Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Pari vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni. Hän todellakin oli se puuttuva palanen elämässäni. Vajaa vuosi seurustelun alusta mentiin naimisiin, koska tämä on se loppuelämän suhde, vai onko?

Miehelläni on entisen puolisonsa kanssa 2 lasta, jotka kolkuttelevat esiteini-ikää. Lapset ovat joka toinen viikonloppu meidän luona, ja alusta asti olen tullut heidän kanssa erittäin hyvin toimeen. Lapset muistuttavat joka kerta siitä, että olen heidän toinen äiti vaikka en virallisesti äiti olekaan. Ja on ollut kysymyksiä, että miksi en ole oikea äiti. No, se nyt on tietysti mahdottomuus.

Puolisoni on eronnut useampi vuosi sitten, eli en missään nimessä ole syyllinen eroon. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että matto lähtee jalkojen alta, kun lapset ovat kertoneet kuinka heidän äiti vihaa minua, ja heille kotiin ei saa viedä mitään mitä minä olen ostanut/antanut. Toinen lapsista avautui tästä minulle. Lasten äitiä en lähtenyt haukkumaan, koska minulla ei ole mitään syytä häntä haukkua. En häntä edes kunnolla tunne. Kuittasin asian vaan että vai sellaiset mielipiteet. Mutta kyllä päässä rupesi pyörimään ajatukset, että mitä nyt? Pitääkö minun olla pois kotoa tästä lähtien kun lapset tulee? Miksi ihmeessä lasten äiti puhuu tuollaisia?

Kaikkeni olen antanut, kun lapset luonamme on. Teen, toimin ja passaan jne.. Ja sitten lasten äiti on ilmoittanut, että kyllä hänellä on ihmisiä, jotka seuraa minun ja mieheni tekemisiä, kun lapset eivät ole luonamme. Että hän saa kaikki tietää… nyt se matto lähti jalkojen alta lopullisesti. Haukkumisasia loukkasi minua syvästi, ja tuli olo, että mitä nyt sitten. Nostanko kädet vallan pystyyn, että mies saa hoitaa ja passata, ja itse koitan olla mahdollisimman näkymätön.”

Nimim. Miten toimia..

Artikkelikuva Tiago Bandeira.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 55 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Niin Peruuta vastaus

55 vastausta artikkeliin “”Lasten biologinen äiti vihaa minua””

  • Taimi sanoo:

    Ei sinun tietenkään tarvitse poistua takavasemalle. Jätä lasten äidin puheet omaan arvoonsa. Teidän perhe on teidän perhe, siihen eivät muut puutu. Lapset ovat sinne tervetulleita, ja niin sinäkin. Saat rakastaa bonuslapsiasi ja he sinua. Jos bioäiti on sanonut että sinin ostamia tavaroita ei saa hänen kotiin viedä, niin olkoon niin. Pidä ne tavarat teillä. Varmaan jotenkin luonnevikainen tuo bioäiti, mutta älä anna sen vaikuttaa sinuun. Seiso tukevasti omilla jaloillasi niinkukaan ei saa mattoa pois altasi.

  • Lakanat vaihtoon sanoo:

    Olenko vanhanaikainen tai liian fiksu jos ajattelen että jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja että ongelmatonta ei ole mennä leikkimään äitipuolta jos miehellä lapset.
    Miksi haluat miehen jolla on jo lapset. Ettekö voi asua erillään?

