Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Minulla on elämässäni ihana puoliso, rakas bonuslapsi ja totaalisen epävakaa bioäiti. Kaksi ensimmäistä olen halunnut ja valinnut elämääni, kolmas tuli kylkiäisinä. Tiesin mihin kuvioon lähdin, mutta lopulta en tiennyt mistään mitään.

Lapsen äiti on päättömällä päämäärättömyydellään tuhoamassa yhteistä elämäämme, mielenterveyttämme ja luultavasti liittoammekin. Lapsen äidille kaikki on liian vähän tai liian paljon. Hän haluaa pitää lastaan luonaan enemmän, mutta sitten kuitenkaan ei halua pitää niin paljoa. Hän vaatii tekemään hienoja asioita, kuten letittämään lapsen tukan päivittäin, syöttämään luomuruokaa, ilmoittamaan musiikkiharrastukseen. Sitten hän ei kuitenkaan vaadi itseltään mitään. Lapsi voi myöhästyä päivittäin esikoulusta, kulkea loskassa tennareissa ja harrastuksiin hän ei jouda viedä. Gifflarit ja tabletti korvaavat äitiviikoilla letit, luomuruuat ja Pipsa-possu-musiikkiharrastukset.

pandalelu sängyssä

Mikäli asioita ei tee kuten hän haluaa on arkemme täynnä uhkauksia, kiristystä, painostamista, raivoa ja huutoa. Milloin on aika laskea elarit uusiksi, milloin hän hakee yksinhuoltajuutta, milloin lapsi ei kuulemma halua nähdä isäänsä. Ja sitten on päiviä kun hän on tekemässä minusta rikosilmoitusta (kai siitä että olen olemassa) tai lupaa tehdä elämästämme helvettiä.

Hänen maailmassaan pätevät omat lait, jossa viranomaiset määrää isän pomppimaan lapsen äidin pillin mukaan. Lait joiden mukaan lapsen isällä ei saa olla mitään omaa elämää, vaan on oltava aina lapsen äidin käytettävissä. Hän itse määrää lait, vetoaa omiin pykäliinsä ja kertoo lastenvalvojan/sosiaalityöntekijän/viranomaisen/jonkun lain ”nyt vaan sanovan näin”.

Myrskyssä mies laitetaan estoille ja ilmoitetaan että viranomaiset ottavat yhteyttä, kun mies on niin yhteistyökyvytön. Seuraavassa hetkessä hän on ylistämässä miten hieno isä mies on lapselle, anelee pitämään lasta hieman kauemmin seuraavalla viikolla ja haluaa jutella asiat kahvikupin ääressä selviksi. Myrskyn pituutta ja laatua ei voi koskaan ennustaa. Ainoa varma asia on että myrskyjä tulee.

Myrskyt vievät meistä voimat, kelluttavat meidät erilleen ja vievät toivon valoisasta tulevaisuudesta. Mies taistelee myrskyissä pysyäkseen pinnalla lapsen takia ja minä hapuilen jaloilla tukevaa pohjaa jolla pää yltäisi pinnalle. Kun sää on tyyni, on tämä se maaperä jolla minä haluan elää ja kukoistaa näiden valitsemieni ihmisten kanssa. Myrskyt vievät toivon yhteisestä tulevaisuudesta, ei niissä jaksaisi lisää lapsia kannatella, kun ei tiedä edes jaksaako itse uida seuraavan läpi.

Lapsen äitiä on aivan turha yrittää pitää kauempana. Hän on kuin kitkerä savu, sellainen kärähtäneen muovin katku joka löytää kyllä reitin saastuttamaan elämäämme. Aina on jokin ”aivan välttämätön” syy ottaa yhteyttä, olla eri mieltä ja synnyttää uusi myrsky. Lapsi on se joka sitoo meidät tähän vielä vuosia.

Kun keli on tyyni, on elämä sitä mitä elämältäni haluan. Mutta aina tulee uusia myrskyjä ja mietin milloin tulee se myrsky, jossa ajaudumme miehen kanssa niin kauas toisistamme ettemme enää löydä toisiamme. Tai missä myrskyssä mies ei enää jaksa pysyä pinnalla lapsen takia, milloin aallot lyövät niin korkealle etten löydäkään enää sopivaa jalansijaa.”

Nimim. SeUusinainen

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 45 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Marja Peruuta vastaus

45 vastausta artikkeliin “”Lapsen äiti pilaa elämämme””

  • Possuuu sanoo:

    No onpahan paskaa, kukaan kolomevee joka kattoo Pipsa possua ei osaa vielä pelata isojen pelejä eikä toisinpäin eskat katso enää mitään pipsapossuu
    ..

  • Sivusta huokaa sanoo:

    Voi kyynel, vaatiikin äiti antamaan luomuruokaa ja letit, yhyy onpa kamalaa
    Äitienpäivä viikolla näitä ”huono äiti” kirjoituksia vaan satelee..kyllä se taitaa olla niin että uusia kumppaneita ei kannata, säästyy lapset ja ne vanhemmat haukuilta.

