Nimimerkki joulukortiton kirjoittaa:

”Meillä ei lähetetä. Ei itsetehtyjä, eikä ostettuja. Vielä vähemmän valokuvista teetettyjä. Miten teillä? Vaalitaanko perinnettä?

Silloin kun minä olin lapsi, muistan, kuinka joulun alla päivän postin seassa aina välillä oli joulukortti tai pari, ja meillä joulukortit pääsivät kunniapaikalle leivinuunin kylkeen. Siis ei leivinuuniin, vaan siihen ulkopuolelle pintaa koristamaan, sinitarralla muistaakseni. Tai kyllä suuri osa ehkä myös pääsi leivinuuniin saakka, mutta vasta joulun jälkeen, joulunajan niitä ihailtiin tupakeittiön kunniapaikalla. Se, mikä ei ole jäänyt mieleen, on että kuka niitä kortteja lähetteli. Eikä sillä ollut väliäkään, jotain sukulaisia tai vanhempien työkavereita, ei niitä meille lapsille oltu osoitettu.

Oli meillä lapsillakin kortteja, niitä sellaisia pienempiä, joita ostettiin isoissa paketeissa, ja jaettiin sitten koulukavereille ja opettajille koulun joulujuhlissa, tai kiireellä juuri viimeisinä päivinä ennen joululoman alkua, jos äiti oli unohtanut ostaa ne ajoissa. Samalla sai itse aina vinon pinon pikkuruisia kortteja, joita sitten säilytettiin kalleimpina aarteina vuosien ajan.

Mutta niin vain päättyi joulukorttiperinne meillä. Vaikea sanoa tarkalleen, että missä vaiheessa. Vielä joitain vuosia takaperin yritin saada kortteja matkaan joka joulu, koska joulukorttien lähettäminen on sitä, mitä aikuiset tekevät. Joka vuosi käytiin läpi osoitekirjaa, joka ei vieläkään ollut ajan tasalla, vaikka viime vuonna päätettiin, että kyllä pitää laittaa tämä kuntoon ennen ensi vuoden korttirumbaa. Sitten soitettiin sukulaisia läpi, että kuka tietää kenen osoitteen, kun osoitetietoja ei löydy edes tekstiviestihakupalvelusta puhelinnumerolla. Pikkuhiljaa korttien saajat karsiutuivat, ja jossain vaiheessa huomasin, että tänä vuonna en tarvitse sitä postin punaista joulukorttikuorta ollenkaan, joten saa olla etsimättä.

Kortteihin saa myös uppoamaan sievoisen summan, jos haluaa, sillä aina löytyy vielä joku, jolle voisi kortin lähettää. Tietysti on olemassa niitä pakettitarjouksia korteista, mutta entä jos haluaa lähettää vähän tyyriimpiä kortteja? Että varmasti näkee serkunserkun avovaimo, että välitetään monen euron verran! Sitäpaitsi postimerkkien hinnatkin vain jatkavat kohoamistaan. Eivätkä itse tehdyt kortit ole oikeastaan sen halvempia, tarvikkeet ovat hinnoissaan, ja korttien tekemiseen menee myös paljon arvokasta aikaa. Ja välillä on molemmat kortilla paremmissakin piireissä, sekä aika että raha.

Jouluaskartelua

Joulukorttien askartelu itse taas on perinne, joka meidän perheessä on mennyt ihan sivu suun. Syynä ei kuitenkaan ole se, että askartelu ei vaan ole meidän juttu. Käsin on tehty hyvin pitkälti kaikkea mahdollista, koruista kakunkoristeiden kautta joululahjoihin, jopa niin paljon, että olen maininnut askartelun harrastuksena ansioluettelossakin. Myös lasten kanssa on kyllä värkätty vaikka ja mitä, ja esimerkiksi syntymä-, äitien- tai isänpäiväkortit tekee neljästä lapsesta itse kaikki neljä, jokainen omalla tyylillään lahjoista riippuen, mutta joulukortit eivät ole yhtenäkään vuonna kuuluneet valikoimaan heilläkään.

Meiltä ei siis lähde tervehdyksiä korttien muodossa. Muistetaan tärkeimpiä sitten muulla tavoin. On jouluvierailut ja joulupaketit, joulupuhelut ja jouluviestit (jopa joulukuvin), ja myös facebookin joulujulkaisut, niillä ne on hoidettu, joulun toivottamiset. Ei sillä, että joulukorttien lähettäminen olisi väärin! Kyllä on ihmisiä, jotka nauttivat myös tästä jouluaskareesta, ja joka vuosi sieltä postista muutama kortti tipahtaa meillekin, ja niitä myös yritetään laittaa esille, vaikka keittiön seinään teippaamalla, silloin kun muistetaan. Arvostetaan kyllä kortteja, me ei vaan olla niiden lähettäjäihmisiä, eikä tunneta siitä syyllisyyttäkään!

