Tänä aamuna äiti harmaan, hoippuvan lapsen kanssa päiväkodin aulassa: ”No, hän oksensi eilen ja yöllä vielä, mutta ei nyt aamulla enää! Toin päiväkotiin, kun on se valokuvauskin.”

Viime viikolla samaisessa aulassa: ”Vähän nuo silmät punoittelee, vien ehkä huomenna lääkäriin, jos jatkuu.” (Lapsella puolet kasvoista rähmässä, toinen silmä muurautunut umpeen, toinen kirkkaanpunainen. Seuraavina päivinä puolelle lapsista on tarttunut sama silmätulehdus.)

Toissa viikolla huikkaus taaperoryhmän ovensuusta: ”Annoin aamulla Buranaa, niin ei se kuume sitten tänään nouse!” Itkuinen, huonoa oloaan tärisevä taapero jää huolestuneen näköisen lastenhoitajan syliin istumaan.

Mitä liikkuu mielessä sillä ihmisellä, joka tuo silminnähden huonovointisen lapsen päiväkotiin?

Onko käsitys omasta merkityksestä työpaikalla päässyt pöhöttymään niin paljon, että prioriteetit lipsuvat? Onko sairaan lapsen kanssa liian sottaista ja työlästä jäädä kotiin? Työnantajaa sitoo tässä asiassa laki: sairaan lapsen kanssa saa jäädä kotiin.

Mikä laki sitoo vanhempaa, lastensuojeluasetus? Kuka on sairaan pikkuisen ja kaikkien hänen tartuttamiensa lasten puolella?
Jossakin (päiväkodin henkilökunnan sosiaalisen munan tai sääntöjen perusteella määrittyvässä) sairauden asteessa lapsi toki palaa bumerangina vanhemmilleen. Suurin vastuu ei kuitenkaan ole päiväkodin työmuurahaisilla, joille nämä tilanteet ovat kuulemma tuskallista arkipäivää. Ne ovat vanhemmat, joiden tulisi katsoa peiliin.

On toki myös niitä vanhempia, joiden tilanne on todella vaikea – turvaverkottomia yksinhuoltajia, jotka sinnittelevät määräaikaisella työsopimuksella, joka ei jatku, jos töihin ei ilmesty riittävän usein. Ymmärrän, että heidän kohdallaan rajanveto on vaikeampaa, ja kyse on isommasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, jota ei yhden ihmisen sinnikkyydellä noin vain ratkaista.

Mutta sitten ovat turvallisessa työsuhteessa paarustavat työmuurahaiset, ne, jotka ovat toisen lapsen kanssa kotona äitiyslomalla, ja jopa ne, jotka itse viettävät vuosilomaansa kotona ja toimittavat SILTI lapsen sairaana hoitoon sellaisessa kunnossa, jossa itse jäisivät kyselemättä kotiin potemaan. Jos jollekulle pitää mom/dad/parentshamingia kohdistaa, niin olkoon se jälkimmäisenä mainittu ryhmä.

Te olette osasyyllisiä siihen, että lapsia joutuu infektioiden vuoksi sairaalaan ja myös siihen, että epidemiat paisuvat sellaisiksi, että influenssa- ja mahatautikaudella koko maan tuottavuus kärsii.

Joten: Shame on you.

Nimim. ”Tosi huono äiti, mutta ei sentään noin huono”

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle miekkii Peruuta vastaus

13 vastausta artikkeliin “Lapsi hoitoon vaikka pää kainalossa?!”

  • Annie sanoo:

    Enää ei ole päiväkoti-ikäisiä mutta lapsen sairastuttua vedettiin aamulla miehen kanssa pitkää tikkua kumpi jää kotiin lapsen kanssa.

    Molemmat teemme asiantuntijatyötä mihin liittyy paljon ulkopuolisia asiakkaita ja konsultteja. Kun vastaa projektista tai työtehtävistä ei niin vaan parin tunnin varoitusajalla peruta yli 10 hengen palavereja jotka saisi järjestettyä seuraavan kerran ehkä yli kuukauden päähän.

    Jos minä jäin lapsen kanssa kotiin sain olla ilman sairaslomatodistusta kolme päivää, jos mieheni jäi kotiin lapsi oli vietävä terveyskeskukseen saikkulapun takia jo heti ensimmäisenä aamuna oli sitten vatsatauti tai flunssa. Silti lapsi sen kolme päivää vähintään pidettiin kotona sairastamassa ja yleensä sitä toivoi että perään olisi heti viikonloppu niin ehtisi parantua ennen hoitoon palaamista.