  • Eijaksalukee sanoo:

    Miksi te julkaisette vielä enne äitienpäivää näitä toisintoja!

  • Äiti ulos teidän perheestä sanoo:

    Voimia! Tiedän tuon elämän. Ainut asia mikä auttaa on rajat. Se on vaikeaa eikä ole helppoa koska lastakaan ei voi kaikelta säästää, mutta se on kuitenkin parempi kuin tuollainen mielivalta.

    Katsokaa yhdessä tuon mielivallan yli ja olkaa tiimi miehesi kanssa. Kenelläkään äidillä ei ole oikeutta sanella mitä sinun ja puolisosi perhe elää arkeaan. Ja sama pätee toisin päin. Minun lapset käyvät isän luona ja heillä on oma arki isän ja hänen uuden puolison kanssa. Voi olla, että siellä haetaan herkkuja ja mäkkäriä viikonloppuisin, mutta se ei ole minun vallassa, eikä kuulukkaan olla.

  • Bonusmamma sanoo:

    Voimia!
    Lähetin tästä ”innostuneena” oman vastineeni toimitukselle.
    ”Mukava” kuulla, että muillakin on tätä pas…

  • Tuttuahuttua sanoo:

    Huoh..niin tutun kuuloista. 🙁
    Meillä lapsia vatkataan eestaas kuin sanonko mitä.
    Meillä joustetaan ja ovi on aina lapsille auki.
    Muistoissa on parin vuoden takaa äitienpäivä, jolloin lasten oikea äiti katsoi tärkeämmäksi lähteä ryyppäämään kuin ottaa lapset luokseen. Minä sain vastaanottaa ihanat kortit tuolloin..
    Meille tulee välillä miehen kanssa riitaa, kun omat suunnitelmat joudutaan perumaan ex vaimon temppujen takia..
    Ex vaimon uusi mieskin on pariin otteeseen meitä uhkaillut ja raivonnut, kun asiat ei mene niinkuin he haluavat..
    Mieheni on sovitteleva luonne ja viilipytty noissa tilanteissa. Loukkaannuin, kun hän ei puolustanut minua ex vaimon miehen raivotessa minulle asiasta, joka ei ollut mitenkään minun aiheuttamani..
    Ajattelin tuolloin, että nostan kytkintä liitosta, koska olen väsynyt tähän 7 vuoden vatkomiseen..
    Silti kuitenkin valitsin taistella liittoni, rakkaan mieheni ja ihanien muksujen vuoksi..
    Ei oo helppoa olla se bonusvanhempi…tsemppiä vaan kaikille samassa veneessä kelluskeleville..

  • Marja sanoo:

    Kurja juttu. Ja fakta on että lasten kautta bioäidillä on mahdollisuus monin tavoin hankaloittaa lastensa toisen perheen elämää. Ja silloin onkin tosi tärkeää että se isä siinä välissä laittaa rajat. Koska ei toisia voi muuttaa, ei niitä sekoilevia exiäkään. Voi vain laittaa itselle, parisuhteelle, perheelle rajat. Ihanne tietysti olis jos olis kunnioitus ja avoimuus puolin ja tpisin. Mut jos ei ole niin sitten selkeät säännöt. Loppupeleissä se on miehes vastuulla. Ja myös sun, kuinka paljon keskityt siihen mihin voit vaikuttaa ja kuinka psljon annat sen bioäidin sekoilun vaikuttaa sinuun. Sinä olet aikuinen. Omasta kokemuksesta tiedän kyllä, että kun sen fokuksen siirtää siitä exästä omaan kumppaniin, voi tulla yllätys. Itse syytin miehen exää kauan, kunnes tajusin että ex on joo ääliö, mutta se joka pilaa mun parisuhteen ja perheen on se ”kiltti” mies, joka ei niitä rajoja laita, ei vastuuta ota, eikä aseta minua, meidän perhettä ja parisuhdetta ykköseksi. Vaan yrittää miellyttää ja mielistellä joka suuntaan ettei tule konfliktia. Tästä seurasi myös se, että kun sitten erosimme ( exänkin myötävaikutuksella joo, mutta todelliset syyt ihan muualla), minusta tuli syntipukki kaikenlaiseen miehen, hänen lapsuudenperheen ja ties kenen silmissä. Hän kun oli ollu kiltti ja miellyttävä ja uhriparka joka suuntaan. Että varoituksen sana. Jos mies ei ihan itse, oma-aloitteisesti niitä rajoja laita, olet sekaantunut semmoiseen ongelmavyyhtiin ja toisten sekoiluihin, ettei siitä seuraa sulle kuin paha olo ja katkeruus. Ja oman elämän elämättä jääminen.

