Pullontuoksuiset isovanhemmat ovat heitä, joita kiinnostaa viina enemmän kuin mummoilu. Mummo halusi nostaa keskusteluun myös tilanteen, jossa mummo ei kelpaa mummoksi, vaikka olisi ihan tavallinen pullantuoksuinen mummo:

”Hei! kolikolla on myös kaksi puolta: me olemme isovanhempia, mutta emme saa/voi hoitaa lapsenlasta. Mistähähän tälläinen johtuu?
Emme juo, polta ja muutenkin olemme tavallisia työelämässä olevia ihmisiä. Me suremme mieheni kanssa tätä asiaa. Olen jopa ajatellut ottaa sijaislapsia viikonlopuksi, sillä tilaa on a intoa meilläkin vielä riittää. Mutta tässä asiassa emme ole mieheni kanssa samala aaltopituudella. Toivoisin ettei kukaan muu saisi samaa kohtaloa. Terveisin mummo, joka hoitaisi muttei ole mahdollisuutta.”

Huonosta Äidistä, jonka lasten mummot ovat menneet tuonpuoleiseen ihan ennen aikojaan, moinen menettely tuntuu käsittämättömältä. Lapset kun todella toivoisivat itselleen mummolaa. Olen toki kuullut äideistä, jotka ovat niin hyviä äitejä. ettei heidän lastansa saa kerta kaikkiaan hoitaa kukaan muu kuin oma äiti. Trust me Darlings, kyllä ne edellisetkin sukupolvet osaavat lapsia hoitaa (ja moni muukin, jopa ihan ventovieras lastenhoitaja).

Sukupolvien yhdessäolo on hyvin tärkeä asia lapsen elämässä jo sen takia, että mummolassa usein nipotetaan paljon vähemmän kuin hermokireiden vanhempien kanssa kotona…

Mitenköhän  saataisiin kohtamaan mummottomat perheet ja lapsia halajavat mummot…?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Puoli totuutta Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “Kun lapsi ei tule mummolaan”

  • Eläkeläinen-61 sanoo:

    Miniän äiti sairastui ja menehtyi viime syksynä.Lapsenilapset olivat koko lapsuutensa saanut nauttia hänen tuomasta rakkaudesta,hellyydestä sekä turvallisuudesta itse olin tästä kaikesta ihanuudesta jäänyt ulkopuolelle.Osani oli olla taustalla ja minut valittiin viimeisenä hoitamaan lapsia jos sairastuivat tahi ykkösmummi oli estynyt heitä hoitamasta.Olen sairaseläkkeellä mutta en henkisesti”höpsähtänyt”fyysinen puoli ollut kipeän selän vuoksi toisinaan itselleni vaikeaa mutten niistä ääneen ole huudellut ja olen nuorempikin kuin edesmennyt mummi.Jokin vain on mättänyt tässä aina,en käytä päihteitä tms,rinnastettavia tuotteita olen ihan tavallinen joskus pikkasen pullantuoksuinenkin 58 vuotias se toinen mummo!

  • Hylkiömummo sanoo:

    Minä ja puolisoni elämme samassa raastavassa tilanteessa, ettemme saa olla ainoan lapsemme (tyttären) lasten kanssa missään tekemisissä. Olemme nähneet esikoista muutaman kerran hänen ollessaan vauva ja tästäkin on jo monta vuotta.

    Syy miksi tähän tilanteeseen on jouduttu, johtuu siitä, että tyttäremme ei hyväksynyt meidän vanhempiensa elämäntapoja, asioita joilla ei ole eikä olisi ollut mitään tekemistä isovanhempien ja lapsemme perheen hyvinvoinnin ja kanssakäymisen kanssa. Me lapsenlapsettomat isovanhemmat emme ole juoppoja, narkkeja, väkivaltaisia, pedofiileja eikä niiden vähien jäljelle jääneiden ystävien mukaan edes narsisteja. Aikuinen tytär ei hyväksynyt meidän rahankäyttöä (kohtuullista sellaista), ei meidän vanhempien omia ystäviä työasioita jne asioita, jotka eivät mielestämme edes olisi kuuluneet aikuiselle lapsellemme. Aikuiset lapset ovat nykyään tarkkoja omista rajoistaan, mutta eivät itse kunnioita toisten, edes omien vanhempiensa rajoja. Olisimme olleet valmiita keskustelemaan asioista, mutta se kilpistyi siihen, että tytär väänsi sanomisemme ja teki niistä omia tulkintojaan saaden pätevän syyn loukkaantua ja estää tapaamasta lastaan.

