Jos skidit on kipeenä, niin äippä yleensä palvelee ja kiikuttaa vuoroin nenäpaperia, kuumaa mehua ja sopivasti paahdettua leipää potilaalle. Kukas palvelee äiti-ihmistä, jos pöpö iskee ja pää meinaa kierähtää kadulle?

”Yllättävän terveenä sitä on saanut porskuttaa, kiitos vitamiinien ja henkisen manauksen, mutta silti joskus puskan takaa puskee joku oikukas viirus, joka nostattaa kuumepiikin, kiristää jumalattoman vanteen pään ympärille ja vie puhdinpoikasetkin kauas pois. Silloin on leikki kaukana, sillä lapsukaisilla on ihan samat tarpeet, toiveet ja kinat, riippumatta onko äiti toimintakunnossa vai ei. Niin lohduttoman pitkiltä tuntuvat ne tunnit, jolloin makaa kylmähorkassa viltin alla ja koittaa tihrustaa särkevien silmien läpi tarinoita paksusta satukirjasta. ”Nyt ei äiti jaksa leikkiä, olkaa nyt rauhassa tässä vieressä niin koitan lukea.” Vaikka hyvä jos jaksaa kirjaa pidellä. Tahtois uinua Nukkumatin kainalossa, siellä missä ei säryt vaivaa.

Ja ne äänet. Miten ne yhtäkkiä ovatkin tuplasti kimeämpiä, kovempia ja luihin sekä ytimiin tunkevia. Arvatkaa vaan onko voimia erottaa toistensa tukassa kiikkuvia velikultia tai riepottaa junnua rauhoittumaan kun uhmalla on vedetty kaveria robottikoiralla lättyyn. Tahtois vaan piiloutua täkkiin ja antaa pienten sopia keskenään. Ei vaan ne neuvottelutaidot ole vielä ihan sitä luokkaa että järjelliseen lopputulokseen päästäisiin, vaikka kuinka puhutaan siitä että antaa lasten vaan keskenään päästä sopuun.

Ja ihanaahan se vaan on, että mussukat tahtovat äitinsä olevan osallisena leikeissä sekä näkevän jokaisen lego-sukellusveneen palikkavaiheen mutta kun puolikuntoisena ei jaksais. Eikä tarvitsekaan jaksaa, ei sillä, mutta lapsen muisti on lyhyt ja valikoiva. Se että äidin päähän sattuu ja äiti hieman lepää tarkoittaa yleensä sitä että kahden minuutin päästä on aika umpeutunut ja nyt kyllä jo pitäis jaksaa. Välipalalle olis tarvetta, muistipeliä ei yllä ottamaan hyllyltä ja mitä tehdä taskulampulle, joka vahingossa putos vessanpönttöön.

Äitit nyt vaan ovat huikeita yli-ihmisiä, jotka viipeltävät vanhempainyhdistyksen pikkujoulukojulle myymään torttuja lievässä kuumeessa tai kuskaavat jälkikasvua lätkätreeneihin ja tärisevät keuhkotautisina kentän laidalla karjumassa kannustuksia mini-selänteille. Töistä on oltu poissa liian monta päivää lasten tautien takia, joten jos itsellä nyt ei mitään ebolaa kummempaa ole niin pakkohan se on sinne raahautua. Katsovat muuten vielä pahalla, ja näinä aikoina ei kannata heiluttaa paattia yhtään enempää. Kiltisti sorvin ääreen vaikka vähän tinnittäis ja nenästä valuis näppäimistölle verta.

Olen kuitenkin kuullut, että lapsiperheisiin saattaa kulkeutua myös miesflunssaa. Se kuulemma kaataa isukin kantutvei totaalikoomaan soffalle. Silloin ei parane äänentason nousta tai kersojen villiintyä. Iskälle on parasta tuoda napisematta kaukosäädin, nessuja sekä laarikaupalla sympatiaa. Boxissa pyörii viime kauden urheilua ja dekkarisarjoja, aika pysähtyy ja ihan turha edes ehdottaa että iltapesut ja –pisut pitäisi suorittaa. Lapsethan äiti automaattisesti hoitaa, mutta miten sen isomman roikaleen saa hamppipesulle, siinä on se haaste.”

