”Tästä ei moni tykkää, mutta sanon nyt kuitenkin oman mielipiteeni:

Kyllä isovanhempien pitää lapsenlapsia hoitaa.

Usein sanotaan, että ”isovanhempien ei pidä joutua hoitamaan lapsenlapsia, itse olet lapsesi tehnyt” jne. No eikä ole näin!

Kyllä silloin on isovanhemmassa jotain outoa, jos hän ei silloin tällöin ole valmis omia lapsenlapsiaan hoitamaan.

Asia on eri jos isovanhempi on niin vanha tai sairas, että hän ei pysty. Eikä isovanhempi voi hoitaa lapsenlapsia koko ajan, joka viikonloppu tai loma ja kaikkia lapsenlapsia kerralla…tilannekohtaista siis. Varmasti on hyväksikäyttäviä vanhempia, jotka laittavat sairaan mummon hoitamaan lapsenlapsia koko ajan, mutta eiköhän sellainen ole kuitenkin poikkeus.

Mutta nämä normaalit tapaukset. Isovanhempi on virkeä ja terve. Lapsenlapsia on kohtuullinen määrä ja he ovat kohtuullisen ajan joskus hoidossa. Ei voi olla liian vaativaa ja vaikeaa ottaa lapsia kylään silloin tällöin pariksi tunniksi tai vaikka yön yli.

Luulisi että suurimalle osalle isovanhemmista se on ilo.


Kuva Jerry Wang, ylin kuva Kristin Brown.

Missään muussa maassa ei varmastikaan sanottaisi että jokaisen pitää hoitaa omat lapsensa ja että isovanhempien ei tarvitse auttaa. Tai että isovanhempia ei tarvitse auttaa… Kaikkialla muualla on oletus, että isovanhemmat ovat mukana lastenlasten elämässä.

Suomessa jo pelkästään se, että harmittelee hoitoavun puuttumista, tekee itsekkääksi ja vanhaa ihmistä hyväksikäyttäväksi. Miksi ihmeessä täällä ajatellaan tuolla tavalla? Mistä sellainen ajatus on edes tullut, että vanhempien (äitien) pitäisi hoitaa lapset kokonaan yksin?

Lapsena suurin osa on kuitenkin viettänyt aikaa siellä mummolassa, ja siitä on monilla hyvät muistot. Mummollakin, jos hän on elossa vielä! Ei joskus 70-80-luvulla ajateltu, että kukaan muu ei saa hoitaa lapsia kuin omat vanhemmat tai että lasten vieminen mummolaan on vanhuksien riistämistä. Onneksi, niin saatiin ne muistot ja hyvä suhde isovanhempiin.

Tietenkin avun pitää olla vastavuoroista, että sitten autetaan isovanhempaa kun hän apua kaipaa.”

Nimim. Metrolla mummolaan

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 71 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Vähän väsynyt äiti Peruuta vastaus

71 vastausta artikkeliin “Kyllä isovanhempien kuuluu hoitaa lapsenlapsia!”

  • Suski sanoo:

    Onko isovanhemmilla myös sitten sananvaltaa lapsenlasten lukumäärään? Otetaanko isovanhemmat mukaan perhesuunnitteluun, vai onko niin, että se ei heille kuulu, vain hoitaminen kuuluu? Eli joku muu päättää, montaako lapsenlasta isovanhempien tulee haluta tai jaksaa hoitaa?

    • Väsy sanoo:

      Aivan. Kyllä neljän lapsen hoitaminen viikonlopun ajan on yli 70 vuotiaille liikaa. Ei jaksa vaikka haluaisi.

  • Surullinen äiti sanoo:

    Lapset on kohta 5,5 ja 2,5 vuotiaita eivätkä pääse koskaan isovanhempien luokse, koska siellä on muka liian sotkuista. Meillä vanhemmilla ei ole muuta tukiverkkoa Suomessa eivätkä vanhempani hoida lapsiamme koskaan. Naapurissa ramppaa kyllä mummoa ja pappaa joka viikko tai viikonloppu tai lapsensa on viikonlopun mummolassa. Kyllä se näin viiden vuoden ja kajden lapsen jälkeen tuntuu ikävältä kun kokee että sekä lapset että itse jää jostain paitsi ja olisi se lepohetki energisten poikien äitinä tervetullutta, kun iltaisin lasten nukahdettua pitää itsekin päästä nukkumaan. Joskus olisi kivaa viettää viikonloppu sen puolison kanssa, jota ennen lapsia ehti nähdä kaksin paljon useammin. Auttaisi varmaan pitämään parisuhdetta ja perhettäkin kasassa jos vanhemmat eivät olisi niin väsyneitä ja ahdistuneita yksinäisiä vastuunkantajia.

