Lapsi tuli, vaimo muuttui
Vauvan saaminen muuttaa parisuhdetta – ja myös parisuhteen osapuolia. Muutos ei aina ole hyvästä. Tässä erään isän kertomus:
”Olen mies ja isä. Lasten saaminen ei ole ihan yhtä juhlaa, mutta tästä puolesta ei paljon saa puhua.
Menin aikoinani naimisiin hyvän näköisen, keskikokoisen – jopa hoikan iloisen, pitkätukkaisen naisen kanssa. Meillä oli hauskaa ihan kahdestaan, teimme juttuja yhdessä, kävimme laskettelemassa, vaeltamassa, kaupunkilomilla ja kaikkea mahdollista – kunnes saimme tosi nopeassa tahdissa kaksi lasta. Ja kaikki muuttui:
– Vaimoni leikkasi pitkät hiuksensa, lihoi ja vain imetti koko ajan. Tiedän, vauvoja pitää imettää, haluan sanoa tuon sellaisena symbolisena kuvauksena siitä, miten hän muuttui naisesta imettäjäksi. Hänen koko elämänsä oli se vauva, imetys ja lasten hyssyttäminen. Minunkin koko elämäni olivat tietenkin ne lapset, mutta yritin silti käydä lenkillä ja ostaa uusia vaatteita. Vaimoni muuttui ulkonäöllisesti niin paljon, ettei häntä tunnista vanhoista valokuvista. Hänen kätensä ulottuvilla on aina suklaata ja hän kulkee hirveissä telttamaisissa vaatteissa.
– Lasten nimissä vaimoa alkoi väsyttää koko ajan. Hän ei kiinnostu enää mistään asiasta, jos asia ei koske lapsia (lapset ovat jo päiväkoti-ikäisiä). Eritoten mikään aikuisten yhdessä tekeminen ei kiinnosta häntä tippaakaan. Minä olen hänelle lähinnä vitsi.
– Sehän on selvää, että mitään seksielämää ei todellakaan. Kun oikein kinuaa, vaimo tarjoutuu ”tekemään palveluksen” eli helpottamaan minua tai suostuu seksiin ”joka kestää maximi minuutin”. Hän ei itse halua enää seksiltä mitään, eikä seksi merkitse mitään. Miehelle, joka haluaa, että vaimo nauttii, tämä kierre on hirveä. Mieluummin menen oman käden kautta onneen kuin suostun noihin armonpaloihin.
Että näinkin voi käydä. Ero käy mielessä silloin tällöin, mutta tiedän vaimoni luonteen sen verran hyvin, ettei siitä hyvä seuraa. Löydän itseni yksiöstä ja saan tavata lapsiani joka toinen viikonloppu 24 h. Ei kiitos. Tässä sitten lusitaan hamaan onnettomaan loppuun asti. Miten tässä näin kävi, en tiedä.”
Nimim. Vissiin Huono Mies
P.S. Vauva voi viedä tullessaan myös kaverit.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 282 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Uusimmat artikkelit
Nään oman parisuhteeni menevän tuohon. Olemme olleet pitkään yhdessä ja lapsesta oli yhteinen toive.
Raskauden aikana mies oli minulle niin kurja, että viimeisen raskauskuukauden aikana halusin vain uppoutua odottamaan vauvaa. Meillä oli riitaa rahasta, koska miehen mielestä äitiysrahan piti riittää sekä minun että lapsen menoihin. Riitelimme puolet raskaudesta siitä, miksi minä hankin kaikki lapsen tavarat eikä mies halua edes puhua tulevasta lapsesta ”eihän sitä ole vielä edes olemassa”. Tuo voisi olla yksi syy miksi harmittaa, ei ole rahaa panostaa enää omaan ulkonäköön. Ja miksi panostaisikaan, kun ei mihinkään pääse lähtemäänkään kun on kiinni vauvassa. Mies tekee aika turvattomaksi olon, kun käy töissä ja suuntaa sen jälkeen omiin harrastuksiinsa ja tulee kotiin vasta illansuussa. Ymmärtäisin pitkät työpäivät ja oman ajan tarpeen, jos hoitaisi yhteistä talouttamme. Mutta minulla on yksin vastuu omista laskuista sekä edelleen 50% vastuu asuntomme kuluista. Jos mies pitää minua vastenmielisenä siksi, etten näytä enää yhtä hyvältä tai yksinkertaisesti enää jaksa, en halua tietää. Joskus mietin että jaksaisiko pakata tavarat ja muuttaa pois, mutta vielä en vain jaksa. Olen väsynyt ja pystyn piiloutumaan lapsen kanssa toiseen huoneeseen, kun sanon että pitää imettää tai nukuttaa rauhassa. Ehkä hän ei ollut valmis perheeseen. Ehkäpä et sinäkään. Lapsi ei ole mikään lelu eikä äidin harrastus.
