Julkaisimme äskettäin ihmisten kokemuksia siitä, kun isovanhempi suosii osaa lapsenlapsista ja syrjii osaa.

Joskus isovanhemmalla on suosikkilapsenlapsi, joka saa eniten huomiota, aikaa ja kenties lahjojakin. Asetelma on tietenkin epäreilu, ja melko pienikin lapsi sen saattaa huomata.

Tämä kirjoittaja kertoo kokemuksensa siitä, että isän uusi puoliso oli omasta tahdostaan mummi puolisonsa lapsenlapsille…siihen asti, kun hän sai niitä oikeita, biologisia lapsenlapsia.

Nyt puolison lapset lapsineen ovat unohtuneet, ja tämän havaitsevat ne pikkuisetkin:

”Vanhempani erosivat kun olimme siskoni kanssa vielä pieniä.

Kävimme isämme luona viikonloppuja ja lomia. Parin vuoden päästä erosta isämme löysi uuden puolison. Hän on ylläpitänyt yhteyttä, ja voinkin sanoa että ilman hänen panostaan en ehkä olisi isäni kanssa ollut näinkään paljon tekemisissä. Hänelle kaikki kiitos siis siitä! Mutta…

Isäni sai aikanaan puolisonsa kanssa kaksi lasta. Meillä on ikäeroa kymmenisen vuotta. Jonkinlaisessa yhteyksissä on aina oltu heidänkin kanssaan, mutta ovat jääneet vähän vieraammiksi. Minä ja siskoni jäimme ehkä vähän ulkopuolelle, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun mehän olimme edellisestä liitosta.

Siskoni ja minä saimme lapsia. Isäni puolisonsa kanssa ovat olleet kiinnostuneet lastemme kehityksestä ja meillä isäni puolisosta puhutaan mummina. Hän itse ilmoitti haluavansa olla mummi.

…Kunnes hänen oma lapsensa sai vauvan. Saimme kuulla että onhan se nyt ERI ASIA kun on ”ihan omia lapsenlapsia”! Ai mitäs nämä meidän sitten oli???

Viime kerralla kun vierailimme isäni kodissa teimme lasteni kanssa havainnon. Koko kodissa ei ollut yhtään ainutta valokuvaa minusta, siskostani tai kummankaan lapsista. Ainoastaan isäni puolison lapsista ja näistä ”oikeista lapsenlapsista” oli kuvia joka puolella.

Vähän sydäntä särki kun lapseni mainitsivat kotimatkalla tästä. Eikö se mummi sitten meistä oikeasti välittänytkään? Eihän ne kuvat tietenkään siitä välittämisen määrästä kerro, mutta jotenkin tuli mieleen vanha sanonta, ”poissa silmistä, poissa mielestä”.

Nimim. Nallekarkit ei aina jakaudu tasan

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 89 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle ElämääMonenSukupolvenKanssa Peruuta vastaus

89 vastausta artikkeliin “Kun mummilla on ne oikeat lapsenlapset…ja sitten ne minun…”

  • Nimetön sanoo:

    Niin. Ei kaikkia ole pakko rakastaa.

  • Sara sanoo:

    Sisareni kanssa ollaan oltu kakkosluokan perhettä isän uudessa perheessä ja äidin uudessa perheessä. Eipä omat lapsenikaan ole päässeet kumpaakaan isovanhempaan päässeet luomaan mitään läheistä sidettä, kun eivät ole satunnaisia vierailuja enempää halunneet näitä lapsia tavata. Itse olen ollut kiltti lapsi ja yritin ylläpitää näitä suhteita. No, yksin niitä on vaikea ylläpitää.

    Vanhemman lapseni isän vanhemmat olivat isovanhemmuudestaan järjettömän innoissaan, mutta eron jälkeen ei ollut intoa ylläpitää mitään yhteyttä. Ei edes, vaikka exällä ei muita lapsia ole tullut ja itse yritin pitää yhteyttä yllä aluksi. Eroon ei ollut edes syynä mitkään kolmannet osapuolet.

    Onneksi toisen lapsen isän äiti on ollut mummo sitten senkin edestä. Vaikka hänellä on lapsenlapsia paljon, hän on pitänyt molempia lapsiani ihan yhtävertaisesti lapsenlapsina. Hän on mummona niin loistava, että mennen tullen korvaa kaikki muut.

    Nyt lapset ovat jo isoja ja jos ikinä saan edes bonuslapsia, haluan olla heille hyvä mummo, joka ei koskaan hylkää.

