Se on ihan hirveä tunne. Oma lapsi käy niin hemmetisti hermoille, että hänet olisi valmis lykkäämään melkein kenen tahansa vastaantulijan matkaan jotta saisi olla hetken rauhassa.

Joinain päivinä on vaan niin väsynyt ja kärttyinen, että joka ikinen asia ärsyttää. Puolison kanssa se on vielä ihan ok. On hyväksyttyä sanoa, että siippa käy hermoille. Mutta sanopa, että et kestä lastasi! Lastensuojelun paikka! Oletko sinä äiti ollenkaan!!

Ja on tosi vaikeaa olla näyttämättä ärsytystä lapselle. Sekin on eri juttu puolison kanssa. Aikuiselle voi sentään sanoa, että rakastan sinua mutta en yhtään jaksa sinua just nyt, ja kenties sopia siitä, että pääsisikö sitä pakoon edes illaksi tai jopa viikonlopuksi. Tai puolison voi yrittää tuupata vaikka kavereitten kanssa baariin tai usuttaa sitä mökkireissulle.

Mutta lapselle ei voi sanoa, että mene muualle kun en jaksa sinua nyt. Ei, lapsi pitää pitää kotona ja lähellä ja sylissä, vaikka ei just nyt yhtään jaksaisi. Ei jaksaisi sitä, miten paljon lapsi sotkee. Sitä, miten jokainen kaapinovi ja purkki ja purnukka jää auki. Eikä sitä, kuinka kaikki vaatteet on taas pitkin lattioita ja reput ja kengät pitkin eteistä.

Eikä jaksaisi sitä, että lapsi hyppii sängyllä, eikä sitä, että se ei söisi muuta kuin jogurttia ja karkkia, eikä sitä kuinka hanakasti se liimaantuu kiinni puhelimeen, josta soi superärsyttävä musiikki ihan koko ajan.

Kaikkein ärsyttävintä on tajuta, että oikein erityisesti ärsyttää se, kun näkee lapsessa omia huonoja tapojaan ja ikävä ominaisuuksiaan. Omatkin käyvät hermoille ja samoja joutuu katselemaan lapsessaankin. Siitä tulee olo, että olisi pitänyt kasvattaa lapsi paremmin ja olla muutenkin parempi ihminen itse, esimerkisi sellainen, joka kestää lapsiaan paremmin.

Mutta meni jo, sitä on itse hajamielinen ja sotkeva, ja nyt lapsikin on sellainen. Lisäksi sitä pelkää, että lapsi huomaa että hän käy hermoille, vaikka siihen ei ole mitään oikeaa syytä. Sitten on tuplasti syyllinen olo!

Onneksi aina tulee nukkumaanmenoaika, ja sitä saa hetken olla omassa rauhassa. Aina voi yrittää olla huomaamatta sotkuja ja koittaa saada kunnon yöunet ja kehittää vähän parempaa sietokykyä seuraavalle päivälle. Lopulta se ärsytys menee aina ohi – toki palatakseen joskus, mutta se on sen ajan murhe.

Nimim. Levon tarpeessa?!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Kylläpä lapsi voi ärsyttää!!”

  • Nimetön sanoo:

    Tätä ymmärretään ja äitiä tsempataan. Väsymystä pidetään inhimillisenä. Niin kuin se onkin. Auta armias, jos ko. kirjoitus olisi ollut bonusäidin kirjoitus puolison lapsesta.

  • Toinen väsynyt sanoo:

    Tämä oisi hyvin voinut olla minun itseni kirjoittama, paitsi että ei ole sitä puolisoa, joten
    ” kärsin ” tämän yksin.
    Hyvä tukiverkko toki löytyy ystävästä, lähipiiristä ja sukulaisista, mutta heistäkään ei ole lähiaikoina ollut apuja, kun kaikilla on toki omakin elämä ja omat haasteensa.
    Talousasiat rasittaa ja käy hermoille! Kenkiäkin mennyt jo kolmet tämän syksyn ja talven aikana rikki ja lapsi vaatii kokoajan jotakin!
    Viimeisillä varoilla ostat jotakin kivaa lapselle, että hän olisi onnellinen, niin kohta se on jo rikki, tylsä tai ne kalliit hamahelmet on pitkin lattiaa ja sitten imuroin ne pois.
    Joskus toivoisin, että saisin edes pientä arvostusta siitä mitä hänen vuokseen teen, mutta toki ei sellaista voi 7 vuotiaalta vielä olettaa.
    Lapsi reagoi vahvasti kun väsyn, kun ei saa huomiota ja hakee sitten sitä muilta aikuisilta ja viimeisimpänä valehdellut, että olen lyönyt häntä, joka ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta sillä saa taas aikuisilta huomiota ja pään silityksiä.
    Lasuhan siitä tuli ja heidän mielestä lapsen kanssa pitäisi kokoajan olla neuvottelemassa erinäisistä asioista. esimerkiksi huoneen siivouksesta ja ruokailuista.
    Itse olen taas sitä mieltä, että jos teen ruokaa X, niin se joko syödään tai ollaan syömättä, tai jos pyydän huoneen siivousta, niin siitä ei neuvotella siihen pisteeseen, että olen raivon vallassa ja joudun kova äänisesti käskemään ja taas tulee lapselle pahamieli ja saa raportoida, että äiti vaan huutaa kokoajan!!
    Sanoin jo että kohta on joulu peruttu tässä huushollissa, jos arjen rutiinit ja kotityöt ei ala kiinnostamaan, koska minä en ole töissä täällä! Jos joku tippuu kädestä, niin se pysyy siinä, enne kuin minä ne korjaan pois.
    Tiedän että lapsi osaa siivota huoneensa jos näin haluaa, mutta vitkuttelee tahallaan, koska tietää, että jossain vaiheessa pinna palaa ja siivoan sen tai äitini tulee ja siivoaa sen.
    Lasun mielestä lapset on kuitenkin vaan lapsia eikä kuulema edes seitsemän vuotiaalta voi sellaista olettaa???
    Tässä nyt kuitenkin yritän kasvattaa poikaa, tulevaa miestä, joka ei asu minun nurkissani vielä 30 vuotiaana ja hänestä tulisi omatoiminen ja pärjäisi elämässä.

    • Cenni sanoo:

      7 vuotiaan kanssa siivotaan yhdessä! mun 14v kanssa siivottiin yhdessä, kunnes hän totesi 13 v iässä että äiti osaan kyllä itse, enkä tarvitse apua. On nyt vuoden pessyt pyykkiä, tiskinsä. Ja pitänyt huoneen siistinä joka päivä! Eikä tarvitse pyytää mitään. Lisäksi hoitaa koulunsa toki itse

  • Nimetön sanoo:

    Juu, kasvatuksella saa ihmeitä aikaan.
    Siltikin joskus väsyy. Kohta ne lentää pesästä ja saat sotkea itseksesi.