Tää on niin yleinen tarina, mulle käynyt kaksi kertaa, no poikamihenä loppuelämä, myös moni tuttuni kokenut saman.
Ennen kuin haet eroa, lähetä vaimo viikon lomalle ja hoida sillä aikaa koti ja lapset. Jos vaimoa ei kiinnosta seksi loman jälkeenkään (kun hän palaa puhtaaseen kotiin, jossa on ruoka valmiina), niin ota ja kysy, miksi niin on. Mitä vaimosi kaipaa, jotta seksi taas kiinnostaisi. Pusuja niskaan samalla kun siivoatte keittiötä, kerran viikossa käyvän siivoojan ja sille päivälle noutoruuan, jotta illalla jaksaisi seksi kiinnostaa.
Minua ei kiinnosta seksi, jos olen juuri viikannut pyykit ja selkä on hikinen imuroinnista. Mutta kiinnostaa, jos koti on siisti (ilman, että itse sen siivoan), masu täynnä hyvää ruokaa ja kroppa suihkun raikas. Etenkin, jos olen ottanut ruuan kanssa lasin viiniä. Ai että, pelkkä ajatuskin sai kiinnostuksen heräämään!
Ei ole kaikki naiset samasta puusta kuin ei miehetkään.
Itse hoidin ruuat, siivoukset, omat pyykit, lastenkin isolta osin (x-vaimon mielestä en osannut lajitella hänen vaatteita oikein, joten sai ite lajitella rättinsä), hoidin lapsia aina kotona ollessani (ihan oikeasti, syötin, leikin, puin, ulkoilutin, leikkipuistoon en vienyt, mutta töihin otin mukaan että äiti saa levätä), kuopuksen osalta hoidin iltojen lisäksi yöt (koliikki, jonka perään 2v ajan nukkui max 2.5 tunnin pätkissä)… Maksoin lomareissuja vain hänelle, pisimmät reissut yli viikon, että saa perheestä lomaa, itsellä kerran vuodessa ”vapaailta”.
Seksielämä lopahti esikoiseen, sen verran puuhattiin että kuopus saatiin alulle, sen jälkeen pari kertaa, kuopuksen syntymän jälkeen ei kertaakaan.
Eräänä päivänä sain kuulla, että oma asunto on katsottuna jo, sain vielä kunnian kantaa hänen romut uuteen kotiin. En ollut kuulemma osallistunut millään tavalla koskaan, ihan paska mieheksi.
Ja kyllä, lapset asuu minun luona edelleen. Erosta viisi vuotta.
Tulipa surullinen olo sun puolesta 😥 Tsemppiä!!
Kuulostaa masennukselta. Ainoa mikä saa jaksamaan, pysymään elämässä kiinni, tuntemaan jotain on ne lapset. Ainoa mielihyvä tulee siitä lasten hyssyttelystä, olla olemassa heitä varten, tuntea jotain. Ei jaksa tuntea mitään muuta ja epätoivoisesti ja vaistomaisesti yrittää saada hyvää oloa itselleen lapsista, koska lapsi tarvitsee. Se tuo turvaa, rakastaa kun toinen sitä tarvitsee ja lopulta muu ei enää hetkauta mihinkään suuntaan. Ulkoapäin voi näyttää siltä et äiti jaksaa olla aktiivinen ja innostua ja näyttää tunteita, mut ne liittyy aina vain niihin lapsiin, ei kykene ei jaksa muuta. Takertuu siihen yhteen asiaan elämässään, oma itse inhottaa, ajatusmaailma muuttuu sellaseksi et vain lapsi on puolueeton ja rakastava. Mies säälittää, mut ei vaan kykene. mies ei ymmärrä ettei hänessä ole mitään vikaa ja miten ymmärtäisi, kun nainen käyttäytyy kuin olisi ja kierre on valmis. Äiti sättii itseään mielessään kehnoudestaan kun mies luulee tämän mielessään haukkuvan häntä.