  • Mummi olen minäkin sanoo:

    Kyllä sydän itkee kun lapsia kohdellaan näin.
    Tätä käytöstä en ymmärrä

  • Ihmettelevä sanoo:

    Mun isä löysi naisystävän 65vuotiaana. Tämä nainen siivosi pois meidän kaikki kuvat ja toi sinne omien lasten kuvansa, vaikka ei edes asu siellä. Vaikka lapseni on aikuisia niin heidän mielestään oli outoa että meidän kuvat oli kaikki poistettu. Sanoin asiasta niin isäni sanoi että tuolla ne on laatikossa. Kysymys kuuluu että miksi kukaan siivoaa toisen lapsien ja lapsenlapsien kuvat pois, kun ei itse edes asu siellä 🤷🏻‍♀️

  • Ihmettelijä sanoo:

    Meillä lapsille mieheni isän ja äitini uudet puolisot ovat aina olleet etunimellä kutsuttavia ja emme ole heistä tehneet sen suurempaa numeroa ns isovanhempina.
    Ymmärrän kuitenkin ap:n tuskan, jos lapsenlapset on ensin otettu ”omiksi” ja nyt kun OIKEITA lapsenlapsia on tullut, heidät sitten ohitetaan. Minusta tässä tilanteessa pitäisi puhua oman isän kanssa ja kertoa siitä, että lapsista tuntui pahalta, samoin sinusta, kun esim kuvia ei näkynyt missään jne.

    Henkilökohtasesti, luettuani tarinasi, pidän mummopuolta hieman sosiaalisesti lahjattomana. Totta kai biologiset lapsenlapset saavat olla kaikkein rakkainpia mutta oma käytös voisi silti olla reilua ja tasapuolista. Olisi myös isoisän tehtävä sanoa, että kaikkien lasten kuvat on pidettävä esillä, kun he ovat hänen lapsenlapsiaan.

    Meillä tämä papan uusi puoliso hehkuttaa aina täysillä omia lapsenlapsiaan. Se ärsyttää todella paljon. Näemme harvoin ja hän on koko ajan äänessä ja puhuu omista lapsistaan ja heidän lapsista. Minkäänlaista todellista vuorovaikutusta ei pääse syntymään, kun kuuntelemme monologia.
    Meidän lapsille ei myöskään ole koskaan varattu mitään herkkuja tms. Eikä se haittaisi, ellei hän alkaisi sättiä pappaa siitä, ettei pappa taaskaan ostanut lapsille mitään. Jos hän olisi hiljaa, kenellekään ei tulisi mieleen odottaa mitään. Nyt lapset katsovat kysyvinä, kun rouva saarnaa papalle, ettei lapsille ole mitään tarjottavaa. Nykyisin otamme lapsille jotakin mukaan aina, kun kyläilemme siellä.

  • Nimetön sanoo:

    Tasapuolisuutta ei ole olemassakaan. Toinen on aina parempi tai tärkeämpi kuin toinen. Jopa vanhemmilla on suosikki, jos on useampi lapsi.
    Lisäksi lapsia ei ulkopuoliset kohtele sen mukaan, millaisia he ovat, vaan millaisia heidän vanhempansa ovat. Epistä kyllä.

    • Tasapuolisuus kaukana sanoo:

      Minun vanhempani eivät olleet tasapuolisia lastenlasten suhteen. Sisareni lasta mm. kuljettivat ulkomailla lomilla. Kerran minun lapseni kysyi, miksi mummu ja vaari vie aina tuon lomalle, mutta ei koskaan minua. Kerroin sen vanhemmilleni. – Lomalle veivät sitten minun lapseni ja myös sisareni lapsen.

    • Ei tasapuolista sanoo:

      Tunnen perheen, jonka mummi ei ole tasapuolinen lastenlasten suhteen. Olivat kerran tilaisuudessa, jossa paikalla mummin kahden lapsen lapsia. Tilaisuus päättyi ja mummi sanoi, että nyt mennään pizzalle. Tuttuni lapset innostuivat, nyt mummi vie heidät pizzalle. – En minä teitä tarkoittanut, vaan noita toisia, korjasi mummi. Osa lapsenlapsista jäi pettyneenä ihmettelemään.

  • Ei vielä mummu sanoo:

    Ex-mieheni tytär oli minun mielestäni perheenjäsen, vaikkei asunutkaan meillä kuin viikonloppuisin, tunsin hänet 5-vuotiaasta. Tämä tytär meni kuitenkin naimisiin miehen kanssa, jonka suku ei hyväksynyt kristittyjä. Tytär ei kertonut naimisiinmenostaan, ei raskaudestaan eikä lapsensa syntymästä. Tämän ”lapsenlapsen” kuvan näin vahingossa nuorimman tyttäreni puhelimesta ja siitä nousi hirveä haloo. Meillä oli hyvät välit ennen tyttären naimisiinmenoa, mutta miehen ja sitä myötä tyttären uusi uskonto tuli väliin. Olisin nyt mummu, jos minulle olisi annettu mahdollisuus siihen.

