Kun aikuinen mies nirsoilee
Vaimo tekee miehelle ruoan valmiiksi, mutta ruoka ei kelpaa…
Nirsoja miehiä on monenlaisia. Osa ei syö kuin jauhelihaa ja makaronia, osalle ei kelpaa kasvikset. Niitäkin on, joille maistuu vain einekset tai oman mamman kokkaama ruoka. Nirsoja on totta kai naistekin joukossa, ja nirsoilulle voi olla monenlaisia syitä. Eihän kaikesta tarvitse tykätä, sitähän me opetamme lapsillemmekin.
Eikä aikuista tietenkään voi pakottaa syömään sitä mitä hän ei halua, mutta miten vaikuttaa parisuhteeseen, jos toinen nirsoilee niin että se loukkaa? Makumieltymyksiähän on tietysti monia, ja joinain päivinä tekee mieli jotain ruokaa ja toisina päivinä toista. Mutta aika epäkohteliaalta tuntuu se, että jatkuvasti nirsoilee.
Aika moni vaimo ja äiti olisi ikionnellinen siitä, että saisi jonkun toisen tekemää ruokaa päivittäin… Parisuhdenirsoilussa herää kysymys siitäkin, että onko kyseessä vallankäyttö. Ruoasta kieltäytyminen oikuttelun vuoksi on tapa, johon pystyy jo pienikin lapsi.
Mitä voi tehdä kun aikuinen mies nyrpistelee nenäänsä vaimon kokkaamille ruoille ja syö mieluummin voileipiä? Tämä hoitovapaalla oleva äiti tekee miehelle ruoan sen lisäksi että hän hoitaa lasta kotona, mutta miehelle ei kelpaa. Vähemmästäkin menee hermo, kertoo vaimo tässä keskustelunavauksessa:
”Kuinka moni on kyllästynyt nirsoiluun!!… nyt en tarkoita lapsia vaan sitä isäntää!! Olen vielä hoitovapaalla kun lapsi kaksivuotias ja olen lopen kyllästynyt siihen että kun mies tulee kotiin töistä, hän valittaa nälkää, ja kun hän tulee keittiöön katsomaan mitä on päivälliseksi niin hän nyrpistää nenää ja näyttää hapanta ilmettä, että ”ei kiitos, otan jotain muuta!”.
Sitten avataan jääkaapin ovi ja otetaan sieltä voileipäainekset! Itse hirveällä vaivalla laittaa tunnin ruokaa ja sitten ei kelpaakaan!!! Tulee sellainen tunne että, mikä hel****n piika mä olen!! Sitten vielä valitetaan ettei vaimo ole antavaisella päällä illalla????!!!!”
Nimim. Piika?
Oletko sinä törmännyt nirsoilevaan mieheen (tai vaimoon) ja miten tilanne on ratkennut? Onko ainoa vaihtoehto lopettaa miehelle kokkaaminen ja antaa tämän elää voileivillä?
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 89 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos tää mies on pyytänyt sua tekemään ruokaa niin käytös on tietenkin epäasiallista, jos ruoka on tehty pyytämättä, niin varmaan ei tarvi asiaa sen enempää käsitellä.
Niin tuttua.Tekee mielummin niitä voileipiä.Ja arvostaa äitinsä tekemiä ruokia enemmän..
Eräs ex-poikaystäväni (minua jonkin verran vamhempi), aikuinen mies ja muutamaa vuotta vaille 30 oli juuri tällainen. Tein mitä vaan ruokaa niin tuli iso huokaisu ja päivän mittainen mökötys ja tiuskinta kun en ollutkaan joka päivälle tuonut kaupasta mikro hamppareita noin 300 hänelle tai hakenut pizzaa ravintolasta. Hänen äitinsä oli paaponut pojan niille tavoille että jos ei ollut aina sitä ykkös lempparia ruokaa tarjolla niin kaikki oli ihan yäk hyi pahaa. Toki hän käytti tuota nirsoilua ja muuta kontrollointiin ja mollaamiseen miten huono olinkaan kaikessa. Itse en voi enää sietää aikuisia ihmisiä ketkä ovat hyper nirsoja.
Teet tästä lähtien ruoan vain lapselle ja itsellesi”ei riittänyt enää sinulle”. Etsiköön aikuinen mies ruokansa muualta, jos ei valmiiksi laitettu kelpaa.
Seurustelin aiemmin nirson miehen kanssa, jolla oli (yllättäen) nirsot lapset. Siinä missä omien lasten kanssa otetaan kaupan uutuudet heti testiin, mies ei suostunut edes maistamaan. Suhde oli koetuksella nirsoilun ja muidenkin ehdottomuuksien takia. Sain tarpeekseni.
