Mitä voi tehdä kun lapsi ei halua menestyä koulussa? Kun sillä ei ole väliä, että kokeista tippuu vitosia ja todistuksen keskiarvo laskee kuin lehmän häntä.

Nimimerkki Lillukanvarsi lähetti meille keskustelunavauksen Avaudu tästä -lomakkeen kautta, ja kirjoittaa:

“Taas on kohta se aika kun lapsilla alkaa kesälomat ja sitä ennenhän tietty on kevätjuhla todistuksineen ja stipendeineen. Jännittää millainen tokari sieltä tulee nyt kun arvostelu on alkanut tulla numeroina.

No, ei tarvitse paljon miettiä. Tenava ei kuulu siihen porukkaan joka hoitaa koulun ns vasemmalla kädellä tai oppii kuunnellen tunnilla. Ei, häntä ei yksinkertaisesti lukeminen kiinnosta, läksyt unohtuu muistilapuista ja muistutteluista huolimatta, uhkailu-lahjominen-kiristys eivät juurikaan auta, ei kiinnosta yrittää. Tiedätte varmaan kuinka vaikeaa on yrittää motivoida jos toinen ei motivoidu, kaikkihan lähtee itsestä.

Aika surkealta yleensä tuntuu kun toiset kehuu kuinka lapsi on hyvä siinä ja siinä aineessa, lukee sitä kirjasarjaa ja siihen päälle vielä harrastaa kaikkea. Niin,sekin vielä. Lapsi ei myöskään ole kiinnostunut harrastamaan. Mieluisinta ajanvietettä on olla puhelimella, joskus leikkiä ja muuta puuhastella.

En voi olla miettimättä sitä, miltä tulevaisuus näyttää. Arvosanoilla on merkitystä ja hyvin pärjäävät menestyvät. Melkein olen jo lyönyt hanskat tiskiin.”

Kukapa meistä ei yrittäisi antaa lapsillemme mahdollisimman hyviä eväitä elämään. Järjestetään omat työt ja arjen menot niin, että lapsi saa mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia harrastaa, tehdä kivoja asioita, viettää aikaa perheen kesken. Tuetaan opiskelussa ja kerrotaan koulutuksen tärkeydestä elämässä menestymiseen. Pienempiä lapsia on vielä suhteellisen helppo viedä harrastamaan; kerhoon, muskariin, jalkapalloon ym. Mutta kun oma tahto vahvistuu harrastukset voivat jäädä, kun ei enää kiinnosta. Kiinnostaa vaan tuijottaa youtubea tai netflixiä, ulos lasta ei saa pakottamallakaan.

On yritetty opettaa alusta saakka että läksyt tulee tehdä ja kokeisiin lukea, koulussa pitää käyttäytyä ja opettajia kuunnella. Mutta tuloksena on että kirjat jätetään kouluun, läksyistä ei ole tietoakaan, numerot ovat pääasiassa vitosia ja mieluummin jäädään aamulla nukkumaan kuin lähdetään tunnille joka ei ole “kivaa”.

Kuva kuvituskuva, ylin kuva Feliphe Schiarolli.

Toisinaan voi olla helppo sanoa jos koulussa ei viihdy niin vika on siellä. Joskus se voi olla tottakin, mutta joskus koulukin venyy äärimmäisyyksiin yrittäessään saada koululaisen oppimaan. Tarjotaan erityistukea ja apua ja erityisoikeuksia, muistiinpanot voi vaikka ottaa kännykän kameralla kirjoittamisen sijaan jos se tekisi opiskelusta helpompaa.

Vanhempi herää yöllä itkemään, kun ei pysty katsomaan vierestä kun lapsi pilaa elämänsä. Taitoa olisi ja älyä riittäisi mutta se heitetään menemään kun halu onnistua puuttuu. Ei ole kunnianhimoa, ei nähdä syytä miksi pitäisi pärjätä paremmin. Ei vaikka kuinka keskusteltaisiin siitä että luokallekin voi jäädä tai haaveammatti jää haaveeksi kun numeroilla ei pääse jatko-opiskelemaan.

