Lähes täydellinen eksä?
Monesti kuulen kehuja, kuinka hyvä ex-mies minulla on. Kuinka hyvä, reipas ja osallistuva isä hän on. Kuinka hän ehtii ja jaksaa. Joo, onhan hänessä hyviäkin puolia, kyllä minä sen tiedän. Oltiinhan me yhdessä pitkään ja yhdessä lapsetkin saatiin.
Mutta ei hän ole täydellinen, ei lähelläkään. Hän panostaa yhteiseen aikaan lasten kanssa, koska lapset eivät ole hänen luonaan koko ajan. Ja näin minäkin teen, keskityn lapsiin, silloin kun ovat minun luona. Silloin kun ovat isällään, teen omia juttujani ja nautin omasta ajastani. Sitten taas nautin aivan täysin lasten kanssa olemisesta ja näin jaksankin tehdä kaiken heidän kanssaan paljon paremmin.
Nyt meillä lasten kasvatusvastuu jakaantuu enemmän tasan kuin yhdessä ollessamme, silloin minä huolehdin pääosin arjen pyörittämisen kotona ja lasten asioita huolehtimisen. Kukaan ei vaan samalla tavalla korosta kehuilla sitä, jos äiti tekee asioita lastensa kanssa. Mutta kun isä viettää paljon aikaa lastensa kanssa, se on jotenkin erityisen mahtava juttu.
Tiedän, että olen onnellisessa asemassa ja saan olla tyytyväinen, että lasteni isä on hyvä isä meidän lapsille, vielä eronkin jälkeen. Eihän kaikilla ole näin, jotkut tekevät kaiken yksin, jäävät lasten kanssa ihan täysin yksin.
Sitä en ole koskaan voinut ymmärtää, miten joku voi tehdä niin, hylätä omat lapsensa parisuhteen erimielisyyksien takia. Eikä kukaan lapsi halua eikä saakaan joutua välikädeksi vanhempien eron keskellä.
Kuva Sydney Sims, ylin kuva Mohamed Nohassi.
Meillä sovittiin heti, kun eropäätös tehtiin, että asiat järjestetään niin, että kaikille saadaan arki toimimaan ja lasten asiat hoidetaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tämä oli molemmille se tärkein asia ja on edelleen. Poikkeuksellista ehkä, tällainen yhteisymmärrys, mutta meille täysin itsestään selvää.
Joskus olisi helppoa haastaa riitaa, provosoitua jostain toisen sanomisesta tai tekemisestä. Mutta mitä hyötyä siitä on kenellekään, se vain vie voimia. Helpompaa on yrittää tulla toimeen. Teemme joitakin asioita lasten kanssa eri tavalla, meidän kodeissa on lapsille hieman eri säännöt joistain asioista, tärkeimmät asiat sovitaan yhdessä. Tämä toimii meillä, eikä ole tarvetta kinastella joka pikku asiasta tai arvostella toista.
Ei olla täydellisiä kumpikaan en minä eikä ex. Yritetään tehdä parhaamme ja olla hyviä vanhempia meidän lapsille. Erottiin, koska eläminen yhdessä perheenä ei enää toiminut. Nyt lapset saavat kaksi onnellista ja hyvinvoivaa täydellisen epätäydellistä vanhempaa.
Nimim. Epätäydellinen eroäiti
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus
8 vastausta artikkeliin “Lähes täydellinen eksä?”
Uusimmat artikkelit
Kiitos A ystävällisestä ja rakentavasta palautteesta.
Aurinkoa ja iloa elämääsi <3 🙂
”Yhyy teen asioita ja en saa kiitosta”
Onpa itsekästä ja täysin pointin ohi menevää paskaa.
Itse olen edelleen naimisissa, takana pitkä avioliitto. Olen aina saanut kuulla, miten ihana mies minulla kun osallistuu kotitöihin eli siivoa ja laittaa ruokaa. Onhan se tietty. Mutta koskaan, ei ikinä kukaan ole sanonut mun miehelle, että miten ihana vaimo sinulla kun osallistuu kotitöihin. Tämä ei ole mennyt minun oikeustajuntaan ikinä. Osittain mieskin, vaikka osallistuu erittäin kiitettävästi kotitöihin, odottaa samanlaista erityiskiitosta mitä saa ulkopuolisilta antamatta sitä kuitenkaan itse minulle. Tästä välillä riidelläänkin. Sitkeässä ovat edelleen nämä roolitukset. Itsestään selvää, että nainen tekee, mies kun tekee, on se naisen auttamista, mikä ansaitseee saada erityishuomion ja -kiitoksen. Suorastaan jumaloinnin.
