Kouluissa salaillaan sisäilmaongelmia, äiti kertoo.

Eräs äiti kertoo tapauksesta, jossa koulun sisäilmaongelmista on tiedetty jo vuosia, mutta niistä ei ole kerrottu vanhemmille:

”Lapsilla tässä koulussa on ollut astmaoireita ja astmaa, ja vanhemmat eivät ole tienneet sisäilmaongelmista. Sisäilmatutkimukset on tehty, ja ilma haitalliseksi todettu, mutta vanhemmille ei tiedotettu asiasta.

Lapsemme aloitti koulussa viime vuonna. Hänellä alkoi olla ylähengitystietulehduksia, nenän tukkoisuutta, nuhaa, poskiontelotulehduksia ja jopa korvatulehduksia. Hänellä ei koskaan ennen koulun alkua ole ollut korvatulehdusta. On kuulemma todella poikkeuksellista, että kouluikäisellä alkaa korvatulehduskierre, jos vastaavaa ei ole pikkulapsena jo ollut.

Myös lapsen silmät punoittivat, ja sitä väitettiin silmätulehdukseksi. Punoitusoireet kuitenkin aina hävisivät kotona kun silmät huuhtoi. Lapsella alkoivat myös nenäverenvuodot.

Hän oli koko kesän terve, mutta oireet palasivat heti kun koulu alkoi. Lapsi sairastui kaksi päivää koulussa oltuaan. Nyt hänellä on myös ihottumaa päänahassa, ja lääkäri sanoi että sekin voi johtua sisäilmasta. Minun pitää miettiä jatkoa, sillä onhan tämä hullua pitää lasta koulussa jos hän oireilee näin! Sisäilmaongelmat kun voivat aiheuttaa autoimmuunisairauksia myöhemmin, ja niitä sairauksia on pitkä lista.

Kun lapsi alkoi oireilla, aloin selvittämään asiaa. Sisäilmaongelmista on tiedetty vuosia, mutta niistä ei ole kerrottu. Kun vanhemmat eivät tiedä tilanteesta, niin sairastelevien lasten kohdalla tutkitaan kaikkea turhaa!

Sisäilmatutkimukset on tehty vuonna 2013 ja niiden tulosten pohjalta on tehty myös joitain korjauksia. Mutta koulun peruskorjausta on siirretty useampaan otteeseen.

Koulu ei tee ongelmalle mitään, eikä kukaan muukaan. Koululääkäri sanoo, että hän ei voi asialle mitään.

Kun olin yhteydessä rehtoriin, hän sanoi että tämä on toimitilapalvelujen asia. Sieltä sain alkuun epämääräisiä vastauksia. Soitin terveystarkastajalle. Hän joutui pyytämään kunnalta lupaa antaa raportit minulle, vaikka kyseessä ovat julkiset asiakirjat.

Lopulta sain toimitilapalvelusta raportit. Terveystarkastaja lähetti ne lopulta myös, ja hän sanoi että hänen roolinsa ei ole valvoa tätä. Kun tilanne todetaan, se tutkitaan ja tilan omistaja tekee korjaukset.

Tiedot viranomaisille lasten terveydentilasta tulevat oppilasterveydenhuollosta, vaikka sairastavia lapsia ei hoideta siellä vaan terveyskeskuksissa ja yksityisillä lääkäriasemilla. Eihän todellinen tieto tilanteesta silloin välity.

Kuulemma näitä oireilmoituksia on tullut ”jonkun verran”, mutta mitään selkeää tietoa ei ollut. Koulussa on jo vuosia oirehdittu, opettajia on vaihtanut työpaikkaa, mutta oirekartoitusta ei siltikään ole tehty.

Koulu ei myöskään vastannut minulle mitenkään, ennen kuin laitoin paikalliseen FB-ryhmään sisäilmaraportin tulokset julki. Mitään ei myöskään vanhemmille tiedotettu, mutta sentään nyt he tietävät tästä!

Kukaan ei välitä, vaikka ihmiset joutuvat olemaan vuosikausia tiloissa, jotka ovat terveysriski. Hirveästi kohkataan, että pitää olla kaikenlaisia lakeja, mutta miksi niitä ei tarvitse noudattaa?

Minulle jopa sanottiin, että tilassa olevista ihmisistä 20% pitää sairastua ennen kuin ryhdytään radikaaleihin toimenpiteisiin tai tiloja suljetaan.

Kukaan ei ota vastuuta, tämä on ihan loputon suo.

Aikuisia suojelee työterveys ja työsuojelu, mutta lapsia ei kukaan. He saavat ihan vapaasti sairastua.”

Kirjoitus on tehty haastattelemalla Keski-Uudellamaalla asuvaa äitiä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “”Lapseni koulussa on sisäilmaongelmia, mutta KUKAAN ei tee asialle mitään!””

  • Entisen elämän tarkastaja sanoo:

    Silmät pyöreänä luen tätä kertomustasi. Voi ei. Olen ollut alalla ja turhautunut valvojankin roolissa hitauteen ja hiljalleen herkistynut itsekin työssä niin, etten toivo samaa muille.