Nykyinen mieheni syö normaalisti, vaikka emme jaa samoja mielimakuja. Elämä on helpompaa. Täytyy sanoa etten voi sietää nirsoilua, en edes lapsissa. Jos joku on tehnyt ruokaa, sitä syödään ja sillä hyvä. Vaikka ruoka ei olisi erityisen hyvää, se vie nälän ja tuo ravintoa. Toki aina voi valita mitä pöydästä ottaa, mutta en hyväksy että esim kastiketta ei oteta ollenkaan. Jos ei pidä suolakurkusta tai muusta lisäkkeestä niin sen voi jättää ottamatta. Salaatti ja kasvikset kuuluvat ”pakollisiin” ruokiin. Mutta lapseni eivät nirsoile, joten enää sitä ei tarvitse katsella.
Ukosta viis,
siinä on taas anoppi kasvattanut kiisttämättömän herrantertun, mutta surettaa lapsen puolesta kun antaa huonoa esimerkkiä ruokailutavoista ja tavoista yleensä. Pihalle pistäisin tai keittiövuoroon tai ainakin jättäisin leivän ostamatta!
Mieheni on aina syönyt hyvällä halulla laittamani ruoan. Se mikä on ollut raskasta on se että hän ei koskaan laita ruokaa. Ei osaa. Olemme yhdessä kasvattaneet neljä lasta ja aina olen kokannut, välillä oli vaikeaa kun nuoret nirsoilivat. Ja aina se ikuinen kysymys: mitä tänään on ruoaksi? Olen sanonut itselleni että saan olla onnellinen kun on ruokaa mitä laittaa eikä tarvitse kärsiä nälkää. Se on auttanut. Olen hyväksynyt sen että ruoan laitto on minun tehtäväni ja nykyään ihan jo pidän siitä. Mummona myös pitää sitten aina olla mummon kunnon päivälliset, monta kertaa viikossa koska lapset asuvat lähellä. Käyn töissä ja samoin mieheni. Hän lepää töitten jälkeen sohvalla ja minä kiiruhdan keittiöön. Näin se vaan on. Varmaan monella muullakin. Olkaamme kiitollisia siitä että voimme antaa rakkaillemme riittävästi hyvää ruokaa, eikä aina valiteta turhista.
En ota stressiä. Mä teen sitä ruokaa mitä itse haluan, jos ei muulle perheelle kelpaa niin olkoot syömättä nälissään tai tehkööt itse jotain muuta.
Kokkaan aina reilusti, että jos maistuu muillekin niin hyvä. Jos ei maistu niin ei hätää, pakastan/otan ylimääräisen itselleni töihin lounaaksi.
Mä en niitä voileipä yms vaihtoehtoisia ruoka tarvikkeita osta (enkä kokkaa). Ostan kaupasta vain sitä mitä itse syön. Toki muutkin saavat syödä ostamiani ruokia ja minä myös muiden ostamia.
Toimii meillä.
Meillä ei kelpaa keitot, punainen liha on epäterveellistä, kana on paskaa ja lihaa ei voi syödä jatkuvasti ja kalassa ei saa olla ruotoja. Kasvikset on ehdottomasti nou nou, samoin peruna ja kastikkeet, riisi ei kelpaa myöskään. Tuntuu, että itselläni on kotona 45 vuotias teini, 13 vuotias teini ja 9 vuotias esiteini, joka jo ilmoittaa isänsä lailla, ettei syö kyseistä paskaa keittoa.
Mun vika, että perhe syö epäterveellisesti.
En minä enää tiedä, mitä ruokaa laittaisin
Tuohon listaan ei jää kuin makaroni 😲 jollei sitten syö hampparia yms pikaruokaa joissa niissäkin on perunaa, kastiketta jne
Ja yksi tärkeimmistä asioista on mielestäni yhdessä perheen kanssa syöminen. Siitä ei tingitä.
Onneksi on päästy tuon oikeasti ’lapsellisen’ tavan ohi. On keskusteltu mistä kukakin tykkää ja mistä ei. Ja sen mukaan tehdään ruoat. Jos ei ruoka kelpaa niin siitä tarvitse numeroa tehdä. Kannattaa puhua asiat halki ja sen mukaan laatia jatkosuunnitelma. Voihan se olla teillä sitten niinkin että ruoasta vastaa vastaisuudessa se töistä kotiin palaava mies.
Mulla ihana mies usein kiittää ruusta. Joskus saattanut tulla jotain pientä kritiikkiä, mutta ihan aiheesta, jokin ollut liian kauan uunissa ja vähän kuivahtanut siitä pidäkkään kehuaHelpottaa kyllä että mieneni on suht kaikki ruokainen ainoa ei niin maistuvat ovat valkosipuli ja homejuusto.
