”Tiedätkö ketään, jonka kotona olisi varattu yksi huone naisen tavaroille, ja miehellä ei olisi mitään erityistä omaa tavaraa? Tai jos on, niin ne olisi jossain kaapissa?”

Kysymyksen esitti eräs nainen pohtiessaan sitä, miksi niin monella tavallista työtä tekevällä miehellä on yhteisessä kodissa ”oma huone”, autotalli, tai vähintään iso tila olohuoneesta. Omassa huoneessa tai olohuoneessa on erilaisia laitteita: tietokoneita, kaiuttumia, peliohjaimia, näyttöjä ja johtoa. Oman tilan tarkoitus on yleensä pelaaminen tai muu harrastus, ja vasta toissijaisesti työnteko.

Toki tällainen harrastustila voi olla myös naisella. Tietenkin myös naisen harrastus voi olla pelaaminen tai muu laitteisiin liittyvä, tai kyseessä voi olla molempien yhteinen harrastus.

Silti ilmiö osoittautuu aika yleiseksi kun siihen alkaa kiinnittää huomiota. Aikuisilla miehillä on omat huoneet!

Näitä ”miesten huoneita” on ollut omassa tuttavapiirissä perheissä jo aivan opiskeluvuosilta alkaen. Lapseton pari on saattanut asua suuremmassa asunnossa siksi, että miehen laitteille saadaan tilaa. Jos omaa huonetta ei ole voitu hankkia, on monessa tapauksessa olohuone sisustettu miehen harrastuksen ehdoilla: sieltä löytyy valtavat kaiuttimet, jättimäinen telkkari, pari pelikonsolia, pöytätietokone ja ties mitä vielä!

Tässähän ei välttämättä ole mitään ongelmaa. Jos kotona on tilaa, niin voihan sinne laittaa oman huoneen vaikka vain yhdelle hamsterille. Ja jos tietokoneet ja muut laitteet olohuoneessa eivät haittaa, vaikka ne eivät olisi välttämättömiä, niin mikäs siinä sitten.

Kirjoja hyllyssä

Mutta kieltämättä tuntuu hiukan erikoiselta, että monella tutulla on kotiin järjestetty miehen harrastukselle tila tai jopa oma huone tai autotalli, mutta keneltäkään naiselta ei löydy vastaavaa. Ja jos mies saa oman huoneen, mutta nainen ei niin se 1. on EPISTÄ, 2. voi kertoa siitä, että miehen harrastuksia arvostetaan enemmän kuin naisen.

Varmasti joillain on omia pelihuoneita tai kenties liikuntaan tai vaikkapa käsitöihin varattuja tiloja. Mutta ne eivät ole lainkaan niin yleisiä kuin ”miesluolat”. Eihän meillä edes ole sanaa ”naisluola”, mutta jokainen on kuullut miesluolasta!

Usein miesluolan tarvetta perustellaan sillä, että ”koko muu koti on naisen tilaa”. Se perustunee kahdelle ajatukselle: ensiksi sille, että ennen naisen piti vastata koko kodista, ja toiseksi sille, että yhä sisustaminen ja siivoaminen nähdään enemmän naisen vastuulle kuuluvana asiana.

Naisia myös varoitellaan naistenlehdissä ja netissä että ”miestä ei saa sisustaa ulos”. Naisten väitetään ”tekevän nukkekoteja” ja heittävän kaikki miehen tavarat pois. Näin saattaa toki tapahtuakin. Syynä voi olla naisen halu jyrätä omaa näkemystään tai sitten oikeasti se, että mies on haalinut kalusteita sieltä sun täältä miettimättä kertaakaan niiden ulkonäköä tai toimivuutta.

”Kaikki omat tavarat ovat rumia romuja, jotka täytyy piilottaa näkyvistä, mutta kaikki rouvan tavarat ovat fiinejä sisustuselementtejä.”, tilittää eräskin mies.

kukkia varjossa maljakossa ikkunalla

On tietysti väärin, jos nainen heittää miehen tavarat pois, ja on myös ymmärrettävää, että kaikki eivät halua asua asunnossa, joka näyttää siltä kun asuisi hääpuvun sisällä.

On varmaan tyypillisempää, että koti on naisen sisustama, kuin että se olisi miehen sisustama. Jos nainen jyrää, tai miehellä ei ole mielipidettä, koti näyttää siltä, miltä nainen haluaa. Toki moni mies onkin siihen tyytyväinen: eivät kaikki halua pohtia verhojen väriä, oli sukupuoli sitten mikä tahansa.

Mutta jostain syystä ongelmaksi nostetaan aina se, että naisen väitetään jyräävän. Harvemmin puhutaan siitä, että monet meistä maksavat asumisestaan enemmän siksi, että miehen harrastukseen liittyvien laitteiden on mahduttava sisälle asuntoon.

Kompromissihan yhteinen koti aina on. Vain silloin, kun toista ei kerta kaikkiaan kiinnosta, voi kaikesta päättää yksin. Mutta muulloin yhteisen kodin tulisi olla molempien koti, ja siellä tulisi olla molemille tilaa toteuttaa itseään yhtä lailla.

