Kerron teille nyt salaisuuden. Lapseni luulevat, että olen aikuinen. Mutta oikeasti olen kaikesta ihan yhtä pihalla kuin aina ennenkin.

Sisimmässäni olen se sama pikkutyttö joka olin, niin silloin kun olin pikkutyttö. Tiedän kaikenlaisia aikuisten juttuja, ja sitten esitän tietäväni kaikenlaisia aikuisten juttuja.

Mutta kaikkein eniten on sellaisia aikuisten juttuja, joista en tajua yhtään mitään. Miten telkkari toimii? En tiedä. Miten internet toimii? En tiedä. Miksi maapallo pyörii? En todellakaan tiedä enkä varsinaisesti halua ajatella koko asiaa, koska se alkaa ahdistamaan.

Koska näytän aikuiselta, kaikki olettavat että osaan sellaisia spesifejä aikuisjuttuja, kuten ruoan laittaminen, laskujen maksaminen, small talk ja mullanvaihto. Vaikka oikeasti jo se, että saan imuroitua JA vaihdettua pölypussin, on suoritus jonka onnistumisesta oikeastaan hämmennyn itse. Kas, minä osasin!


Ylin kuva Jenn Evelyn-Ann.

Vaikeinta tämä on asioissa, joissa lapset luottavat järkähtämättömästi kykyyni hoitaa asiat. Mitä tässä tehtävässä pitää tehdä, he kysyvät ja näyttävät läksykirjaa. Tuijotan sivua, tavaan rivejä. Ei herrajumala, en minä tiedä! Tai kun pitäisi arvioida, että onko lapsella nyt ehkä influenssa vai vaan flunssa vai jotain muuta, ja pitäisikö tästä lähteä lääkäriin vai riittääkö että annan mehua, särkylääkettä ja unilelun?

Kun asetan unilelun lapsen kainaloon ja vedän peittoa paremmin päälle, olen kauhuissani. Ainoa valmennus mitä olen tähän saanut, ovat lapsuuden nukkeleikit. Kuka antoi vastuulleni oikean elävän ihmisen! Eikö kukaan ole tajunnut että ei minusta missään vaiheessa tullut oikeasti aikuista! Olen vain isompi ja kuljeksin ympäriinsä sen näköisenä, että tietäisin mitä teen, mutta en minä osaa edes valita kypsää melonia kaupassa!

Mutta älkää kertoko tätä lapsilleni. Saatan onnistua huijaamaan heitä siihen asti, että he itse ovat aikuisia. Ja silloin totuus paljastuu: kukaan meistä ei tiedä yhtään sen paremmin!

Nimim. Leikkiaikuinen

P.S. Itsekeskeisyys, siinä vasta kaunis piirre ihmisessä!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Annukoo Peruuta vastaus

Yksi vastaus artikkeliin “Lapseni luulevat että olen aikuinen”

  • Annukoo sanoo:

    Hah, oma poikani on tekemässä siviilipalvelusta koulussa ja kauhisteli juuri minulle, kuinka ne vitos- ja kutosluokkalaiset kuvittelevat, että hän 20-vuotias on muka aikuinen. Tervetuloa aikuisten maailmaan, lapsikulta… Samalla lailla me kaikki esitämme tietävämme asioita ja toivomme, ettei kukaan huomaa.