Mitä tehdä, kun lasta ei vaan kiinnosta koulu?

 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Turhautunut Peruuta vastaus

25 vastausta artikkeliin “Kun koulu ei kiinnosta”

  • Karu totuus sanoo:

    Ihmiset kuvittelevat, että jollain tempuilla voisi saada lapsen/nuoren kiinnostumaan opiskelusta jne. Näin asia ei ole. Sosiaalityöntekijätkin tarjoavat kaikenlaista terapiaa tms. jos ei ole kiinnostunut siitäkään niin mitään ihmeitä ei saa aikaiseksi. Se vaan on pakko hyväksyä ja antaa lopulta olla. Kunhan on parhaansa yrittänyt, eikä sekään auta niin mitään ei enää voi. Sosiaalipalvelut ovat aivan ylimainostettuja ja ihmisille syntyy väärä mielikuva ikään kuin olisi olemassa jotain ihmeitä tekeviä palveluita, tai muutamalla niksillä saisi muutettua nuoren aivan erilaiseksi

  • Kaisu sanoo:

    Kysy lapselta ja k u u n t e l e häntä. Älä paasaa ja draamaile. Älä syyllistä ja uhriudu.
    Kysy, keskity, kuuntele ja tutustu lapseesi. Kysy, miten voit auttaa? Mitä ajatuksia lapsellasi on tulevaisuudesta? Kysy, eikö huvita vai eikö hän ymmärrä? Älä tuomitse. Rohkaise rehelliseen puheeseen.
    Voit yllättyä! Mutta sinun pitää hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Lapsesi ei ole egosi jatke. Tai ei ainakaan pitäisi olla.

  • Nimetön sanoo:

    Minä pääsin peruskoulusta läpi ihan juuri ja juuri päälle vitosen keskiarvolla. Menin peruskoulun jälkeen töihin, perustin toiminimen 18-vuotiaana ja tein niitä töitä 7-8 vuotta. Lapsen sain nuorena ja kävinkin aikuislukion lapsen ollessa pieni. Hain yliopistoon lapsen ollessa ehkä ekalla luokalla. Nyt olen valmistunut yliopistosta ja tehnyt jo useamman vuoden koulutusta vastaavaa työtä 🙂 Omasta mielestäni on siis ihan turhaa stressata lapsen koulumenestystä tuossa iässä kunhan lapsi vain pääsee luokaltaan läpi. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin!

    • Samoja ongelmia ollut sanoo:

      Kannattaa selvittää, ettei lapsella ole ADD/ADHD tai toisaalta masennusta. Myös ”pelkkä” murrosikä voi muuttaa nuorta paljon. Myös koulukiusaamisesta kannattaa kysyä ja katsoa kenen kanssa liikkuu, eli onko kaverit vaihtuneet.

  • Nimetön sanoo:

    Peruskoulusta lapsen pitää selvitä läpi. Sen jälkeen lapsen pitää päästä joko ammattikouluun tai lukioon. Sitten sieltä pitää päästä läpi. Sen jälkeen lapsen pitää joko hakea jatko-opiskelemaan tai päästä töihin. Tässä ne asiat, mistä lapsen pitää suoriutua ja muulla ei oikeasti ole väliä. Lapsen tehtävä ei ole nostattaa vanhempien egoa omalla menestylsellään, vaan vanhempien tehtävä on ihan itse huolehtia omista asioistaan. Ja lapsen tehtävä on sitten aikuisena huolehtia itse omista asioistaan. Eli vaikka lapsi alisuoriutuisi koko kouluajan, niin aikuisena ehtii sitten vielä opiskella, jos niin haluaa.

