Lapsen nimi, siinä vasta vaikea päätös! Toisille mahdollisen lapsen nimi on ollut selvillä jo vuosia ennen tämän syntymää, toiset tuijottavat jo useamman kuukauden ikäistä vauvaansa pääsemättä mihinkään ratkaisuun vaikka maistraatti kuinka hönkii niskaan.

”Lapsen nimen valinta heijastelee näkemyksiämme stereotyypeistä, ammatillisesta osaamisesta, kyvyistä ja viehätysvoimasta”, kirjoittavat tutkijat, jotka analysoivat nimivalintojen perusteita Briteissä viimeisen 170 vuoden aikana. Näkemykset vaikuttavat nimivalintaan varmasti myös meillä Suomessa.

Lasta nimeävät vanhemmat miettivät esimerkiksi näitä asioita:

Yleinen vai erikoinen nimi?

Toisille on tärkeää, että lapsella ei ole yhtään tai paljoa kaimoja. Toiset ovat sitä mieltä, että mitä tavallisempi nimi, sen parempi. Yksilöllisten nimien suosio on kasvanut nykyaikana, mikä johtuu ehkä siitä, että erottuvan henkilöbrändin tärkeyttä on korostettu viime vuosina niin paljon.

”Minulla ei ole yhtään kokonimikaimaa, joten olisi tuntunut hassulta, että lapsellani on. Tämä vaikutti sekä lapsen etunimen että perheen yhteisen sukunimen valintaan.”

Perinteinen vai sukupuoleton nimi?

Nimet, jotka eivät ilmaise tarkasti mitään sukupuolta, ovat nousseet uudelleen suosioon viime vuosina. Toki aiemminkin on käytetty nimiä, jotka eivät ilmaise selkeästi sukupuolta.


Kuva Jelleke Vanooteghem, ylin kuva Mike Fox.

Suomalainen vai ulkomaalainen kirjoitusasu?

Annetaanko nimeksi Jenni vai Jenny? Hanna vai Hannah? Tähän ratkaisuun vaikuttaa toki myös perheen tausta, ei pelkästään makukysymykset.

”Nimeni kirjoitetaan ulkomaalaisittain ja se on niin vaikeaa, että lapseni nimet ovat niin suomalaiset kuin olla voi.”

Entäs sitten ääntämisasu?

Jaksatko selittää ja laittaa lapsen selittämään, että kuinka monta iitä nimessä on? Haittaako sinua tai lasta jos nimi äännetään väärin? Saako ääntämistapa poiketa yleisestä tavasta? Voiko vaikka englanninkielisen nimen lausua suomalaisittain?

Minkä ikäiseltä nimen kantaja vaikuttaa?

Kukaan ei (vielä) oleta, että Raija olisi päiväkodissa lapsi, jokainen tietää, että Raija on varmasti töissä siellä. Elsan taas voi löytää niin päiväkodista kuin vanhainkodistakin. Entä voiko lapsen nimeksi antaa jotain söpöä, kuten Nuppu, vai onko se ongelma sitten kun lapsi on aikuinen?

”Nimen ”iättömyys” oli meillä tärkeä valintakriteeri. Minusta on hassua, että aikuisella miehellä olisi mielestäni vauvamainen nimi, vaikka totta kai kaikkeen tottuu.”


Kuva Hisu Lee.

Kertooko nimi sosiaaliluokan?

Sitkeä uskomus on, että matalammin koulutetut antavat lapsilleen nuorekkaita nimiä, kuten Jenna, ja korkeammin koulutetut klassisia nimiä, kuten Anna. Liekö tälle pohjaa, vai onkohan kyseessä vain uskomus? Nimi voidaan valita myös tarkoituksella viestimään erilaista sosiaalista luokkaa: Lapselle toivotaan tietysti vain parasta, joten nimivalintaa tehdessä voidaan ajatella, että vähän hienompi nimi avaa tulevaisuudessa paremmin ovia.

