”Olen tässä vuosia seurannut näitä äitipuolen kokemuksia ja tuntemuksia. Minusta näyttää vahvasti siltä, että uusperheellisyys on (lähes) aina haastavampaa naiselle kuin miehelle.

Äitiyteen liittyy niin vahvoja tunteita, etten ihan heti keksi toista. Lapset tuntuvat olevan äidin ”omaisuutta”. Jos lapsi viihtyy jaa vielä tykkää (jopa paljon) äitipuolesta niin se useimmiten herättää biologisessa äidissä mustasukkaisuuden.

On jotenkin helpompi kokea negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Varmastikaan ei ihan kaikissa tapauksissa, mutta suurimmassa osassa koen näin olevan.

Jos olet biologinen äiti ja pystyt aidosti iloitsemaan lapsesi ja äitipuolen hyvästä suhteesta onnittelen sinua syvästi. Uskon, että näissä tapauksissa kummatkin osapuolet ovat harvinaisen kypsiä ja todella lapsen parasta ajattelevia. On hienoa, jos pystyt hyväksymään toisen naisen ehkä täysin erilaisen äitiyden ja antamaan lapsesi nauttia siitä.

Korostan, tässä ei ole kysymyksessä oikeasta ja väärästä vaan erilaisista tavoista toimia. Kysyin tätä asiaa eräällä luennolla perheterapeutti Pekka Larkelalta. Hän naurahti ja pyysi kaikkia miehiä, jotka kokevat uusperheen isänä toimimisen helpoksi, nousemaan ylös. No oma mieheni nousi. Ajatelin siinä, että niin. Minun eksäni (siis mies) ei ole koskaan arvostellut sanallakaan miestäni. Päinvastoin, hän on kehunut.


Kuva Jessica Oliveira, ylin kuva Juliane Liebermann.

Sen sijaan kaikki naiset, joiden eksä on uudessa suhteessa, ovat saaneet arvostelua nimenomaan bonuslasten biologiselta äidiltä. Mistä tämä johtuu? Mistä tämä kertoo?? Miksi negatiivisen palautteen antaminen kyllä onnistuu, mutta ei positiivisen? Tuskin kaikki asiat voivat olla huonosti.

Eräs asia hämmentää minua erityisen paljon. Jos biologisella äidillä on jotain sanottavaa, niin hän ei koskaan ota itse yhteyttä äitipuoleen vaan lähettää terveiset eksän kautta. Siis miksi? Miksi ei voi reilusti sanoa, että voidaanko jutella? Onko tunteista puhuminen niin vaikeaa? Onko turvallisempaa lähettää (ilkeät) terveiset ilman keskustelua? Miten käsitellään ristiriidat? Syytelläänkö vai selvitelläänkö?

Lopuksi haluan toivottaa tsemppiä kaikille äitipuolen roolissa kamppaileville. Itse olen ollut yllättynyt ja hämmästynyt kuinka paljon negatiivista kommentointia olen saanut osakseni.”

Nimim. Onko paha äitipuoli sittenkään paha?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eevia Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “Kyllä uusperhe on miehelle helpompi rasti kuin naiselle…”

  • Hyi että sanoo:

