Kun kaikki kumppanissa ärsyttää
Lehdissäkin on lähiaikoina uutisoitu koronakevään jälkipyykistä ihmissuhteissa. Parisuhdeterapian jonot ovat räjähtäneet käsiin ja avuntarve on huomattavassa nousussa. Apua kaipaa myös nimimerkki Minävaan, joka lähetti meille kirjoituksen Avaudu tästä -lomakkeen kautta:
”Hei. Olen pohtinut minun ja mieheni suhdetta jo pitkään, kun tuntuu siltä, että vaikka rakastan miestäni, en enää jaksa katsoakaan häntä. En kuitenkaan ole vielä saanut ajatuksiani selkeytettyä. Toivoisinkin, että saisin tätä kautta apuja ja vinkkejä, miten voisin toimia.
Eli siis, mieheni rakastaa minua ja tarhaikäistä lastamme, ainakin näin sanoo. Käy töissä, ja käytännössä siis elättää meidät tällä hetkellä. Huolehtii kunnostaan, ainakin pääsääntöisesti. Käy harrastuksessa 1-3 krt viikossa. Tyhjentää tiskikoneen, mutta muutoin osallistuu kotitöihin vain erikseen pyydettäessä. Paitsi joskus pesee omia vaatteitaan. Huolehtii pääsääntöisesti autosta. Ei puhu eikä pukahda, ei tunteistaan, eikä paljon muustakaan. Toki kavereiden kanssa juttelee, ja äitinsä, mutta minun tai lapsen ei. Ei ymmärrä, että siivoaminen tarkoittaa muutakin kuin imurointia ja moppausta.
Mies ei juurikaan leiki tai touhua lapsen kanssa. Yleensä yhteisiin hetkiin sisältyy tv. Hän ei halua tehdä mitään yhdessä tai perheen kesken, ellei siihen kuulu tv tai kauppa. Toki väittää haluavansa, mutta kun ehdottaa jotain, hän ei jaksa. Mies myös kommentoi asiattomasti lapselle, esim. kun kompastuu niin saattaa huutaa, että katsoisit eteesi, tai kun itkee, niin sanoo että älä kitise siinä. Yms.
Kuva Nik Shuliahin. Ylin kuva Jackson Simmer.
Huono suuhygienia (pikkumaista, tiedän, mutta ällöttää huonosti hoidettu suu ja hampaat). Ei ole juuri koskaan osallistunut lapsen hoitoon oma-aloitteisesti, saati osoittanut siihen mielenkiintoa. Puhelin on useimmiten tärkeämpi kuin lapsi tai vaimo, kädessä melkein 24/7. Käytännössä sohvaperuna.
Toki mikään ei ole mustavalkoista enkä täydellinen ole itsekään, mutta olen yrittänyt. Ja olen yrittänyt välttää nalkuttamista, pyydän anteeksi jos olen suuttunut tai valittanut väsyneenä, olen kertonut mitä haluaisin hänen tekevän toisin ja kysynyt mitä hän haluaisi minun tekevän toisin, muotoilen lauseeni kuten aina ohjeistetaan ’minusta tuntuu siltä että…’. Olemme puhuneet, tai ainakin yrittäneet, ja olemme miettineet miten voisimme parantaa suhdetta ja mikä suhteessa mättää, niin miehen kuin minunkin osalta. Mutta tuntuu että mikään ei muutu koskaan.
Olen jaksamiseni äärirajoilla, kun tuntuu että suhde ottaa enemmän kuin antaa, eikä minulla enää ole mitään annettavaa. Haen täältä nyt viimeisiä oljenkorsia.”
Nimim. Minävaan
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Psst! Huono Äiti -ruoat kaupoissa!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 35 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle JustMe Peruuta vastaus
35 vastausta artikkeliin “Kun kaikki kumppanissa ärsyttää”
Uusimmat artikkelit
Tee mindmap-kartta. Kirjoita siihen kaikki päivän aikaan tehtävät kodin- ja vanhemmuuden tehtävät.
Piirrä punaisella tehtävät joista sinä pidät huolen ja sinisellä miehen hoitamat asiat.
Jos lopputuloksena on punaista kirjoitusta täynnä oleva paperi, niin teiltä on vanhemmuus hukassa.
Mies on kyllästynyt olemaan jumissa kun ei ole mitään kivaa tekemistä, mutta kotona vaan pitää olla kun on perhe joka vaatii tekemään niin.
Sinä olet aivan poikki kun oma jaksaminen ei riitä kaikkeen hoidettavaan kun hoidat kodin ja vanhemmuuden vastuut yksin.
Noin toimien kaikki ovat aina pahalla tuulella ja aikuisten yhteistä aikaa ei ole koskaan.
Jos saat miehesi tajuamaan miten epäreilu tilanne on, teillä on vielä mahdollisuus jatkaa.
Olen samassa tilanteessa, kaksi pientä lasta ja yhteiseloa takana 15 vuotta. Mies käyttäytyy kuin teini ja minä olen ikään kuin äiti, jolle ei puhuta ja jos puhutaan niin tiuskitaan. Ja olen jo niiin kyllästynyt noihin kommentteihin ”Muutos lähtee sinusta” ja ”Jos sinä rakastat niin kyllä hänkin pian rakastaa”. Ei rakasta. Olen käynyt yksin perheterapeutilla (hänkin viestii juuri noin) ja olen lukenut kirjoja, kirjoittanut päiväkirjoja, ajatellut positiivisesti, suukottanut enkä vaatinut, keskustellut, ottanut aikaa itselleni, käynyt kampaajalla, käynyt kuntosalilla ja pidän itsestäni huolta. Mutta kun tuo toinen vaan koko ajan ärsyttää olemalla ikuinen teini. Prosessoin tilannetta ja varmasti jossain vaiheessa olen kypsä ottamaan eron. Mielestäni se vain on niin, ettei vain toinen osapuoli voi olla yksin jatkuvasti se ymmärtävä osapuoli eikä toinen laita tikkua ristiin.
Jos sinusta tuntuu että olet ksikesi tehnyt ja mies ei mitään vastakaikua anna, niin ehkä hän tosiaan ei yksinkertaisesti rakasta?
Oletko kysynyt suoraan? Ja jos vastaus on että rakastaa, niin kysynyt miten hän omasta mielestään sitä osoittaa?
Ei omaa elämäänsä kannata uhrata henkilöön, joka ei siitä piittaa pätkääkään tai sitä arvosta.
Se on täysin eri asia, kuin ne kommentit, joissa ”puoliso on muuten ihana, mutta..”
Voi olla, että sun miehellä on ongelmia töissä ja että hän ei pysty niitä käsittelemään kenenkään kanssa. Huono ilmapiiri tekee väsyneeksi.
Samoin täällä on.
Jos parisuhdeterapiaan on liian pitkä jono teidän asuinkunnassa, niin voisiko kesteluapua hakea jostain muualta? Esim kirkosta tai hätätapauksessa joku puolueeton ihminen?