  • Mitä oikeasti haluat sanoo:

    Pitää muistaa että asioilla on aina niin monta näkökulmaa kuin on kertojaakin. Erityisesti pitäisin myös mielessä että itse olen se aikuinen, lapsilla (myös esi-teineillä) on välillä taipumusta värittää tarinoita, enkä nyt väitä että suoranaisesti valehdella vaikka toki sitäkin tapahtuu..
    Oman kokemukseni on hiukan toisinpäin, miehelläni on lapsia exänsä kanssa mutta lapset ovat meillä pääosan ajasta. Meillä tilannetta kärjisti se että viikonloppu vanhemman luona ollessaan lapsilla ei ollut mitään rajoja tai rutiineja. Kaikkea mitä halusi sai, kaikkea sai tehdä oli se väärin tai oikein, haluttiin pitää lasten kanssa hauskaa koska oli viikonloppu ja haluttiin lasten suosio olemalla kaveri eikä aikuinen rajoja asettava vanhempi. Lapset tottui ja piti olostaan kivan vanhemman luona jonka luona ei tarvinut siivota, pestä hampaita, käydä suihkussa, ei mitään jos ei huvittanut. Sitten alkoi hampaiden kiristely kun palattiin kotiin ja arkeen. Aamuisin tuli syödä aamupala, pestä hampaat, siivotakkin välillä ja sitten olikin lähivanhempi se hirviö. Mieheni yritti sopia yhteisistä pelisäännöistä mutta exä ei nähnyt mitään vikaa toiminnassaan koska ”lapset tykkää” eikä siis minkäännäköistä kompromissia yhteisien pelisääntöjen osalta syntynyt.
    Mietin miksi, kuten itse sanoit tuntemattoman ihmisen mahdolliset sanat menee niin ihon alle sinulla? Vai onko taustalla kuitenkin jotain muutakin mikä ei tekstissäsi ilmene?
    Jos omassa toiminnassasi ei ole mitään vikaa/syytä ja olet valmis nostamaan kädet pystyyn etkä jaksa niin voihan se jopa olla teidän suhteen kannalta helpotus jos lapsien paikalla olo ajan ”asutte” eri osoitteissa, pakkoko sitä on väkisin pyristellä jos niin pahaa tekee. Kuten sanoit tämä on sinun loppuelämän suhde, ethän sitä suhdetta ole niiden lapsien takia solminut vaan nimenomaan miehesi. Lapset kasvaa nopeasti ja ovat omillaan ja teillä on loppu elämä aikaa.

  • Astelina sanoo:

    Minulle tuli tunne, että biologinen äiti pelkää oman paikkansa puolesta, että lapset alkavatkin pitää sinusta enemmän tai tai alkavat pitämään sinua äitinään.
    Älä ota itseesi äidin haukkumista. Kerro lapsille äidin ikävöivän heitä, kehu toisinaan jotain mitä ovat tehneet äidin kanssa ja kehu heidän äitiään sopivissa luonnollisissa kohdissa. Älä ala haukkumaan äitiä tai arvostele. Lapsille äiti on tärkeä ja rakas. Lapset arvostavat tätä varsinkin vanhempana kun ymmärtävät tilanteen. Lisäksi äitikin saattaa hoksata ettet ole vihollinen vaan sinä saatat olla suureksi avuksi ja yksi tärkeä aikuinen lasten elämässä.

  • MeitäOnMoneksi sanoo:

    Tätä teatteria olen vierestä seurannut veljeni perheessä. Veljen vaimo petti veljeäni ja erohan siinä tuli. Erosta on nyt viitisen vuotta ja veljeni exä laittaa kapuloita rattaisiin minkö ehtii. Ei haluaisi että lapset olisivat ollenkaan veljelläni, kävivät kunnon väännön siten, että jiku sosiaalihlökin oli mukana. Lopulta viikko-viikko onnistui. Exä piti myös törkeänä, jos veljelläni oli uusi tyttötstävä. Pitkään jo ollut sama, lapset sanoivat, että äiti kielsi menemästä iskän sänkyyn, jos xxx on nukkunut niissä lakanoissa. Ja exä itse asui sen petturikaverinsa kanssa samaan aikaan. Ja näitä sääntöjä tuli liukuhihnalla. Lapset saattoivat olla esim. vaihtopäivänä päiväkodissa ilman ulkovaatteita, kun exä otti ostamansa ulkovaatteet aamulla mukaansa, etteivät päädy veljelleni viikoksi. Oli kuulemma veljeni vika, ettei ollut tuonut vara-ulkovaatteita päikkyyn vaihtopöiviksi. No ei se exäkäön ollut tuonut vastaavia vaan lapset menivät niissä ulkovaatteissa äidilleen, jotka olivat päällä.
    Jos veljeni nyxä oli mennyt ostamaan vaikka jonkun paidan tytölle, ei se yleenä palautunut enää koskaan. Eivät kyselleet koskaan perään, kunnes kerran tyttö itkien kertoi, miten äiti omi saksilla leikellyt paidan pieniksi paloiksi.
    Ja tämän kaiken joutuivat lapset kantamaan sisällään.
    Lopultahan siinä kävi niin, että vanhemmat lapset, teini – ikäiset kääntyivät äitiään vastaan ja toinen muutti kokonaan isänsä luo. Äiti oli raivoissaan, mutta ei voinut mitään, kun lapsi itse halusi tarpeeksi vanha päättämään itse.
    Voi tästä riittäisi vaikks miten pitkään, mutta oikeasti hirvittävä tilanne. Miten ihmeessä voi aikuinen ihminen oikeuttaa itselleen tuollaisen käytöksen ja kohtelee omia lapsiaan noin.

    Onneksi sos.huoltaja tms neuvoi veljeäni dokumentoimaan kaiken, tulostamaan tekstiviestit, whatsapit jne päivämäärineen.

    • Happy endikö? sanoo:

      Päättyikö tuo lapsellinen sota nyt sun mielestä hyvin ja onko nyt voitto jota tuulettaa? Eikö isällä ole itsellä vastuuta puhua lapsille äidistä kauniisti ja käsitellä eroasiaa ja välien katkeamista myös äitiin yhdessä siten, että siihen ei lusikkaansa työnnä enää ulkopuoliset nyksän siskon kaimat ja muut…

  • Laquz sanoo:

    En nyt nää tåssä muuta kuin että ehkä exä on haaveillut yhteenpaluusta ja olet vesittänyt ne haaveet. Muuten en ymmärrä miksi kohdentaa kauna uutta kohtaan. Saati että lapset saavat takkiinsa. Erot on hankalia ja varsinkin se osuus kun yrittää itse pysyä aikuosena toisen käyttäytyessä typerästi.

  • Ei saa kuulua joukkoon sanoo:

    Tärkeintä on pitää kiinni olemassa olevista, hyvistä suhteista lapsiin. Meidän tilanteessa äiti on saanut ainakin osittain myrkytettyä lapsenkin ajatuksen minusta ja jo alussa välimme jäivät sen vuoksi ystävällisiksi, mutta etäisiksi. Ennen kaikkea se on minusta surullista. Ymmärrän, että tuo ex ei itse ollut vielä valmis minuun ja uusi tilanne ehkä satutti ja pelotti. Nyt kuitenkin jo vuosia myöhemmin, kun tilanne on rauhoittunut ja kaikki elävät normaalia elämää tahoillaan (juurikaan kommunikoimatta) lapsi on edelleen jossain välitilassa, jossa ei tunnu uskaltavan tutustua kunnolla. Tavallaan mitään ongelmaa (ei riitaa tai kiukuttelu) ei ole, mutta en myöskään juurikaan ole hänen kanssaan saatika puutu häntä koskeviin asioihin. Eikä perhe oikeasti vain toimi niin. Perheessä pitäisi olla luontevaa kanssakäymistä ja aitoutta. Sen kokeminen on mielestäni lapselle tärkeää – tuntea kuuluvansa johonkin.

