Viime aikoina on puhuttu todella paljon siitä, miksi Suomeen syntyy nykyisin niin vähän lapsia.

Asia huolestuttaa niin päättäjiä kuin taviksiakin. Syitä pohditaan ja ihmetellään, ja monenlaisia porkkanoita, kenties jopa keppejä, suunnitellaan.

Yksi syy lapsikadolle on asenneilmapiiri. Tämä on todettu monissa keskusteluissa. Suomessa ei suhtauduta lapsiin eikä lapsiperheisiin kovin suopeasti.

Eräs olennainen seikka on se, että vanhemmat, varsinkin äidit, ovat jatkuvan arvostelun kohteena. Teet niin tai näin, teet aina väärin päin.

Arvostelu alkaa jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt, kertoo tämä äiti:

”Minut on leimattu huonoksi äidiksi, vaikka lapseni ei ole edes syntynyt.

Raskausaikana satelee vinkkejä ja ”totuuksia” lasten hoitoon ja raskauteen liittyen. Vatsani on julkinen keskustelun aihe. Yleensä se on ihmisten mielestä aivan liian suuri viikkoihin nähden, vaikka neuvolassa kaiken on kerrottu menevän ihan keskikäyrien mukaan. Minua saa tuijottaa, minun kokoani ja ulkonäköäni saa arvostella.

Aina, kun jossain kuuluu lapsen itkua, minulle sanotaan, että siinä on sinun tulevaisuutesi. Vinkit alkaa jo raivostuttaa, ja välillä jopa suoraan sanottuna masentaa. ”Parhaat” ja ”totuudenmukaisimmat” neuvot olen saanut ihmisiltä, joilla ei ole omia lapsia. Näitä ovat esimerkiksi ne, että jos imetys ei onnistu, olen luovuttanut liian aikaisin ja se, kuinka usein pitää syödä, kun on raskaana.


Kuva Freestocks.org, ylin kuva Sergiu Valena.

Kaiken huippuna lapseton henkilö on leimannut minut huonoksi äidiksi, kun minulla ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä hoitovapaalle. Hän kun on kuullut, kuinka niin pienet lapset silmin nähden kärsii, jos heidät laitetaan hoitoon. Olen nyt ilmeisesti ihmishirviö, kun haluan turvata lapseni perustarpeet käymällä töissä, enkä jää kotiin syöttämään lapselleni koivun oksia, kun ei muuhunkaan olisi varaa.

Ahdistaa. Ahdistaa niin perkeleesti, enkä ole vielä edes synnyttänyt.”

Nimim. Huono

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Silva Peruuta vastaus

8 vastausta artikkeliin “”Lapseni ei ole vielä edes syntynyt, mutta arvostelua piisaa””

  • Minni sanoo:

    Helpommin sanottu kuin tehty: sulje korvasi, hymyile ja nyökyttele.

    Tavallinen, turvallinen arki(äiti) ei teoillaan tai tekemättäjättämisillään syökse lasta tuhoon.

    Hoitovapaa on ok, päiväkodissa pienien ryhmässä olo on ok, perhepäivähoito on ok…

    Imetys on ok, korvikemaito on ok ja näiden kahden välimuoto on ok..

    Siniset, punaiset, pinkit, mustat, harmaat vaatteet ovat ok…

    Niin paljon lillukanvarsia, joihin voi sotkeutua ja joilla muut yrittävät hämätä tai nostaa itseään jalustalle.

    Sinulla, teillä on lapsen kanssa se läheisin ihmissuhde. Keskittykää siihen. Kuka se perheeseen tuleva uusi tyyppi on, mistä se tykkää, mistä sillä palaa käämi. Lapsi on viisas olento ja yksi suurimmista opettajista elämän aikana. Myös äiti on pohjimmiltaan viisas, jos muistaa kuunnella itseään.
    Auta ensin itseäsi, että voit auttaa muita. Se on lentoturvaohje ja pätee lapsiperhetilanteissakin.