  • Ju :) sanoo:

    Ok ok ok

  • IsovanhempiItsekin sanoo:

    No ei kyllä todellakaan tarvitse. Ei vanhemmaksi pidä ryhtyä, jos lapset haluaa dumpata muille hoitoon. Itse se työ tulee tehdä, vähän kunnioitusta isovanhemmille KIITOS!

  • Ei saava sanoo:

    Olisin mielelläni lapsenlapseni kanssa edes tunnin, mutta kun en saa.

  • Raijamummu sanoo:

    En Henkilökohtaisesti ymmärrä isovanhempia, jotka voivat olla niin itsrkkäuyä, ettei aikaa tai halua hoitaa omia lapsenlapsiaan riitä. Nyky mummot js oapat ovat sitä paitsi parempi kuntoisiakin, kun aiemmat sukupolvet.
    Minä nautin lastenlasteni seurasta ja mielelläni autan tytärtäni. Sitä paitsi työelämä on nykyisin hyvin vaativaa.
    Lapset ovat minulle tärkeitä, saan heistä voimaa ja paljon iloa elämääni.
    Olen ollut lähettämässä kouluun ja eskariin kuin myös vastaanottamassa. Hakenut päiväkodista ja hoitanut puolipäiväistä iltapäivät kotonaan.
    Miten Ihania hetkiä olemmekaan saaneet viettää yhdessä.
    Lisäksi yökylä viikonloput❤️
    Iskä ja äiti on myös saaneet huolehti lähteä kaksin viettämään laatuaikaa, mielelläni suon sen heille.
    Eli mielestäni kuuluu auttaa omaa lastaan. Aittaahan hänkin meitä.

  • Taina sanoo:

    Olen myös sitä mieltä että isovanhempien kuuluu hoitaa lapsenlapsia. Itse olen mummu ja kun omia lapsia en aikoinaan kummallekaan isovanhemmalle kertaakaan saanut hoitoon, päätin etten kieltäydy lastenlasten hoidosta ellei ole ihan pakottava syy.
    Nyt omilla lapsillani ei ole isovanhempiin mitään suhdetta, kutsuvat heidät vain omien lastensa syntymäpäiville ym. Tällaista en omien lastenlasten kanssa halua, vaan olla omalta osaltani turvallinen aikuinen heidän elämässään.
    Lapsenlapsia on minulla tällä hetkellä 5 ja kuudes tuloillaan. Miehelläni on 2. Eli yhteensä näitä on tällä hetkellä 7, joista 4 hoidan joka viikko vähintään kahtena päivänä. 1 asuu kauempana ja sitä harmittelen. Mieheni lapsenlapset ovat epäsäännöllisesti kyläilemässä/hoidossa.
    Olen vielä työelämässä mukana ja vaikka välillä onkin rasittavaa, niin koen tämän kuitenkin etuoikeudeksi. Lapset ovat kuitenkin elämän rikkaus ja heillekin tekee hyvää viettää aikaa myös mummulassa. Ja on kyllä ihanaa kun muksut tulevat ja touhuavat kaikenmoista.

  • Järki käteen sanoo:

    Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta, mutta ei myöskään oikeutta hoitaa lapsenlapsia.

    Meillä järiltään oleva mummu vaatii mummun oikeuksiin vedoten lapsia yökylään, reissuun mukaansa jne. Hänellä olisi kyllä halua hoitaa, mutta kykyä ei. On kirjaimellisesti vaaraksi lapsilleni. Mutta en veisi lasta hoitoon myöskään isovanhemmille, jotka periaatteessa kykenisivät, mutta eivät halua hoitaa. Sen verran pitää olla tilannetajua ja kunnioitusta toisen valintoja kohtaan.

    • Ei velvollisuutta ei oikeutta sanoo:

      ^samaa mieltä, meillä taas on viinaan menevä se mummola johon lapsia ei voi jättää (en ole kyllä varma olisiko haluakaan enää vauva-ajan jälkeen sillä lapsiin ei osoiteta yhtään kiinnostusta (eikä lapset heihin enää kun tarpeeksi ohitettu)).

  • Kiti sanoo:

    Aikanaan vanhempani ja appivanhemmat olivat sitä mieltä että ennenkin on lapset itse hoidettu. Onneksi hyvän lastenhoitoavun maksua vastaan saimme Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. No eipä syntynyt lapsille minkäänlaista suhdetta isovanhempiinsa.