Miten teillä on ratkaistu sisustuskiistat? Onko toinen vastuussa sisustamisesta ja toinen suostuu ehdotuksiin? Löytyykö teiltä mies- tai naisluola? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti ja biltema Peruuta vastaus

9 vastausta artikkeliin “Kumman koti yhteinen koti on?”

  • Tuoksukynttilät -vettiin telkkarin päältä! sanoo:

    Asian voi nähdä niinkin päin, että miehen mielenkiinnon kohteilla ei ole sijaa missään näkyvillä, vaan hänet häädetään harrasteineen jonnekin piiloon, ettei naisen harrastus (sisustaminen kaikenlaisella epäkäytännöllisellä) häiriinny.

    Miehet yleensä ostavat tavaroita niiden pääasiallinen käyttötarkoitus mielessään. Esimerkiksi kaiuttimen tarkoitus on soida hyvin. Ulkonäkö on sekundäärinen ominaisuus.

  • Nimetön sanoo:

    Meillä molempia kiinnostaa sisustaminen, mies on siinä jopa parempi. Molemmilla on myös oma työhuone. Minun työhuoneessa on parin tietokoneen lisäksi kyllä myös aika paljon lankoja.

  • Nainen sanoo:

    Mulla on täysin oma ateljee meidän talossa 🙂 Miehelläkin oma tila minne vetäytyä tekemään ja olemaan. Hyvä se on olla joku ihan oma paikka minne pääsee välillä rauhoittumaan ja tekemään omia juttuja.

  • Anna sanoo:

    ”Alunperin minun tavaroille tarkoitettu säilytystila (käytännössä siis yksi laatikko lipastossa) on alkanut täyttyä miehen ja perheen tavaroista. En enää tiedä missä osa tavaroistani on, kun niitä siirrellään kysymättä tai edes kertomatta.”

    Ihan kuin meillä! Miehellä tajuton määrä vanhaa elektroniikkaa, johdon pätkiä, perintöastioita ym ym. Kämppä on sisustettu niin, että näille tilaa. Erilaisia pilkulipastoja ahtaissa paikoissa. Ja koko ajan on katse minun tavaroissa. Jos siivoan jonkun oman hyllyni väljäksi, niin se vallataan. Täytty pitää ”tilan varaaja tavaroita” hyllyn täytteenä, jos ja kun haluan että minulla on tilaa vapaana. Järkiperäiset keskustelut päätyy tunnepäräiseen riitaan. Ostettiin varsto, se tuli täyteen. Tavarat on kuulemma perheen yhteisiä. Kuten ne kolme telttaa jotka on viidettä vuotta kateissa varastossa.

  • Lilacc sanoo:

    Varmaan miesluolan tarkoitus usein onkin tilaa vievien ja silmää miellyttämättömien suurien tekniikkavempaimien piilotus pois keskeisimmiltä paikoilta 😃😃 Tai aina eivät edes olkkariin mahtuisi. Meiltä kotoa löytyy sekä tila miehen edellämainituille tilaa vieville laitteille ihan keskeiseltäkin paikalta olohuoneen jatkeena olevasta ”takkahuoneesta” (joka täysin auki olkkariin, kääk) että vielä kuntosali-miesluola ulkovarastosta 😃😃 Hän on tohkeissaan vääntänyt itselleen tämän jumppahuoneeksi tai treenikseksi kutsutun luolan sinne, ja se oli jopa jotenkin herttaista. Jumppahuone on lisännyt miehen treeni-intoa ja tekee sen helpoksi ja nopeaksi kotona, lähtemättä erikseen salille. Tietokonevehkeet olkkarin perällä särkivät silmiäni aluksi, mutta ajattelin että ne ovat hänelle niin tärkeät, että ne täytyy sietää koska kuuluvat samaan pakettiin miehen kanssa. Mies muutti minun talooni, joten loppuja talosta hallitseekin sitten minun tavarani. Hän ei ole sisustusintoilija, eikä ole välittänyt käydä sisustukseen puuttumaan. Eikä minunkaan makuni muistuta sitä hääpukua mitenkään. Miehen sohva tuli kyllä vielä kompromissina olkkarin sohvaksi, sekin särki silmiä suuruudellaan, mutta olen tottunut 😃😃 Yhteisissä uusissa hankinnoissa huomioidaan molempien maku. Tietokonejuttuja olisi ollut hölmöä sulkea minnekään kauas sotkuisesta fiiliksestään huolimatta, sillä mies käyttää niitä paljon päivittäin, niin harrastus-, viihde-, kuin työasioissa. En halunnut ilmaista hänen muuttaessaan, että hänen tärkeät juttunsa ovat typeriä ja ne pitää piilottaa, ja hänet suljetaan johonkin yläkerran huoneeseen nysväämään laitteidensa kanssa…. Kaiutinkaappien paikoista on silti ollut hieman vääntöä, kun olen suoraan sanonut niiden olevan rumiluksia, mutta paikat on löydetty 😆

    Totta on, että itselleni ei ole meilläkään mitään huonetta tai soppea, mutta tavaroitani on kyllä enimmäkseen vaikka kirjahyllyssä, ja seinien taulut ja kuvat ovat liki kaikki minun… Miehellä ei moisia ollut tarjollakaan… En koe tarvitsevani omaa huonetta, koska minulla ei ole mitään tilaavieviä harrastushärpäkkeitä tai muuta täytettä omalle huoneelle. Ompelukoneenkin saa mille vain pöydälle viritettyä silloin kun käytän. Oleilen olohuoneessa, tai jos tarvitsen rauhaa niin vaikka makuuhuoneessa. Sen sijaan miehen tietokone on minunkin käytettävissäni kun tarvitsen, pelaan joskus miehen kanssa yhdessä tietokoneella tai konsolilla, ja jumppahuoneessa käyn itsekin treenaamassa.