  • Helli sanoo:

    Muakin ahdistaa se, miten koko yhteiskunnan mielestä vaikuttaisi siltä, että äiti on se ykköshuoltaja. Ja varmasti asia vähäsen osaltaan vaikuttaa vauvakatoon.
    Työkaverini lapsi oli mummillaan hoidossa kun muksahti keinusta maahan ja mummi halusi lähteä päivystykseen näyttämään varmuuden vuoksi. Päivystyksessä pöyristymyt lääkäri tiedusteli miksi lapsi oli ilman huoltajaa, missä oli äiti. Eli ilmeisesti mummi ei ole tarpeeksi turvallinen hoitaja sitten.. Äidin seurassa vahinkoja ei varmaan kävisi.. Kiva tietää tämäkin :S
    Aion silti jatkaa esikoisen yrittämistä, kasvatan samalla panssaria ja oon valmiina heittämään hanskat maahan ja olemaan aivan it’s fking on, jos joku tulee arvostelemaan. Noh oikeasti toivon sanovani aikaisemman kommentoijan ehdottamia asiallisia kommentteja 🙂

  • H sanoo:

    Jos yhtään lohduttaa, niin voin kertoa, ettei tämä ole pelkästään suomalainen ilmiö. Asun Saksassa, ja esikoista odottaessa vatsani oli VALTAVA. Kehoni keräsi jostain syystä raskauden aikana 30kg, valtaosaksi nestettä, eikä ollut raskausdiabetestä tai -myrkytystä, vauvakin keskikokoinen. Olin työyhteisössäni jatkuvan kommentoinnin aihe. Joka ikinen päivä joku koki tarpeelliseksi kauhistella, kuinka mahani on kasvanut taas hirveästi, ja minun piti selostaa miten liikun ja syön. Jokaista suupalaa vahdittiin ja jos uskalsin syödä välipalan tai ottaa lounaalla jälkiruoan, oli joku heti neuvomassa, että se ei tee hyvää minulle tai vauvalle. Sain myös avointa ihmettelyä ja paheksuntaa osakseni, kun teetätin alkuraskaudessa NIPT-testin. Kaikki eivät myöskään ymmärtäneet sitä, kun jouduin jäämään vähäksi aikaa sairaslomalle voimakkaan raskauspahoinvoinnin vuoksi. Kerran tiimin joululounaspöydässä erehdyin myös huokaisemaan vieressä istuvalle kolleegalle, jolla oli edessään lasillinen valkkaria, että joskus ikävöin hyvää rieslingiä. Toinen kolleega tuli pitkän pöydän toisesta päästä viereeni istumaan kertoakseen, ettei hänellä vaan kyllä käynyt mitkään viinit mielessäkään omia lapsia odottaessaan, kun oli kuulemma paljon tärkeämpääkin ajateltavaa. 😀

    Mutta joo, tunnen tuskasi. Paljon tsemppiä ja jaksamista, sekä tietenkin hurjasti onnea tulevasta perheenlisäyksestä!

  • sinä tiedät itse parhaiten sanoo:

    Minimoi elämässäsi negatiivisten ihmisten vaikutus. Kun ihminen tulee raskaaksi se herättää toisissa erillaisia tunteita. Huolta, huolenpitoa, kateutta, pelkoa.. Kaikenlaisia asioita omastakin lapsuudesta tupsahtaa mieleen. Ne ovat muiden traumoja, älä ota niitä niskaasi vaan valitse seurasi sen mukaan mikä saa sinut nyt voimaan hyvin. Ansaitset nauttia raskaudestasi. Kukaan ei tule koskaan tietämään miten ja mikä sinulle sekä juuri sinun lapsellesi on parasta joten voit stopata kaikki neuvot jo alkujaan.

    Minä en viihdy kotona. Olen jakanut vanhempain vapaan lasteni isän kanssa niin että molemmat olimme kotona 6kk. 2/3 lapsen kanssa.
    Olen uraäiti eikä kellään ole siihen mitään sanottavaa. Itse kasvatan lapseni niin kuin haluan ja jos muilla on mielipiteitä asiasta niin yleensä kommentoin vain että: sehän on mukavaa, voit tehdä juuri noin kun SINÄ saat lapsia.