    Sisäilmaongelmat ovat haastavia, kun niihin liittyvä lainsäädäntö on mitä on ja riittävien toimien ja niiden onnistumisen määrittely on myös välillä aika haasteellista – mutta. Lain mukaan omistajan on ryhdyttävä toimiin jos epäillään terveyshaittaa. Siksi tieto oireista olisi tärkeää ajantasaisesti, ja olet juuri oikeassa tuossa tiedon hajaantumisessa terveydenhuollossa. Sitä varten on tarvittaessa oirekyselyt, ja sisäilmaryöryhmän kyllä pitäisi suunnitella, miten kootaan tieto. Se on vähän vaikeaa informoimatta vanhemmille.

    Jos et ole tyytyväinen kunnan ja terveystarkastajan toimintaan, tee koulun tilanteesta kantelu Aviin. Ihan vain omin sanoin, siitä sitten Avi saa valvontaperusteen. Aika usein resurssi ei ole ympäristöterveysvalvonnassakaan riittävää, ja niinhän se on, että rakennuksen omistaja tekee korjaukset ja välillä se on niiiin pitkässä juoksussa, että tekisi mieli raipalla kannustaa. Kuitenkin siihen on lakisääteinen velvoite, on olemassa sisäilmakyselyt ja muut Valviran sisäilmaohjeistuksen mukaiset toimintamallit, joihin pitäisi voida nojata. Myös omassa asuinkunnassani olen aika turhautunut aika ajoin tiedon ja osaamisen puutteeseen teknisellä puolella, tylsää äitinä joutua lopulta neuvomaan, mitä niiden on jo ensivaiheessa tehtävä, jos äiti ilmoittaa esim. päiväkodin sisäilmaepäilystä. Täällä tosin terveystarkastaja on nopea, mutta olisihan se kiva, kun itsekin kunnassa tiedettäisiin, että epäilystä kerrottaessa on ryhdyttävä selvitystoimiin ja kirjattava se.

    Reilusti vain aluehallintovirastoon valvontapyyntöä eli kantelua asian hoidosta, ei se hukkaan mene. Koulutoimen tai ympäristöterveydenhuollon puolelle, vaikka molempiin samalla kertaa. Siitä syntyy selvitysperuste, joka voi kannustaa kuntaa resurssoimaan ja kohdentaa myös valvontaksikön resurssia, jos siitä on kyse. Kysy oirekyselyä. Viestintäkin olisi kunnalta niin a ja o näissä tilanteissa.

    Olen pahoillani, on tosi kurja kuulla tilanteesta.

  • Huolissaan sanoo:

    Lastemme koulussa on jo vuosia ollut sisäilmaongelmia. Remontteja ovat tehneet, mutta tilanne ei näytä muuttuvan miksikään..

  • Huolestunut äiti sanoo:

    Meillä kunta päätti siirtää esikoulun päiväkotirakennukseen jonka sisäilmaa on tutkittu ja joitain korjauksia tehty ja rakennus todettu päteväksi. Kuitenkin juuri pari viikkoa sitten yksi lapsi sai lääkärintodituksen että on saatava siirto toiseen päiväkotiin iho ja hengitysoireiden vuoksi.
    Esikoululle aletaan remontoida tiloja vahojen asuntojen paikalle jotka on aiemmin määrätty asumiskieltoon. En halua viedä lastani sinne vaikka kyseessä on vajaa vuosi, koska se voi vaikuttaa lapseni loppu elämän terveyteen. Olo on toivoton.

  • Mari. sanoo:

    Ei aikuisiakaan suojele mikään, jos työnantaja on haluton kantamaan vastuunsa. Itse olen sairastunut pysyvästi vaikea-asteiseen astmaan ja saanut kaikki mahdolliset allergiat työpaikan kosteus- ja muiden sisäilmaongelmien vuoksi. Täysin terveenä aloitin työt eräässä kunnan päiväkodissa ja vuoden päästä olin erittäin sairas. Kyllähän sitä sisäilmaa tutkittiin ja pientä remonttia tehtiin, työterveyslaitoskin oli mukana tutkimuksissa, mutta kun juuri tiettyä hometta ei löytynyt, todettiin rakennus käyttökelpoiseksi. Tutkijat kyllä sanoivat, että oireeni johtuvat työpaikasta, mutta todistusta siitä he eivät voi kirjoittaa, koska pitäisi olla ne tietyt homeet, meillä oli väärät.
    Nyt reilun 10 vuoden ajan minua on siirrelty päiväkodista toiseen, mutta kun nämä kaikki kuntamme päiväkodit (ja koulut – sama kunta tuon jutut haastatellun kanssa) ovat sisäilmaongelmaisia, en ainakaan parempaan kuntoon ole tullut. Ihmetyttää, miksi rakennuksille ei tehdä minkäänlaisia vuosihuoltoja. Kaiken annetaan rapistua ja mennä todella huonoon kuntoon ennen kuin edes tullaan tarkastamaan. Säännöllisellä huollolla huomattaisiin viat jo alkuvaiheessa ja korjaus olisi halvempaakin. Nyt meidät sisäilmaongelmista oireilevat leimataan hulluiksi valittajiksi, luulosairaiksi, laiskoiksi jne., kun nostamme ongelmat esiin.