  • Äidin uudet säännöt sanoo:

    Minulla on yläkoululainen. Meillä auttoi, kun aloin tehdä intensiivistä yhteistyötä koulun aikuisten kanssa. Aluksi otin lomaa töistä ja menin lapseni kanssa kouluun. Jaksoi keskittyen opiskella äidin vahtiessa. Lupasin viikon jälkeen pysyä poissa sillä ehdolla, että opettajilta ei tule Wilmaan viestejä. Kerran tuli, pidettiin heti koululla lapseni ja opettajien kanssa palaveri. Meillä on nykyään selkeämmät ja tiukemmat rajat, joista on sovittu lievennyksiä heti kun ensimmäisestä kokeesta tulee 7. Ihan sama mikä aine. Lapseni puhelimesta poistettiin iso joukko turhia sovelluksia ja pelisovelluksiin annan erikseen peliajan vanhemman sovelluksesta. Yöksi puhelin otetaan kokonaan pois, joka ilta klo 21, muuten ei yöllä malta nukkua. Menee sitten rauhassa iltapesuille/ nukkumaan tai lukee Aku Ankkaa tai muuta sarjakuvaa sängyssä. Herää nykyään tavallisella patteriherätyskellolla aamulla. Puhelintunnit/ pelitunnit ansaitaan esim kotitöillä esim. pyykkäys, tiskaus, pihatyöt tai yhdessä sovituilla projekteilla. Oman huoneen siistinä pitäminen on minimivaatimus, että ylipäätään saa pelata. Nykyään jo itse imuroi lattian ja hakee mopin jolla pyyhkii lattian noin kerran viikossa. Myös kaupassa käyntiin nykyään osallistuu kerran viikossa ja auttaa kaupassa pakkaamaan ostokset. En jaksa enää tehdä kaikkea yksin vaan yritän ohjata selkeämmin, miksi asioita tehdään ja pidän huolen että myös tehdään. Yhdessä myös laskemme ostoksien hintaa. Tällä sain hänet ehkä vähän arvostamaan ruokaa ja työtä, mikä ruoan eteen on tehtävä. Oman lapseni kohdalla myönnän, että olen ollut liian lepsu ja luottanut sokeasti, että kaikki joskus järjestyy. Onneksi sain apua koulusta ja MLL:stä. Lapsi menee tulevana kesänä rippileirille ja toivon, että siitä tulisi hänelle hyvä ja yhteisöllinen leirikokemus.

  • Turhautunut sanoo:

    Meillä asia on niin päin että arvosanat ovat enimmäkseen 8-10 väliltä, mutta motivaatiota kouluun ei ole. Lähes päivittäin käydään keskusteluja koulusta ”kuinka tyhmä se koulu on ja läksyt turhia” kuitenkin vaatii itseltään todella paljon ja päivittäin kouluun lähtee vaikkakin hammasta purren. Itselle aina voitto kun saa lapsen kouluun, mutta kuitenki tuntee tuskaa myös lapsen puolesta kun tietää ettei siellä viihdy. Siinä menee itse aika rikki ja väsyy kun koittaa tukea ja kannustaa minkä pystyy, mutta mikään ei motivaatiota nosta. Aina odottaa seuraavaa lukuvuotta josko se olisi parempi tai viimeistään kun peruskoulu käyty. Tukitoimia on, mutta pyysinkö apua ja tukea liian myöhään?

  • JJK sanoo:

    Ikävä kyllä, kaikkia ei vaan kiinnosta koulu. Eräs tuttavani nimittäen ei olisi peruskoulun jälkeen ees mennyt minnekään jatko-koulutukseen, mutta hänen oli pakko että voisi saada sitten tarvittavat tuet.

    Joskus masennus toki voi olla syynä siihen ettei lasta kiinnosta. Itse käyttäisin lapsen kaiken varalta tutkimuksissa ja koittaisin puhua asiasta.

  • N61v sanoo:

    Aika dramaattista puhua kouluikäisestä, että pilaa elämänsä. Kyllä sen ehtii korjata, jos perusta on muuten kunnossa.
    Juurihan eräs kaksi korkeakoulututkintoa suorittanut valtion virkamies tuhosi elämästään vuosia. Pääseekö koskaan enää jaloilleen, se jää nähtäväksi.
    Eli hyvä tai huono koulumenestys, varsinkaan peruskoulussa, ei ole lopullinen tuomio. Eikä autuaaksi tekevä.
    Luin rivienvälistä, että stressaat ja painostat liikaa. Se aiheuttaa helposti alisuoriutumista ja kapinaa.
    Relaa vähän ja näe lapsesi ihmisenä eikä pelkkinä koenumeroina.
    Voi tietysti olla, että hän on yksinkertainen, eikä ymmärrä koulussa. Sekään ei käskemällä ja nalkuttamisella parane.