  • Ei orjatyötä vaan lähimmäisen rakkautta sanoo:

    Olen lapsuuteni elänyt kasarilla isossa kaupungissa. Itse olen ollut pienestä pitäen isovanhempieni matkassa milloin missäkin. Isovanhemmat olivat töissä mummo oli 42v kun synnyin ja pappa lähenteli 50v ja teki kolmevuorotyötä. Viikonlopun koittaessa kysyttiin ketkä lähtee mökille ja autolastillinen lähti viikonlopun viettoon isovanhempien kanssa. Talviaikaan harva se viikonloppu mummolassa yökylässä. Tämä oli äidille iso apu ja pystyi viikonloppuna levähtään ja tekeen pois rästikotihommat. Vaikka varmasti myös isovanhemmat olivat työviikosta väsyneitä, kyllä me lapset oltiin etusijalla. Meitä oli neljä alle kouluikäistä lasta.

    Tästä huolimatta samaa apua en ole omalta äidiltä saanut. On tanssitunteja, lenkkeilyä, uimahallia… esteitä on aina! No sitten kun tulee jotkut juhlat, juhlapyhät juhannus tai joulu, pitäisi olla yhtä suurta perhettä kun äidilleni sopii. Valtaosa lapsenlapsista joita kaikkiaan jo seitsemän ei kaipaa silloin mummon luokse.

    Ketä on ne, jotka käyvät tervehtimässä vanhainkodissa ellei lapset ja lapsenlapset? Silloin voi olla yksinäistä kun suhdetta omaan isovanhempaan ei ole päässyt syntymään ja vierailujakaan ei tehdä. Vanhemmiten tarvitsee monenlaista turvaa ja apua kyytiä lääkäriin,kauppaan tai apteekkiin. Mistä se apu tulee elkei läheisiltä ihmisiltä? Kyllä välittäminen on kahteen suuntaan menevää. Autetaan ja tullaan autetuksi. Ei kyse ole siitä jokaisen on oma ristinsä kannettava vaan siitä että ihmisillä olisi eri elämän vaiheissa tukiverkkoa ympärillään.

    Pikkasen olen ollut harmissani ettei minulla ole ollut kunnon tukiverkkoa mutta aivan varmasti tulen olemaan sellainen omille lapsille ja lastenlapsille. Toivon että saan olla aktiivisesti heidän elämässään arjessa ja juhlassa. Hassua on, että jopa neuvolassa on oletus että vanhemmat ovat kiinteä tukiverkko arjessa mikäli ovat elossa ja terveitä… auttavat lasten kanssa…No eipä vaan ole.

  • Supernanny mummi sanoo:

    Tylsät hetket kuuluvat lapsen päivään,eikä niitä pidä pelätä. Ne mahdollistavat /aktivoivat luovan ajattelun ja leikin.

  • Ehkä ei sittenkään kuulu hoitaa sanoo:

    Oma äitini on narsisti, jolle en koskaan (nyt 47v) ole ollut minkään positiivisen adjektiivin arvoinen. On siis melko selvää ettei tyttärenikään mummille tätä ole. Narsistiäitini on vahvasti tuonut ilmi, että surkeuteni on periytynyt. Jopa lapselleni valitsemani nimi (kaksiosainen kuten hänelläkin) oli virhe. Kun ”virheiden” osoittelussa ollaan näin alhaalla, ei suhteen luominen mummin ja lapsenlapsen välillä voi mitenkään onnistua.

    Hän ei ole koskaan tyttäreni 15 ikävuoden aikana edes yrittänyt luoda suhdetta lapseeni. Ensimmäiset 5 vuotta olin asiasta todella masentunut ja järkyttynyt, tämän jälkeen hiljaa hyväksynyt asian.

    Tyttäreni kärsii nyt hirvittävästi siitä ettei hänellä ole mitään suhdetta mummiinsa. Lohdutan ja kuivaan loputtomasti kyyneleitä, mutta olen myös kertonut avoimesti omasta hankalasta suhteesta äitiini ja vakuutellut satoja kertoja, ettei tyttäressäni ole mitään vikaa vaikka mummi ei hänestä tykkääkään.
    Onneksi tuli korona, pakolliset, teennäiset ja epämiellyttävät vierailut mummin luona on onneksi voinut hyvällä syyllä jättää väliin.

