Ensimmäisessä raskaudessa makasin sängynpohjalla ämpäri sängyn vieressä pari kuukautta, seuraavassa melkein neljä. En voinut mennä keittiöön ilman, että oksensin lavuaariin haistaessani ruoan. Kun raitiovaunuun tuli tupakoija, oli pakko jäädä pois.

Paha raskauspahoinvointi tuntuu siltä, kuin olisi koko ajan rankka krapula. Puhe aamupahoinvoinnista naurattaisi jos ei itkettäisi: voin pahoin aamulla, päivällä, illalla ja herätessäni keskellä yötä. Olo helpotti ainoastaan syödessä ja nukkuessa. Kehitin addiktion vissyveteen, sipseihin ja kirsikkatomaatteihin, jotka jostain syystä auttoivat.

Kaikkein vaikeinta oli siinä vaiheessa, kun en halunnut kertoa raskaudesta kenellekään. Istuin työhaastattelussa hammaslääkäriasemalla (se haju!) ja mietin, olisiko parasta vedota ruokamyrkytykseen, ja sitä, oksentaisinko roskakoriin vai laukussani olevaan muovipussiin.

Makasin sängyssä aina kun pystyin. Kun nousin, oksensin. Itkin ja oksensin. Sain neuvolasta sairauslomaa ja lääkkeitä pahoinvointiin. Söin niitä silloin, kun oli pakko liikkua kodin ulkopuolella. Koska syöminen ja vissyn juominen helpotti pahoinvointiani, en kuivunut tai laihtunut huolestuttavasti.

Toisilla raskauspahoinvointi on vielä tätäkin rankempaa. Silloin puhutaan hyperemeesistä. Siitä kärsivä oksentaa jopa kymmeniä kertoja päivässä, pahimmillaan koko raskauden ajan. Hän ei pysty syömään tai juomaan ja menettää painoaan useita prosentteja, kertoo Yle.

Hyperemeesistä kärsii noin prosentti odottajista, eli noin 700 suomalaisnaista vuodessa. Raskaana oleva nainen ei välttämättä ymmärrä, että hänen pahoinvointinsa ei ole normaalia. Joka puolelta tulee vinkkejä, kuinka suolakeksit ja raikas ilma auttavat.

Mutta välttämättä hyperemeesiä ei helpota mikään muu kuin synnyttäminen. Itse oksensin vielä synnytyssalissakin, ja vuosienkin jälkeen tietyt pahoinvoinnin laukaisijat tekevät lievästi kuvottavan olon.

Voimakas pahoinvointi ei ”kuulu asiaan” ja ”helpota happihyppelyllä”. Pahimmillaan se vie sairaalaan ja aiheuttaa traumoja. Jos itse tai läheisesi voi raskaana ollessaan kovin huonosti, hanki apua. Hyperemeesiä voi hoitaa pahoinvointilääkkeillä sekä tarvittaessa tiputuksella.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle TUULA Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Kun raskauspahoinvointi ei ole enää normaalia”

  • Ada sanoo:

    Yllätyin miten pahoinvointi oli täysin tauotonta. Vuorokauden ympäri oksetti. Yöt olivat pahimpia kun silloin vatsa ehti tyhjentyä ja heräsin oksentamaan.
    Tässä aika ’normaali’ yö:
    22.00 nukkumaan
    02.00 heräsin huonoon oloon
    03.00 oksennus
    04.00 oksennus
    04.25 oksennus
    06.00 nukahdin uudestaan
    8.30 Herätys huonoon oloon

    Töistä jättäydyin heti alkuun pois vapaaehtoisesti palkattomalle. En todellakaan voinut kuvitella meneväni noiden öiden jälkeen töihin tai istumaan julkisissa (hajut!). Kumppanin tulot riitti kattamaan kk menot.

  • Nina sanoo:

    Voin pahoin odottaessani esikoista. Ensimmäinen kolmannes meni oksentaessa ja tipassakin tuli käytyä. Olimme juuri muuttaneet ja edelliset asukkaat olivat juhlineet. Asunnossa kamala kaljan ja tupakan haju. Kuivausrummun piippausta en voinut sietää, enkä kuivausrummuissa kuivatettuja vaatteita voinut käyttää kun haisivat pahalta. Glögi auttoi, kaikki muu tuli ulos.

  • TUULA sanoo:

    Kaksi raskautta. Kaksi yhdeksän kuukauden pahoinvointia. Viimeiset oksentamiset salissa.
    Kalinka- jogurtti ja varrasleipä pitivät olon suht siedettävänä.

    • Riikka sanoo:

      Muuten tismalleen sama tarina, mutta Kalinka-jogurtin tilalla Valion mango kerrosviili. Feel you!

  • Kimble sanoo:

    Esikoista odotettaessa oksensin neljä kuukautta. Kolme kertaa eri sairaaloissa tiputuksessa. Istuin vessassa, ovi vuorattuna pyyhkeillä kun mies söi kanaa. Sitten se loppui kuin seinään.
    Juniorista oksensin koko raslausajan. Vielä sinä aamuna kun hän syntyi. Siinä raskauden aikana oli kolmen viikon jakso kun kävin yht. kolmena päivänä koulussa, muun ajan makasin sohvalla, oksensin ja nukuin.
    Oli sen verran rankat kokemukset, että enempää lapsia ei tullut, eikä tule.

    Toivon vaan ettei tämä periydy tyttärelle.

  • porkkanaäiti sanoo:

    En oksentanut kertaakaan. Ainoa ruoka, mitä pystyin syömään ensimmäiset 20 viikkoa oli porkkanalaatikko. Kaikki muu, etenkin liharuokien näkeminen tai haistaminen aiheutti hirvittävän kuvotuksen tunteen. Luonnollisesti en neuvolassa hiiskahtanutkaan oudosta dieetistäni, joka toistui myös toisen raskauden aikana. Raskuden puolivälissä asia oli kuin taikaiskusta ohi, ja pystyin taas syömään mitä vaan.Eikä lapsistakaan tullut oransseja.

  • PLT sanoo:

    Olin niin valtavan pahoinvoiva esikoista odottaessani yli 3 kk ajan.
    Pelkkä ruoan ajatteleminenkin sai ylenantamaan vaikka sain pahoinvointi lääkkeitäkin.
    Punajuuret ja mandariinit olivat kymmeniä vuosia yököttäviä.