Lapsi on yhtäkkiä hulluna koiriin/ kissoihin/ hamstereihin/ gekkoihin. Äiti ei ole. Mitäs sitten tehdään?

En ole allerginen, ja pidän eläimistä. Mutta lasten ruokkimisessa ja ulkoiluttamisessa on ihan tarpeeksi hommaa. Silittelen mielelläni ihanan pörröisiä kissoja, mutta ne raapivat piloille sohvat ja tapetit. Rapsuttelen iloisena koiria, mutta en jaksa nousta viideltä lenkille. Akvaariota on miellyttävä katsoa, mutta herranen aika, kuka sen jaksaa putsata?

Lapsi haluaa lemmikin, mutta äiti tietää, että se tietää lisää hommaa. Saako sitä sanoa ei vain siksi, että itseä ei natsaa? Lemmikithän opettavat sosiaalisia taitoja ja ehkäisevät allergioita ja jopa torjuvat masennusta. Eikö vain tosi paha ja huono äiti sano ei pelkästään siksi, että itseä ei huvita, kun hyötyjäkin on näin paljon?

Kyllähän se tiedetään. Lapsi lupaa hoitaa kissaa, tai ulkoiluttaa koiraa. Äidin niskoille se kuitenkin kaatuu. Ja onko se lapsuus lemmikin kanssa oikeasti auvoa? Katsotaan pari muisteloa:

”Olisin halunnut sukkanauhakäärmeen mutta asiasta ei edes keskusteltu. Luvattiin, että jos olen vuoden karkkilakossa, saan akvaarion. Olin, mutta en saanut akvaariota.”

”Saimme veljen kanssa gerbiilit. Minä sain isägerbiilin, joka kaiketi tuli kaupan päälle. Se kuoli aika pian. Pikkuveli puristi gerbiiliä kädessä niin, että siitä lähti vinkaisu. Häkkiä emme putsanneet koskaan, vanhemmat hoitivat sen.”

”Naapuri lahjoitti meille kolme miljoonakalaa, jotka nimesin Hansonin veljesten mukaan ja säilytin isossa lasipurkissa. Jossain vaiheessa niille syntyi yksi lapsi. Jossain seuraavassa vaiheessa joku oli syönyt lapsen. En muista mitä kaloille lopulta kävi, kai ne vaan heitettiin pois.”

”Sain kissan kinuamisen jälkeen, kun naapurin kissa sai pentuja. Pidin siitä kovasti, mutta vanhemmat hoitivat sen aina. Kissa osoittautui todella pitkäikäiseksi, ja jäi lopulta vanhemmille, kun muutin kotoa pois.”

Nojaa. Ehkä se ei ole niin paha, jos vain väitän olevani allerginen. Liskoille ja ihan kaikille.

Nimim. Realisti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Jassoo Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Lapsi haluaa lemmikin, minä en”

  • 4 lasta, 2 koiraa, 2 kania sanoo:

    Lenmikki jää, lapsi muuttaa omilleen – vastuu aikuisella – pitää myös itse tykätä

  • Ronwe sanoo:

    Riippuu kuinka paljon lapsi haluaa sitä lemmikkiä ja kuinka vanha lapsi on. Itse halusin koiran enemmän kuin mitään muuta (tai no, ehkä vielä enemmän halusin hevosen). Vietin monta päivää viikossa tallilla pyörimässä kun ratsastukseen ei ollut varaa. Auttelen siellä pikkuhommissa. Ulkoilutin kaikki naapuruston koirat. Mummolassa halusin aina päästä mukaan navettahommiin ja huolehtia kissojen ja koiran ruokinnasta.

    Lopulta vanhemmat suostuivat koiran ottamiseen. Hoidin kaiken koiraan liittyvän itse lukuunottamatta rahallista puolta (eli vanhemmat maksoivat ruuat, rokotuskäynnit ym.) Harrastin koiran kanssa aika tavoitteellisesti ja otin mukaani kun muutin omilleni. Olin 11-vuotias kun sain koiran. Aika nuori kyllä, mutta kai vanhemmat olivat nähneet, että eläinrakkaus ei ole vain ohimenevä vaihe kun useamman vuoden hoidin muiden eläimiä.

    Nyt aikuisena minulla on kolme koiraa, kissa, akvaario ja kanoja. Olen ikikiitollinen, että sain lapsena paljon kaivatun lemmikin.

  • Aikuinen päättää sanoo:

    Jos et halua lemmikkiä, älä suostu ottamaan sitä. Tarviiko siinä sen enempää selityksiä lapsellekaan?

  • Jassoo sanoo:

    Eihän koiraa varten herätä klo 5 aamulla. Koira ulkoilutetaan ennen nukkumaanmenoa ja ulkoilutetaan kun itse herätään. Ei sitä lenkille tarvitse heti aamusta talsia, riittää että pääsee vessa asioille. Heräsitpä sitten omaehtoisesti klo 5 tai klo 9.