    Josko joku kommentoi toisten lasten itkua niin voit vastata ihan sanottamalla sen mitä tilanteessa todella tapahtuu:
    Kiitos ilmoituksesta, mutta tiedän jo että lapset kyllä itkevät ja tulen rakastamaan ihanaa lastani yhtälailla huolimatta yrityksistäsi lannistaa iloani.

    Itsekkin olen läpeni täynnä ihmisten vinkkejä, varsinkin esikoisen kanssa niitä tuli jatkuvasti että jouduin jo silloin viheltämään pelin poikki.
    Sinäkin voit sanoa ihmisille että olen raskaana, tämä on minulle tärkeä aika. Itse päätän miten teen asiat nyt ja myöhemmin minulle ja lapselleni parhaaksi näkemälläni tavalla. Jos haluan neuvoja tai mielipiteitä niin kysyn niitä sinulta, muussa tapauksessa voit pitää ne itselläsi. Kiitos.

    • M sanoo:

      Todella hyvä kommentti! Kiitos tästä <3

    • Maitokone vaiko äiti? sanoo:

      Juurikin näin. Se neuvominen ja kommentointi kertoo enemmän kommentoijasta itsestään, kuin mistään muusta. Itse muistan aikoinaan kokeneeni syyllisyyttä maidon riittämättömyydestä. Vauva heräsi yöllä kahden tunnin välein syömään ja minä olin päivät ihan tillin tallin, kunnes viimein lopetin itseni (ja lapsen) kiduttamisen ja annoin hänelle korviketta. Johan alkoivat yötkin sujua paremmin.

      • Silva sanoo:

        Hei, tarkoitukseni ei ole nyt ollenkaan syyllistää siitä, miten päätit vauvasi ruokkia, koska imetys ja korvike ovat molemmat tietenkin ok ja omasta jaksamisestaan on tärkeää pitää huolta. Mutta se, että vauva syö yölläkin usein (varsinkin ensimmäisinä kuukausina, en tiedä minkä ikäisestä vauvasta oli tässä tapauksessa kyse) ei sinänsä kerro maidon riittämättömyydestä, vaan ihan vauvan omasta syöntitahdista ja siitä, kuinka usein hän jaksaa ruokailla, mahdollisesti myös tiheän imun kaudesta välillä.
        Itse imetin aikanaan tiheästi syövää esikoista, yöt olivat yhtä hulinaa alkuun mutta toki se siitä tasaantui ja lopulta imetin melkein parivuotiaaksi. Maidosta ei tosiaan ollut pulaa ja yösyötöt jäivät aikanaan pois. Nyt imetän toista lasta, pikkuvauvaa vielä, ja kahden tunnin unipätkä yöllä kerrallaan on ihan hyvä sellainen. 😀 Valitsen kuitenkin tämän pätkittäisen unen koska se ei itseäni liiaksi kuormita. Tästäkin olen silti kuullut kauhistelua monelta taholta ja korviketta on jopa painostettu käyttämään. Itsellä tämä kuitenkin menee ihan hyvin näin, varsinkin kun tietää että tiheät yösyötöt ovat ohimenevä vaihe. Kunnioitetaan äidit toistemme valintoja!

      • imetyksestä myös sanoo:

        minullahan keskimmäisen kanssa yöt valvottiin läpensä. Unen puute johti siihen että maito vaan väheni ja väni ja minä olin aivan lopussa ja nukahtelin joka paikkaan, kokoajan mutta neuvolassa sanottiin lapsen lisäävän maitontuotantoa itse että imetä vaan. Lopulta äitini osti pulloja ja korviketta ja käski lopettamaan imetyksen. Vauva alkoi nukkua ja minä voida hyvin taas. kahden muun kanssa ei ongelma ollut mutta keskimmäinen oli todella iso vauva. Muista että kukin tekee niinkuin ite kattoo itelleen parhaaksi..