Pitäisikö nimen kertoa arvoista?

Voiko ateisti antaa lapsensa nimeksi Kristian? Jos lapselle antaa erikoisen luontonimen, kertooko se siitä, että perheessä kannatetaan vihreitä arvoja?

Saako lapselle antaa sukulaisen tai lemmikin nimen?

Toiset haluavat ehdottomasti, että nimi kulkee suvussa. Jos taas nimi tuo mieleen ikävän sukulaisen, se putoaa heti pois listalta kun lapsen nimeä mietitään.

”Oudoin ihmettely lapseni nimestä on ollut kommentti, että hänellä on eläimen nimi. No eikä ole, ihan tavallinen nimi se on. Mitäs itse nimeät koirasi ihmisen nimellä? Mitä väliä sillä edes on?”

Saako nimessä olla R-kirjain?

Monia huolettaa jo valmiiksi se, että mitäs jos lapsella onkin haasteita ääntämyksen kanssa. Saako nimessä olla ärriä tai ässiä? Pitäisikö pelata varman päälle ja ottaa helposti lausuttava nimi?

”Joo meillä vaikutti r-vian mahdollisuus nimenvalintaan. Kahdesta parhaasta vaihtoehdosta tippui pois se, jossa oli r.”


Kuva Sophie Elvis.

Sointuvat nimet vai ei?

Pitääkö sisaruksilla olla samankaltaiset nimet, vai onko se pikemminkin turhaa rajoittamista? Entä tuleeko lasten nimien sointua vanhempien nimiin?

Minkä näköisen ihmisen nimi on kyseessä?

Monilla on nimistä vahva mielikuva. Tummahiuksisen ihmisen nimeä ei voi antaa kovin vaalealle vauvalle, tai hyvin sirolle lapselle ei sovi nimi, jonka mieltää ronskin emännän tai isännän nimeksi.

”Ikävien ihmisten nimet jäävät sillä tavalla mieleen että en ikinä voisi antaa niitä lapsilleni.”

Onko nimi vakuuttava?

Moni miettii jo vastasyntyneen sängyn äärellä sitä, mihin ammattiin lapsi joskus tulee päätymään. Voiko lääkärin tai lakimiehen nimi olla esimerkiksi Heppu? Vai onko mieleenjäävyydestä pelkästään etua alasta riippumatta? Entäs voiko lapsesta tulla taiteilijaa, jos nimi on kovin tavallinen?

Mikä sinulle oli tärkeintä lapsen nimen valinnassa? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

19 vastausta artikkeliin “Kumpi on parempi: Lapselle erikoinen vai tavallinen nimi?”

  • Nimetön sanoo:

    Päätin jo teini-ikäisenä ensimmäisen tyttäreni viimeisen nimen. Tästä pidin kiinni. Ensimmäinen ja kutsumanimi valittiin sen mukaan, että kummallakaan ei ollut sennimistä sukulaista. Ei tullut mitään ikäviä mielleyhtymiä.

  • Ursula sanoo:

    Me ei asuta Suomessa, eikä lasten isäkään ole suomalainen. Meille oli tärkeää, että lasten nimet kuitenkin myös sopivat suomalaisten sukulaisten suuhun, eikä sielläkään käydessä tarvitse tavailla nimiä kenellekään. Lasten sukunimi on mieheltäni (on se tosin itsellänikin, naimisiin mennessämme otin sen kun suomalainen sukunimeni oli niin hankala täällä), etunimet mistä tykättiin (miehellä oli suurempi vaikutus esikoistyttäremme nimeen koska oli niin itsepäinen, minä taas käytännössä päätin poikamme nimen.) Molempien lasten toiset nimet tulevat minun vanhemmiltani, heidän toiset nimensä. Äitini perheessä tuo toinen nimi on jo monessa sukupolvessa annettu tytöille toiseksi nimeksi. Isäni puolella tapaa ei ole, mutta ainahan voi aloittaa! Molemmat sattumalta raamatullisia nimiä, eli toimivat myös ulkomailla 😉