En tiedä onko samanlainen juttu kyseessä mut meillä näin, vaikka lapsia ei hankita. Itse masentuneena ”ripustaudun” eläimiini kuin viimeiseen oljenkorteen, ne pitävät elossa sillä ne tarvitsevat. turvaa, rakkautta, huolenpitoa ja aktiviteetteja kuten lapsi. Eläin kuten pieni lapsi antaa välittömän palautteen, varmasti rehellisen kiintymyksen osoituksen. Helpompi selvitä seuraavaan päivään, kun ei elä itselleen. Siksi kiinnostus muihin asioihin, kaikkeen muuhun, häviää täysin. On vain ne lapset tai ne koirat tai se työ…
Tää oli tosi hyvin kirjoitettu! Mä en koe tai koe olleeni masentunut, mutta lasten tultua omistauduin ja omistaudun edelleen täysin. Lisäksi koiralleni ja kissoilleni. En tiedä onko se hyvä vai ei, mutta rehellisesti sanottuna nautin heidän ja niiden seurasta! Olen leskiäiti eikä todellakaan kiinnosta miehet 🙂
Itse pidin periaatteena lapsi imetetään lapsentahtisesti ( yksi meni 2 h välein 24h) ja mies pidetään tyytyväisenä miehentahtisesti. Hyvin meni, nyt 4 aikuista lasta ja tyytyväinen mies ( ja itse). Pikkulapsivaihe on raskas mutta jälkeenpäin kaipaan, nyt vain aikaa MEILLE.
Tämä isä ei kerro lainkaan ottiko hän osaa lastenhoitoon etttä äiti olisi saanut levätä välillä ja hoitaa itseään.Ilmeisest ei ,koska äiti vain kokoajan hysssytteli niitä lapsiaan ja imetti.Eihän siinä äiti jaksa sexiä ajatella eikä itseään hoitaa jos yksin kaiken tekee.Helppoa vetää telttavaatteet päälle aamulla kun ei kerkeä kauppaan ostamaan uusiakaan.Ilmeisesti äidillä ei ollut mahdollisuutta käydä lenkilläkään tai kampaajalla lastenhoidolta. Hormonit lihottaa ja kiireinen syöminen kun ei kerkeä terveellistä ruokaakaan laittamaan lastenhoidolta.Kyllä tämä mies saa katsoa peiliin ja miettiä mitä itse voisi asian eteen tehdä.Synnytyskilot vielä päällä ja stressi yksin kaiken tehdessään.
Rakas, myös sinä halusit nämä lapset. Yrität tehdä osasi mutta silti minulle jää enemmän töitä, väsyn. Huomaan kuinka raskauksien jälkeinen vartaloni inhottaa sinua. Et halua minua, haluat seksiä. Kinuaminen ei sytytä. Pikkuhiljaa yritän pudottaa painoa. Sinä päivänä kun katsot minua taas haluten, otan eron.
Kauhee itsekäs mies…. hyyi.
Minusta kuulostaa siltä, että vaimosi saattaa olla masentunut, jos ei mikään kiinnosta, mitään ei jaksa, eikä hän pidä huolta itsestään. Syyttelyn sijaan yrittäisin selvittää, että miten hän voi ja hankkia hänelle tarvittaessa apua.
Eräs mues pyysi terapeuttiaan auttamaan häntä avioeropapereiden kirjoittamisessa. Terapeutti ei ensin suostunut. Myöhemmin hän lupasi auttaa siinä, jos asiakas suostuu 90 päivöö tekemään rakkauden tekoja vaimolleen. Asiakas suostui. Yhdeksänkymmenen päivän kulutttua hän meni terapeutilleen, joka oli ottanut avioeropaperit valmiiksi. Täytetäänkö nyt nämä paperit? Asiakas vastasi, ettei täytetä, koska hän ei halua enää erota.