    Minä ja puolisomme olemme vielä työelämässä, mikä on tällä hetkellä siunaus, kun voi suunnata ajatuksia omasta surusta edes hetkeksi muihin asioihin. Olisimme mielellämme olleet mukana lapsenlastemme elämässä ja samalla auttaneet aikuisen lapsen perheen ruuhkavuosissa. Olisimme tehneet näiden lapsenlasten kanssa tavallisia asioita: jokapäiväisiä kotiaskareita, kertoneet omasta elämästämme, lukeneet, käyneet vaikka teatterissa jne. Olisimme varmasti noudattaneet samoja kasvatusperiaatteita kuin lasten omatkin vanhemmat. Ei todellakaan ollut mitään pyrkyä ohittaa lasten omia vanhempia.

    Työelämän jälkeinen tyhjyys pelottaa. Mielessä on käynyt varaisovanhemmuuskin, mutta tämä vuosien suru on syönyt itsetunnon miinusasteikolle. Suru on vaikuttanut henkiseen ja fyysiseen terveyteen. Tyttären perheen ohella on menetetty suuri osa sukua ja ystäviä. Ajatus tuntuu olevan, että kyllähän niissä isovanhemmissa on pakko jotain vikaa olla, jos edes oma lapsikaan ei halua olla tekemisissä. Kunpa edes joskus kysyttäisiin toiseltakin osapuolelta eikä kylmästi sanottaisi, että älä enää koskaan ota yhteyttä. Kautta rantain on tullut tietoa, että tytär on kertonut lapsilleen pahaa meistä isovanhemmista.

    Elämä tällaisessa tilanteessa tuntuu siltä, että olemme ainoa lapsenlapseton vanha pari. Tätäkin kirjoitustani taatusti kommentoidaan, että ”soopaa jauhat vanha akka, vaikka itse kuvittelet olevasi mukava niin et sitä todellakaan ole ja hyvä kun tyttäresi on estänyt sinua pilaamasta vielä lapsiansakin…”. Että niin kai se sitten on, kun siltä näyttää

  • luuseriyh sanoo:

    Jaajaa. No, vein jonkin aikaa lastani hoitoon mummilaan. Siellä tosiaan tuoksui pulla, suklaa, keksit ja jäätelö. Äitini ei todellakaan noudattanut ateria-aikoja tai jos noudatti tarjosi niiden välissä sellaiset määrät herkkuja, ettei lapsi syönyt varsinaista ruokaa laisinkaan. Silti mun piti aina antaa sille ruokarahaa ja kuskata lahjoja, kerran unohdin ja siitäkös huudettiin pihalla.

    Nyt en enää vie hoitoon, kun sen eukon virtsankarkailu on niin pahaksi mennyt. Kerran sen kävi hakemassa lasta päiväkodista, mutta huusi mulle, koska oli matkalla kussut housuihinsa. En ole sen episodin jälkeen pyytänyt häntä lapsenvahdiksi.

    Kovasti se aina välillä innostuu lupailemaan ”miten hän aina auttaa”. Sitten kun sitä apua menee kuumeessa pyytämään, niin ei takuulla saa, vaan tulee vaan ripitystä siitä miten jokainen on itse vastuussa.