    Toinen lapsistani kuuluu riskiryhmään ja infektiot olivat meillekin pahimmillaan ensiapuun hakeutumista. Yhtälö ei ollut helppo mutta aina se saatiin jotenkin toimimaan.

    Ei ole ikävä noita aikoja joten tsemppiä kaikille ketkä elätte sitä elämänvaihetta!

  • Yksin....kaksin sanoo:

    Kyllä se on rankkaa ja kyllä se ottaa päähän kun työt jää tekemättä ja kasaantuu alalla jossa olen itse enimmäkseen vastuussa että työt tehdään…
    Ja juu, lain mukaan vanhempi saa olla kotona kaksi (vai onko kolme) päivää lapsen yllättävän sairauden takia (enempään ei työnantajan tarvitse suostua) eli ainahan lapsi ei siinä ajassa parannu ja juurikin toisilla yksinhuoltajilla ei sitten ole muuta vaihtoehtoa…
    MUTTA… kyllä omaa sydäntä riipaisisi liikaa viedä toipilas päiväkotiin… 😢
    Ja jos vielä tilanteessavei olisi mitään pakottavaa tekijää… itse vapaalla… ei tulisi mieleenkään…. 😳

  • Ulpukka sanoo:

    Meillä 2 alle kouluikäistä jotka käyvät 1-2 krt viikossa kerhossa. Vasta työkaverin kanssa juteltiin kun päiväkodissa on milloin täitä, milloin kihomato ja onpa syyhykin vaivana,meidän lapsille tämä olisi ainoa päiväkoti vaihtoehto kun on vuorohoito. Onneksi meillä on kuitenkin maailman ihanin mummi joka hoitaa lapsia kun me vanhemmat olemme töissä,tarvittaessa jäädään kotiin jos lapsi sairas kun yleensä mummikin on samassa flunssassa tai mahataudissa. Itse en hyväksy näitä no eilen vielä kerran oksensi mutta ei enään yöllä tai aamulla ei ollut enään kuumetta kun särkylääke auttanut,tuodaan hoitoihin kun juurikin se lapsen hoitokaveri sairastuu ja tästä kärsii taas toinen perhe kun sen puolikuntoisen äiti pääsi parin päivän jälkeen viettämään omaa aikaa kuntosalilla kun vei puolikuntoisen lapsen hoitoon ajatuksella saa tavata kavereita kun kotona ei ole mitään virikkeitä hänen ollessa sairas.

  • Turhautunut sanoo:

    Näitähän kyllä riittää.

    Meille tuli taannoin eräs kaveri yhdelle lapsista kylään, ja sisään päästyään tuumasi, että pikkusisarus alkoi oksennella just kun meidän piti lähteä, niin siksi olen myöhässä.

    Vaikea sitten sanoa, miksi oli oksentanut, mutta vastaavassa tilanteessa omat lapseni olisivat kyllä jääneet kotiin. Joku oksennustauti viisilapsisessa perheessä kun on oikeasti jo aika taiteilua.

    Taannoin meille tuli myös sisareni lapsi lomailemaan. Kun lapsi jo oli meillä, sisar alkoi puhua, että pienemmällä sisaruksella oli ollut kihomatoja mutta eivät lääkinneet koko perhettä. Voi elämän kevät. Varmuuden vuoksi lääkitsin omani vieraan lähdettyä, sekä tehosiivosin, vaikka merkkejä tartunnasta ei olekaan onneksi ollut.

    Sama sisar on aina tulossa kylään sairaiden lasten kanssa. Hän joko ilmoittaa asiasta tai ei ilmoita, mutta ilmoottaessaankin olettaa että ovet on auki silti.

    Yhdellä hänen lapsellaan oli kerran rs-virus, ja lapsi joutui lopulta hetkeksi sairaalahoitoon olotilan heikennyttyä. Kun emme oireiden kotona ollessa päällä halunneet heitä kylään meille, saimme osaksemme hysteeriseksi syyttelyä ja vähättelyä. Näinköhän se sama virus olisi ollut meilläkin, jos oltaisiin päästetty heidät meille.

    Samankaltaisia esimerkkejä on runsaasti. Ihan liikaa. En voi ymmärtää, mitä mielessä liikkuu.