Rakkaus kasvaa tekemällä rakkauden tekoja,se ei pysy itsellään hengissä. Romanttinen rakkaus kestää vain pari vuotta, sitten suhde voi muuttua ystävyydeksi, joka on itseaaiassa
Paljon syvempì suhde. Se vaatii rakkauden tekoja ja ylläpitää kahden henkilön välistä yhteenkasvamuista, varsinaista kestävää rakkautta.
Toi oli kyllä niin totta!!
Tällaisia ”telttanaisia” tuntuu olevan äideissä yhä enemmän. En tajua miksi nainen haluaa hukkua äitiyteen. Lapsetkin voivat paremmin kun äidillä on myös omaa aikaa ja pitää huolta itsestään. Pitää uskaltaa olla äidin lisäksi nainen ja puoliso. Vaikeita aikoja toki voi olla, se on selvää.
Tämä on niin totta! Itse kun olin äippälomalla ja lenkkeilin vaunujen kanssa niin eipä ollut kavereista seuraksi silloin tai myöhemminkään. Sitten ihmetellään kateellisena, miten pysyn hoikkana kun nää mammat jää kodin nurkkaan syömään suklaata. Olen todellakin tämän miehen puolella ja vaihtoon lähtisi tällainen eukko jos olisin mies.
Aloittaja ei kerro sitä missä kohtaa vaimo saa levähtää, käydä lenkillä jne. Minullakin on kaksi lasta, olen onnekas koska vaikka paino nousi tottakai raskauden aikana niin olin hoikissa mitoissa esikoiselta 2 viikossa ja kuopukselta 2 kk. Tiedän että osa naisista saa ylimääräiset kilot pois vasta imetyksen loputtua, elimistö pitää siihen asti kiinni varastosta. Kun vartalo on 9kk ajan muuttunut niin se vaatii myös paljon aikaa palautua ja monella todella paljon treeniä.
Aloittaja on iältään aikuinen mutta ei ole aikuinen mieleltään, hän on takertunut ulkonäköön eikä näe vaimonsa huonoa oloa jota itse lisää vastenmielisyyttä pursuavalla katseellaan. Ei nainen tyhmä ole, kyllä hän sen näkee ja ymmärtää. Onpa sitten kumma kun ei innostu seksistä.
Siitä ei myöskään puhuta että osalla naisista seksielämä on pilalla synnytysten jälkeen niin että seksi ei joko tunnu yhtään miltään tai se sattuu. Mutta hei miehen seksi!
Minkä verran sait nukuttua, kun jaksoit lenkkeillä vaunujen kanssa (ilmeisesti siellä myös oli nukkuva vauva mukana…)?
Itse en lihonut muodottomaksi, mutta en myöskään jaksanut lenkkeillä tai edes ajatella seksiä, koska lapsi itki yötä päivää, nukuin kuukausien ajan noin 4 tuntia vuorokaudessa 15 minuutin pätkissä, muun ajan kannoin koliikkia potevaa vauvaa, että lapsen isä sai nukkua, ”koska käyn töissä ja sinä oot vaan kotona”…
Muistettaisiinkohan taas sellainen asia, että tässä on nyt kerrottu kovin suppeasti vain toisen ihmisen näkökulma asioihin ja sen perusteella me ulkopuoliset emme voi kuin spekuloida, että missä vika ja kenen syy. Tai onko syy kenessäkään vai kaikissa. Jokainen ihminen on oma yksilönsä, joka kokee asiat eri tavalla. Jokaisen ihmisen polku on yksilöllinen ja kaikki ne elämän mutkan vaikuttavat siihen, että miten ne asiat koetaan.
Kukaan ei voi yleistää, että miten kenenkäkin pitäisi kokea vaikka vauva-ajan rankkuus ja kuinka pitkään kestää esimerkiksi palautua siitä vauva-ajasta. Edelleen – ihmiset on erilaisia ja tilanteet on erilaisia. Aloittajalle ei voi tämän perusteella suositella kuin avointa keskustelua vaimonsa kanssa. Keskustelua, jossa yritettäisiin oikeasti ymmärtää toista ja _kuulla_ mitä toisella on sanottavaa. Ilman syytöksiä ja vaatimuksia. Jos se ei auta, niin jokainen päättää itse, että miten haluaa elämänsä viettää. Mitkä asiat ovat kompromissin arvoisia.