  • Beata sanoo:

    Meillä on Thomas ja Edith, miehellä ja minulla myös erikoisemmat nimet, joten ennen lasten syntymää oli jo päätetty minkä nimisiä lapsistamme tulee. Toiselle pojalle ja toiselle tytöllekkin oli omat vaihtoehdot. Molemmat nimet löytyvät suvusta. Meistä nimet ovat kauniit ja sopivat kantajilleen ja hyvin ovat pienestä asti pärjänneet vaikka saimme kritiikkiä siitä miten lapset osaavat kirjoittaa oman nimensä ja joutuvat selittämään miten nimet kirjoitetaan.

  • Tiia sanoo:

    Tyttärelle yhteisesti päätetty etunimi,kaksi muuta tuli mun isoäideiltä.Hänestä tuli siis Kristiina Adele Johanna

  • Miuski sanoo:

    Mä olin vuosia sitten miettinyt Tulevien Lasten Nimet valmiiksi. Sit tuli mies, joka sanoi ei. Piti siis pohtia kaikki uusiksi. Kun esikoinen teki tuloaan, olikin nimen valinta yhtä äkkiä tosi vaikeaa. Kauhea vastuu antaa toiselle nimi koko elämäksi! Esikoistyttö sai kauniin nimen, jossa mukana kolmantena nimi suvusta. Toisen tytön etunimi oli valmiina jo ennen kun aloin häntä odottaa. Ajattelin usein, et: ”Sit kun A*** meille tulee.” Hänenkin nimissään kulkee mukana nimi suvusta. Kuopus pojalle oli mielessä kaksi hyvää, täysin toisistaan eroavaa nimeä. Ei millään osattu päättää. Kun hän syntyi, valinta oli helppo. Hän ei ollut yhtään toisen nimen mielikuvan kaltainen. Toiset nimet tulevat isoisien isiltä.

    Nimiä annettaessa mietittiin yleisyyksiäkin. Nimistä yksikään ei ollut lähelläkään top10 nimiä antamisten lähivuosina. Mutta niim vaan keskimmäisen nimi kiilasi top5 listoille n. 10 vuotta tyttösen syntymän jälkeen ja taitaa viihtyä siellä edelleen. Paha siitä on ketään syyttää, ihana nimi! Pojan nimi ei älyttömän suosittu koko Suomen mittakaavalla ole, mutta täällä pk-seudulla kaimoja riittää. Esim. omassa lätkäjengissä on ollut parhaimmillaan neljä kaimaa. Onneksi lätkäpojat ovat hyviä keksimään lempinimiä.

    Lempinimistä tulikin vielä mieleen, että vaikka kuinka vanhemmat miettis nimen, josta ei saa väännettyä mitään, niin kaikista saa. Esikoisen nimeä valitessa mietittiin tätäkin, mut lempinimi löytyi ekana päivänä hoitopaikassa.

    Lapsemme ovat olleet tyytyväisiä nimiinsä ja ne ovat edelleen minusta todella kauniita.

  • Ei liian hankalasti mietitty sanoo:

    Pojan toinen nimi on isältä, ensimmäinen löytyi kun makustelimme yhdessä ja erikseen nimiä. Synnärillä vaihtoehtoja oli 2 ja molemmille tuli samantien sama nimi mieleen kun vauvan näimme. Sekin r tärähti pojalta 3v iässä. Kaimoja on, muttei joka nurkalla.
    Ei mietitty tulevaa asemaa aikuisena tms, vaan valittiin meitä muellyttävät nimet. Tytölle samoin oli pari vaihtoehtoa.