  • Aave sanoo:

    Tuli oma koulu mieleen. Ärsytti kun yritti mutta mistään ei tullut mitään, niin lakkasin yrittämästä. Lukiota yritin kun kaveritkin sinne meni mutta itkuhan siinä vaan tuli kun olin ”tyhmä, laiska ja saamaton” ja siinä vaiheessa jo tilanteestani täysin masentunut mutta muiden silmissä vain kiukutteleva teini. Oikeasti kiinnostuin opiskelusta vasta amiksessa. Ammattikorkeassa tuli ne samat tuskanhiet otsalle kun se saatanan virkamiesruotsi ja filosofia ei vaan uponnut päähän vaikka päällään ois seisonut. Psykologille jonotin kolme vuotta enkä päässyt, valmistuin vain koronan ja etäopiskelun ansiosta kun sai vähän enempi omaa tahtia ja omalla tavalla opiskelua. En minä menestynyt ole ja tuskin ikinä olenkaan, mutta nykyään ihan onnellinen ja töitäkin on. Kirjoista opiskelu ei yksinkertaisesti ole minua varten, en ole ihan varma hyväksynkö vielä asiaa kun opiskella vielä tahtoisin, mutta näillä mennään toistaiseksi.

  • Done sanoo:

    Jämäkkyyttä. Älä kysy sopiiko vaan toimi.
    Netti pois, netflix pois yms. Rytmit kuntoon.
    Saat varmasti paskaa niskaan kun menet ja rajoitat mutta siinä perse punnitaan seisotko sanojen takana ja pistät nuoresi tekemään ne opiskelut ja läksyt.

    • Nimetön sanoo:

      Kaikki ei vaan opi.
      Pakko ja vihaisuus vaan pahentaa asioita, kun lapsi menee lukkoon.
      Opitko itse hyvin peloissasi ja paineen alla? Et. Näin arvelinkin.

    • JJK sanoo:

      Tuo ei välttämättä toimi.

      Ehkä sinun mielestä oikea valinta, mutta helppo sinun on sanoa kun et ole itse se lapsi. Paineen ja pelottelun alla oleminen ei ole kenellekkään hyväksi.

  • Suosittelen sanoo:

    Lapsesi voi olla masentunut. Tutkimukset voisivat olla paikallaan.

  • Tuikku sanoo:

    Kävin kymmeniä vuosia sitten keskikoulun viimeisen luokan uudestaan ihan omalla päätöksellä ja vanhempien luvalla, kun oli tullut vähän lusmuiltua. Hyvä ratkaisu.

  • Nimetön sanoo:

    Niin tuttua, me emme saaneet tähän ongelmaan ikinä apuja tai vastausta ja poika syrjäytyi täysin.

  • Kiinnosta | Keski-Suomen Uutiset sanoo:

    […] Kun koulu ei kiinnosta | Huono Äiti – Poikaa ei koulu kiinnosta, numerot on yleensä 5-7 välillä. Tiedän että panosta yhtä vähän kummankin koulunkäyntiin, joten en voi ottaa syytä tai kunniaa kummankaan koulumenestyksestä. Ajattelen silti, että kumpikin löytää itselleen sopivan ammatin ja työllistyy jollekin alalle. […]

  • Janna sanoo:

    Hei, suosittelen myös neuropsykologisia testejä. Ja miettisin myös sitä vaihtoehtoa, voiko lapsi olla sairastunut esim. masennukseen, johon voi lapsellakin liittyä, että mikään ei välttämättä kiinnosta, oppiminen on vaikeaa, on muistamisen vaikeutta, väsymystä ja aloitekyvyttömyyttä. Lähtisin ainakin poissulkemaan asioita, jotka voi vaikeuttaa koulussa pärjäämistä. Alisuoriutumiseen voi löytyä joku syy, johon avun saadessaan voi koulu (ja harrastukset) alkaa myös kiinnostaa.