    Lapsestani kasvaa toivottavasti vahva, tasapainoinen ja itsenäinen nuori ilman mummia tai juuri mummin takia. Olen silti edelleen surullinen, koska lapseni syyttää itseään olemattomasta suhteesta mummiinsa.

    Oma mielipiteeni on, että JOS suhde isovanhempaan on hankala tai olematon, ei tämän todellakaan kuulu hoitaa lapsenlapsia. On lapsen edun mukaista pitää nämä ihmiset kaukana lapsen normaalin kehityksen tieltä.

  • Nimetön sanoo:

    Mie Ämminä pidän etuoikeutena viettää aikaa pikkuihanien kanssa. On multaki kysytty, että jos kerta tuo ei ole sun oma, niin miks sä sitä hoidat? No miksi!! Siksi ko mie voin💪❤ Niin ja oman omaki on oma…

  • Helsinkiläinen sanoo:

    No itse asiassa just sillon 70-80-luvulla isovanhemmat eivät ainakaan kaupungeissa lapsia hoitaneet. Oma äitini on tämän moneen kertaan todennut, ettei hänen vanhempansa olisi meitä lapsia todellakaan hoitaneet. Siihen aikaan lapset laitettiin päivähoitoon jo 3 kk iässä, joten ventovieraille hoitoon vieminen oli standardi eikä lapsia juuri kotona pidetty.

  • Vähän väsynyt äiti sanoo:

    Kaipaisin välillä hetken hengähdystaukoa arjesta mutta en kehtaa viedä lapsia hoitoon äidilleni, koska hänelläkään ei ollut aikanaan siihen mahdollisuutta. Lisäksi hän on vielä työelämässä, kaiken lisäksi päiväkodissa, joten hän ei jaksaisi vapaalla samaa meininkiä. Auttaa kyllä mielellään jos on joku akuutti tilanne. Miehen äiti on taas liian vanha pikkuisia hoitamaan.

  • äiti. ei vielä mummo sanoo:

    Oma äiti ja avec ja anoppila hoitivat lapsiamme hyvin usein. Toiset asuivat vieressä ja sinne pääsi joka pv. Toiset tuli matkan takaa ehkä kerran kk ja olivat aina viikonkin.
    Joka ikinen kerta kun pyysin äidiltäni apua, sitä sain. Aina.
    Ja joka ikinen kerta kun hän sanoi tai tiesin että heillä on menoa, en pyytänyt tai sanoin että selviän ja muutin omia menojani.
    Olin aina haaveillut mummoudesta muta omani ehkä eivät ikinä lapsia tee.
    Sitten sairastuin itse ja omat voimavarat ovat kutistuneet niin pieneen, että jos olisi lapsenlapsia, en tiedä kykenisinkö samaan kuin oma äitini.=(
    Sairauteni vaikeuttaa niin paljon ihan vain jaksamista ja arkea, että muiden lasten ollessa hoidossa tai kylässä, olen aivan poikki.
    Ja se on suuri surukin, sillä olen ihminen joka rakastaa keksiä ja kertoa tarinoita.
    Luonto on minulle aarreaitta ja haluaisin opettaa kaiken minkä tiedän jollekin pienelle.
    Ajatusmaailmani on hyvin erilainen mitä monella ja pidän lasta ja heidän puheitaan arvossa. Olen aina uskonut puhumiseen ja omieni kohdalla tein myös niin.

    Niin, luulen etten koskaan ole mummo. Se on surullista.Jos taas olen, on yhtä surullista ellen kykenekään olemaan se mikä haluaisin. Tai tiedän etten kykene,se on muuttumaton fakta=(

    otsikkoon vastaan ettei isovanhempien ”kuulu”hoitaa.
    He voivat hoitaa jos he kykenevät, he saavat hoitaa jos kaikki on hyvin puolin ja toisin, he ei ole manulle illallinen-ihmisiä ja heillä/meillä on todellakin omaakin elämää vielä.
    Tämä(kään) ei ole yksiselitteistä ja liittyy hyvin paljon elettyihin elämiin ja tapahtumiin.

    Molempien niin nuorien vanhempien kuin isovanhempienkin kannataa tehdä kompromisseja silloin kuin voi. Lapset ei vahingoitu jos mummulassa saa tehdä jotain poikkeavaa kodin sääntöihin verraten.
    Maailma ei kaadu. Kannattaa valita taistot joita käy.
    Itse sanoimme aina, että kun lapset ovat teidän hoidossa, käskyvalta on teillä. Jos tuli sanomista puolin tai toisin niin kyllä niistä joskus yhteenkin otettiin.
    So? Maailma ei kaatunut.

