Lapsi kuulee kun ei pitäisi, ja ei kuule kun pitäisi – mikä selvittämätön mysteeri!

Lasten kuulo on jännä juttu. Sehän kehittyy jo kohdussa niin, että lapsi tunnistaa vanhempiensa äänen ja kehittyy fiksuksi jos vatsan läpi soittaa Mozartia.

Myöhemmin lapsi ei sitten tunnistakaan vanhempiensa ääntä ainakaan jos ääni käskee siivoamaan ja mitään Mozarteja on turha soitella!!

Lapsen kuulo nimittäin kehittyy lapsen kasvaessa… Monenlaisilla oudoilla tavoilla, joilla sitten varmaan on jotain tärkeää evolutiivista merkitystä…sillä mikään muu ei sitä järjettömyyttä selitä!

Ajatellaan ensin vaikka vauvaa. Vauvoillahan kuulo on sellainen, että heti kun pystyvät he tykkäävät paiskoa asioita ja kilkuttaa kaikkea mistä kuuluu mahdollisimman kova ääni. Vauva voi myös nukkua tyytyväisenä jossain katuporan jytkeessä, äiti hyppii seinille metakan takia ja vaavi vaan vetelee sikeitä. Mutta annas olla kun vauva on juuri nukahtanut ja yrität hiipiä pois, niin riittää että polvi naksahtaa tai ovi narahtaa ja vauva on hereillä!

Lapsen kuulon tärkeä erityispiirre onkin sen valikoivuus.

Varsinkin kun lapsi kasvaa, kuulo alkaa muotoutua tietynlaiseksi. Se on uskomattoman tarkka aisti. Esimerkiksi se, että kauppakassissa rasahtaa karkkipussi, on ääni jonka lapsi kuulee kymmenien metrien päähän ja tulee väijymään keittiöön, muka viattomana!! Sama koskee kaikkea karkkipussien, sipsipussien ja jäätelöpakettien käsittelyä. Lapsella on kyky kuulla niiden aiheuttamat pienimmätkin äänet. Ei auta, että menet piiloon vessaan jossa jurnuttaa pesukone että saisit syötyä suklaapatukan yksin, lapsi kuulee sen kyllä ja ilmestyy rämppäämään ovenkahvaa: äitii äitii sulla on karkkia onko sulla karkkia äitiii!

Kuva Kyle Smith, ylin kuva Alireza Attari.

Tämä äärimmäinen tarkkakorvaisuus esiintyykin aina tilanteissa, joissa lapsen ei pitäisi kuulla jotakin asiaa. Esimerkiksi kun keskustelet kaverisi kanssa avioliitto- tai seksiongelmista, niin lapsi kuulee puheen kahden huoneen päähän huolimatta siitä, että hän samalla nakuttaa Hakka-lelua vasaralla ja vieressä pyörii täysillä Pipsa-possuvideo. Esimerkiksi termit ”harkita eroa” tai ”impotenssi” läpäisevät kaiken metelin ja päätyvät lapsen tärykalvoille ja syöpyvät tämän aivoihin. Seuraavalla kauppareissulla voikin sitten yrittää muotoilla vastausta kysymykseen ÄITI MIKÄ ON IMPONTENTTI MÄ KUULIN KUN SÄ PUHUIT SIITÄ ÄITII KUULIKSÄ MIKÄ ON IMPONTENTTI?!

Samainen tarkkakorvaisuus pätee tietysti myös silloin, kun keskustelet neuvolan hoitajan kanssa rokotuksista ja lapsi leikkii omissa puuhissaan tai kun kuiskuttelet puhelimessa mummon kanssa, että mitä lapsi oikein toivoikaan joululahjaksi. Sekä tietysti silloin, kun soitat itse lääkäriin ja selität, että taas on hiivatulehdus, niin lapsi kyllä kuulee sen ja toki myös ilmoittaa siitä soveltuvassa tilanteessa. Soveltuva tilanne on sellainen, jossa kuulijoita on mahdollisimman paljon ja äidin nolostumisen todennäköisyys mahdollisimman suuri.

Voisi siis luulla, että lapsilla on suorastaan täydellinen kuulo. Väärin!!

On nimittäin lukuisia tilanteita, joissa lapsi ei kuule mitään. Siis yhtikäs MITÄÄN. Esimerkiksi seuraavat lauseet ovat lapsen kuuloaistin ulottumattomissa, tai ainakin niiden kuuleminen vaatii useita toistokertoja:

– Siivoa huoneesi

– Tuo astiat huoneestasi

– Lopeta leikki ja korjaa jälkesi

– Pese hampaat

– Harjaa hiukset

– Mene suihkuun

– Tule auttamaan

– Vie roskat

– Tee läksyt

– Onko läksyt tehty

– Ota kasviksia

– Syö kasvikset

– Lopeta pelaaminen

– Muista ottaa/ tehdä/ pakata…

– Mene nukkumaan

– Nouse ylös

– Pistä pyykit pyykkikoriin

– Älä syö niitä nakkeja ne on ruoaksi

– Älä jätä kenkiä keskelle lattiaa

Jne, jne.

Että onko siellä joku ON/OFF-nappula, ja millä perusteella se oikein aktivoituu!!!

Tähän kuulon rajoittumaan vanhemmat pyrkivät tietenkin vaikuttamaan monin keinoin. On olemassa hienovaraisia keinoja, kuten se että asiat esitetään eri tavalla. Sekä pyyntö- että käskymuotoja voidaan kokeilla, kuten myös esimerkiksi maanittelua ja minä-viestejä. Kovempia keinoja ovat tietenkin vanhat tutut huutaminen ja uhkailu. Ne saattavat toimia kerran ja seuraavalla kerralla prosessi lähtee uudelleen alusta!!

Kenties käskyjen yhteydessä pitäisi rapistella karkkipussia, josko se auttaisi lasta kuulemaan?!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.