Miksi syntyvyys laskee? Miksi emme halua enää lapsia? Voisiko syy olla siinä, että lapsiperhe-elämästä ei puhuta positiiviseen sävyyn, vaan auktoriteetitkin luettelevat pelkästään ikäviä asioita, joita lasten saamisesta seuraa?

Huonon Äidin lukija lähetti Avaudu tästä -lomakkeella tämän keskustelunavauksen aiheesta. Hän miettii, että onko lapsiperhe-elämä tosiaan niin kamalaa kun Väestöliittokin antaa julkaisussaan ymmärtää:

”Ei ole ihme, ettei suomalaiset hanki enää lapsia! Väestöliitto kuvaa julkaisussaan ”Läheinen parisuhde” (s. 56, (2017). Heiskanen, Markova, Salmi, Vaaranen, Kustannus Oy Duodecim) lasten tulon myötä parisuhteelle aiheutuvat muutokset suorastaan helvetillisiksi (kuva yllä).

Parin stressi lisääntyy, ristiriidat lisääntyvät, elämä pienen vauvan kanssa on rytmitöntä, seksi vähenee, äiti saattaa vetäytyä, toinen puoliso uppoutuu työntekoon jne. Eikö monipuolinen kirjoittajajoukko keksinyt edes yhtä myönteistä muutosta parisuhteen kannalta, jonka lapset tuovat tullessaan?!”

Lapsen syntymä ja lapsiperheen muodostuminen on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankka kokemus, ja on hyvä että myös vaikeista asioista puhutaan suoraan. Mutta minne jää puhe kaikesta siitä hyvästä ja onnellisesta, mitä monen perheellisen elämässä kuitenkin voittopuolisesti on?

On aika kauhea ajatus, että jotkut eivät uskaltaisi yrittää lasta siksi, että julkisuudessa annettu kuva perhe-elämästä on niin raskas ja karu. Kuitenkin on hyvin mahdollista, että varsinkin epäröivät ihmiset tekevät ratkaisunsa sillä perusteella. Etukäteenhän ei voi tietää eikä edes kuvitella, millaista lapsen saaminen ja perheenä eläminen omalla kohdalla on. Muiden lasten hoitaminen kun ei tunnu samalta eikä muiden kokemuksista voi suoraan päätellä sitä, millaisia omat tulisivat olemaan.

Mitä mieltä sinä olet? Pilaako lasten saaminen parisuhteen, seksin, kropan ja elämän? Vai onko lapsiperhe-elämä kuitenkin voittopuolisesti onnellista ja palkitsevaa? Kerro kommenteissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 50 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mimmi Peruuta vastaus

50 vastausta artikkeliin “Lapset pilaavat parisuhteen ja elämän!!”

  • Mamma maalta sanoo:

    Itse kiteytän itselleni näin.
    Välillä kaikki on paskaa paitsi kusi.
    Ja KUITENKAAN en luopuisi.
    Rankkaa on, vaan kohta syödään ja sitten päiväunet.
    Päiväunet nukun ja jos ei nukuta niin makoilen.
    Mies onneksi auttaa ja vaikka nyt suhde on tietyiltä osin hiljainen on omasta mielestä suhde vain parantunut ja syventynyt. Hänen työnsä on onneksi joustava vaikka työtä on 24/7 (maatalous)
    Jos ehditään jutella muustakin kuin mitä tuoda kaupasta niin 6/5!
    Rankkaa on vaan kyllä se tästä.
    Kevättä odotellessa.

  • Plörö sanoo:

    Yhteiskunta pilaa kaiken.

  • Lapsiperhearki ei ole herkkua. sanoo:

    Itse traumatisoiduin niin pahasti mieheni lapsen käytöksestä jota kesti monta vuotta ennen kuin apua saatiin. Pelättiin lapsen olevan jopa psykopaatti. Tilanne tasaisempi, mutta ei silti paras.
    En kestäisi häntä määräänsä enempää vaikka hän tärkeä onkin. Enkä haluaisi tilannetta, jossa lapsi kokisi jäävänsä uuden lapsen myötä ulkopuolelle niin tottakai hänet tarvisi ottaa mukaan esimerkiksi matkoille. Siksi olen kokenut, että parempi olla hankkimatta ja ladata akkuja aina kun lapsi ei ole täällä ja nauttia ajasta kahdestaan puolison kanssa.