  • Olipa kerran bonusäiti sanoo:

    Valitettavasti oman selkärangan kautta koettuna tämän kaltaisiin tilanteisiin ei sosiaalitoimen, lastensuojelun tai lain piiristä löydy turvasatamaa isälle, isän uudelle perheelle tai edes pelinappuloina oleville lapsille. Puhutaan äidin oikeuksista lapsiinsa ja lasten oikeuksista molempiin vanhempiinsa. Entä jos ilmapiiri on niin myrkyllinen, että lapset joutuvat keikkumaan impulsiivisuuden ristiaallokossa koko lapsuutensa ajan, pelinappuloina manipulointilaudalla? Kenen oikeudet silloin voittavat ? Mielestäni lapsen oikeus turvalliseen ja stabiilin lapsuuteen. Usein win win- tilanne on mahdoton ja isälle ainoaksi keinoksi jää rahallisesta avustuksesta huolehtiminen ja siirtyminen takavasemmaiseen nurkkaan. Nurkkaan, johon saa tehtyä muurin aaltojen suojaksi.

    Monille äideille yh- äitiys on bisnestä, niin sen ei kuuluisi kai olla? Tehdään uusia lapsia uuden ihastuksen puuhkassa, jotta saadaan muutama satku lisää kaivettua hyvinvointivaltakunnan takataskusta. Kynitään siinä ohessa vielä yhden jos toisenkin isän taskut ylimääräisestä tyhjäksi. Neuvolassa tulisi kiinnittää huomiota ennaltaehkäisevään toimintaan: monet vanhemmat eivät ymmärrä että yhteinen lapsi on suurempi sitoumus kuin naimisiin meno ja sen sitoumuksen myötä kummallakin osapuolella tulisi olla tasavertainen ymmärrys mitkä ovat pelimerkit jos ero joskus koittaa.
    Myös sosiaalitoimen tulisi kaivaa näkymättömät ballsit jostakin sieltä suuren sydämmen ymmärryksen alta ja laittaa nämä henkisesti epästabiilit äidit auktoriteetin alle. Hyysäys ei vauhkoituneisiin mielenterveyspotilaisiin auta.

    Loppukaneettina, älkää ottako kesäkissaa mökille tai siittäkö kiima-aikana ihmislasta keskeneräiseen pesään.

  • Paha äitipuoli sanoo:

    Sinulle bonusäiti.

    Tiedän, että tämä ei lohduta sinua, vaikka kerron ettet suinkaan ole ainoa, jonka uusioperhettä bioäiti pyörittää.
    Niin on käynyt meilläkin. Meillä ne aallot löi niin voimalla, että puolisoni, lastensa isä antoi periksi oman jaksamisen takia. Lapsiaan hän ei ole nähnyt vuosiin, mutta hän ja minä, se paha äitipuoli saimme rauhan.
    Mieheni lasten äidillä oli pahoja mielenterveys ongelmia ollut jo vuosia ennenkuin me tapasimme. Bioäiti uhkasi aina tekevänsä itselleen jotain, ja vievänsä lapset, jos mies otti puheeksi heidän eron. Ei ole lakia turvaamaan epävakaan bion käytöshäiriöstä johtuvaa manipulointia, kaikkemme kyllä yritettiin, niin rahallisesti kuin henkisesti. Sitten mieheni teki ratkaisuista rankimman, antoi bion pitää lapset. Enempään ei voimat enää riittäneet. Elarit hän maksaa nurkumatta, valokuvat hyllyssä kertoo ihanista Lapista, myös mummu ja pappa erotettiin lapsenlapsista. Toki sillon lapsenlasten äiti ottaa yhteyttä, kun tarvii ylimääräistä rahaa lapsille.
    Varmasti raskasta ja vaikeaa, mutta olette samalla puolella miehesi kanssa, toinen toiselle tukena. Tässä asiassa isät ovat lainsuojan ulkopuolella. Voimia teille

  • Mummo sanoo:

    Ihmettelen, miten eron jälkeen hyvin usein naiset alentuvat tuhon tuhoisaan perheen viemisen tuhoon, eikö päässä ole mitään joka laittaisi ajatukset niin että ei pidä kiusata ja tehdä koko ajan pahaa lapsille ja puolisoille sekä uusille kumppaneille.

  • Outoa uusperhe-elämää sanoo:

    Tässä yhdessä uusperhekuviossa mukana olleena tuntui kohtalaisen oudolta meiningiltä: äiti oli ilmeisesti lapselle syöttänyt mm. ajatuksia, miten ei kuulemma hänen isänsä kanssa tulla olemaan enää vuotta yhdessä ja kun olimme muuttaneet yhteen niin äiti oli jossain vaiheessa valittanut mm. miten lapsi ”haisee kissalta” kun menee meiltä äidilleen (selvisi, miksi avopuoliso yhtäkkiä halusi pestä vaatteet hajusteellisella pesuaineella, ottamatta huomioon astmaani). Kuulemma äiti oli jossain vaiheessa myös uhkaillut vievänsä huoltajuusasiat oikeuteen. No, isästäkin paljastui kyllä sellainen puoli, etten hänen kanssaan olisi ollut onnellinen, mutta sitä miettii, ettei tule ikävä tuota outoa perhekuviota… lapsi on kyllä suloinen ☺️