    Ennen lapsen syntymää äitini kinusi multa jatkuvasti rahaa ja usein sai, kun ajattelin, että on velvollisuus välittää läheisistä ja äiti aina lupasi, että kyllä hän sitten auttaa, kun on tarve. Eipä ole auttanut. Jouluna ei muistanut eikä lapsen nimipäivänä tammikuussa. Ihan sama. Varmasti kulkee lässyttämässä leikkipuistoissa ja kylillä, miten lapsenlapsi on hänelle nIIIN tärkeä ja miten hän on kaltoinkohdeltu ja väärinymmärretty ja miten hän on aina parhaansa yrittänyt….Hohhoijaa.

  • No one sanoo:

    Olen vielä lapseton, mutta en usko että tulen antamaan lapsiani yksin kummankaan vanhempani luokse ilman minua. Isäni on alkoholisti ja äitini kotoa olen paennut väkivallan alta alle täysikäisenä. Äitini ei näe vieläkään, että hänen toiminnassaan oli jotain vikaa, joten uskoisin, ettei hän tule ymmärtämään ikinä miksi en luota häneen. En itseni saati tulevien lapsieni kanssa.

  • Uusperheellinen sanoo:

    Jos isovanhemmat eivät halua tavata lasten äitipuolta, koska hän on jo toinen virhevalinta (tai oikeastaan neljäs) lasten isältä ja ihan väärä puoliso, niin jostain syystä ei innosta kyläily. Lasten äitihän on tietenkin maailman hirvein ihminen, jota haukutaan minkä ehditään kaikille mahdollisille ihmisille. Myös lasten kuullen.

    Eli harvoinpa saa pidettyä kovin läheisiä välejä ihmisiin, joiden valintoja kyseenalaistetaan kokoajan (myös muita kuin puolisovalintoja) ja joiden läheisiä haukutaan jatkuvalla valituksella. Sen lisäksi vierailu on jatkuvaa manipulointiyritystä. Tällaisia isovanhempia on myös. Ja nämäkin soittelevat ja ihmettelevät, miksi ei poika käy lastensa kanssa kylässä…

  • miniä sanoo:

    Kolikon kaksi puolta… pullanruoksuinen mummo voi olla herttainen manipuloija, jonka mielestä mitään ei tehdä oikein jos se ei ole hänen tapa toimia. Hän voi yrittää hallita uutta pientä perhettä yllättävänkin paljon kyseenalaistamalla kaikkia valintoja. Rahallakin on helppo yrittää kiristää. Jos mikään muu ei auta, voi yrittää saada poikaansa eroamaan vaimostaan ja uhkailla tehdä itselleen jotain.
    Kunhan vain kaikki menisi kuten hän haluaa ja sanoo…
    Pullon tai pullanruoksuinen mummo, molemmat yhtä pahoja jos ei kunnioiteta lapsenlapsen molempia vanhempia, heidän arvomaailmaa ja suhdettaan. Jotta käännetään se kolikon toinenkin puoli ennen tuomion antamista huono äiti!

  • Esikoispoika1v sanoo:

    Minun vanhempani ovat vähän päälle 50 vuotiaita, kuten myös mieheni vanhemmat.

    Minun vanhemmille meidän 1-vuotas poika oli ensimmäinen lapsenlapsi.

    Mieheni vanhemmille 14. lapsenlapsi.

    Poikani on vanhemmilleni silmäterä, heidän elämänsä suurin rakkaus. Käyn poikani kanssa heidän luonaan useita kertoja viikossa ja annan heille hoitoon aina kun vain pyytävät (ollut 3 kertaa yökylässäkin)

    Mieheni vanhemmat eivät ole ottaneet viellä kertaakaan hoitoon, vaikka on tarjottu.
    Sitten viinapäissään mieheni äiti soittelee ympäri heidän suurta sukuaan ja puhelee, että ”Eivätpä anna meille poikaa hoitoon. Luuleeko olevansa niin täydellinen äiti ja epäilee, etten minä osaa hoitaa? Onhan minulla 7 lasta ja 15 lastenlasta?!”
    Surullista, että toiset isovanhemmat ovat näin viinaan meneviä tapauksia ja ylpeilevät aina jalkapallokentän kokoisella lapsenlapsikatraallaan.

