”Kun on lukee tiikeriäideistä ja pandaäideistä, helikopterivanhemmista ja nillitj.. eikun niittäjä-äideistä, niin herää kysymys: mikä äiti minä olen? Onko sellaista kuin laiskiaisäiti? Sillä vähän on laiskiaisolo välillä, tällaisten asioiden vuoksi:

  • kouluaamuina lapset heräävät ja valmistautuvat kouluun itse, eiväthän he enää pieniä ole. Varmistan kyllä, että kaikki ovat heränneet ajoissa, ennen kuin jatkan itse unia (tosin sängystä whatsappin avulla).
  • koulussa pitää itse huolehtia tehtävät ja läksyt ja tarvittavat välineet. Enkä vaadi menestystä, enkä painosta opiskelemaan. En oikeastaan edes tarkasta läksyjä enää. Tämän oikeutan sillä, että lapsen pitää oppia myös ottamaan itse vastuuta koulutöistään. Yllättäen tekemättömistä läksyistä ei myöskään ole tullut kuin yksi wilma-viesti useiden kouluvuosien aikana (ainakaan en muista avanneeni kuin yhden), ja myös arvosanat todistuksissa ovat olleet aivan hyviä.
  • wilmassa tämän hetkinen lukemattomien viestien määrä onkin yli 450. Siis yhden lapsen kohdalla, toisella niitä on vasta vajaa 400. Luen kyllä otsikot, yleensä, mutta siihenpä se jääkin sitten, ehkä niitä on päiväkotiajoilta asti? En jaksa tarkistaa, totean vain, että ei hävetä, koska tämä on Anonyymi avautuminen.

Kuva Liam Read. Ylin kuva Sophia Müller.

  • hyödynnän häikäilettömästi lapsityövoimaa kotitöissä. Lapsille syy on se, että heidän pitää oppia tekemään myös kotitöitä, oikeasti syy saattaa olla se, että minä en pidä niiden tekemisestä.
  • en jaksa puuhailla lasten kanssa. Tai halua, mutta välillä myös jaksa. Päiväunet houkuttavat paljon enemmän, ja aikanaan, kun yritin leikkiä, tuli välillä nukahdettua myös sinne leikkitelttaan. Onneksi nykyään viihdyttävät itse itseään, ja toisiaan, onhan niitä siksi juuri tehtykin enemmän kuin yksi. (Anteeksi kaikille, tiedän kyllä että lapsia saadaan, ei tehdä.)

Huonon Äidin kaupan tuotteita

  • yhdessä tekeminen onkin enemmän sellaista, mistä itse nautin. Onneksi myös lapset pitävät (video)peleistä ja elokuvailloista, ja matkailuista, kotimaan ja ulkomaan, jos vielä joskus tulevaisuudessa saa matkustaa johonkin. Mutta pääosin siis sellaista tekemistä, jossa ei tarvitse paljon tehdä, tai käyttää mielikuvitusta.
  • lasketaanko syöminen tekemiseksi? Päivälliset syödään yhdessä, ja välillä myös tehdään yhdessä, jos on jotain vaativampaa (lapsityövoiman käyttöä tässäkin siis). Välipalat, aamupalat ja iltapalat lapset saavat huolehtia itse.

Kaiken kaikkiaan sanoisin vanhemmuuteni olevan varsin laiskaa. Hyvin kaukana ainakin tiikeriäideistä tai helikopterivanhemmuudesta. Jos vastuun siirtää suureksi osaksi jälkikasvulle, ainakin päällisin puolin, niin onko se suorastaan vastuutonta? Mitä mieltä muut äidit olette?”

Nimim. Laiskiaisäiti

Tunnistatko laiskiaisäidin piirteitä itsessäsi? Jokainen joka tunnistaa, voi lohduttautua sillä, että ainakin laiskiaisäiti on parempi kuin lyhythäntäkenguruäiti, joka kuulemma vaaran uhatessa heivaa poikasensa saalistajalle, jotta pääsee itse pakenemaan.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Laiskiaisten lapsi Peruuta vastaus

19 vastausta artikkeliin “Laiskiaisäidin tunnustuksia”

  • Laiskiasäidin aikuinen lapsi sanoo:

    Hei kuulostat äidiltäni, paitsi että minä hallinnoin äitini wilmaa sen hetken kun se kerkesi peruskouluaikaani olla käytössä 😂 kävin usein äidin puolesta kaupassakin ja osasin katsoa kilohinnat yms. Muutin omilleni 15-vuotiaana ja aina on ollut pankkiasiat yms. Hallussa (maksoinhan välillä äidin opissa laskujakin). Olen nykyään itsekin äiti ja toivon että suoridun yhtä hyvin kuin oma äitini.

