Olen tänään miettinyt karkaamista. Ja löysin tekstejä selatessani tämän aiheeseen liittyvän kirjoitukseni: 

 

Ajatus karkauspäivästä suorastaan kannustaa karkamaan erilaisille pakomatkoille! Jos tulee ensimmäisenä pieni perheristeily mieleen, kannattaa ennen lippujen varaamista tutustua seuraavaan varoittavaan esimerkkiin:

Eräs perhe päätti lähteä risteilylle kun lapset niin kovin sitä pyysivät. Risteily varattiin ja hinta oli suolainen. Ristelyaamuna toinen lapsi yski merkittävän kovaäänisesti, mutta siitä viis, oltiinhan jo melkein laivassa. Laukut oli hädin tuskin saatu pudotettua hyttiin kun nuorempi lapsista halusi lähteä katsomaan Muumeja. Huonot vanhemmat eivät olleet sen vertaa kartalla, että olisivat etukäteen ostaneet liput nimenomaan Muumilaivaan, nyt oli nimittäin ostettu liput Hevisauruslaivaan. Ja vaikka Hevisaurusta kuinka yrittäisi kehua, eihän siitä Muumia saa kirveelläkään. Tästä seurauksena yksi lapsi makasi ketarat oikoisena laivan kokolattiamatolla itkemässä Muumin perään ja hänen isoveljensä tokaisi lakonisesti, että olet lapsellinen idiootti.

Risteilyruokailu on erityinen nautinnon paikka millä hyvänsä laivalla. Erityisen nautinnollisen siitä tekee osasto en syö tätä, juon vain mehua, yök pahaa, haluan makeaa sekä kauanko teillä vielä kestää kun aikuiset ovat saaneet ensimmäisen alkupalahaarukallisen suuhunsa. Kesken ruokailun yleensä näytellään kolmenlaista hätää: yksi vessahätä (nro 2), yksi itkupotkuhätä ja yksi merihätä, joka on laaja ilmaus sille, kun naapuripöydistä on luotu tarpeeksi kauan pitkiä silmäyksiä mekastavaan perhepöytään.

Eikä pidä unohtaa laivamatkailun peruspiirteitä eli sitä, että laiva kulkee merellä merellisillä sääolosuhteissa. Kun lapset on vihdoin saatu sokerihumalaisina sammumaan tunkkaiseen hyttiin ja vanhemmilla olisi aikaa vaihtaa yksi lause ilman keskeytystä, laiva alkaa keinua. Ja laiva keinuu koko yön niin, että aikuiset eivät nuku silmäystäkään koko yönä vaan hoippuvat kooman ja oksennuksen välimaastossa odottaen päivän valkenemista. Siitä siitä virkeillä aivoilla Tukholmaan! Hej på den saken! Prinsessa on syntynyt!

Erilaisten mieleenpainuvien vaiheiden, mykkäkoulujen  ja yltyvien flunssien (laivan ilmastointi ei varsinaisesti paranna ketään) jälkeen päästän kotisatamaan ja laivasta ulos. Paitsi hetkinen! Ei päästäkään ulos. Lapsi nro 1 on työntänyt laivan hytin varmuusketjun väärinpäin lukkoon ja se on jumissa. Perheenisän puolen tunnin sadattelun ja nykimisen jälkeen oven raosta päästään kutsumaan apuvoimia, jotka katkaisevat ketjun suurilla piheillä. Tässä kohtaa ei ole enää muuta sanottavaa kuin että: eipäs ole enää terminaalissa taksijonoa.

Jos karkaaminen on siis mielessä, suosittelen esimerkiksi kaupunginkirjastoa tai peräsuolentähystystä tai ainakin jotakin, mitä voi tehdä ihan yksin.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Vastaus henkilölle Huono Äiti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Kun tekee mieli karata – lue tämä ensin”

  • marja lindström sanoo:

    omien lapsien lisäksi mulla on ollut liuta muidenkin lapsia mukana,mut ei mulle oo tollasta sattunu,olettekohan itse olleet tressin partaalla vai onko kaikkien toiveita varmasti kuunneltu?sen jälkeen ns.toimintasuunitelma jotta kaikki olisivat knnolla,pöytätavat ja kanssamatkustajat otetaan huomioon,tässä jotain mitä voisi miettii,vikaan menneissä retkissä,lapsissa ei aina ole vika…

  • Sari Nokialta sanoo:

    Taisi olla Huonon omakohtainen risteilykokemus, tosin tuota rataa ne ainakin jossain vaiheessa tuppaa menemään. Paras matka kotimatka!