    Onneksi toiset isovanhemmat paikkaavat tämän tyhjiön!!

  • ns. paha äiti, joka ei anna lapsia isovanhemmille sanoo:

    Olen paha äiti en anna lapsiani mummolaan. Äitini ja varaisäni ( isäpuoli sana, kun kuulostaa niin puolikkaalta) haluaisivat lapsia vaikka joka viikonloppu kyläilemään.

    En voi päästää lapsia heidän luokseen kuin valvottuina. Omasta mielestään eivät polta tai juo alkoholia liikaa. No minun pahan ja itsekkään äidin tehtäväksi jää sitten määrittää mikä on liikaa. Onko he liikaa poltettu, jos talon sisällä jää kädet kiinni seiniin piinttyneeseen nikotiinin rasvaan? Ikkunat ovat maitokahvin väriset?

    Olen muutaman kerran yrittänyt uskoa että he pystyisivät olemaan juomatta, kun huolehtivat lapsista. Ensimmäisellä kerralla jätin 6, 4 ja 2 vuotiaat heille siksi aikaa kun käyn kaupassa lapsuuden ystäväni kanssa ottamassa vähän aikuisen omaa aikaa. Hänen lapsiaan hoiti heidän isänsä ensimmäistä kertaa. Todellisuudessa istuimme autossa ja toivoimme itkukurkussa, että lapsemme ovat turvassa. Hänen miehensä aina välillä vain unohti että hänen piti niitä lapsiaan hoitaa eikä tehdä omia juttujaan.

    Kahden tunnin sinnittelyn jälkeen menimme ensin katsomaan minun vvanhempieni kotiin. Pihaan tullessamme lapseni istuivat talon etuoven kynnyksellä rivissä. Kysyin vanhimmalta lapselta (6 v.) mitä on tapahtunut. Hän pyysi meitä viemään pienimmät autoon turvaan. Eikä antanut asiasta periksi. Kun pikkuiset oliva autossa, hän totesi itku kurkussa että: ”Vaari nukkuu ja muori on kuollut.” Todellisuudessa äitini oli sammunut keittiön pöydän ääreen. Ja varaisäni sohvalle. Jätimme heidät siihen mihin olivat sammuneet. Vanhempani eivät edes soitelleet perään,koska eivä edes muistaneet vahtineensa lapsia.

    Ystävälleni sentään kävi hieman paremmin, mies oli vain unohtanut tehdä lapsille ruokaa kun tietokone oli ollut paljon kiinnostavampi.

    Pari kertaa pyysin vanhempiani tulemaan meille hoitamaan lapsia, jotta saisin tehtyä koti hommia. Ei sekään onnistunut. Äidilläni oli piilopullo mukana. Vahdi siinä sitten viitä kolmen sijasta.

    Ja tiedoksi kummassakaan perheessä ( minun tai lapsuuden ystäväni) ei mikään ole muuttunut 18 vuodessa. Yhä kuulemme olevamme pikku Hitlereitä kun kukaan muu ei saa lapsia vahtia, vaikka lapsemme ovat muilla sukulaisilla ja kummeilla kyllä olleet yökylässäkin.

    • Huono Äiti sanoo:

      Juu, ei tommoseen mummolaan missään nimessä!! Kaikkea hyvää sinulle.

  • Äiti-Ihminen sanoo:

    Meillä ei ainakaan lapsi toiseen mummolaan mene, ehkä jos itse isompana haluaa kokeilla uudestaan. Minä en lastani millekään narsistille anna.
    Toinen mummi ja ukki on kyllä säännöllisesti mukana elämässä, mutta he eivätkään yritä ottaa lasta meiltä väkisin…

  • ilmeisesti niin hyvä Äiti sanoo:

    Kun mummu, tuo normaali työssä käyvä pullapyörittäjä, on lapsia pahoinpitelevä persoonallissuus häiriöinen narsisti on äidin ikävä velvollisuus suojella lasta vaikka lapsi toivoisikin mummulaa. Asioilla on aina kaksi puolta.