  • Äiti 74 ja äitipuoli sanoo:

    Miksi sinä otat sinulle täysin tuntemattoman ihmisen jutut itseesi. Lapsille tämä on todella ikävä asia ja sitä sinun pitäisi miettiä. Jatkat niin kuin tähänkin asti. Äiti purkaa katkeruuttaan sinuun lasten kautta. Pahinta mitä voit lapsille tehdä on kääntää heille selkäsi. Ole se turvallinen läsnäoleva aikuinen lapsille, kun äiti ei siihen pysty. Anna ne jutut mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. Ei ainakaan kannata antaa niiden järkyttävää noin paljon omaa maailmaasi. Itse alkaisin puhumaan lapsille heidän äidistä hyvää, kun lapset kertoo äidille, miten kauniisti hänestä puhut, niin tilanne saattaa laueta.
    Minä luulen, että äiti on lapsistaan mustasukkainen sinulle, kun he selvästi pitävät sinusta

  • Joojoo sanoo:

    Voi että. Lapsien kautta käytävä vihanpito on raskasta kaikille. Ja vahingoittaa juuri lapsia.
    Voimia sinulle. Lapsillekin voi sanoa että ”minä en ota ollenkaan kantaa” eletään normaalisti nämä viikonloput ja tykkään teidän isästä enkä tunne teidän äitiä juurikaan. Varmaan huipputyyppi kun on tällaisia lapsia.

  • Susan sanoo:

    Ole turvallinen aikuinen. Sovi lasten kanssa sinulle sopiva nimi. On se sitten oma nimesi, bonusvanhempi tai äetpuolj tai mikä hyvänsä. Jos mahdollista, olisi hyvä tutustua äitiin. Tuntematon voi olla pelottava.

    Olen itse saanut elää lapsuuteni ja nuoruuteni jopa kymmenien turvallisten aikuisten ympäröimänä. Vanhemmat, tädit, sedät, Eno, kummit jne. Tämä on antanut näkökulmaa siihen, että mitä enemmän turvallisia aikuisia on, muita ei tuomita, sitä paremmin luotto elämään on lapsen/nuoren mukana. Tämän näkökulman soisin olevan yleisempää.

    Joskus jostain syystä vanhemmat eroavat ja löytävät uudet kumppanit. Parhaimmillaan se lisää turvallisia aikuisia, turvallisia erilaisia ympäristöjä ja perheitä. Kunpa ihmiset eivät viljelisi eripuraa.

    Kirjoituksestasi tulee esille, että lapset pitävät sinusta. Se on tärkeintä. Kilpailuasetelma ei kuulu turvallisiin aikuisiin. Jokaista tarvitaan!

  • Herätyshalooäidit sanoo:

    Pakko sanoa vaan että tsemppiä sulle tilanteeseen! Täällä vähän samaa, äiti tehnyt varsinkin tytölle selväksi että ei minusta tykkää.
    Yritä jättää eksä omaan arvoonsa ja ole lasten kanssa just niinku sinä olet, älä mitään muuta. Olet lapsille tärkeä ja miehelle tärkeä, muista se! Olkaa miehen kanssa tiimi,tukekaa toisianne! 🧡 Se vie teidät jo pitkälle.
    Eksän tehtävänä on tehdä teidän onnesta murskaa.
    Älkää antako onnistua.

    Täällä uusperhe elämää takana 10 vuotta. Vielä hengissä ollaan ja yhtenä Perheenä,vaikka eksä kaikkensa tehnyt että näin ei olisi.

    Voimia! 🧡🧡

  • Nimetön sanoo:

    Jos sinulla, miehellä ja lapsilla ennen tätä exän avautumista kaikki kunnossa, kannattaa ensin miettiä rauhassa, miksi exän mielipiteet järkyttää sinua näin paljon.

    Miksi tarvitsisit hänen hyväksyntänsä? Mitä jos ex onkin kateellinen/vihainen, koska teillä menee hyvin, ja lapset pitävät sinusta?

    Anna exän pitää mielipiteensä, niitä et pysty muuttamaan, mutta älä anna hänen ongelmiensa päästä ihosi alle.
    Lapset kasvaa, ja luottaisin siihen, että jos teillä on hyvät välit, ne kestävät myös exän piikittelyä.

