Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä se, että lapsiin saa upotettua hirveät summat rahaa. Mutta se, kuinka paljon, saattaa jäädä tajuamatta…

Ensimmäisen vauvan kohdalla homma lähtee helposti käsistä. Joku vanhemmuushuuma ja aivosumu valtaa mielen, ja sitä maksaa silmää räpäyttämättä käytetyn auton verran vauvanvaunuista siksi, että ”ne ovat parhaat”, ”ne ovat turvallisimmat”, ”ne ovat testivoittajamalli”, ”käytetyissä voi olla hometta”, ”ne ovat kätevimmät” ja niin edelleen, vaikka totuus on se, että lapsi pärjäisi aivan hyvin 10 vuotta vanhoilla perusvaunuilla. Siitä huolimatta, että ostosta perustellaan nimenomaan järjellä, kyseessä on puhtaasti tunneratkaisu. Kun ne vaunut vaan ovat niiiiin ihanat! Ja kai nyt oikeasti kalliimmat ovat turvallisemmat, ovathan?

Jos varaa on, monesti shopauttaminen jatkuu vauva- ja taaperoiässäkin. Siinähän ei ole mitään vikaa, jos kerran on rahaa käytettävissä ja haluaa käyttää sen just niihin ihanimpiin tai parhaimpiin lastentarvikkeisiin. Ensimmäisen kanssa tulee tehtyä myös hutiostoksia. Keinuva ja musiikkia soittava sitteri saattaa tuntua nerokkaalta ajatukselta, mutta päätyä aika äkkiä kissanpediksi, kun lapsi haluaakin olla koko ajan sylissä eikä sitä pimpelipompelia jaksa kukaan kuunnella tulematta hulluksi!!

Tämä kuvio usein muuttuu kun lapsia tulee enemmän. Yhdelle aika moni pystyy rahoittamaan markkinoiden ”parhaat” (eli siis kalleimmat!!) vaunut ja toppahaalarit, mutta useamman lapsen kohdalla se saattaa käydä hankalaksi. Lisäksi tavaraa on jo varastossa, mutta aikaa kierrellä ostoksilla ehkä ei.

Tapahtuu toisen lapsen (tai kolmannen, neljännen…) syndrooma. Ensimmäiselle on ostanut luomua luonnonkosmetiikkavoidetta vaippaihottumaan ja kymppejä maksavia pesunesteitä. Toinen pärjääkin kummasti sillä ensimmäisenä käteen osuvalla saippualla, kunhan se nyt ei tiskiainetta ole niin kelpaa!!

Siinä vaiheessa alkaa tajuta, että rahan syytäminen lapsiin ei olekaan enää pelkkä valintakysymys siltä väliltä, että ostatko kirppikseltä tai marketista vaatteita vai ostatko sen kuumimman lastenvaatemerkin trendiasuja vauvalle, tai sitä että ostatko vain luomua vauvanruokaa vaiko sitä perusmerkkiä ja niin edelleen. Huomaa, että jutut lastenteon kalleudesta eivät olleetkaan turhaa löpinää tai kokonaan riippuvaisia siitä, ostaako trendikkäimmät statusesineet vai ei.

Käy ilmi, että vietpä lapset minne tahansa, missä pitää sisäänpääsystä ja tekemisestä maksaa, köyhdyt joka käynnistä hämmentävän paljon. Tietysti sitä on paljon ilmaistakin hupia ja tekemistä, mutta kyllä kai huvipuistoihin sun muihin on kiva edes joskus päästä.


Ylin kuva Christian Dubovan.

Vie lapset ravintolaan syömään: lastenannos maksaa kympin, ja se on aika iso summa niistä kolmesta ranskiksesta ja puolikkaasta nakista jotka lapsi saa kurkustaan alas. No ehkä se menee tapakasvatuksen piikkin se ravintolakäynti? Kun viet lapset huvipuistoon, saat heittää hyvästit parin päivän palkalle. Sama juttu vesipuistossa. Sisäänpääsyn lisäksi joudut maksamaan kaikenlaista syömistä ja varmaan vielä jotain tilpehööriäkin.