  • Puoli totuutta sanoo:

    Palan aina halusta kommentoida tällaisia isovanhempi vs perhe juttuja. Näitä nimittäin riittää.

    Kerronpa oman tarinan perheestämme. Mummo ja vaari asuvat lähellä, mutta pistivät välit poikki poikaansa. Eivätkö ole nähneet lapsenlapsiaan neljään vuoteen. Eivät edes tervehdi kaupassa. Kylillä kyllä puhuvat siitä millainen perhe olemme ja kuinka kauheita olemme kun emme anna heidän tavata lapsia. Antaisimme heidän tavata, jos he eivät puhuisi meistä pahaa, kunnioittaisivat meidän mielipiteitä edes hitusen eivätkä alituiseen haukkuisi meidän tapaa hoitaa lapsiamme. Tämä ei heiltä onnistu koska tämä mummi on narsisti. Halajaa muiden pieniä lapsia hoitoon ja olen muita reittejä pitkin kuullut että heillä on aivan samat ongelmat kuin meillä oli. Jos äidit sanovat että lapsi ei voi juoda maitoa ja ”mummon” mielestä kyllä jokainen lapsi maitoa juo ja antaa kielloista huolimatta. Hänellä ei ole mitään kunnioitusta muihin. Lisäksi hän laittoi välit poikki ja ilmoitti että ei halua tavata. Yritimme hieroa sopua todella pitkään.

    Joten muistakaa. Vaikka on alkoholisteja on myös muita ”vähän vähemmän näkyviä” sairauksia isovanhemmilla. He myös osaavat esittää marttyyriä. On kuulijasta kiinni mitä uskoa. Vai haluaako joku uskoa, että aivan vapaaehtoisesti perhe on ilman apukäsiä? Ja suojelee lapsiaan? Ei. Meillä se ei ole vapaaehtoista.

    Kehoitan myös kriittisyyteen kun vapaaehtoisia mummoja ja vaareja värvätään avuksi. Tarinoilla on usein toinenkin puoli. Ja ulkopuolinen ei voi koskaan tietää miksi se joku tyttö/poika on niiiin hirveä eikä ”anna” tavata omia lapsenlapsia ja siksi tämä mummo/vaari haluaa hoitaa muiden lapsia. Liika kiinnostus toisten lapsiin ei myöskään ole aina pelkkää auttamisen halua. Taustalla voi olla muutakin. Isovanhempia kuten myös muita aikuisia on monenlaisia.
    Onneksi saamme kokea myös toisenlaista ihanaa isovanhemmuutta lapsillemme. Eli tiedän, sellaistakin on olemassa.

  • Kolmen Äiti sanoo:

    Surullista. Oman kokemukseni mukaan näissä tilanteissa äidit ovat usein niitä, jotka hallitsevat tilannetta kontrolloimalla lähipiiriään. Tämähän on oivallinen keino käyttää valtaa.. Ehkä nämä ”maailman parhaat äidit” eivät ymmärrä, että tilanne on usein huono myös lapsille eikä ainoastaan isovanhemmille! Lapsi-raukat..

    • Heivain sanoo:

      Minä en edes yritä saada nähdä lapsen lasta. Joka kerta kun kysyn edes pikaista näkemistä,vastaus on Huono hetki. En jäisi asumaan,lyhyt vierailu. No en kelpaa niin en. Enkä kysy enää.

  • eräs äiti sanoo:

    Täällä ei viinasta ole kyse vaan siitä että 7 lapsenlapsesta yksi on niin tärkeä mummolle jota hän sitten hoitaa ja hyysää. Muille lapsille onkin sitten ihan sama. Surullista mutta totta. Ja mikä huvittavinta, tämä hyysätty lapsenlapsi asuu yli 500km päässä ja siltikin mummo näkee enemmän kuin muita jotka asuvat tässä 500m päässä. Mummoa kaivataan myös täällä!