemassa. Vuorotyöläisenä tiedän miten se vetää kaikki mehut, ei jaksa. Panosta lauantaille. Et voi syyllistää miestä yksin olostasi, kun hän on TÖISSÄ!! Näin äkkiseltään kuulostaa, että ongelma olet sinä, et ole tyytyväinen oikein mihinkään. Et yhtään asetu miehen asemaan, vaadit, vaadit itsellesi koko ajan, Mietippä mitä itse annat? Miehen pitäisi elää niin kun sinä haluat, vaikka hän tarvitsee lepoa vuorotöiden vuoksi. Miksi miehen pitäisi muuttua, mutta sinun ei yhtään, sinun vaatimuksiin pitää vastata. Nyt kannattaa todellakin miettiä olisiko omassa toiminnassaan jotain muutettavaa.

  • Tara sanoo:

    Itsellä oli samanlaista, kotona olin yksin. Mies kavereilla tai puuhaamassa tallissa jotain, tuli sisälle kun minä jo nukuin. Seksiä ei ollut säännöllisesti, silloin tällöin. Ehdotin mitä tahansa, keksin kivoja juttuja, yritin hyvällä ja silloin tällöin kaatui kuppi nurin jolloin mesosin etteikö mies käsitä lainkaan miten yksin avioliitossa olin, ei ymmärrystä.
    Pitkän pohdinnan jälkeen päätin esittää uhkavaatimuksen, puoli vuotta aikaa ja jos meidän kahden keskinäinen tilanne ei parane otan avioeron. Edelleen yritin kaikenlaista ja jossaan vaiheessa luovutin. Puoli vuotta päivälleen kun oli kulunut, ojensin hänelle erohakemuksen jonka olin allekirjoittanut kysyen allekirjoittaako vai toimitanko näin maistraattiin. Siinä kohtaa hänellä oli hämmästys suuri mikä on vialla. Jälleen kerran kerroin mikä on ollut vialla ja sanoin että puoli vuotta on nyt mennyt eikä mikään ole muuttunut joten muutan pois ja haen eroa. Onneksi sen tein ja aloin elää.

  • Se on menoa sanoo:

    Koen ihan samaa. Alkaako 40+ ikäiset miehet vaan muuttua tylsiksi kun naiset heräävät eloon?
    Sanoisin, että miehen oma valinta: sohva vai liiton jatkuminen. Kyllä vaimo jossain vaiheessa löytää reippaampaa seuraa.

  • Vaaleanpunaiset varpaankynnet sanoo:

    Minulla oli samanlaista. Yritin ja yritin, puhuin ja juttelin sekä selitin, miltä tuntuu. 10 vuotta pyysin pariterapiaan, ei suostunut. Lopulta sain tarpeekseni ja otin eron viime kesänä. Takana oli siinä vaiheessa 27 vuotta avioliittoa ja neljä lasta. Paras päätös ikinä, olen onnellinen ja tyytyväinen.

  • Nimetön sanoo:

    Mielestäni miehessä ei ole mitään vikaa, mutta te vain ette ehkä sovi toisillenne. En minäkään jaksa tai halua olla oman mieheni kanssa kuin kerran pari viikossa. Emme asu yhdessä, ja tosiaan näemme viikonloppuisin ja joskus harvemmin viikolla. Minä olen introvertti, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta tosiaan eri asia, että oletko sinä onnellinen hänen kanssaan. Minusta kaikki keskustelut tai pariterapiat on ihan väärä tapa, jos toinen on vain introvertti. Ei ole reilua vaatia toista ihmistä muuttamaan persoonaansa. Mutta lähteä toki saat, ja saat koittaa etsiä suhteen, joka sopii sinulle paremmin.

  • Lyydia sanoo:

    Jos suhde ei vastaa molempien tarpeisiin kompromissienkaan kautta onko kahta sanaa mikä on oikea ratkaisu?
    Älä hukkaa elämääsi asioiden odottamiseen. Voimia!

  • Körsbär sanoo:

    Jos mies ei muutu, kokeile pariterapiaa jos tahdotte, ja sitten ero jos mikään ei auta. Vaihda sellaiseen, joka haluaa olla seurassasi.

  • Tiina sanoo:

    Olen ollut samanlainen. Mies juoksi kavereidensa kanssa tai teki omiaan. Minä jäin lasten kanssa ja kärsin. Olisin halunnut seuraa. Ja toin asian esille, useasti. Nyt jo kahdeksan vuotta parisuhteessa, mutta ei avoliitossa. Tässä ollaan enemmän yhdessä kuin ikinä avioliitossa.