    Voi yöks kun lukee näitä pakotettuja tarinoita. Ei se sitä tarkoita jos ei pahaa sano, ettei asia olis vaikea, eikä se johdu mistään myytistä vaan ihan vaan siitä että se on vastenmielistä. Jo ajatuksen tasolla vastenmielistä nämä äitipuoli isäpuoli tarinat. Ymmärrän tämän hyvin kun olen ollut tilanteessa, jossa eräs mies olisi halunnut uusioperheen josa meidän molempien lapset. En vaan kykene ymmärtämään tällaista pakotettua yhteisperhettä, se ällöttää mua, ja monia muita. Eikä ex:än kanssa kovin moni muutenkaan yleensä kaveeraa saati sen uuden puolison, se on vaan luonnotonta. Näistä kirjoituksista tulee mieleen joku polyamoria tai jaettu mies, ei oikea tilanne erosuruineen, pettymyksineen, ja muiden normaaleine tunteineen. On tyhmää väittää, ettei ikäviä tunteita ja ajatuksia olisi, tai perverssiä, että niistä pitäisi vielä keskustella yhdessä, ihan kuin jossain polyamorisessa perheessä. Siltä vähän kuulostaa nämä. Eihän me lapsia jaeta niin läheisesti muidenkaan ihmisten kanssa. Ehkä ne vaan on nämä kirjoitukset, en tiiä tuntuu oudolta…tämä tapa jolla täällä näitä uusperhekuvioita kuvataan. Ihmisiä tulee ja menee, omat lapset pysyy ja on asioita joita ei voi muuttaa, kuten se, kuka niiden äiti tai isä on. Mennyt on oikeus jättää myös taakse ja mitään väkinäisiä yhteyksiä ei kannata ruveta tuputtamaan, siinä voi levitä vaikka pää. Olen kuullutkin tällaisesta miehestä, jonka ex ja lapsen äiti alkoi seurustella miehen kaverin kanssa ja se oli tälle henkilölle vaan liikaa, yhteinen lapsikin siinä jaettavana. Tää pakotettua yhteys ja muu on ihan kuraa, kunnioittakaa muita ihmisiä älkää tehkö luonnottomasta kofeiinihuuruissanne luonnollista. Kaikki eivät siihen pysty tai halua

  • Äitipuoliäiti sanoo:

    Olen itse ns. äitipuoli kolmelle lapselle, jotka viettävät meillä kaikki viikonloput ja meidän loma-ajat. En ole koskaan saanut mitään negatiivista palautetta lasten äidiltä. Viestittelen myös jonkin verran hänen kanssa lasten asioista, joskus lähetän kuvia, mitä lapset touhuavat. Mieheni ja lasten äiti ovat eronsa jälkeen pystyneet hoitamaan lastensa asiat todella asiallisesti. Mieheni ja minut kutsutaan myös aina lasten sukulaissynttäreille. Nuorin lapsi oli 4-5-vuotias, kun aloimme seurustella mieheni kanssa, ja tätä lasta selvästi huolestutti se, että olin heidän mukanaan viikonloppureissuilla yms. Selitin moneen kertaan, että äiti tietää, mutta selkeä muutos tapahtui, kun olimme samoissa juhlissa lasten äidin kanssa ja lapset näkivät, että tilanteessa ei ole mitään ongelmaa.

    Olen ylpeä miehestäni ja lasten äidistä, kun he ovat pystyneet laittamaan sivuun omat asiansa ja ajattelemaan lasten parasta. Itse olen koittanut luoda hyvät välit lasten äitiin, ja koitan lasten meillä ollessa rohkaista heitä puhumaan äidistään ja siitä, mitä tekevät kotona. Kerron myös aina välillä lapsille, kun olen viestitellyt heidän äitinsä kanssa, jotta he hahmottavat, että olemme äidin kanssa hyvissä väleissä. Tällä tavoin ei synny lasten päässä turhaa vastakkain asettelua viikkokodin ja viikonloppukodin välille.

  • Hösköö sanoo:

    Totta kai äitipuolet on eri asemassa kuin isäpuolet.. Eihän niitä voi verrata. Äidiltä ja äitipuolilta vaaditaan ihan eri asioita kuin isiltä.. Siinä missä ite äitipuolena hoidin kodin ja lapset lähiäitipuolena kotiäitinä oon kuullut että isipuolet saaneet ihan eri vapauksia.. Pienikin isäpuolen sitoutuminen uusioperheeseen on lahja äitipuolelle.. Miten hienoa kun isäpuoli vie lasta vaikka harrastukseen niin sen jälkeen voi vaikka viikonloppuna hyppiä viihteellä. Äiti jotenkin varpaillaan ja alta vastaava.. Mutta jos äitipuoli ei osoita oikeassa kohtaa hellyyttä tms. Valkkaa vaikka lapselle vaatteet niin äitin puolen suku on kyllä varpaillaan.. Se suurin syyllinen on kuitenkin tabu äitimyytti on edelleen voimissaan ja joku 20v bilehile äitipuolena vois olla aika shokeeraava. Tosin ei niin paha kun äitiä itseään muistuttava ihminen joka lapsesta välittää.. Jokainen perhe on erilainen että varsinkin naisen on tehtävä töitä perheen tunnesiteiden eteen miehet ei vieläkään ole niin vastuussa lasten tunne elämän kehityksestä.