Juuri samaa en ole ikinä ymmärtänyt. Mun exä osallistui kotitöihin juuri sen verran, että voi sanoa osallistuvansa ja mielelläänkin kahvitteli vieraita ja touhuamiset ajoittuivat jännästi siihen, kun kävi harvinaisempia vieraita. Arkena sai koko ajan pyytää ja patistaa eikä välttämättä silloinkaan viitsinyt, mutta kovasti oli ulkopuolisten silmissä se tekevä. Ei sitä kukaan paitsi useammin yökyläilevät nähnyt kuka siivosi sotkut, vaihtoi petivaatteet, pyykkäsi, hoiti lapset sillä välin kun mies keskittyi esittelemään harrasteitaan. Ja niistä kehuista sai mieskin sen käsityksen, että ”pyöritti arkea”. Samaan aikaan siis myös kun oli töissä, ”ylitöissä”, poikkeili kaverilla, oli ties missä, kun suututtiin eikä aina edes vastattu, kun perään soiteltiin, kun ei töistä näkynyt ja kuulunutkaan moneen tuntiin eikä vielä illallakaan. Itse piti työn tai koulun jälkeen sen takia olla kiireellä kaupassa käynnin jälkeen lapsia hakemassa ja sitten kotona, kun ei voinut luottaa siihen, että toinen hakisi lapset päiväkodista töistä päästyään. Saiko mies kehuja ja ihailua? Sai ja myös vaati. Välillä mökötti, jos en ymmärtänyt kiittää, kun vei roskiksen, ensimmäisen kuukauteen ja sekin vietiin silleen, että huomaatko, hän tekee jotain spesiaalia (itse olin sinäkin päivänä jo ainakin yhden vienyt). Sainko mieheltä kehuja? No, v***u en. Päinvastoin olisi pitänyt tehdä vielä enemmän, että hänen ei olisi tarvinnut tehdä enää yhtään mitään ja voisi elää vapaata poikamieselämää perheellisenä. Sanomattakin selvää, että eron mies halusi, kun en siihen enää pystynyt venymään. Eipä miehen tarvinnut sitten olla niin paljon ”ylitöissä”. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että mies saa kiitosta ja kehuja ja ihailua ja tosi moni mies on sen ansainnutkin. Mutta se, että mies saa kehut, kiitoksen ja kunnian toisen tekemästä työstä hetken feikkaamisella ja esittämisellä on väärin. Hieman lohduttaa se, että edes jälkeen päin on sanottu suoraaan, että mä hoidan asiat superhyvin (kun toinen on yrittänyt väittää muuta) ja että toiselle ei oo niin justiinsa. Nykysellään mulla on sellanen mies joka oikeesti tekee kotonansa kotityöt ja mä sit vähän auttelen ja mies auttelee mua välillä mun kotona. Ja kiitoksia jaellaan ja saadaan puolin ja toisin ansaitusti.
Voi, kunpa meilläkin olisi noin menty ja lasten asiat sovittu ja puhuttu, mutta juuri päinvastoin. Tuntuu, että päätavoite oli alusta asti, että mikään ei suju ja toinen vanhempi yritetään ulkoistaa kokonaan. Ainakin puheet ja toiminta ennen eroa ja hyvin pitkälle sen jälkeen ovat olleet hyvinkin sen suuntaisia. Uudessa suhteessa ei onneksi tarvitse katsella lasten asioista riitelyä eikä mistään muustakaan.
Hei 😊 lähes täydellinen eksä? Tarinasi oli kuin suoraan meidän elämästä. Erostamme on alle vuosi mutta yhteishuoltajuus tällä tavoin toimii ja lapset ovat onnellisia samoin kuin äiti ja isä. Voihan se olla että jossain vaiheessa joku kapinoi mutta tällä hetkellä kaikki on hyvin. Ja tosiaan, miksi riidellä kun se ei hyödytä ketään. Erotilanteita on monenlaisia mutta oma taitaa olla sieltä helpoimmasta päästä joskaan eroratkaisu ei ikinä helppo olekaan. Mukavaa kevättä ja kaikkea hyvää elämääsi 😊
Mua niin syö tää miesten aliarviointi. Että ennakko oletuksena ei ajatella miesten olevan vastuuntuntosia, kykeviä aikuisia jotka pystyvät vanhemmuuteen. Ehei mutta josko jostain joku yksittäinen poikkeusrapaus sattuisi löytymään niin naisten ja lasten tulisi olla onnekkaita. Wtf.
Aikuinen mies, isä, kyllä pystyy tekemään pyykit, ruuat, käymään vanhempainillat ja ommella esiintymisasut josko haluaa ja viitsii. Perus Peralla ei ole yhtään henkistä tai fyysistä vamma joka moisen estäisi.
Vähän enemmän odotuksia miehillekkin niin ehkä sitten pärjäisivätkin ilman niitä päähän taputuksia.
Vanhemmuus ei ole kilpailu ja kyllä kaikkia siitä voi kehua mutta ei se onnistunut vanhemmuus ole mikään ylistettävä suoritus ainoastaan siksi että satut olemaan mies. Silloin on kehujalla vähän homma hukassa ja aikasen matalat käsitykset miehistä.
Meillä ollaan erottu ja lapset hoidetaan 50/50. Yhdessä hankittiin niin yhdessä hoidetaan.
Josko joku on tullut sanomaan että olen onnekas kun lapsilla on läsnäoleva isä niin olen kysynyt ”että jaa miten ovat erityisemmin onnekkaita” se että jotkut yksittäiset miehet ovat patalaiskoja pönttöjä sekö tekee meistä onnekkaita. Eikö se vaan tee niistä poissa olevista iseistä vastuuttomia ja surkeita vanhempia. Ei sillä ole mitään tekemistä meidän tai suurimman osan kanssa.
H