  • Sisältöä elämään sanoo:

    Lasten saaminen oli meille molemmille luonnollinen asia. Olemme hoitaneet yhdessä ja erikseen läheistemme lapsia, joten ei mikään yllättänyt. Ehkä alkuun voimakas suojelunhalu tuntui uudelta. Parisuhde oli hyvä ennen lapsia ja on ehkä vain parantunut ajan myötä. Lapset on hoidettu yhdessä, jätetty huoletta tutuille teineille ja sukulaisille välillä hoitoon. Tottakai sairastelut, riitelyt ym. hetkellisesti rankkoja ja ärsyttäviä. Mutta niin paljon iloa, sisältöä ja rakkautta lapset tuoneet lisää elämään. Ei helppo elämä tarkoita automaattisesti onnea. Lapsille rajat, vaaditaan hyvää käytöstä ja osallistumaan kotitöihin, yhteistä kivaa tekemistä, uimahallit ja retket ja oma elämä pidettävä koko ajan mukana, ei lapsista tarvitse tehdä projektia. Elävät siinä mukana. Parisuhteelle on illalla hyvin aikaa, kun laittaa lapset ajoissa nukkumaan. Kun kasvavat teineiksi, sitä on varmaan sitten aamulla. Yhteistä ja omaa aikaa osaa eri tavalla arvostaa nyt ja se tulee käytettyä paremmin, kuin ennen lapsia. Urheilemme paljon perheenä ja yksin. Se tuo virtaa.

  • Niisku sanoo:

    Muistan kun olin esikoisen kanssa kotona ja mies töissä. Miten ihana oli lähteä tallille karsinoita siivoomaan YKSIN ja jättää vauva hetkeksi isänsä hoiviin. Ei siihen osannut kuitenkaan varautua miten sitovaa ja uuvuttavaa lapsiperhearki oli mutta onneksi aika kultaa muistot. En voi sanoa ettenkö päivääkään vaihtaisi pois mutta loppujen lopuksi aika meni nopeasti ja lapset olivat vain hetken pieniä. Nykyisin on lapsista erilainen huoli. Hyvä että edes kotikotona käyvät.

  • Yksi taistelia sanoo:

    Elämä perheen ja lapsien kansa saattaa olla tosi vaikeaa. Varsinkin kun parisuhde ei toimi. Olen kokenut sen. Itken vieläki välillä. Yhteiskunta ja huono liitto vei mun elämän. Ei auttanu ero puolista. Mies laitto lapseni lastenkotiin. Nuorin poika kuoli kukaan ei auttanu meitä. Kuoli lääkkeiden yliannostukseen. Kolme vuotta olen yrittäny olla järjissään. Miksi ei oo varaa. Poikakin oli hienossa paikassa Nummelassa. Kolme kk. Sit loppu ja itkinja rukoilin. Poika sai Hyvää hoitoa. Se loppu. Mun voi. Illat en pystyny yksin. Hoitamaan häntä. Alle 20v hän kuoli. 😥

  • Liian väsynyt sanoo:

    En voisi kuvitellakaan hoitavani lasta/lapsia. En edes erittäin avuliaan miehen kanssa. Hyvä kun saa jotenkuten itsensä hoidettua.

  • Miia sanoo:

    Lapset ovat parasta, tulivat oikeaan aikaan. Nuorena jaksoin pienten vauvojen yö valvomiset yksin ensimmäisen vuoden. Aivan silmät ristissähän ne meni, mutta nyt on 10 ja 12 vuotiaat lapset. En vaihtaisi ikinä, kiitollinen heistä että olen saanut elämääni.❤️

  • Alina sanoo:

    Kodin kustannukset pitää kyllä kaikki jakaa 50-50, mutta mies ei osallistu yhtään arjen ylläpitoon. Lisäksi kaikki hoitoalustat, vauvanvaatteet ja hoitotarvikkert pitää kustantaa itse, kun mies ei pidä ”tarpeellisina”. Hänen elämä ei muuttunut tippaakaan lapsen tultua. Enemmän vaan ravaa iltariennoissa.

    Itsellä taloudellisesti tiukkaa kun ei ansiotöitä vauvan kanssa voi tehdä, kaikki säästöt syöty. Jos lapsen hoito ja kotityöt jakautuisivat tasaisemmin, ei tarvitse edes olla 50-50, ja lasta hoidettaisiin niin, että toisen kuormitus huomioidaan toimisi ilman ongelmua helposti. Välillä edes 5 min jos mies ottaisi vastuun vauvasta niin että saisi suljea silmät välillä riittäisi, mutta kun ei. Vessaankaan ei pääse ilman lasta vaikka mies kotona, koska alkaa kuulua heti itkua jos hänelle jättää kun ei huomioi lasta, somettaa vaan koko ajan.
    Kaikki hoitojutut ja sairaudetkin pitää yrittää yksin googlata, huutava vauva vieressä. Tunnetason huolien jakamistakaan ei ole.

    Tasa-arvo on joidenkin miesten mielestä vain kustannusten jako tasan. Otetaan vain hyödyt, ei vastuuta kanneta ollenkaan.