  • Vanhempi laiskiainen. sanoo:

    Kuulostaa hyvältä. Itsellä lapset jo täysikäisiä mutta Wilma viestejä luin itsekin otsikoitten mukaan. Jos jotenkin liittyi minuun niin luin ne, tai jos oikeasti piti jotenkin reagoida tai vastata niihin niin lapset ilmoittivat että nyt pitää vastata. Läksyt hoitivat itse, en koskaan kuulustellut mitään. Pakkasin kyllä eväät retkille ym mutta lapset itse pitivät huolen koska retki oli. Urheiluleirillä ollessaan pojasta valmentajat kommentoivat että osaisipa kaikki lapset huolehtia tavaransa yhtä hyvin.

  • Minttu sanoo:

    No huh, sama tuli mieleen että onko lapset vähän heitteillä, saavatko tukea ja läsnäoloa sitä tarvitessaan? Ja miten voi olla lukematta wilmaviestejä??? OMG! 😀 Joskus olen itsekin hieman laiska mutta en sentään noin laiska, tykkään olla tunnollinen ja hoitaa lapset hyvin sekä olla paljon läsnä. Kyllä lapset oppivat omatoimisuutta vähemmälläkin. Meillä tosin 2 erityislasta. Siis 4.lk, 3.lk, 1.lk ja eskarilainen ja lisäksi 3 pienempää kotihoidossa.

  • abcdefgh sanoo:

    Eikö ole hyvä, että lapset oppivat kotitöitäkin, niin ei kaikki tule ihan puun takaa sitten isompana?

    Eiköhän vanhemmat yleensä lapsille näytä mallia siitä yhteisestä tekemisestä, mikä on itselle enemmän tai vähemmän tuttua, eikä jääkiekkoa koskaan pelaamaton jääkiekosta jne.

    Vasta hiljattain ensi kertaa olen nimenomaan somessa törmännyt puheisiin että tarkistetaan lapsen läksyt ilman syytä. Eiköhän se ole ohimenevä ihanne, jonka tilalle tulee kohta jotain muuta.

    En sitten tiedä, onko se jokin nykyajan ihanne, että kaikki, aivan kaikki tehdään lapsen puolesta. Käytännön arjessa ihmiset eivät kuitenkaan yllä ihanteesiin. Jos tällaista ihannetta hipoo, herää kysymys, mitä tapahtuu uskolle omaan pärjäämiseen ja iloitsemiseen omasta onnistumisesta. Lapsuuden ilot tule silloin vain tavarasta ja materiasta.

  • Yt sanoo:

    Minusta taas kuulostaa siltä, että lapset on jätetty yksin ja suorastaan heitteille. Riippuu tietysti lasten iästäkin. Tuntuu, että et ole kovinkaan läsnä? Onkohan lapsilla mahdollista purkaa päivän tuntoja, huolia ja mietteitä, kun tällaista kohtaamista on päivän aikana melko vähän? Siitä olen samaa mieltä että Wilma-viesteissä on 80% ihan turhaa, ja että pankaa opet se pääasia otsikkoon.

  • Äiti 74 sanoo:

    Kyllä olen laiskiainen 😂. Wilma viestit kyllä luen. Mulla on 2 erityislasta, joten joudun kyllä enemmän panostamaan, kun kirjoittaja, mutta just sen verran, kun on pakko 😂.
    En tarkasta läksyjä myöskään, kyllä siitä saavat koulussa noottia, jos ei hoidu. Yleensä hoituu ihan hyvin siihen nähden, että on tosiaan erityislapsi, jolla on omat haasteensa.

  • Laiskiaisten lapsi sanoo:

    Kuulostaa siltä mikä omassa lapsuudessa 90- ja 00 – luvuilla oli ihan yleinen tapa. Nykypäivänä enempi paapomista.

  • Laiskiainen sanoo:

    Laiskiaisäiti ilmoittautuu! Kaikki muut kohdat ihan suoraan minun elämästäni, paitsi wilma-viestit. Klikkaan kaikki auki vain siksi, koska en kestä niitä ”sinulla on lukemattomia viestejä”-ilmoituksia. Sain myös vastikään epäsuoraa noottia lasten isältä (olemme eronneet kauan sitten), kun lapset olivat kertoneet lähtevänsä itsenäisesti kouluun. 😀 Itsehän olen vain ylpeä, kun jopa ekaluokkalainen selviytyy kouluun omatoimisesti aamuisin ilman minkäänlaisia ongelmia.