 

Kolmen Pojan Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Merkkari Peruuta vastaus

3 vastausta artikkeliin “Kun äiti sairastaa”

  • Merkkari sanoo:

    Tähän vielä lisäisin, että perheen vastustuskyky kulkee käsi kädessä kuun kierron kanssa. Sairaus hiipii varmasti taloon, kun verikautiset on valtoimenaan ja viimeistään kaataa äidin silloin, kun nenä vuotaa samaa tahtia. Heikkovirtatila on vain tällöin hidaste. Jos sama iskisi perheen mieheen, niin viimeinenkin virta lakkaisi varmaan kulkemasta.

  • tiina sanoo:

    Hei, kommentoisin tuohon viimeisimpään Huono äiti ohjelmaan. Puhuttiin yksin elävistä naisista. Ja että kun tulee seksin tarve, pitäisi vaan pyytää jotain miestä antamaan seksiä, ”se voisi olla hyvä ratkaisu”. Olisin toivonut semmoistakin näkökulmaa, että jospa ihan hyvin voi elää ilman seksiä. Sitä paukutetaan joka luukusta, ihan kuin se olisi jokin pakko ihmiselle. Ei ole. Tämmöisiäkin ihmisiä on, joille ihastuminen ja rakkaus tulee ensin, sitten vasta seksi. En voi kuvitellakaan, että minuun koskisi joku, josta en todella tykkää. Ja nyt muutaman vuoden yksin eläneenä, parissa pitkässä su hteessa olleena, en tykkää kenestäkään enkä edes halua tykätä. On mukava olla yksin, edelliset mieheni olivat aluksi mukavia, mutta sitten hankalia (tuli kakssuuntasta, alkoholismia ym). On ihanaa tulla kotiin, kun kukaan ei ole huonolla tuulella tai häröile jotenkin, on ihana nukkua yksin juuri siinä lämpötilassa ja hiljaisuudessa, kun haluaa…olen 55 vuotias ja mielestäni saan olla vapaa myös seksuaalisuudesta, romantiikkaa ja tunteita koen esim. hyvien elokuvien tai kirjojen kautta ja tietysti lapsiani rakastan…saiskos joskus tämmöisenkin elämäntyylin hyväksyntää! Seksi on kivaa ja se antaa iloa elämään, mutta ilman sitä on jotenkin vapaampi olo, ja olihan minulla pitkä liitto, jossa intohimoa piisas…nyt vaan en halua ketään ja vaikea kuvitella, että ketään vierasta ukkoa koskaan haluaisinkaan.

    • Melkein Tiinan kaima ja nuorempaa polvea sanoo:

      Tiina, alkusanasi voisivat olla itse kirjoittamiani. Tarinan loppu mennyt täällä vain eri tavalla ja lukiessani mm. Tällaisia blogi-tekstejä, kiitollisuuteni miestäni kohtaan vain kasvaa. Mutta täysin samaa mieltä olen kanssasi seksin tai aktin ylikorostumisesta kulttuurissamme. Mutta ei siitä kannata kenenkään ottaa paineita. Kaikille kukille on tilaa kukkia, tälläkin saralla. Toiset tarvitsevat fyysisen kokemuksen, mutta sitten on itseni kaltaisia, joille mielenmaailmalla on valtava merkitys. Parasta onkin kun ne omat fantasiat pääsee jakamaan pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Ja kyllä se sooloseksi myöskin on aivan huikeaa, kun mielikuvitusta riittää. Ja mitä Tiina sanot, niin juurikin siinä yksinäisyydessä on paljon hyviäkin puolia, kuten oma rauha. Et tarvitse muiden hyväksyntää elämäntyylillesi, enkä minäkään. Minua ei kiinnosta vieraiden petitouhut ja oletan, etteivät omani myöskään kiinnosta muita. Huvittava, ja vanhahtava, suorastaan ajatus, että seksiin pitäisi liittyä jotain meriitejä. Minulle kuulostaa siltä, että olet oikein onnellinen ja tällä saralla oman juttunsa löytänyt yksilö. Hyvää jatkoa sinulle, minne polkusi viekin.