  • Hakekaa apua vanhemmuuteen sanoo:

    Mimulla on jo aikuiset lapset. Kun lapset olivat pieniä olin heidän kanssaan kotona. Mies teki tietysti paljon töitä koska oli vain yhden ihmisen tulot. Toinen lapsistani oli erityislapsi. Rankkaakin oli, mutta en koskaan ole ajatellut että lapset olisivat pilanneet elämän tai parisuhteen. Rakastin lapsiani, rakkaus surtyi lasten kanssa olemisesta ja heidän avuttomuudestaan. Mieleenikään ei tullut koskaan ajatella että lapset pilaisivat jotain meiltä. Kyllä me ihan itse teimme valintamme ja ratkaisumme ja elämämme muodostui omiin päätöksiimme sopeutumisesta. On kauhea asennevirhe syyttää lapsia iman elämän pilaamisesta. Vanhemmuuteen ja vastuusen kasvetaan. Vaikka ei ollut helppoa en olisi valinnut toisin. Lapset ovat yksi parhaita asioita elämässäni. On kauheaa ajatella että pieni lapsi saa kannettavakseen sellaisen taalan että on pilannut vanhempiensa elämän. Aikuiset järjestävät asiansa niin että saavat parisuhdeaikaa ja myös omaa aikaa. Vastuu on vanhempien ei lasten.
    Vanhemmuuteen ja omiin asenteisiin saa apua, sutä kannattaa hakea.

  • Dogmom sanoo:

    Miehellä on kolmelasta, itse olen koko aikuisiän pohtinut haluanko. Tämä on vahvistunut nyt 5 vuoden aikana että en taida haluta lapsia. Onneksi ei mieskään halua enempää.

  • Onnellinen ilman. sanoo:

    Kolme eroa tullut kun en halunnut lapsia. 7v, 3v, 16v.
    Parisuhteessa on hienoa, voi matkustella ja bilettää kaiken vapaa ajan.
    Räkänokat ei ole Saatanasta!!!
    Ne on Saatanoita!!!

    • Nimetön sanoo:

      Näinkö sinun vanhempasi ovat sinusta ajatelleet?
      On kyllä ihan hyvä että ei tee lapsia kun kokee lapset noin.
      Mutta surullistahan tuo on.

  • Ellie sanoo:

    Meillä on kolme lasta 2kk, 3v ja 5v. Olen aina halunnut ison perheen, ja olen onnellinen että sain nämä kolme. Elämä on intensiivistä, mutta niin merkityksellistä! Lasten haastavina kausina usein on auttanut että heille antaa enemmän aikaa. Parisuhde ei ole varsinaisesti huonontunut lasten myötä, menimme vähän liian naimisiin tuntematta kunnolla toisiamme.

    Oma perhe on parasta mitä voi elämässä saada!

  • Txsavola sanoo:

    Yleensä elämässä en kuuntele näistä henkilökohtaisista asioista toisten mielipiteitä, elän ja koen ne itse. Kyllä, lapsi haastaa parisuhdetta ja ajankäyttöä ja jaksamista. Haaste ei kuitenkaan ole huono asia. Lapsi tuo paljon oikeaa läsnäoloa, naurua, syviä tunteita jokaiseen päivään. Meillä on parisuhteessa valtava syy puhaltaa yhteen hiileen ja tsempata toisiamme. Itse olen saanut elää kauan elämää vain itselle ja tehdä mitä haluan, on paljon merkityksellisempää rakastaa ja palvella nyt äitinä ja puolisona.

  • Täällä tiedetään riskit sanoo:

    Siis tuohan oli vaan täysin rehellinen listaus ja aivan totta monessakin perhees. Hyvä vaan että on realistinen lista asioista, joihin kannattaa varautua ennenkuin edes ajattelee perheen perustamista.
    Onhan se parempi varautua pahimpaan, kuin että olisi liian ruusuinen kuva lapsiarjesta, joka sitten monelle kosahtaakin päin naamaa kun karu todellisuus iskee.

    Se että varautuu pahimpaan ei välttämättä tarkoita että kaikki menee välttämättä juuri niin. Riskit on kuitenkin syytä tiedostaa, jotta lapsia ei syntyisi onnettomiin perheisiin vaan jokainen saisi olla toivottu ja rakastettu.

    Ja tämä kommentti ei sulje pois sitä että tottakai lapsiperhearki voi tuoda myös paljon onnea ja ihania hetkiä. Mutta olisi suorastaan harhaanjohtavaa ja väärin antaa ihmisten olettaa että se olisi pelkästään vain sitä.

  • Resilienssiä, perkele! sanoo:

    Pelottavia ajatuksia herättää. Syntyvyys laskee. Ihmisillä on tapana valita helpoin vaihtoehto. Ruokaa on liikaa, joten lihomme. Auto on keksitty, joten ei tarvitse liikkua. Ehkäisy käyttöön, joten lapsia ei tule. Jos tähän vielä lisätään uhrikulttuuria lasten rasittavuudesta ja kehopositiivisuudesta, niin kuolemme elintasosairauksiin ja sukupuuttoon. Emmekä olisi ensimmäinen laji maailmanhistoriassa. Ainoa toivo on niin kurjat ajat, että ihminen tarvitsee niitä lapsia hoitamaan osuutensa, jotta perhe selviäisi. Tämä dystopia saattaisi yllättäen olla nykyistä ”hyvinvointiyhteiskuntaamme” onnellisempi.

    • Camomilla sanoo:

      Ihmisen sukupuutto ei olisi mitään muuta kuin positiivinen asia, joten sitä ei kannata surra.

  • Onnellinen vela sanoo:

    Elämä on valintoja. Perheellisyys on valinta.