Voisitko varata neuvolaan ajan ja kertoa kuvion? Voisiko hänellä olla synnytyksen jälkeinen masennus? En oikein usko, että on itsekään tyytyväinen kehoonsa ja tilanteeseen. Älkää luovuttako, vaan hakekaa apua.
Osat voivat mennä myös toisinpäin. Itse olen pysynyt samoissa mitoissa 30 vuotta, kokoa 38. Mieheni taas on lihonut yli 30 kiloa, ei kiinnostu enää muusta kuin sängyllä loikoilemisesta, syömisestä ja juomisesta. Näistä hän saa etätyöskentelyn ohessa tarpeeksi tyydytystä elämäänsä.
Itse olen urheilullinen, jopa kilpailutasolla, mutta mieheni ei siitä kiinnostu. Mihin on kadonnut poikamainen, iloinen ja reipas nuorimies johon rakastuin ?
Kumma, että erotilanteissa ei jaeta huoltajuutta. Tekisi naisellekin hyvää, kun saisi joka toinen viikko olla vastuussa vain omasta itsestään.
Hanki lapsenvahti ja väsynyt äiti saa vähän lepoa ja lomaa lasten arjesta ja lähtekää kahdestaan pienelle lomalle
Mutta on tilanteita, joissa lapset tekevät itsensä valinnan tapaamisen suhteen. Silloin on turha syyttää ex: ää ja odottaa, kun kasvavat. Ehkä myöhemmin haluavat tavata tai olla tiiviimmässä yhteydessä. Erotilanteet kun voivat olla niin moni taustaisia.
Hei. Et ole huono, mutta järjestä aikaa. Vaimo kun hukkuu arjen rutiiniin, sieltä ei yksin pääse helposti pinnalle… Aina on sata asiaa mitä on tehtävä ettei ole huono äiti. Hommaa siivooja! Sen ajan voi äiti käyttää omaan hyvinvointiin.. Äitiyspäivärahoilla ei juhlita.. En tiedä miten rahat teillä jaetaan, mutta niillä rahoilla ei vaatteita ostella. Eikä käydä kampaajalla… Nimim. Koettu tämäkin
No noin ei saisi käydä! Naisena sanon että parisuhde on se kaiken perusta ja lapset sen sivutuote. Parisuhteeseen pitää panostaa sillä lapset kyllä roikkuvat ja ottavat oman hellyytensä ja pärjäävät oikein hyvin. Jos et miestäsi/naistasi halaa ja lähesty niin kyllä se suhde siitä kylmenee. Koko juttu lähti liikkeelle pariskunnasta , suhteesta ja sitä pitää vaalia .
Tässä Naisella täytyy olla itsetunto-ongelmia kun lihonnut ym..kehu häntä upeaksi , koske ohimennen ja yritä hurmata uudelleen. Ehkä tästä myös nainen innostuu ja alkaa panostamaan itseensä ja omaan hyvinvointiin.
Ja kyllä mies saa voida huonosti jos häneltä viedään suhde, se kumppani jota rakastaa katoaa..minusta naisen välinpitämättömyys itseensä ja suhteeseen on järkyttävää luettavaa.
Molempien pitää haluta toista ja tsempata suhteen eteen. Joo olen minäkin ollut ilman meikkiä ja + – 10kg verkkareissa mutta kummasti heräsi halu myös panostaa itseensä lasten jälkeen.
Ja kyllä miehen sekä naisen tulee olla samassa nuotissa missä tavattiin aikoinaan. Ei mies rakastunut suklaatasyövään +15kg naiseen joka ei miestä halua… ja kyllä tiedän että elämä muuttaa ihmistä ja saakin muuttaa mutta jos vaihdat lapset mieheen niin silloin yleensä ongelma on itsetunnossa tai muussa joka pitää naisessa korjata…
Hei,
Mieti mistä hän innostui, ja mihin hn rakastui sinussa, ehkä voisit tehdä hurmaamisen uudelleen. Kysy mikä tekisi hänet onnelliseksi?
Jos sekään ei auta menkää parisuhde leirille. Ne ovat olleet monille antoisia.