Säästäväinen vanhempi ajattelee että hei uimahallireissu on halpa, ja tajuaa sitten että kellään ei ole sopivia uikkareita ja syytää ensin uima-asuihin muutaman kympin ja sen jälkeen maksaa kaikista kertamaksun mikä nousee yllättävän korkeaksi sekin, ja sitten uimisen jälkeen jokainen on pyörtymäisillään nälästä ja kahviossa menee helposti kymppejä pelkästään muutamaan mehuun ja lihapiirakkaan.

Sisäleikkipuistoihin, leffateattereihin, eläintarhoihin sun muihin saa upotettua isonkin summan säästöjä. Jotta päästään harrastamaan, matkoille ja synttäreitä viettämään pitää ottaa jo eläkesäästötkin käyttöön.

Eikä tässä kohtaa olla vielä edes teini-iässä!

Teini alkaa monessa paikassa maksaa aiempaa enemmän. Varhaisteini kasvaa niin, että vaatteita pitää ostaa kuukausittain uusia. Ja hei, ei kelpaa mitkään tylsimysvanhemman valitsemat asut, vaan pitää olla sitä merkkiä jossa t-paita maksaa satasen. Sitten pitää olla puhelin ja läppäri ja pelikoneet sun muut vempeleet plus ne pelit tietysti. Kaupungille pitää päästä ramppaamaan ja pikaruokaravintolaan syömään kavereiden kanssa ja leffaan tietysti ja mitä vielä.

Mutta ehkä yllättävin kulu on se, mistä kukaan ei tajunnut varoittaa…

…nimittäin se, että teini syö perheen vararikkoon! Teinillä on koko ajan nälkä, ja teini tyhjentää kaapeista kaiken. Paitsi silloin, kun äiti on just käynyt kaupassa vaihtamassa viikon palkan muutamaan säkilliseen ruokaa, niin teini tuijottaa jääkaappia ja mankuu että täällä ei oo mitään syötävää ja nääntyy ihan hetkenä minä hyvänsä. Ei maistu tänään pakastepizza eikä maistu vanhemman tekemä jauhelihakastike eikä maistu eineskään, kyllä nyt pitäis Wolttaa tänne jotain mitä pystyy syömään!!!

Tietysti lapset kustantavat asumisen ja liikkumisen kannaltakin vaikka kuinka paljon. Mutta mietipä kaikkea sitä rahaa joka säästyy, kun et koskaan raaski ostaa itsellesi uusia vaatteita etkä pääse baariin bilettämään tai romanttisille treffeille hienoon ravintolaan! Siis lopultahan lastenhankinta on PELKKÄÄ SÄÄSTÖÄ!!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Materia ei ole rakautta Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “Kullan kalliit kakarat!!”

  • Erityisen pesueen äiti sanoo:

    Lapsiin uppoaa paljon rahaa, mutta… Sitten kun perheeseen syntyykin useampi erityislapsi niin kulut nousevat huimasti. Joutuu karsimaan kaikesta kivasta, jotta saa katettua terveydenhuollon kulut ja lääkkeet. Lapset tarvitsevat erilaisia vaatteita, eritysruokavaliota, erityisiä apuvälineitä arkeen yms. Siitä huolimatta, että terveydenhuolto on lapsille ”ilmaista” suomessa niin kuitenkin terveyskulut lähentelevät tonnia kuussa…

  • Materia ei ole rakautta sanoo:

    Se ei ole yllätys ettei sanonta ” lapsi tuo leivän tullessaan” pidä paikkaansa. Toki se ennenkin tarkoitti varmaan lapsilisiä. Eikä vaatteissa ollut niin suurta valikoimaa tai ruuassakaan tai leluissa. Mutta lapsilisät eivät kata tämän ajan lasten menoja. Lapsiin menee rahaa todella yli omien varojen. Toki se on kiinni kaikki siitä mihinkä lapsiansa totuttaa. Kuinka heikolla itsetunnolla vanhemmat on varustettu niin samanlaisella itsetunnolla lapset kasvaa. Eli ei ole uskallusta toimia oman talouden mukaan vaan kilpavarustelu alkaa jo raskauden aikana oli siihen varaa tai ei, velaksi. Sama kehitys jatkuu koko lapsen/ lasten alaikäisyyden ajan ja joillain vielä sen jälkeenkin. Joko itsenäisesti tai vanhempien avustuksella. Ei uskalleta päästää irti itse luodusta valheellisesta ” elintasosta”.