  • Curly sanoo:

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Meillä on vähän harvinaisempi tilanne sikäli, että miehellä on oma huone JA haluaa myös olla päättämässä sisustuksesta. En ole mitenkään intohimoinen sisustaja, joten kompromissien tekeminen on ollut ok. Minulla oli vielä viime aikoihin asti miehen kanssa samassa huoneessa oma rauhallinen nurkkaus jossa pöytä, tietokone ja hiukan säilytystilaa, mutta esikoisen synnyttyä mies siirsi sen kyselemättä olohuoneeseen, jossa omaa rauhaa ei ole, ja ensin alkoi valittaa että pidän pöytää epäjärjestyksessä ja kun en suostunut sitä muuttamaan, hän järjesteli sen mieleisekseen. Alunperin minun tavaroille tarkoitettu säilytystila (käytännössä siis yksi laatikko lipastossa) on alkanut täyttyä miehen ja perheen tavaroista. En enää tiedä missä osa tavaroistani on, kun niitä siirrellään kysymättä tai edes kertomatta. Viime viikolla kaivoin roskiksesta nipun tilaamiani aikakauslehtiä, kun mies oli keskenänsä päättänyt, etten tarvitse niitä enää. Tilanne on alkanut ahdistaa minua, tuntuu ettei minulla saa olla mitään omaa reviiriä omassa kodissani. Miehen tuntuu olevan vaikea ymmärtää tätä, onhan kuulemma koko kämppä hänen huonetta lukuun ottamatta minun aluetta. Olen miettinyt, miten saisin hänet tajuamaan. Seuraavaksi taidan kokeilla näyttää hänelle tämän artikkelin. Kiitos!

  • JustMe sanoo:

    Meillä koti on sikäli yhteinen, että molempia kiinnostaa sen sisältö, osin samoissa asioissa, osin eri ja keskustellaan vaihtoehdoista.

    Keittiö on miehelle tärkeä. Hän on innostunut kaikenlaisista hilavitkuttimista ja niitä pursuaisi yli äyräiden, jos ei keskusteltaisi realistisesti siitä, että onko leipäkone todella tarpeen tai jos hankit Kenwoodin, niin laitetaan ne samat yksittäiset laitteet kiertoon, jotka Kenwood korvaa.

    Jos ostetaan uusia huonekaluja, molemmat on tekemässä päätöstä niin käytettävyyden kuin ulkonäön osalta. Mies kiinnittää enemmän huomiota käytännöllisyyden, minä ulkonäköön ja näiden pohjalta molempien näkemys jalostuu.

    Miehellä on soittimia, mulla on hyllyittäin kirjoja. Voin elää sen kanssa, että makkarin seinällä roikkuu kitaroita, jos mies pystyy elämään sen kanssa että olohuoneen yksi seinä on täynnä kirjoja.

    Voisin antaa miehelle vapaat kädet hankkia uusi telkkari, mulle ei merkitse mitään sen tekniset ominaisuudet tai koko. Mutta mies haluaa käydä niitä mun kanssa läpi ja ”sparrata” vaihtoehtoja. Joten tehdään niin sen sijaan että sanoisin ihan sama, päätä sä. Mies antaa mulle vapaat kädet hankkia tekstiilit, mutta jos kysyn mielipidettä, niin hän kyllä kertoo sen eikä vastaa että ihan sama.

    Loppuviimeksi se molempien viihtyvyys on kiinni puhtaasti siitä, että keskustellaan ja vaihdetaan ajatuksia siitä mikä miellyttää ja toimii ja mikä ei ja päätökset tehdään sen pohjalta.

  • Aada sanoo:

    Tuo ratkeaa sillä, että molemmilla on omat huoneet, saa nukuttuakin paljon paremmin. Suosittelen.

  • Äiti ja biltema sanoo:

    ..
    Ehhe… taas kerran törmään siihen tosiasiaan, että taidankin olla mies. Meillä aikoinaan mies siivosi, kun ei minua kiinnostanut. Ja minulla oli ne työtilat. Ja bilteman luettelo. No, myös isännällä oli omansa, kasa soittimia, mutta ne eivät olohuoneen nurkassa liikaa tilaa vieneet.
    Mutta joo, taidan kuulua johonkin marginaaliin näissä asioissa, mutta muuten olen ihan tyytyväinen naiseuteeni ja äitiyteeni vaikka en kovin kaksinen taida noin keskimäärin ollakaan.