”Luin kirjoituksen, jossa pohdittiin mahdollista kulissisuhdetta ydinperheen säilyttämiseen. Voin sanoa että meidän kohdalla homma toimii loistavasti! Suhteemme on jo vuosia vanha ja kaikki siinä koettu sai rakkauden toisiamme kohtaan hiipumaan, mutta rakkaus lapsiamme kohtaan on niin suurta, että pidämme parisuhdekulissia yllä ja ydinperhettämme kasassa.

Ei meidän lapset tilanteesta kärsi ja huomaa asiassa olevan mitään omituista, niin kuin kaikki julkaisun kommenteissa pauhaavat. Olemme kumppanin kanssa pitkän historian omaavat parhaat ystävykset. Otamme toisemme huomioon, vietämme vapaa-aikammekin yhdessä ja hoidamme vanhemmuutta yhdessä samoin pelisäännöin. Miksi ihmeessä rikkoa kuvio joka toimii ja jossa lapset saavat kasvaa molempien vanhempien seurassa? Senkö takia että suhteemme on vain kulissi? Mitä niin väärää siinä on? Emme ole katkeria toisillemme saati ärtyneitä tiuskien yhdessä väkisin asuvia vanhempia.

Olemme molemmat tavattoman onnellisia saadessamme olla lapsiemme kanssa päivittäin nähden molemmat kaikki lapsien kehitysvaiheet ja jokapäiväiset touhut. Kumpikaan ei jää mistään paitsi, ja jakaessa vanhemmuuden molempien kasvatustaakka on hieman helpompi kuin erillään asuessa. Mitään romanttista suhteessamme ei ole, mutta asumme täydessä sovussa ja lapsemme kärsisivät varmasti enemmän ikävöidessä aina vuoroviikoin toista vanhempaansa, kuin siitä etteivät näe romantiikkaa meidän välillämme.

Ihmettelen kovasti muiden ihmisten jyrkkää vastaanottoa tälläiselle järjestelylle, joka sopii joillekkin perheille todella hyvin, eikä missään nimessä pilaa lapsen elämää, vaan antaa lapselle ydinperheen ja mahdollisuuden molempiin vanhempiin tasavertaisesti.”

Nimim. Kulissisuhteessa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Artikkelikuva Chewy.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 52 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Jjjjjj Peruuta vastaus

52 vastausta artikkeliin “”Kulissisuhde toimii meillä loistavasti””

  • Minna sanoo:

    Eihän tuo ole kulissi, vaan ihan tavallinen hyvin toimiva perhe! Jos haluaa keikuttaa venettä, niin tuohon voi yrittää integroida suhteen ulkopuolista tomantiikkaa. Mutta älkää missään tapauksessa vähätelkö tuota onnea ja hyvää oloa mitä teillä on!

  • Monenlaiset perheet sanoo:

    Tämä menee ehkä siihen perheiden monimuotoisuuden kategoriaan. Olen itse joskus miettinyt, että olisi ihanaa asua ystävän (sukupuoleen katsomatta) ja kummankin lasten kanssa, ja jakaa iloja ja suruja ja käytännön harmeja. Eivätpä minunkaan lapseni aikuisten pussailua näe, kun asun yksin.

    Tuossa tilanteessa oleellista on ystävyys ja yhteispeli. Se, mille parempana vaihtoehtona pidän melkein aina eroa, on vihamielinen, hyytävä tai katkera ilmapiiri, jossa vanhemmat pitävät toisiaan syyllisenä omaan kurjuuteensa. Sellaisen katseleminen päivästä toiseen on lapsille raskasta ja vahingollista.

  • Äiti sanoo:

    Voi apua! Yksi tärkeimpiä asioita mitä vanhempien tulee opettaa mallin avulla lapsilleen, on keskinäisen rakkauden ja hellyyden näyttäminen ja osoittaminen. Ei siis pelkästään vanhempi -lapsisuhteessa vaan vanhempien välillä. Se, miten riidellään satuttamatta toista, miten riidat sovitaan, miten hellitään ja näytetään rakkautta ja hoivataan ja arvostetaan puolisoa!
    Ne ovat juuri ne ainekset, minkä varassa lapsi aikuisena parisuhdettaan ja perhe-elämäänsä rakentaa.

  • Pussaaja sanoo:

    Näin minäkin ajattelin ja varmasti se olikin hyvin paljon totta. 10-vuotiaan lapseni kommentti kuitenkin herätti eron jälkeen, kun olin löytänyt uuden kumppanin, jonka kanssa rakkaus kukoistaa. Lapseni kysyi, miksi me pussaillaan. Tämä avasi silmäni. Jouduin selittämään lapselle, miksi ihmiset ylipäätään pussailevat toisiaan, eihän hän ollut tottunut näkemään tällaisia rakkauden osoituksia kuin telkkarissa. Tässä vaiheessa iloitsin, että lapseni näkee, mitä rakkaus on. Hetken mietittyään lapsi totesi, ettei isä pussaile uutta naistaan. Niinpä niin. Hymyilin ja tiesin tehneeni oikean valinnan.