  • Lillukka sanoo:

    Lapsi perheet saa kaikenmaailman tukia enemmän kuin yksin asuvat töissä käyvät kaikesta täysin hinnan maksava palkkaa.Äideille vaan rakennekynsiä ja omaa aikaa sekä vali,vali,vali.

    • Mummeli sanoo:

      Ei pidä paikkaansa jos kysymys on kahden työssä käyvän vanhemman taloudesta.Ei ole tekoripsiä,rakennekynsiä,tatuointeja eikä kampaajakäyntejä eikä sen kummempia muotiluomuksiakaan edes lapsilla.Ruokaa on ja oma koti viimeistä senttiä myöten maksettu ja laskut hoidettu.Kaikesta on pulitettu joka ainoa sentti ilman tukia,lapsilisä ainoa alle 95€/kk on kuin hyttysen paska itämeressä näillä hinnoilla.
      Kommentointisi hyvä”Lillukka”vaikuttaa jotenkin katkeralta.

  • Äiti sanoo:

    Ihme marmatusta! Meillä lapset puetaan nätisti, siisteihin puhtaisiin vaatteisiin. Eihän vahemmatkaan kulahtaneissa ryysyissä mene töihin. Etenkin talvivaatteissa satsataan laatuun, koska etenkin lapsen on tärkeää pysyä lämpimänä ja kuivana kun ulkoilee monta tuntia päivässä. Ja tottakai vanhempi lapsi haluaa valita vaatteensa itse. Se on yksi tapa ilmaista itseään. Ota lapsi mukaan vaateostoksille. Ja viet sellaiseen myymälään josta on varaa ostaa vaatteita.
    Luomuruokaa (ei toki kaikki ruoka) ja luonnonkosmetiikkaa käyttää koko perhe, ei vain esikoinen.
    Koko perhe harrastaa viikottain ja uimahalissa käydään sen verran tiuhaan, että sen uikkarin käyttökerralle ei hintaa paljoa jää.
    Näihin sisäleikkipuistoihin meillä ei tuhlata rahaa. Ihan järjetön konsepti. Meillä ulkoillaan säällä kuin säällä (on ne hyvät varusteet). Eväät reppuun ja retkelle koko perhe. Ja taatusti on mukavampaa ja halvempaa. Kerran vuodessa huvipuisto, Korkeasaari tms. Ei niissä viikottain juosta vaikka olisi varaa.
    Leffaan ei tulisi mieleenkään raahata lapsia. Leffa pyörimään ja lapset sohvalle kainaloon.
    Ravintola ja kahvilakäynneissä on kyse ihan muusta kuin siitä kuinka paljon lapsen annos maksaa suhteessa syötyyn määrään. Siellä nautitaan yhteisestä ajasta ja hyvästä seurasta.
    Ja jos lapsella on aikaa ja mahdollisuus pyöriä päivittäin kaupungilla, niin jotain on mennyt pieleen. Se lapsen kasvun ohjaaminen ei pääty teini-ikään. Aikuisella on vastuu pitää huoli, että priorisoi itse aikansa niin, että viettää viikottain aikaa myös niiden teinien kanssa. Meillä on tapa, että kaikki perheenjäsenet ovat päivällisaikaan pöydässä.

    Ja ei niille lapsille tarvitse koko ajan keksiä sirkushuveja. Lukekaa yhdessä, jutelkaa. Pöytäpelit ovat hauskaa ajanvietettä. Hullutelkaa, laulakaa, soittakaa… Yhdessä. Arvostakaa yhteistä aikaanne ja sen laatua.