  • E ja J kertaa kaks! sanoo:

    Rajasimme valintaa, tyttö alkaisi äitinsä mukaan E… , poika isänsä mukaan J… Sekä sellainen nimi, jota EI jo ole suvuissa, sekaannusten välttämiseksi. Lyhyt, ehdottomasti suomalainen nimi, ei ihan yleinen muttei mitään tosi erikoista. Suvun nimiä on toisissa nimissä, kunnianosoituksena ja perinteenä. Esikoinen oli tyttö, Enna. Topakka likka, jonka jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan, heko heko… Sitten tulikin kaikenlaista..ja pidempi ikäero (täys)sisaruksille. Kuopusta odottaessa mies sanoi, että tasapuolisuuden vuoksi, olkoon kumpi hyvänsä, tämä alkaa J… Enteillen sitä, että enempää lapsia ei meille enää tule, monta syytä. Sopi minulle täysin. Syntyi tyttö, hänestä tuli Jatta. Suvussa on Marjatta-nimeä. Nyt nuorempikin on jo 10, ovat aina tienneet taustat nimistään. Jatta yllätti hiljattain kysymällä, että jos Enna olisi ollut poika, niin siitähän olis tullut Jonni, mutta jos mäkin olisin ollut poika, mikä musta olis tullut? Olisko se nimi sit alkanu Eellä? Piti miettiä, koska tätä skenaariota ei oltu ajateltu, kun ei ollut tarve aikoinaan. Vastasin että varmasti olis alkanu Eellä, täytyykin kysyä iskältä, mutta mä luulen että susta olis tullut Eetu. Parin päivän päästä muistin puhua miehen kanssa aiheesta. Hetken mietti, ja sanoi Eetu, tietämättä että olin itse sanonut saman…

  • Mummeli sanoo:

    Lasteni nimet olivat valmiina jo vuosia. Toivoin heitä hartaasti ja valitsin mielestäni maailman kauneimmat nimet. Molemmat ovat aina olleet tyytyväisiä nimeensä. Kummallakaan ei ole täyskaimaa, vaikka nimet löytyvät kalenterista.

  • Myssy sanoo:

    Halusin lapsille tavalliset ja oikeastaan sellaiset nimet jotka henkii suomalaisuutta. Siinä sitä vasta onkin kansainvälisyyttä kun lapsi voidaan nimen perusteella päätellä olevan jostain pohjoisesta maasta. Huvittaa ihmiset jotka haluavat lapselle kansainvälisen nimen, ja päätyvät kerta toisensa jälkeen tilanteeseen jossa kukaan ei osaa lausua kirjoitettua nimeä saati kirjoittamaan lausuttua nimeä. Ja kaiken huipuksi tulevaisuuden kansainvälisellä uralla työskennellessään edes nimi ei erota ihmistä massasta mihinkään suuntaan.

  • Noarii sanoo:

    Ensimmäiselle tytölle olin suunnitellut nimen jo etukäteen; kun esitietolomakkeeseenhan kuuluu jotain laittaaa. Esikoisen kanssa vielä laitoksella ollessa, tulin siihen tulokseen että hän ei ole rauhallinen ja sopuisa Ella Tuulia, vaan jotain tärähtävämpää. Vaikka sukunimessä onkin ärrä, tuli hänen etunimeensäkin r-kirjain. Nimi löytyi parissa viikossa. Toista odotellessa työnimet oli samat, mutta kun se poika ei näyttänyt Nikolta 😁 ja halusin 5 kirjainta ja ärrän, kuten isosiskollakin on. Ristiäisiä edeltävänä iltana vielä arvottiin lopullista nimeä, kun ei meinannut hyvää yhdistelmää löytyä… Kuopus oli heti syntyessään pikku-iita, ja nimekseen sai sitten Iida; ei ärrää ja vain 4 kirjainta, mutta iita on iita.
    Jokainen kolmesta on saanut itsensä näköisen nimen. Mitään muuta he eivät olisi voineetkaan olla. Nimet ovat perinteisiä suomalaisia nimiä, joita ei samassa ikäluokassa kumminkaan pilvin pimein vastaan tule.