Tärkeä näkökulma! Hyvä avautuminen mieheltä. Miehet suojelee naisia paljon ja tällaista harva uskaltaa lausua ääneen. Todella hankala tilanne miehelle ja koska edelleen äideillä on suurempi valta lasten huoltajuusasioissa, moni mies asuu tuon kaltaisessa vankilassa.
Itse näen että tämä on yhteiskunnallinen ongelma. Meillä ei opeteta rakastamaan, ei itseä, eikä sen myötä lapsia saati kumppaneita. Me perimme sen taidon, osa ehyenä ja kauniina, osa, pelottavan suuri osa, läheisriippuvuutena. Rakastaminen on taitolaji, en itsekään mikään ammattilainen ole, mutta kantapään kautta oppinut, lapsen kuoleman edessä, avioeroa 10 vuotta ilman uutta kumppania itsessäni pohtineena, uskon tietäväni mistä puhun.
a) Nainen opettele näkemään itsesi rakkaana ilman että olet äiti tai vaimo. Kuvittele, ettei sinulla olisi lapsiasi eikä miestäsi ja mieti kuka olet. Miten paljon rakastat sitä ihmistä sellaisenaan ilman edellä mainittuja rooleja? Jos et pysty siihen, hae apua! Sinulla voi olla esim joku trauma lapsuudesta, jonka vuoksi itseä on vaikea rakastaa. Kohtaa se, älä siirrä lapsille.
b) Nainen opettele rakastamaan itseäsi enemmän kuin miestäsi ja lapsiasi. Silloin teet suurimman rakkauden työn koko perheelle. He eivät kaipaa sinun jatkuvaa palvontaa ja rakkauttasi, he kaipaavat esimerkkiä siitä miten pidetään itsestä itsenään ja he saavat sen sinulta ja siitä miten kohtelet itseäsi myös miehesi edessä. Jotta he voivat kasvaa rakkaudessa itsenäiseksi, on sinun näytettävä miten itseä rakastetaan terveellä ja ympäröivälle maailmalle iloa tuovalla tavalla.
c) Nainen opettele rakastamaan miestäsi enemmän kuin lapsiasi. Lapset eivät ole rakkauden työ, mies on. Lapset ovat kasvatustyö. He ovat työ, joka tehdään rakkaudella ja myötätunnolla, mutta rakkaus kohdistetaan ensisijassa itseen ja mieheen. Lapsi on rakkaus itsessä, lapselle suurin ilo ja onni on vanhemmat jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ja näyttävät rakkautensa läheisyytenä ja hellyytenä. Tällöin lapset saavat elää vanhempiensa välisessä rakkaudessa, olla kuin helmiä simpukan sisällä, jotka jalostuvat todelliseen kauneuteensa.
d) Nainen opettele näkemään miehessä oleva peilinä itsellesi. Mitä enemmän mies nostaa tunteita pintaan, sitä syvemmälle peiliin on katsottava, niin rakkaudessa kuin vihassa. Mitä ikävämpiä tunteet ovat, sitä tärkeämpiä ne on tutkia ja selvittää. Ei miehessä olevaa, vaan omat tunteet! Nähdä miksi tunne nousee, ei etsiä syyllistä, vaan sisäistä ymmärrystä omasta tunnemaailmasta. Jos etäännymme miehestä, joka on lapsemme isä ja joka ei ole meitä kohtaan väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti (silloin meidän pitäisi hakea apua tai avioeroa, jo lastemmekin vuoksi), opetamme lapsemme etääntymään itsestä ja läheisistä. Se että lähennymme lasta, kun on kumppanin lähellä paha olla, ei auta lasta omissa sosiaalisissa suhteissa. Päinvastoin, lapseen takertuminen, läheisimmäksi ottaminen, luo läheisriippuvuutta lapseen itseensä ja se taas hankaloittaa lastemme elämää suuresti, kun itse tulevat aikuiseksi ja luovat kumppanuutta ja perustavat perheitä. Olemme saaneet heidät osaksi ylisukupolvista ketjua.
e) Suomalainen nainen ole armollinen itsellesi. Historiamme vuoksi valtaosa meistä kantaa vääränlaisia toimintamalleja suhteessa itseemme, lapsiimme ja kumppaniimme.
f) Nainen älä usko minua. Minäkin saatan vielä olla osittain väärässä, mutta totuuden tiellä olen. Sen tiedän kun katson peiliin, niin itseäni, kuin miehen silmistä heijastuvaa sieluani.
