Pikku järjestely ennen ulos lähtöä yöpaidassa – siinäpä lause, jossa saattaa piillä 5 virhettä! Pikku järjestely johti tilanteeseen, jossa olen yhä klo 19 siinä pirun yöpaidassa ja hikisenä. Tapahtui arviointivirhe, jossa tekijä arvioi täysin väärin tehtävän laajuuden ja omat voimavaransa. Näin:

kuva-179Piti järjestellä vähän pojan Legoja. No kappas, se johti siihen, että piti järjestellä myös autoja pois käytöstä. Ja se johti siihen, että piti tehdä tilaa poistetuille autoille.

Ja se johti siihen, että piti vetää kaapeista ulos paljon tavaraa. Ja se johti siihen, että piti huomata kaikki vanhat/likaiset/parittomat/kamalat tumput ja sukat. Ja se johti siihen, että niitä piti alkaa lajitella. Ja se johti siihen, että niitä piti pestä ja kuivata.

Ja se johti siihen, että apuun tuli Pikku 6 v Apulainen. Ja se johti siihen, että kaikki tavarat jäivät lopulta lattialle, muija hikisenä yöpukuunsa ulkona käymättä ja ihan pirun huonolla tuulella.

Mitä tässä tapahtui? Tapahtui ”Liian iso pala” -efekti, jossa tekijä luulee hallitsevansa koko universumia, vaikka ei edes hallitse yhtä hyllyllistä tavaraa. Vast’edes pidättäydyn tietenkin vain yhden hyllyllisen kokoisissa haasteissa.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Riksu Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Kun lähtee lapasesta”

  • mäkä-ämmä sanoo:

    Mukulathan keräävät itse legonsa ja muutkin lelunsa. Jos leluja ei ole hirveästi levällään, kerääminen käy suhteellisen kivuttomastikin. Toisinaan, kun kaikki laatikolliset on yhtäaikaisesti levällään, eikä järjestely ota alkaakseen paikalle pölähtää mäkä-ämmä säkkeineen, johon keräämättömät lelut katoavat. Sieltä ne sitten saa takaisin pienemmissä erissä, siten että äiti miettii jokaisen lelun erikseen kannattaako sitä edes palauttaa, vai olisiko aika laittaa kierrätykseen. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta mäkä-ämmää tarvitaan tässä yhteydessä noin kaksi kertaa vuodessa. Samalla lelut tulee lajiteltua pienissä erissä.

  • anna sanoo:

    Ongelma helpottuu, kun ette osta lapsille niin paljon tavaraa. lahjoja usein kuitenkin tulee, mutta vähin äänin vanhat lelut ensikotiin tai vaikka kuntosalin lapsiparkkiin kiertoon.

  • KotiÄiti kerran viikossa sanoo:

    Kuulostaa niin tutulle. Viikon sitä vapaapäivää odottaa. Aamulla eskariin ja kouluun lapsia avustaessa törky tunkee näköpiiriin. Tarkoituksena on ”vähän putsailla” sen muutaman tunnin aikana mitä lapset on poissa. Koulupäivä päättyy, välipalaksi ei ole tuoretta pullaa. Koska KotiÄiti tuli taas käymään. Kauhea melskaaminen siitä miten perhe pilaa kodin viikon aikana (jolloin KotiÄiti on poissa ja ihan tavallinen DuuniMama tekee hommia). KotiÄidin täytyy käyttää vähintään kaksi vapaapäivää siivoamiseen ja pyykkien lajitteluun. Toisen päivän iltana KotiÄiti kiukun kyyneleet silmäkulmassa sitten istuu sohvan nurkkaan siemailemaan punaviiniä. Hakee huomiota Puolisolta ja saattaa tuurilla sitä saadakin. Aamulla sitten hymyillään ja toivotetaan mukavaa työviikkoa. Iltapäivällä DuuniMama tuo tullessaan tuoreet pullat välipalaksi.

    Tiesittekö muuten, että KotiÄiti on sen laulustakin tutun Känkkäränkän sisko? Onneksi ei asu ainakaan meillä joka päivä…

    • Riksu sanoo:

      Tämä on niin tuttua, vaikka omia arkivapaita onkin vain satunnaisesti. Mikä siinä on, että ne omat vapaat pitää aina käyttää ylettömään jynssäämiseen? Puoliso sen sijaan lekottelee vapaapäivinään, kaipa sitä itsekin pitäisi opetella moinen. Pojan legojen raivaamisesta en edes ala kertoa, se on niin monesti muuttunut kolmen päivän projektiksi…
      Lohdullista onkin lukea, ettei ole ainoa, jolla karkaa lapasesta :)!

  • toinen melkein huono sanoo:

    Täällä on järjestelyt lähteneet lapasesta monta kertaa. Aloitan pienestä asiasta ja siitä se sitten eskaloituu. Jotenkin sitä aina vain uskoo, että aikaa on tähänkin hommaan riittävästi ja luottaa, että lapsoset nukkuvat nätisti päikkäreitä sillä aikaa tai leikkivät keskenään edes hetken kiltisti. Niinpä. Sitten ollaankin paljon pahemmassa tilanteessa kuin mistä aloitettiin.

  • Yks melkein huono sanoo:

    Tuohan tarkottaa sitä, että ei pidä mennä järkkäämään paikkoja jos ei tiedä minne ne seuraavaksi tunkee. Mulla odottaa pyykkikorillinen pieniä vaatteita, en vaan tiedä, että minne ne laittaisin. Helpoin olisi viedä kierrätykseen.