    Olin itse viisi vuotta miesystäväni perheen mielestä kamala noita, koska olin perheen mielestä ”vienyt” miehen hänen exältään (mikä ei pitänyt paikkaansa). Pysyin neutraalina, ja nykyään meillä on todella hyvät välit. Aika yleensä lieventää erosta johtuvia kipeitä tunteita, ja jos et heitä lisää pökköä pesään, tilanne voi ajan myötä mahdollisesti jopa rentoutua.

  • Paha äitipuoli sanoo:

    Valitettavasti tätä on liian paljon. Itse mietin syitä mikä sen aiheuttaa. Olen huomannut yhden yhtäläisyyden. Persoonallisuushäiriö aiheuttaa monenlaista kitkaa. Usein puoliso ja lapset ovat ne jotka ovat jo aikojen alusta / ajan mittaan asettuneet matkustajan asemaan. Ja kun koti on hajonnut, yrittää bio edelleen hallita koko kuviota. Uusi kumppani nähdään automaattisesti vihollisena.
    Onhan tämä ”häiriöinen” tottunut toimimaan kapellimestarina ja nyt uusi kumppani nähdään hänen reviirillään vihollisena. Exä ja lapset saatavat tykästyä ja oppia luottamaan uuteen ihmiseen. Bio kokee kaiken olevan häneltä pois ja vielä vaikeuttavan hänen manipulatiivista käytöstä. Hänen asema paletissa on uhattuna! Hyökkäys on paras puolustus! Ihan perus psykologiaa.
    Narsisti ei kykene muunlaiseen käytökseen.
    Mitä vähempi on tekemisissä, sen parempi.
    Voimia kaikille jotka asian kanssa kamppailee. 🤗

    • Neimi sanoo:

      Se on juurikin näin! Itse olen ”joutunut” kantamaan äitipuolen viittaa kohta 15 vuotta ja mieheni exä on narsisti, joka myrkytti sekä lapsen mielen että meidän välimme. Olivat kyllä eronneet jo vuosia ennen minua. Näitä asioita olen itkenyt ja murehtinut kaikki nämä vuodet, nyt lapsi on jo aikuinen ja edelleen joudun jännittämään hänen äitinsä vaikutusta, vaikka lapsi asui aina vakituisesti meillä.

    • Tove sanoo:

      Juat näin!
      Meillä exä yrittää nykyisin jopa lastenlasten kautta vaikuttaa, ei riittänyt se että sai lapset aikuisiksi ja heille onnelliset elämät…

  • Sonja sanoo:

    En ota tuohon vihaamiseen kantaa. Ikävä, kun on riitaa ihmissuhteissa.

    Mutta pistää korvaan, ihmetyttää ja vähän sylettääkin, kun äidistä puhutaan ”biologisena äitinä”. Miksi ei vaan äitinä? Ei näillä lapsilla ole muita äitejä!
    Heillä on äiti ja sitten isän uusi puoliso, joka voi olla tosi kiva ja tärkeä aikuinen.

    • Äition sanoo:

      Niinpä, samaa mieltä. Ei äitipuolen kuullu olla äiti sille lapselle ja varastaa oman oikean äidin asemaa vaikka hän voikin olla yksi turvallinen aikuinen lisää siihen. Mä en tekis nykyään enää lapsia enempää just tuon takia, että kuvioon saattaisi ilmestyä joku kilpailemaan asemasta äitinä. Mä en ainakaan ole pelkkä synnyttäjä lapsilleni vaan heidän oikea äitinsä.

      • Neimi sanoo:

        Hahaha, tässä on varsin hyvä esimerkki ”oikeasta äidistä” – että joku voi edes olla kateellinen noille kamalille äitipuolille, jotka varastavat hänen ”oikean äitiytensä”. Aivan uskomatonta!

