Siivoaminen on yleinen riidanaihe perheen sisällä ja äitien keskustelupalstoilla. Mikä on tarpeeksi? Kuka tekee mitä? Tässä yksi näkemys siitä, miten paljon äidin tulee siivota:

”Kaverini kävi meillä kylässä. Lastenhuone oli kuin pommin jäljiltä, kuten se usein on. Havahduin siihen itse samalla, ja totesin itsekseni, että onpas täällä taas räjähtänyt. Ei muuta kuin siivoamaan sitten, kaveri totesi. Vastasin hänelle, että minä en siivoa. Lastenhuoneen siivoaminen kun ei ole minun hommani.

Kaveri ei ymmärtänyt tätä. Hänestä olin vastuuton äiti. Mutta miksi ihmeessä äidin pitäisi siivota lastenhuone?

Toki siivosin lastenhuoneen silloin, kun lapset olivat niin pieniä että he eivät kyenneet siihen itse, joko ollenkaan tai kokonaan. Ei huoneen siivousvastuuta voi taaperon niskoille laittaa eikä leikki-ikäisenkään.

Mutta kouluikäiset lapset eivät tarvitse siivouspalvelua. He sotkevat yhä, ja paljon. Vaatteet ovat hujan hajan, koulupapereita siellä täällä, askartelutarvikkeet pitkin, liman teosta syntynyttä sotkua joka paikassa ja niin edelleen. Miksi sen siivoaminen olisi äidin työ?

Teen toki edelleen isommat ja vaativammat hommat kuten ikkunoiden pesun ja pussilakanoiden laittamisen paikoilleen. Mutta en korjaa kouluikäisen jälkiä paikalleen. En tiedä mikä on roskaa ja mikä säilytettävää. En ala käymään lattialla lojuvia vaatteita läpi, että mikä joutaa pyykkiin ja mikä ei. En raivaa lattiaa, että pääsisin imuroimaan.

Lapset tietävät, missä on pyykkikori, missä on roskakori ja minne heidän omat tavaransa kuuluvat. Kouluikäinen lapsi osaa käyttää imuria, eikä huoneen imurointiin montaa minuuttia mene. Tosi pahaan kaaokseen ajautuneen huoneen siivoaminen voi viedä aikaa, mutta silloinkin lapsi oppii, että kannattaa toimia hieman aiemmin kuin vasta sitten kun kaikki tavarat on levitetty pitkin lattioita ja sotku on jo kammottava.

Lasten tulee oppia huolehtimaan omasta ympäristöstään, eikä luottaa siihen, että äiti passaa. Jos lapsi ei millään jaksa, totta kai minulta saa apua ja vaikeissa töissä aina. Mutta oman huoneen siivous on ensisijaisesti lapsen tehtävä, eikä äidin.

Ihan samalla tavalla kieltäydyn myös tavaroiden kuljettelusta paikoilleen. Jokainen korjaa omat jälkensä ja huolehtii omasta sotkustaan. Se koskee myös lapsia, heti kun siihen vain on kykyä.”

Nimim. Hommat jakoon

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Lastenhuoneen siivoaminen ei ole äidin työ”

  • Nimetön sanoo:

    Minä en ole koskaan tehnyt siivoamisesta ongelmaa meidän perheessä. Tosin asumme kahden nyt jo teini-ikäisen tytön kanssa, eli meillä ei ole muita sotkemassa. Minä otan edelleen suuremman vastuun kodin siivoamisesta, mutta jo 11-vuotiaana tyttö välillä siivosi koko kämpän, myös siis minun huoneeni. Ja välillä, etenkin kun tyttö oli pienempi, minä siivosin hänenkin huoneensa. Ollaan aina arvostettu ja kiitetty toisiamme. En ole koskaan uskonut mihinkään pakkoihin tai ehtoihin, vaan minä näytän lapselleni miten toista ihmistä kohdellaan ja hän näyttää sen minulle takaisin. Nykyään tosiaan minä ehkä edelleen siivoan enemmän (etenkin, jos tytöllä on rankkaa koulussa ja töissä), mutta toisaalta hän hoitaa meidän koirat lähes yksin.

  • Nimetön sanoo:

    Miten saada isätkin ymmärtämään? Ettei käy niin, että pikku prinsessa 11 v sotkee ja isi siivoaa.

  • isös sanoo:

    LÄSKI

  • Kolmen äitee sanoo:

    Samaa mieltä. Aamen. Myöskään lasten hukkaamien/unohtamien/säilömien tavaroiden etsiminen ei ole äidin työ. Lasten elämä jatkuu ilman pupun korvia, lilaa pehmopöllöä, Ariel-barbia, jos jälkikasvu ei itse etsiskele kamojaan. Äidin/isän hukkaamia kurahousuja/villasukkia/aurinkolaseja saakin viikottain etsiä. 😄