Mies: uskalla puhua ääneen asioita, uskalla sanoittaa, uskalla kysyä. Avoimella, mutta myötätuntoisella, kysyvällä ja uteliaalla suhtautumisella vaimoosi, lastesi äitiin, voit löytää sen jonkun, jonka kadotit. Tee kaikkesi että vaimosi uskaltaa hakea apua, hae itsekin, sillä silläkin on syy, että olet tilanteessa missä olet.
Viisaasti kirjoitettu! Tähän suuntaan minäkin ajattelen, vaikken ole näin hyvin sitä sanoittanut. Kun katsoo elämän kokonaisuudessa, on tosiaan se mies naiselle se elinkumppani, eivät lapset. Perhe ja parisuhde on lapselle kasvualusta, mutta heidän elämänsä ja tulevaisuutensa on lopulta muualla ja tähtää muuta varten: omaa elämäänsä. Lapsen vastuulla eivät ole vanhemman läheisyydentarpeen, tunteiden tai toiveiden täyttäminen, ja parasta mitä vanhempi voi lapselle näyttää, on oman elämänsä kantaminen, ja parisuhteessa omien tunteidensa eläminen oman puolisonsa kanssa, sen näyttäminen, miten rakkaus kestää ja kasvaa muutoksissa. Ettei lapsi ole vanhemmalleen se tärkein, koska se on myös lapselle väärä rooli, ja josta on työ ja tekeminen aikuistuessaan päästä irti, löytää itsensä ja olla itsensä.
Olen nähnyt paljon perheiden elämää, jossa nainen tosiaan vaihtaa oman itsensä ja miehensä lapsiin, naiseutensa äitiyteen, kuvitellen sen oikeaksi tai paremmaksi tai välttämättömäksi tai tarkoituksenmukaiseksi. Ottamatta ja tarttumatta OMAAN kasvunpaikkaansa itsenään, ja parisuhteessaan sen toisena vastuullisena osapuolena. Eiköhän siinä lopulta kaikki ole vähän onnettomia: mies, nainen ja lopulta lapsikin, vaikka ehkä omissa kipuiluissaan se tuleekin ilmi myöhemmin, ehkä omassa parisuhteessaan, jolloin uhkana on saman kierre eteneminen seuraavaankin sukupolveen…
Parisuhde ei ole vankila eikä nainen tee yksin parisuhdetta. Miehet eivät koskaan suojele naisia vaan loisivat naisen nurkissa.
Mies on vapaa lähtemään jos ei huvita. Myös mies osaa puhua ja voi keskustella oma-alotteisesti vaimonsa kanssa. Turha ns surra parisuhdetta kun vain pinnalliset asiat on miehelle tärkeitä.
Miehen pitää ymmärtää että kun ensimmäinen lapsi syntyy niin siitä lähtien mies ei ole enää koskaan numero 1 naisen elämässä.
Erossa lapset jää äidille koska äiti on ollut siihenkin asti se päähuolehtija. Kuka on niin julma että repisi lapsen äidin sylistä?
Miehet voivat vaikuttaa itse tähän asiaan 100%. Niin mutta kun se vaatii niin paljon!
Sinä ammattilainen joka vastasit artikkeliin Lapsi tuli, vaimo muuttui. En suositteliis ketään sinulle ammattiapua hakemaan.
Täsmälleen sama kokemus.
Voi raukka, etkö saa seksiä?
Että kehtas se eukon kutale leikkauttaa tukkansakin??? Olipas todella TODELLA törkeä. Nyt asiaan. Sinun ukko paha olisi kannattanut olla poikamiehenä lopun ikääsi,kun et näy lapsiperheen arkea kestävän.. Kaksi lasta putkeen ja emännän pitäisi olla vielä paidanhelma hampaissa viihdyttämässä mies poloaan. Edellä on jo mainittu mitä raskaana olo ja imettäminen verottaa ihmistä. Miten olisi ,jos antaisit sille eukko raasulle vapaan viikonlopun . Vaikkapa joku kylpylä reissu ja ottaisit lapsen hoidon siksi aikaa kontollesi.. Sopisit myös ,että vaimolla olisi vapaata muutamana iltana viikossa lähteä vaikkapa kuntosalille niitä läskejään tiputtamaan.. Voisi olla ,että sinunkin kurja ,marttyyrina olo helpottuisi..