Ex-miehelle piti olla erikseen vähähiilihydraattista ruokaa. Siis lihaa/kalaa/kanaa ja kasvista, ei hiilihydraatteja kuten perunaa tai pastaa. Lisäksi näiden lihatuotteiden olisi pitänyt olla tietyn valmistajan, ja kananmunien luomua.
Ärsyttävintä tässä oli se, että tähän vähähiilarisuuteen meni aika paljon rahaa, mutta jälkiruoaksi hän kyllä söi suklaakakkua jos sellaista oli tarjolla.
Huvittaa kun olen kuullut että eron jälkeen siellä syödään lähinnä makaronia ja jauhelihaa. Eikä vissiin tartte jauhelihan olla tietyn valmistajan paketissa…
Tee se ruoka vain itsellesi ja lapselle. Syökööt mies mitä kaapista löytää ja valmistakoot itse. Joko tyytyy tähän tai lopettaa nirsoilun. Minä en ainakaan suostuisi aikuisen ihmisen piiaksi ja tekisin myös selväksi, että en tee turhaa työtä ja ruuan valmistaminen aikuiselle, jolle se ei sitten kelpaa on turhaa työtä.
Meillä tilanne tämä : Mies tekee AINA kaikki ruoat, itse valmistuin 2017 leipuri kondiittoriksi ihan nippa nappa a suoraan sanoen oon todella huono leipoo.. Mies hoitanut meillä aina ruoat… Tänään pitkästä aikaa otin peräti pari lasia viiniä, viikkasin hirvittävän kasan pyykkiä ja hoidin tyttären ja minut saunaan, iltapalat ym… Noh, päätin leivittää minulle ja miehelle ahven fileitä ja lämmitin uunissa edellis päivän kukkakaali gratiinin. EI SYÖNYT! väitti ettei ole nälkä mutta mieluusti tilailee pizzaa, kebabbia tai syö vain omia ruokiaan.. KAIKKI mitä leivon tai teen ruokaa EI kelpaa syötäväksi asti! Jos jotain teen ja ”haluaa minua miellyttää” käy arvostelun kautta esim. ”Tää pohja on iha liian paksu.. Miks tää on näin mauton? Hirveen vähän mausteita, sä et seuraa mitää ohjeita” jne jne… Mitä tässä enää tehdä..? 😭
en tekisi sille enää ruokaa.
Ex-mieheni oli tällainen. Ei syönyt kastikkeita, ei kasviksia eikä keittoja. Lihaa söi enimmäkseen ja paljon. Alkoi tuntumaan ruokabudjetissa. Yritin tehdä edullisia kotiruokaa jotta rahat riittää. Toinen tilasi itselleen perheissään kun ruoka ei kelvannu. Tai söin itse vähemmän jotta rahat riitti siihen että hän söi itse paketillisen jauhelihaa makaroonin kanssa. Ja minulle valitti kun kuukauden ruokabudjetti ei aina riittänyt. Aloin tekemään viikon ruokalistan ennakkoon jääkaapin oveen jotta voi henkisesti varautua tuleviin ruokiin. Listä sisälsi molempien lempiruokia. Tämä systeemi vähän helpotti.
Ex myös usein söi voileipää, kun muu perhe veti tuotoksiani. Hän tykkäsi karjalanpaistista. En ollut sellaista tehnyt ja päätin opetella. Kokeilin muutamaa reseptiä ja pyysin sitten kommenttia. Kerran sitten tein erityisen pitkään haudutettua versioita, jossa vähän erilaiset mausteet. Pyysin maistamaan. Ei suostunut. Jätin karjalanpaistin opettelut siihen.
Hohhoijaa taas tätäkin vaimoa.Lopetat sen kokkaamisen tai vaihdat fiksumpaan mieheen.So simple!
Ei se tosiaan ole tämän vaikeampaa. Mutta jos haluaa roikkua kiinni lapsiaikuisessa, niin valitukset seis. Olet itse valinnut tiesi.
Ex mieheni ei syönyt keittoja, laatikkoruokia tai kastikkeita. Esimerkiksi nakkikastike piti hänen mielestään olla nakit erikseen ja kastike erikseen. Poikkeuksena tietysti hänen tekemät kastikkeet. Uutta ei voinut kokeilla, aina tuli ”en syö”. Yritä siinä sitten käydä töissä ja hoitaa lapset ja vielä miettiä mitä tänään syödään. Voin sanoa että ranskalaiset ja nakit tuli korvistakin ulos. Onneksi nykyinen mies syö kaiken mitä teen ja tekee itsekin ruokaa.
Meillä on homma ratkaistu sillä että mies tekee itae omat ruokansa (ei syö sian- eikä naudanlihaa) ja minä teen lapsille ja itselleni, koska me ollaan kaikkiruokaisia. Toimii!