      • Mammeli sanoo:

        Oikea Äiti. Miksi naisten pitää käydä toistena kimppuun näin tyhmän asian suhteen? Eikö se ole ihanaa, että lapsilla on mukava ja turvallinen äitihahmo myös sen exän kotona? Miten huono itsetunto täytyy olla, että kuvittelee, että se on itseltä pois jos lapsen on hyvä olla jossain muuallakin kuin kotona. Miten itsekäs pitää olla, että saa tuollaisesta asiasta ongelman? Pitäisikö niiden lasten – omien lasten – elämä olla yhtä helvettiä aina kun lapset ovat isänsä luona? Hui miten sairasta.

        • Oikeat äidit sanoo:

          Eiköhän äitipuolet ole äitejä haukkumassa ja yrittävät päästä määräämään kaapin paikan oikean äidin yli. Ei kannata ihmetellä reaktiota jos astuu äidin varpaille.

  • Mikälie totuus sanoo:

    Jos kerran lapset ovat sanoneet, että miksi et ole heidän oikea äiti niin tehän olette jo kilpailutilanteessa. Näissä on aina kolikon kääntöpuoli ja todellakaan en usko näitä äitipuolten yksipuolisia tilityksiä siitä miten lasten oikeat äidit ovat aina niitä pahoja. Tiedän kuitenkin tapauksia missä äitipuoli on tehnyt kaikkea ikävää. Harvemmin näkee niistä puhuttavan kun halutaan mustamaalata lasten äitejä oikein urakalla. Isä kuviossa aina se ”viaton reppana” jonka äitipuoli pelastaa äidiltä joka ei osaa mitään. Alennetaan äitejä itsensä ja oman egon pönkittämiseksi. Selvästi siellä on jo saatu lapset manipuloitua omaa äitiään vastaan kun lapset jo kyselevät mikset ole heidän äiti. Annas kun arvaan, äiti joutuu tekemään ne ikävät rajan vedot ja sinä pidät lasten kanssa viikonloppuisin hauskaa jolloin äiti vaikuttaa tylsemmältä.

    • Herätyshalooäidit sanoo:

      Mikä syy äidillä on rueta haukkumaan bonus vanhempaa? Mitä hän on tehny väärin? Rakastunut äidin eksään ja huolehtii lapsista. Prkl mikä akka! Kyllä täällä viesteistä huomaa että ei moni ole aloittajan kanssa samassa tilanteessa ollu.
      Se on jännä että äiditkin sokeutuu näissä tilanteissa eikä lapsia ajatella vaan sitä että minä voitan ku minä oon ÄITI! Eiköhän se ole ihan äitillä peiliin katsominen jos kokee isän uuden puolison jotenki uhkaksi, että veisi hänen paikkansa äitinä! Täytyy olla todella epävarma omasta äitiydestään.

      • Mikälietotuus sanoo:

        Olen ollut äitipuoli ja tiedän kyllä mitä siinä roolissa oleminen on. Lasten äiti kuvailtiin minulle tietysti ikävänä ihmisenä, mutta en lähtenyt siihen mukaan. Siinä oli anopit, siskot ja kaikki säätämässä lasten varjolla kun jokainen oli tietävinään mikä on lasten parhaaksi. Minä tunsin itseni piiaksi välillä jolle lasten isä sälytti hommia. En koskaan syyttänyt lasten äitiä siitä vaan ihan se oli lasten isä joka siinä ei osannut pistää elämänsä naisille mitään rajaa. Siinä talossa oli anoppikin ilmaissut olevansa se emäntä talossa. Jos on noin kilpailevaa niin ei siitä mitään tule ja lasten isä on se kenen täytyy ottaa joku rooli. Mä en usko näitä juttuja missä pyritään leimaamaan lasten äidit. Oikeastaan aika edesvastuutontakin.