    • Mummoutta on monenlaista sanoo:

      Mikäli käy niin hienosti että sinusta tulee mummo, ei sitä pidä miettiä mitä ei pysty antamaan vaikka haluaisi. Vaan sitä millä tavalla voisi olla lasten lapsien elämässä mukana. Vaikutat sellaiselta ihmiseltä että oppisi ja tarinasi pitäisi ehdottomasti saada jonkun pikku ihmisen iloksi ja ihmetykseksi ❤️

      • Äiti, ei vielä mummo sanoo:

        Voi kun sanoit kauniisti😭 käyn ”tappelua” aikaa vastaan ja toivon ettei sairaus etenisi.
        Jos niin käy että mummoudun, teen sen minkä voin. Lapseni kyllä tietävät että vahdin kuin haukka, oli sairautta tai ei.

  • Nanni sanoo:

    Itse olen syntynyt 70-luvun alussa ja viettänyt joka kesä viikon tai kaksi sekä äidin että isän puolen mummoloissa. Olen myös päiväkotilainen, kun omat vanhemmat olivat töissä. Äitini on ollut alkoholisti, kun itse sain lapsia. Eikä siis koskaan ole ollut mummola-kesiä lapsillamme siellä. Olen ajatellut, että hän ei ole ollut koskaan hoivaava tai välittävä tyyppi. Mieheni vanhemmat olivat vielä töissä lasten ollessa pieniä ja hoitivat mielellään yön yli. Näitä hoitokertoja oli n. 3-4 kk välein. Onneksi perheellämme on ollut heidät. Ja he osaavat myös sanoa, jos eivät pysty hoitamaan. Toivon, että osaan olla itse läsnä lasteni elämässä myös kun saavat lapsia.

  • Mummo 68v sanoo:

    Otsikko ”Kuuluu hoitaa” on perseestä. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan jos haluavat.

  • Nimetön sanoo:

    Minun mummo hoiti minua paljon.
    Oma äitini on hoitanut minun lapsia mielellään paljon. Ei sen takia että olisin viihteellä. Vain koska olen ollut töissä ja kumpikaan ei ole halunnut viedä niin pientä lasta hoitoon.
    Aion myös itse olla auttava mummo. Minusta tälläinen tapa hyvä jatkua.

  • Hahtuva sanoo:

    Kääntäisin tämän niin, että lapsia ei pidä tehdä sillä ajatuksella, että heidät voi joka käänteessä jättää isovanhemmille hoidettavaksi.

    Eikä pidä olla mitään pakkoa, että isovanhempien olisi ehdottomasti pidettävä huolta lapsenlapsistaan. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia.

    Mieheni vanhemmat joutuvat hoitamaan yhden lapsensa lapsia joka ikinen viikonloppu milloin milläkin verukkeella. Ei välttämättä yökyläilyä, mutta usean tunnin jaksoja. Niissä lapsissa riittää haastetta, eivät ole helppoja kaitsettavia. Koska nämä isovanhemmat ovat vielä työelämässä, ei itsellä tule mieleenkään pyytää heitä kaitsemaan meidän lapsiamme. Ei tunnu oikealta rasittaa heitä, koska saavat ”nauttia” joka viikonloppu jo yhden lapsensa jälkikasvusta.

    • Pan sanoo:

      Eikös tossa tekstissä juuri sanottu että ”eikä isovanhempi voi hoitaa lapsenlapsia koko ajan, joka viikonloppu tai loma ja kaikkia lapsenlapsia kerralla…” vaan kun ”lapsenlapsia on kohtuullinen määrä ja he ovat kohtuullisen ajan joskus hoidossa.”
      Varmaan olet omat lapsesi tehnyt sillä ajatuksella, että sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä ja apua voi tarvitessa pyytää. Harva varmaan asennoituu perhe-elämään lähtökohtaisesti niin että on 24/7 yksin vastuussa ihan kaikesta eikä koskaan saa hetkenkään hengähdystaukoa.
      Itselleni 24/7-äitiys on valitettavasti todellisuutta; ei ole lapsella isovanhempia joille sen voisi turvallisin mielin hoitoon jättää, ja oma mummo on jo liian vanha ja sairas. Yhdessä hänen luona kyläillään (tai kyläiltiin ennen koronaa) mutta lapsenvahdiksi ei enää sovi. Kyllä on oma mielenterveys koetuksella ja vituttaa lapsenkin puolesta, jolle ei niitä ihania mummolamuistoja synny.