Onpa mielenkiintoista miten eri tavoin ihmiset voivat nähdä ja tulkita saman kirjoituksen. Ymmärrän miestä täysin naisenkin näkökulmasta. Ihmistä joka unohtaa itsensä (minkä tahansa syyn takia) on hyvin vaikea rakastaa. Jos ei muista huolehtia itsestä, omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, niin se jo pelkästään nostaa huolta siitä että toinen sairastuu. Lapsiperheessä toisen aikuisen sairastuminen on iso kriisi ja vaikutukset lapsiin mittavat. Ja jos vielä unohtaa miehensäkin, jonka pitäisi olla yhdessä vaimonsa kanssa perheen kivijalka, niin kyllähän sitä saa mies olla harmissaan. Ei siinä marttyyri tarvitse olla, vaan hyvinkin tervejärkinen, tervettä elämää perheelleen tavoitteleva ihminen.
Olen monesti naisena miettinyt, kun kuunnellut miesten tarinointia eroista ja naisten muuttumisesta, että onko tämä länsimainen kulttuuri jalostanut naisia, joille mies on väline saada tulla äidiksi uran ohella, saada tämä ihmeellinen titteli itselle kannettavaksi, pyyteettä itseään rakastavia pikkuihmisiä helmoihin? Feminismi saavutti tasa-arvoa perheisiin, mutta samalla se on luonut sitä samaa epätasa-arvoista kuviota naisten keskuuteen, mitä ennen vanhaan oli miesten keskuudessa naisia kohtaan. Ennen mies tarvitsi naisen saadakseen jälkipolvea ja uskottavuutta miehenä. Nyt nainen tarvitsee miehen saadakseen äiti-tittelin ja siinä ohella luoda uraansa. Harva kykenee saavuttamaan omakotitalot, farmariautot, urat ja lapset yksin. Tahdon ajatella ettei näin ole, mutta mitä jos on? Kun saadaan se mitä halutaan, ei mies enää kiinnostakaan. Se on loppuun käytetty, mutta näppärä kuljettaa yhtälössä mukana, kunnes parempi löytyy. Aika hurjaa ja julmaa ajattelua, jos näin olisi. Samahan toki varmasti vielä tapahtuu myös miesten keskuudessa. Parastahan olisi että ne, jotka tahtoo käyttää hyväksi toisia ihmisiä saavuttaakseen unelmansa, kohtaisivat toisensa ja eläisivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Jokainen ihminen ansaitsee pyyteetöntä ja kunnioittavaa rakkautta. Niin mies kuin nainen.
Hävettää aina tälläiset naiset kuin sinä.
Naiset eivät käytä miehiä hyväkseen, miehet käyttävät naisia. Tässäkin aloittaja on harmissaan kun vaimo ei olekaan kaksi lasta peräjälkeen tehtyään samannäköinen kuin ennen lapsia. Hups mies ei älynnyt että raskaus, synnytys ja lastenhoito on todella raskasta ja muuttaa naista. Nainen ei saa muuttua tai muuten vain on käyttänyt miestä hyväkseen, paha, paha nainen!!! Mies ei toki tarvitse naista saadakseen lapsen, vai miten se olikaan?
Muistan itse kuinka hirveän väsynyt olin vuosikaupalla kun päivät oli kädet täynnä ja yöt katkonaisia. Oma mieli oli harmaa, ei todellakaan kepeä. Nykyään kun näen harmaita pienten lasten äitejä tiedän mitä he käyvät läpi. Toivon että heillä on aikuinen mies kumppanina joka myös ymmärtää että elämässä on eri vaiheita.
Juurikin näin @aniskarkki
Juuri näin. Toinen lapsi tulossa ja ero vireillä. Kohta 2 lapsen äitinä en jaksanut enää palvella miestäni muuallakin kuin sängyssä. Sillä lisällä että sain kuunnella joka ilta omaa paskuuttani.