    • Tilanteita on monia sanoo:

      Mielestäni usein on kyse enemmänkin siitä, että mies laittaa exälle vastaan ja se viha jostain syystä siirtyy uuteen puolisoon, joka ”määräilee”. Kokemukseni mukaan naisilla on tapana ajatella existään hyvin alistavasti, aivan kuin miehillä ei itsellään olisi omaa mielipidettä lainkaan. Toisaalta, jos suhde on ollut sellainen, jossa nainen on pitkälti yksin saanut olla määrysvallassa, luultavasti kuvittelee uuden tilanteen olevan samoin. Jotkut miehet ulkoistavat itsensä perheestä ja lastenhoidosta, mutta on myös paljon niitä hyviä miehiä, jotka hoitavat osansa ja ovat vain kilttejä. Kun sitten sanovat vastaan exälle eron jälkeen, siitä saa syyt uusi puoliso.

      • Enalistu sanoo:

        Kestätkö sinä sitten sen, että kaikkea ei tehdä äitipuolen pillin mukaan. Kyllä se määräilyä on jos se lasten oma äiti on aina näiden äitipuolien juttujen mukaan se osaamaton, joka ei osaa kasvattaa lapsia. Mikä niistä äitipuolista tekee yhtään sen osaavamman? Tässä ei ole kyse kateudesta vaan siitä, että kenen mukaan asioita tehdään. Ei se voi olla niin, että joka kerta vika on lasten äidissä kun uusperheissä on ongelmia. Lasten äitejä arvostellaan kaikessa ja pitäisi ottaa haukut vastaan. Tekopyhää hommaa.

    • Mustasukkaisuus? sanoo:

      Tuolla perusteella myös isovanhemmat ovat kilpailijoita. Mitään asetelmaa ei ole olemassakaan missään muualla kuin äidin päässä ja tunteissa. Tietysti, jos lapsilleen ei ole aikaa tai ei osaa kommunikoida heidän kanssaan, voi uudesta puolisosta tulla pienille lapsille tärkeämpi äitihahmo kuin oma äiti on. Normaalielämässä kuitenkin meille kaikille äiti on SE äiti, mihin jostain syystä eronneet äidit eivät luota. Onko se sitten heikkoa itsetuntoa, hylkäämisen pelkoa vai mitä, en ymmärrä. Minä olen iloinen, että lasten isällä on joku, jonka kanssa on hyvä olla ja hän on lapsillemme mukava ja ystävällinen, lapset pitävät hänestä. Ei se muuta meidän kummankaan asemaa mihinkään.

  • tinapaperi sanoo:

    lapset saattavat värittää juttuja puoleen ja toiseen. Mitähän se lasten isä mieltä tästä? vai onko hän se ”tietotoimisto” exälleen ja sitä kautta tiedot kulkevat, sillä pelkästään lasten tarinoihin en uskoisi..

    itse olen aikanaan joutunut selittelemään lapsille miksi iskä ja uusi harrastavat äänekästä seksiä kun lapset ovat siellä ja miksi heidän pitää ”hiplata ja nuoleskella toisiaan” heidän nähden ja lasten pitää taas olla niin hiljaa ettei vain häiritse aikuisten elämää.. ja voin sanoa että kun exä ja tämän uusi ovat sitä mieltä ettei lapset näe, kuule eivätkä ymmärrä mitään mitä aikuiset eivät halua heidän tietävän niin lapsen äitinä se aiheuttaa kiusallisia tilanteita kun koitat nätisti selittää isin ja uuden seksielämää…ja elämää yleensäkin mahdollisimman neutraalisti.

    • Kummaa kiusaa sanoo:

      Minusta on kumma miten nämä äidit on kuitenkin synnyttäjäksi kelvanneet, mutta miten sitten kun ero tulee niin miehissä ja siinä isässä ei ollut koskaan mitään vikoja ja kun äitipuoli tulee kuvioon niin sitten kaikki asiat pitää alkaa tekemään äitipuolen pillin mukaan, muuten äiti leimataan tahallaan ”sairaaksi, ikäväksi, katkeraksi” ym. Ihmettelen millä oikeudella sitten äideistä puhutaan noin rumasti. Mikä nostaa nämä äitipuolet äitien yläpuolelle niin, että saa kiusata ja haukkua.