Saatoin muuten puhua puuta heinää alussa, kun mainittiin valokuvista teetetyt kortit. Kyllä vain, toisen lapsen synnyttyä taisi hormoniaivojen keskellä kehittyä loistoidea joulukorteista televisiosta nähtyyn Amerikan tyyliin. Puettiin kuulkaas lapset tontuiksi ja pistettiin muutaman vuoden vanha isosisko poseeraamaan punaisella taustalla vauva sylissään. Kyllähän siitä kuva tuli, ja kortitkin teetettiin ja lähetettiin, mutta veikkaanpa vahvasti, että 2000-luvun alun pokkaridigikameralla otettu punasilmäkorjattu hyvän joulun toivotus ei ole saajien muistoihin jäänyt. Paaaljon parempia kuvia, ja parempaa tunnelmaa, saatiin sitten niissä joulun ajan kokoontumisissa, ennen älypuhelimiakin, koska oli jollain silloinkin aina kamera mukana.”

Hyvää joulunodotusta, kortein ja ilman, toivottaa nimimerkki Joulukortiton

P.S. Jos päätät nyt kuitenkin lähettää niitä kortteja, niin tänä vuonna joulupostimerkeillä varustettujen korttien viimeinen lähetyspäivä on 14.12., ja postin sivujen mukaan riittää, että ovat siellä kirjelaatikossa viimeistään klo 24!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Vain minä Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Lähetetäänkö teillä joulukortteja?”

  • Joulu sanoo:

    Itselleni korttien lähetys on perinne, josta en luovu. Toki kortteja en lähetä niin montaa kuin aiemmin, koska porukasta on vuosien varrella karsiutunut iso osa. Kortti ei edusta vain paperipalaa vaan se symboloi toisen ihmisen muistamista ja arvostamista, että kortin lähettäjä on nähnyt vaivaa muistaakseen ystävää. Edes jouluna. Nykyisiin tekstareihin suhtaudun inhoten. Joo kuvan siinä voi helposti löhettää, mutta sinne puhelimeen se sitten jää. Kortista jää muisto.

  • mummuvaan sanoo:

    Lähetän joka joulu kortteja, tosin vuosi vuodelta vähemmän. Säilytän kaikki saamani kortit, ja minulla on tallessa sukuni joulukortteja yli sadan vuoden ajalta. Arvokasta kulttuurihistoriaa.

  • Hansu sanoo:

    Niitä on kiva saada ja kiva on kyllä lähettääkin. Joulu on vaan niin ihanaa aikaa 💞

  • Vain minä sanoo:

    Koskaan kertaakaan ei oltu tytön kaa lähetetty,nyt mä ostin tarpeet ja hoidin postituksen,tyttö teki taiteellisesti lahjakas kun on. 6korttia eli siis tosiaan vain läheisille niille jotka on oikeesti mukana meidän elämässä. Ei millekkään kumminkaimalle jota et ikinä nää,kuule mitään,oo yhteydessä jne jne. Ainii 15v tyttö jo,viimeset 7v laittanu vaa sometilille meidän lapukasta joulukuvan siinä on ollu meidän kortti. Toki tänäkin vuonna sen sinne jossaki välissä kuvaan❤🎄

  • Satu sanoo:

    Perinteitä kunnioittaen tehdään lasten kanssa kortteja ja lähetetään postissa. Ihana ilahduttaa tuttuja.

    Ja meille tulevat kortit pääsevät korttinauhaan pienillä pyykkipojilla.

    1 ja 3 v lasten kanssa myös mietitään kenelle halutaan lähettää kortteja ja keneltä posti tuo kortin. Lapsille tärkeä asia jo 🙂

  • Joulumuori sanoo:

    Kyllä lähetetään. Joulukorttien lähettäminen lasten kanssa on oivaa puuhaa. Lapset oppivat mukavasti korttien ja -kirjeiden lähettämistä. Mikä sen ihanampaa askarrella kortteja lasten kanssa ja pienet kätöset liimaavat postimerkkejä kortteihin joululaulujen soidessa.

  • Joulutonttu sanoo:

    Kyllä…askartelen ja lähetän joka vuosi 35-50 korttia…minusta on ihana lähettää ja saada kortteja. Jokainen annettu/lähetetty kortti vie mukanaan lämpimiä ajatuksia ja onnentoivotuksia uudelle vuodelle.

    Jokainen saapuva kortti…itse tehty tai ostettu…päätyy näkyvälle paikalle ja joulun jälkeen laitan ne säästöön.

    Jokainen tyylillään.