  • Nimetön sanoo:

    Ihan tiedoksi: koulu näkee onko vanhempi lukenut Wilma-viestin, jopa sen kuka on lukenut ja poistanut vlestin.

    • Nimetön sanoo:

      Joo, mut kato kun laiskiaisäidille (siis myös minulle) tämä on ihan sama. Ei vois vähempää kiinnostaa mitä joku ope tai rehtori mun wilma käyttäytymisestä ajattelee. Sitä paitsi wilma-viestit tulee myös mailiin. Luen sieltä, jos kiinnostaa. Wilman lukemisesta/ lukemattomuudesra ei edes voi päätellä, ettei lasten koulu kiinnostaisi. Tämä laiskiaisäiti oli 10 vuotta vanhempainyhdistyksessä.

  • Ajattelija sanoo:

    Ihana tavata muitakin laiskiaisäitejä 🙂

  • Samaa maata! sanoo:

    Ensimmäinen ipana vasta kahden, mutta tähtään laiskiaisäitiyteen vahvasti minäkin! 😀 ..toki tässä kohtaa nuo lapsen itsekseenviihtymishetket ovat vielä juurikin vain hetkiä, mutta nautin niistä jo nyt vähän turhan paljon..

  • No joo sanoo:

    Voin hyvin samaistua noihin paitsi wilma-viestien lukemiseen. Minusta on tärkeä tietää miten lapsella menee ja mitä koulussa tapahtuu, joten kyllä ainakin luen viestit aina, vaikken välttämättä ryhdy toimenpiteisiin viestien perusteella.

  • mamma sanoo:

    Mulla lapsi teini-iässä ja toimin kuten aloittaja kuvasi. Ei vanha aina jaksa. Autan lasta, jos tarvitsee, mutta onhan sillä omatkin aivot.

  • Laiskiainen sanoo:

    Lajitoveri ilmoittautuu!
    Alakouluikäiset lapset osaa tarvittaessa hakea ruokaa kaupasta, valmistaa itse jotain ruokia, katsoa säätilan ja lämpömittarin mukaan sopivat vaatteet päälleen, huolehtia oikeat liikuntavarusteet kouluun mukaan ja hoitaa omat koulutyönsä (myös etäkouluaikana viime keväänä) ihan itse.
    Pääsääntöisesti minä teen ruuat ja pesen pyykit. Autan, jos pyytävät apua.
    Mielikuvitusleikkejä en ole oikeastaan koskaan tykännyt leikkiä ja kyllä, juuri siksi täälläkin lapsia on tehty kaksi.
    Viihdyn kyllä lasten seurassa: pelataan, ulkoillaan, leivotaan, katsellaan leffoja yms yhteistä tekemistä.

  • Hep! sanoo:

    Voi kyllä. Olen laiskiaisäiti. Ehkä noi teinit siksi osaa pestä itse pyykkinsä ja mm. tehdä tarvittaessa ruokaa. Jos vaikkapa työpäiväni venyy, voin soittaa kotiin lapsille (tai no miehellekin), että hei tehkää tätä ruuaksi ja ne tekee.

  • Laiskimus mutsimus sanoo:

    Sananlasku sanoo:
    Laiska isä kasvattaa virkkuja poikia,miksei laiskat äiditkin,niin tyttöjä kuin poikiakin😊
    Tunnustan löytäneeni paljon itseäni mutta eipä ole jo aikuiset lapset kädettömiä.

  • Wannabe sanoo:

    Voi kyllä, minustakin tulee isona laiskiaisäiti! Olen kyllä jo kovaa vauhtia kehittymässä sellaiseksi, mutta toistaiseksi lasten ikä pikkuisen rajoittaa täysimittaista laiskiaisvanhemmuutta. Uskon kuitenkin että kouluikään mennessä (lasten) kova työ palkitaan ja voin viimein nostaa jalat pöydälle ja alkaa laiminlyödä Wilmaa Vasu keskustelujen sijaan.

    • Leijonaemosta laiskiaiseksi sanoo:

      Oi,mä aioin niin tehdä samanlailla mitä juuri kuvasit 🙂