  • matti sanoo:

    tänään menin flunssaisen ja silmätulehduksisen tytön kanssa terkkariin… Ei meinannut antaa saikkua, pyytämällä sain tän päivän… huomenna uusiks

  • anonyymi sanoo:

    Olen mummi, joka usein hoitaa sairaita lastenlapsia, ettei vanhempien tarvitse olla pois töistä. On paljon työpaikkoja, joissa ei hyvällä katsota poissaoloja lasten sairauden takia tai jos on esim. koeajalla, voi työsuhde katketa heti alkuunsa. Kaikilla ei ole mummeja lähelläkään. Minulla ei ollut. Aikoinaan sai olla vain sen kolme päivää pois ja sydän kylmänä jouduin neljäntenä päivänä viemään puolikuntoisen lapsen hoitoon. Lapsettomat valittivat, kun he eivät koskaan saa näitä ylimääräisiä ”vapaapäiviä”.

  • Sydänlapsen äiti sanoo:

    Meillä on kotihoidossa infektioherkkä lapsi. Isoveli päiväkodissa ja isosisko ja toinen isoveli koulussa. Kotona oleva on sydänlapsi, ja hengitystieinfektiot vievät usein sairaalaan ja osastolle.
    Yleensä lenssun hänelle tuo juuri päivähoidossa oleva isoveli. Hän siirtyi päiväkotiin elokuussa perhepäivähoidosta. Me ei voida käydä edes perhekerhossa tämän nuorimman kanssa, koska siellä usein tullut vastaan lausahdukset ”ei voi mennä vielä päiväkotiin kun eilen oli kuumetta, ja täytyy olla kuumeeton päivä, ja lapsella on kotona tylsää” sekä ”eilen oksensi ei voi mennä vielä päiväkotiin” ja sitten vielä tämä, että ”oho, tällä taitaa olla vesirokko, oltiin viikonloppuna sukulaisissa, ja sielläkin nyt vesirokko”

    Kyllä harmittaa, koska 2.5-vuotiaamme kovasti tarvitsisi edes sitä perhekerhoa..

  • Kun syöpä koskettaa sanoo:

    Niinpä, ja sitten ei yhtään oteta huomioon, että siellä päiväkodissa saattaa olla hoidossa myös lapsi, jonka vastustuskyky on syystä tai toisesta alentunut.
    Meidän tällainen lapsi aloittaa ensi syksynä päiväkodin, ja todellakin aion aika kärkkäästi tuoda sen esille, että JOS niitä muksuja kannetaan kipeänä sinne hoitoon niin meidän seuraava aamu alkaa todennäköisesti päivystyksestä tai osastolta. Aion todellanin seistä siellä ovivahtina ruuhkahuiput 😁

  • Päiväkodin täti sanoo:

    Tämä on niin totta! Ja toinen mikä on arkipäivää: soitto sairaasta lapsesta kesken päivän vanhemmalle töihin. Vanhempi liian usein toteaa: eikö millään voisi olla siellä kun on kiirettä töissä?
    Itse en olen koskaan vienyt omia muksuja puoli kuntoisena hoitoon vaan ihan on parannuttu täysin kotona. Hyvin kun malttaa parannella niin ei heti ole uudestaan kipeänä.

  • Äippäliini sanoo:

    Itse en ole vienyt lasta hoitoon tai kouluun kipeänä vaan olen aina jäänyt kotiin hoitamaan. Määräaikaisessa työsuhteessa vaan ei työnantaja sitä hyvällä katsonut, kun noin 1-2 kertaa kuukaudessa jouduin kotiin sairaan lapsen kanssa jäämään. Vuoden työsuhde ei sitten yllättäin enää saanutkaan jatkoa. Uskon että monikin vie juuri tämän takia kipeän lapsen hoitoon , kun pelätään työn jatkuvuuden puolesta, mikä on todella surullista ja väärin.

    • 444 sanoo:

      Vähän ohi aiheen, mutta määräaikaisia ei saa jatkaa ilman erittäin hyvää syytä. Vähintään pitää muuttua sijaistettava henkilö tai projekti jne. Työsuhde muuttuu vakituiseksi jos jatkaa uudella määräaikaisella heti perään.

  • Terhi sanoo:

    Kyllä! Itselläni on todella pieni kynnys jättää lapset kotiin potemaan. Silmätulehduksessa juuri odotettiin 2 ekstrapäivää plus vkonloppu, että varmasti on oireeton (ja oireet muuten palasivat ekana tarhapäivänä… mrrr).
    Onneksi on se tukiverkosto ja nykyään miehen työnantajan tarjoama lastenhoitaja 3pv /sairastamiskerta. TOSIN kovin usein sitä itse saa ne samat hemmetin pöpöt ja on kotona kuitenkin potemassa.