  • Carjaleenaruusunmarja sanoo:

    Etsittiin tavallista, iätöntä nimeä, joka kuitenkin kelpaisi myös maailmankansalaiselle jos hänestä sellainen kasvaa. Oman ikäpolven ihmisissä tätä nimeä esiintyy sen verran yleisesti, ettei lapsilla juurikaan ole, eli nykyään on harvinaisempi vaikka hyvin tavallinen nimi muuten onkin. Löytyy ärräkin, mutta sekin opittiin hienosti jo 4vee ikäsenä. Nimet oli mietittynä jo neuvola-aikana hätäkastetta varten, ja lopuksi toinen niistä päätyi käyttöön ihan muutenkin.

  • Soili sanoo:

    Minulle on tärkeää että nimi merkitsee jotain, on suomalaiseen suuhun helppo, sekä toimii myös kansainvälisenä nimenä.

  • JoulunIhme2011 sanoo:

    Tytär syntyi rv31+1 ja paniikkia pukkasi joka saralla kun lapsi syntyi liian aikaisin, en ollut ehtinyt käydä synnytysvalmennuksessa, kotona ei ollut mitään valmiina vauvalle saatikka nimeä mietitty lasten teholla/sairaalassa sitä kysyttäessä. Mutta vauvan isä olikin miettinyt lapsen nimet jo teininä valmiiksi! Eli tytär sai hienon ja erikoisen nimen, jota ei ole vielä vastaan tullut. Isän sekä tyttären nimi alkaa R:llä.

  • nadelma sanoo:

    Kummankin tytön nimet otettiin sukuhistoriasta eli meille tuli herkkä Lyydia ja tomera Justiina. Ja nimet kuvaavat kyllä lapsia osuvasti. Bonustytön nimi alkaa myös L:llä joten kaikki veikkasivat, että kuopuksesta tulee myös L-kirjaimella alkava.

  • Äiskä sanoo:

    Hah! Minulla oli se nimi valmiina jo synnärille mennessä. Vaan kuinkas sitten kävikään? No kun nimi jota ajattelin ei ollutkaan ollenkaan kuvaava. Liljaa ajattelin ja se ei sopinutkaan, sillä tyttö syntyi ihan muuna kuin hentona ja pikkuisena Liljana. Tuli vahva ja topakka nimi. Ilman sitä R-kirjainta, koska ajattelin etukäteen ettei siitä olisi kiva kuulla jos ei osaisi omaa nimeään sanoa. Ei tullut myöskään jonkun muun nimeä suvusta, tuli oma nimi. Hyvä nimi tuli ja ihan omansa näköinen. <3

  • Nimetön sanoo:

    Minulla on harvinaisempi nimi ja yksikään kolmesta etunimestäni ei sellaisenaan ole kalenterissa. Nyt aikuisena pidän paljon nimestäni, mutta minulla ei ole ollut erityistä tarvetta antaa näin harvinaista nimeä lapselleni. Olin kuitenkin ajatellut, etten ehkä niitä suosituimpiakaan haluaisi antaa – tylsä jos luokalla on kolme samannimistä (vaikka tuuristahan tämä lopulta on kiinni) . Päädyimme kuitenkin antamaan lapsellemme yleisen nimen, koska tärkein kriteerimme oli, että se olisi helppo ääntää kolmella kotikielellämme.

  • Ihminen tekee nimen sanoo:

    Koska minulla ja sisaruksillani on erikoiset nimet, niin omatkin lapset saivat. Suvun perinteet tulevat myös esiin toisissa nimissä eli otetaan sukulaisten nimiä toisiin nimiin kunnioituksesta

  • Nimetön sanoo:

    Persoonallinen, ei yleinen, mutta ei liian erikoinen, suvusta johdettu, suomalainen nimi oli meidän kriteerit. Emme halunneet, että samalla luokalla on kaimoja.

  • Annukka sanoo:

    Me otettiin riskillä lapset Roni ja Roope Suorela.Niin jos olis r vika se olis opeteltu.Aina lapsia kiusataan nimestä.