  • 24v lapsi sanoo:

    Onpas outo suhtautuminen ”mummilla”. Omat äidin puolen isovanhemmat on eronnut jo äidin lapsuudessa. Ukki löysi uuden kumppanin ja sai toisen tytön. Ukin uus kumppani on ollut meille yhtä lailla mummi kuin omalle lapsenlapselleen. Isäni äiti on kuollut isän nuoruudessa ja pappa on löytänyt uuden vaimon. Tää uus vaimo ei meille oikein koskaan ollut mikään mummi vaikka hän olisi halunnut. Hänelläkin on omia lapsia ja lapsenlapsia. Aina hän on meitä rakastanut vaikkei hänelle titteliä suotu.

    Ottaisin asian puheeksi isän kanssa ja kysyisin et mikä homma😅

  • jolavi sanoo:

    No mikä tässä nyt on niin kauheata. Eivät vanhemmat eivätkä isovanhemmat ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan ihmiset. Osa on kivoja ja osa ei. Osalla on suosikkeja ja osalla ei. Semmosta se on elämä.

  • Juhiz sanoo:

    Tämä onnistuu ihan ilman mitää eroamisiakin. Minun siskoni asioita ja penskoja passataan aivan eri malliin vanhempieni osalta kuin minun. Siskon muksuille on omat mukit, lautaset jne mummilassa… Asiasta jos koittaa keskustella niin näin ei muka ole…

    • Minävaan sanoo:

      Auttaako se sisaresi vanhempianne, käy ja kyselee kuilumiset? Joskus kannattaa pieliinkin kurkata, rumasti ainakin kirjoitat sisaresi lapsista.

  • Nimetön sanoo:

    Faijan skidit tekee juttuja jota muut ei Tee…me ollaan faijan skidejä. Siin Ei yks p**lu merkkaa mitään…

  • Mimmu23 sanoo:

    Minä kysyisin suoraan isältä että missä mennään. Surullista jos ne mummu käyttäytyy noin, lapset huomaa muutoksen käytöksessä nopeasti ja ovat varmaan ihmeissään. Itse varmaan vähentäisi käyntejä jos isäkin tuota mieltä asiasta. Itselläni 2lasta, tyttärellä 2 lasta,pojalla kumppaninsa kanssa yksi yhteinen ja kumppanille yksi ennenstään. Biol lapsenlapset erittäin rakkaita. Pojan kumppanin lasta kohteen kuten lapsenlapsiani, ostan lahjoja, on ollut hoidossa, mutta olen tutustunut häneen vasta kun hän 5v ja näemme todella harvoin kun on viikko-viikko äidillä/isällä joten ei häneen sellaista suhdetta ole tullut kuin tyttärentytär en saman ikäisen lapseen, mutta pyrimme pitämään samanarvoisena.

  • Siili sanoo:

    Missä isän vastuu, jonka lapsenlapsista on kyse?

    Lapse sisäistävät arvonsa ensisijaisesti siitä, miten omat vanhemmat heihin suhtautuvat. Turha vastuuttaa muita

  • Korjamintti sanoo:

    Olen tämän todennut. Mun isän uus vaimo sano mun lapsille:en minä ole teidän mummi; sitä lapseni kovasti ihmettelivät

    • mummuvaan sanoo:

      Ei ihme, että ihmettelivät. Miten vieras ihminen voisi ollakaan heidän mummonsa? Jokaisella on omat mummonsa.

    • Nimetön sanoo:

      Ei hän olekaan mummi, hyvä vaan kun sanoi lapsille niin lasten ei tarvitse ihmetellä. Hän on vaikkapa ’Anni’ jos on hänen nimi.

  • Huono mummi. sanoo:

    Minä olin mieheni tyttären lapsille hyvä ihana mummi, hoidin kaikki 4 nuorin silloin 4kk, siihen asti kun tämän tyttären mies pääsi vankilasta, ( 3 vuotta). Sen jälkeen, kun tytön mies pääsi pois vankilasta, totesi tyttö : sua ei enään tarvita kuvioissa. Että näinkin päin kylmästi pois lasten elämästä.

  • Sukulaisuussuhteet ovat outoja sanoo:

    Kyllähän se veri vaan on vettä sakeampaa. Ehkä hienotunteisuutta lapsia kohtaan olisi syytä käyttää. Kuviahan voi olla myös kummilapsista ja ystävistä myös. Ei ole syytä korostaa lasten läsnäollessa heidän olevan jotenkin vähempi arvoisia, vaikka tunnetasolla asia voi näin ollakin.

    Kuitenkaan en näe tätä yhtä suurena ongelmana, kuin omalla kohdalla uusioperheen lapsena. Isäni kodissani aiemmin ei ollut yhtään ainoaa kuvaa minusta (annoin itse lahjaksi, niin nyt on).