  • Hulda sanoo:

    Suosittelen lapselle neuropsykologisia testejä. Monella opiskelu menee juuri noin, koska pääkoppa pistää hanttiin, eikä siitä pääse eroon vaikka miten ottais itseään niskasta kiinni (tai noudattaa muita nerokkaita neuvoja joita ihmiset julistavat).

  • Eevia sanoo:

    No ei kannata vielä ressata, itsehän pääsin yläasteelta koulun tytöistä huonoimmalla keskiarvolla 5,2. Antoivat varmaan vitosia ihan vaan päästäkseen minusta eroon 😂
    Ylimääräiset 10 ja korotusluokatkin kävin ja lukion lopulta 4 vuodessa.
    Matkustelin, tein hanttihommia, pelasin ja irkkasin.
    Lopulta päädyin ammattikorkeaan ja luin itseni IT alalle.
    Nykyään olen hallintopuolella tehnyt hommia reilu 10v, muutamat lapset tehty ja asuntolainakin jo hyvän matkaa maksettuna.

    Meillä joillakin kestää vaan tovi keksiä mitä haluamme ja löytää motivaatio tehdä se.

    Aina hyvä että vaihtoehdot on tyrkyllä mutta et voi tehdä päätöksiä toisten puolesta 🙂

  • Einari sanoo:

    Jos on poika, niin löytää hyvän ja mukavasti tienaavan homman itselleen, vaikkei koulu kiinnosta. Tytöillä vähän haastavampaa, mutta jos kiinnostus opiskeluun herää myöhemmin, niin kaikki vielä mahdollista.
    Kuulin juuri, että on olemassa älykkäiden lasten osa, joita ei koulut kiinnosta. Lähdetään töihin ulkomaille, tehdään esim netissä töitä ja opiskellaan samalla ihan oman kiinnostuksen mukaan, ei oppilaitoksen tai tittelin perään. Hirveän hieno juttu! Vaatii sitä motia, mutta toimii varmasti osalle, joita koulu ei nuorena kiinnosta. Ajat muuttuu, koulutus seuraa hitaasti perässä. Oppisopimukseen vaan, jos sellainen nappaa enemmän.

  • Malla sanoo:

    Toimiiko näihin rangaistukset? Meillä toimii vielä pienemmillä. Kaikki, tarkoitan kaikki pelit ja puhelimet pois, kunnes joku tietty asia toteutuu. Esim. puhelimella saa tunnin aikaa, jos läksyt tehty. Pelata saa tunnin, jos kokeesta tulee järkevä numero. Kyllä alkaa kiinnostaa, kun ei ole mitään muita virikkeitä saatavilla. Ja niin kauan kuin minä maksan, minä määrään käytöstä.

  • Kannettu vesi ei kaivossa pysy sanoo:

    Ei ole maailmanloppu jos lapsi on alisuoriutuja. Numeroita pystyy korottaa peruskoulun suorittamisen jälkeenkin, sitten kun oma halu siihen herää ja ehkä löytyy joku kiinnostuksen kohde, mitä haluaa opiskella. En myöskään pelkäisi, että lapsi ajautuu muuten huonoille teille, kunhan kotona on säännöt, joista pidetään kiinni ja jos lapsi ei niitä noudata, tulee tuntuvia seuraamuksia. Vanhempien hössötys kouluasioista voi myös aiheuttaa vastareaktion, riippuu minkätyyppisestä lapsesta on kysymys. Lapsella voi myös olla oppimisvaikeuksia, mitä ei ole vielä huomattu. Onko testattu?

    Itselläni on 2 lasta. Tyttö on hyvä koulussa, saa aina kehuja opettajilta ja numerot on 9-10 välillä. Poikaa ei koulu kiinnosta, numerot on yleensä 5-7 välillä. Tiedän että panosta yhtä vähän kummankin koulunkäyntiin, joten en voi ottaa syytä tai kunniaa kummankaan koulumenestyksestä. Ajattelen silti, että kumpikin löytää itselleen sopivan ammatin ja työllistyy jollekin alalle.