  • Eevia sanoo:

    Minulla on exän kanssa kaksi yhteistä ja nyksän kanssa yksi yhteinen.

    Exällä uusi vaimoke jo muutaman vuoden takaa kuten minullakin uusi jo jokusen vuoden ajalta.

    Itse olen kiinnostunut vain siitä miten lapseni voivat.
    Exä on kahden lapsen isä ja minä heidän äiti. Me kannamme heistä yhdessä vastuun ja kaikki lasten asiat sovitaan meidän kesken.
    Yhden lapsen olen saanut nyxän kanssa ja hänen suhteen toimin samoin nyxän kanssa.

    Exän uutta tunnen hyvää päivää tasolla emmekä tunne tarvetta muuhun. Hänen ja lasteni suhde on heidän välinen asiansa, ei minun. Ei ole mitään arvosteltavaa koska en tiedä hänestä käytännössä mitään ja vaikka tuntisinkin niin ei se minusta ole minun asiani tai ongelmani. Eikä varsinkaan mielestäni aiheellista riidellä hänen kanssaan lasten asioists. Se mitä isällä tehdään ja ollaan on siellä ei meillä. Josko minulla olisi valitettavaa asiasta niin kyllä sovimme lasten asioista exän kanssa joka sopii niistä sitten nyxän kanssa miten haluaa, sama pätee meidän kotiin.
    Vaikka se kirjoittajasta tuntuisi epäkohteliaalta niin minusta kyse on enemmänkin siitä että enemmän kokkeja, kurjempi soppa.

    En haluaisi exänikään soittelevan nyxälleni myöskään mistään vaan kyllä saisi soittaa minulle valituksensa ja minä sitten hoitaisin asian parhaaksi katsomaalla tavalla. Koska kaikki on loppupeleissä meidän vanhempien vastuulla päättää miten asioiden on parasta mennä.

    Exäni suhtautuu samoin nyxääni kuin minä hänen nyxäänsä.
    Voivat vaihtaa kuulumiset mutta eivät tunne muuten.

    Nyxillä ei ole meillä mitään vastuuta eiomien lasten suhteen vaan saavat itse päättää osallistumisensa ja roolinsa lasten elämässä.

    En tiedä millaisia arvosteluja kirjoittaja on tavannut mutta meillä ainakin ollaan päädytty siihen että eri taloudet ovat eri talouksia, niissä on eri säännöt. Jos ongelma on isäviikolla, isä hoitaa ja jos ongelma on äitiviikolla, äiti hoitaa. Nyxiltä voi pyytää apua mutta he eivät ole velvoitettuja hoitamaan mitään ongelmia. Koska heillä ei ole vastuuta, ei heille voi esittää valituksia tai arvostella.

    Yleisesti ajattelen että on aivan turha vääntää sinunkauppoja nyxien kanssa kun mekään siis minä ja exä emme viihdy toistemme seurassa vaikka toimeen tulemmekin.

    Meitä yhdistää lapsemme ja se että haluamme parasta heille, ei mikään muu.

    Kaikkien edun mukaista on käyttäytyä asiallisesti ja huolehtia siitä että lasten on hyvä missä ikinä he ovatkin. Ja keskittyä siihen omaan asiaansa ja antaa toisten hoitaa omansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

    • Eevia sanoo:

      Joten siis artikkeliin vedoten en ole siis koskaan antanut mitään palautetta lasteni äitipuolesta tai exäni heidän isäpuolesta.

      Kaikki palautteet ovat aina koskeneet vain meitä vanhempia.

      En ole myöskään mustasukkainen lapsistani tai exästä. Olen tyytyväinen että lapseni pitävät exän vaimokkeesta mutta en olisi muuta itse odottanutkaan. En minäkään seurustelisi miehen kanssa josta lapseni eivät pitäisi.

      Tunnen muutamia pariskuntia jotka eronneet, yhdessä exvaimo ja nykyinen vaimo ovat läheisiä ystäviä. Yhdessä eivät tule toimeen ja kahdessa saman tyyppinen järjestely kuin meillä eli aika neutraalia. Ja muutamassa en tiedä lainkaan millaiset välit exillä ja nyxillä on koska ei ole tullut puheeksi..