    Syntymäpäiviäni tai valmistujaisia ei juhlittu samalla tavalla, kuin äitipuoleni lapsien kohdalla. Ne koettiin rasitteena. Isäni myös maksoi paljon lapsipuolien eloa, vaikka eivät olleet mitään sukua. Osti heille lahjoja yms. Minut toisinaan unohti. Tuntui, että hän halusi ostaa lapset puolelleen. Heiltä suvaittiin paljon enemmän hölmöilyä mm. Ryyppäilyt, tupakoinnit, kotiintuloaikojen venyttämiset jne. Minua kohtaan oltiin paljon ankarampia. Isäni sukulaisten mukaan olin äitipuoleni lapsille vain kateellinen, kun joskus asiasta yritin kertoa. Piti myös ymmärtää, kun heidän oma isänsä oli huono ja heillä on vaikeaa. Piti myös toimia esimerkkinä, kun olin vanhempi.

    En ollut kitkerä, että lapsipuolia huomioitiin, vaan että oikeana, aiemmassa avioliitossa syntyneenä lapsena minut unohdettiin täysin. Jotenkin olisin ymmärtänyt, jos lapset olisivat edes olleet isän ja äitipuolen yhdessä saamia.

    Sain huomattavasti vähemmän kaikkea, kuin ns. sisarukseni ja minun tuli itse kustantaa kesätyörahoista asioita. Minun tuli myös mielellään olla näkymätön. Muutin nopeasti omilleni ja pärjäämistäni ei paljoa mietitty. ”Sisarukseni” elivät huomattavasti pidempään vanhempien helmoissa. Oman lapsen saatuani elämäni on yhtäkkiä alkanutkin kiinnostaa heitä… olen koittanut vain unohtaa ja olen tyytyväinen, että pitävät lapsestani.

  • Mummoilu kunniaan sanoo:

    Minä olen kyllä mummo kaikille lapsenlapsille ja ovet ovat avoinna. Kuvia on kaikista lapsenlapsista seinillä. Miniän entisestä liitosta olevat lapset ovat jo teinejä eikä enään halua mummolaan tulla..mutta yhteyttä pidetään kuitenkin..mummola on avoin kaikille..

  • Mummo jota kutsutaan nimellä sanoo:

    Olen aina halunnut olla mummo mieheni lastenlapsille. Harmittaa kovasti kun yhteyttä otetaan ainoastaan silloin kun vanhemmat tarvitsevat apua. Näiden lastenlasteni kanssa haluan pitää yhteyttä, iloitsen heidän kanssaan tekemisistä. Nyt 2 vuotta sitten sain myös omankin, pitävät yhteyttä myös ilman velvollisuuksia. Se ilahduttaa.

    • Mummo ei kelpaa sanoo:

      Niin minäkin olisin voinut olla ”mummo” tai mikä muu hyvänsä. Minulle miehen tytär kertoi ensimmäisellä tapaamisella, että toivoo minun pysyttelevän etäällä. Lapsilla on jo mummot ja papat. -Olen lapseton nainen ja olisi ollut mahdollisuus auttaakin isoa perhettä, mutta apu ei kelvannut!

  • Niin metsä vastaa sanoo:

    Biologisetkin lapsenlapset voivat olla ihan eri arvoisia. Ex-miehen äiti oli tosi innoissaan meidän lapsista – kunnes syntyi tyttären lapsi. Hän oli aivan eri sarjassa, hänestä puhuttiin koko ajan, verrattiin meidän lapsiin, hän sai huomattavan paljon ja eri arvoisia lahjoja jne.

    Erosimme miehen kanssa 7 vuotta sitten. Miehen sen aikaisesta käytöksestä johtuen kaksi vanhinta lasta ei halunnut tavata isäänsä pariin vuoteen. Eivätkä sitten tavanneet näitä isovanhempiakaan, koska nämä eivät yhtään ainoaa kertaa edes soittaneet lapsille kysyäkseen miten voivat tms. No, nyt yksi on jo täysi-ikäinen ja loputkin teinejä, eikä heillä ole minkäänlaista suhdetta näihin isovanhempiinsa, kertaan vuodessa puolipakolla saan ylipuhuttua heidät vierailemaan siellä joulunpyhinä. Senkin pakottamisen meinaan tänä vuonna lopettaa, kun tajusin, etten itsekään halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät minusta välitä, miksi ihmeessä teinien siis täytyisi.

  • ElämääMonenSukupolvenKanssa sanoo:

    Sano asiasta, niin ei jää harmittamaan. Sitten, kun isovanhemmat menehtyy, ei voi enää kysyä. Se on heidän valintansa, ja jos ei kelpaa, niin se on heidän häpeänsä. Nämä tulee eteen siinä vaiheessa, kun isovanhemmilla on enemmän ikää ha miettivät, miksi teidän lapset ei enää tule kylään.