  • Family first sanoo:

    Miten niin kulissiavioliitto? Kuulostaa ihan tavalliselta perheeltä jossa vanhemmat tulevat toistensa kanssa toimeen ja ilmeisesti viihtyvätkin toistensa seurassa ainakin joten kuten. Kulissiavioliitto on mielestäni sellainen jossa perheessä on tosi jäätävä ja riitaisa ilmapiiri ja vanhemmilla on tosi paha olla toistensa seurassa saman katon alla, mutta ulospäin perheen ulkopuolelle tätä ei näytetä vaan teeskennellään että kaikki on tosi hyvin ja otetaan iloisia lomakuvia yhdessä jne. Se ettei pitkässä avioliitossa ole enää romanttisen rakkauden tunteita toinen toista kohtaan…so what? Ei ole meilläkään, mutta ihan normaali yli 20v. kestänyt avioliitto meillä on.

  • Nohipheijahurraa!! sanoo:

    Pidätte lapsia tyhminä, lapset näkevät tuon läpi, saavat väärän kuvan millainen on perhe. Minä en jaksanut ”kulisseissa” onneksi.

  • Maiju sanoo:

    Miksi pidätte yllä kulissia ettekä elä rehellisesti ystävinä? Teille tuo voi tuntua täydelliseltä ratkaisulta tällä hetkellä ja lapsennekaan eivät siitä vielä kärsi. Tuollaisessa perheessä lapsuuteni eläneenä voin kuitenkin sanoa, että olen maksanut itseni kipeäksi käymällä käsittelemässä asiaa terapeutin kanssa nyt aikuisuudessa. Ja tämä siitä huolimatta, että en lapsena enkä nuorena kärsinyt tilanteesta enkä tuolloin huomannut vanhempieni elävän kulissiliitossa ystävinä.

    Koin nimittäin nuorena aikuisena kaikenlaiset aikuisten väliset julkiset (myös kahden kesken rakkauden tunnustaminen oli julkista, koska paikalla oli se toinen) rakkauden ja kiintymyksen osoitukset todella vaikeiksi, kun aloin itse tapailla miehiä nuorena aikuisena. Minun käsitykseni normaalista aikuisten välisestä rakkaussuhteesta oli sellainen, että rakkaus osoitetaan esimerkiksi viemällä roskat tai järjestämällä kiva perhepäivällinen. Kaikki vähänkin romanttiset puheet, suukottelu, halailu, kädestä pitäminen jne. oli minulle tuttua lähinnä 1) elokuvista, tv-sarjoista, romaaneista, lyriikoista jne. 2) vanhempien serkkujeni yms. varhaisista parisuhteista, joiden olin nähnyt myös päättyneen. Tämän myötä alitajuiset käsitykseni romanttisista eleistä olivat, että ne 1) kuuluvat dramatiikkaan ja ovat yhtä paljon normaalin hyvän parisuhteen osa kuin normaalissa perhejuhlassa kuuluu löytyä yksi ruumis, paljastua yksi valeidentiteetti ja jonkun kuuluu saada kuulla olevansa miljoonaperijä 2) kuuluvat jonkinlaisiin leikkiparisuhteisiin, joissa halutaan elää kuin satukirjasta ja musiikkivideolta ja jotka eivät siksi tule kestämään.

    Ensimmäinen parisuhteeni kaatuikin siihen, että en koskaan oppinut luontevasti ja avoimesti osoittamaan tunteitani miestä kohtaan. Mies oli oikea jokaisen vanhemman unelmavävy ja pidän häntä edelleen tervehenkisimpänä ja -järkisimpänä miehenä, jonka olen koskaan tavannut. En vain osannut sanoa esim. rakastavani häntä, vaikka hän kertoi sitä kaipaavansa. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että alitajuisesti tulkitsin tämän tarkoittavan, että hän on jotenkin lapsellinen ja haluaa normaalia enemmän dramatiikkaa elämäänsä. ”Eiväthän minun vanhempanikaan koskaan sanoneet rakastavansa toisiaan ja hyvin ovat pärjänneet yhdessä jo 30 vuotta.”

    Itselläni seksielämä sentään lähti sujumaan melko normaalisti, koska en ollut muodostanut mitään haitallisia käsityksiä vanhempieni seksielämästä, jonka myöhemmin olen ymmärtänyt täysin olemattomaksi. Eräs ystäväni, jonka vanhemmat myös olivat erittäin rajoittuneita romanttisten tunteiden osoittamisessa toisiaan kohtaan, taas on kertonut miten paljon vanhempien suhde vääristi hänen suhdettaan omaan seksuaalisuuteensa. Kun hän 20-vuotiaana löysi vanhempiensa makuuhuoneesta kondomin (vanhemmat eivät siis ilmeisesti eläneetkään täysin kulissiliitossa, vaikka siltä ulospäin näytti), hän meni aivan tolaltaan, koska oli ajatellut ettei hänen vanhempiensa suhteessa ole mitään seksuaalista. Hän ajatteli eläneensä koko lapsuutensa valheessa, sillä hän tulkitsi että vanhempien seksielämä (ilman lastentekoaikeita) oli osoitus siitä, että vanhemmat eivät todella rakastaneet toisiaan vaan suhde, ja koko perhe, perustui seksuaaliselle vetovoimalle. Omat varhaiset parisuhteensa hän halusi pitää seksittöminä – ei siksi että erityisesti ei olisi halunnut seksiä vaan koska piti poikien seksihaluja osoituksena siitä, että nämä haluavat ensisijaisesti seksiä. Niinpä hän lupaili poikaystävilleen 16-vuotiaana, että on valmis aloittamaan seksielämänsä 17-vuotiaana ja 17-vuotiaana, että on valmis 18-vuotiaana jne. ilman aikomustakaan toteuttaa lupauksiaan.

    Mieti siis vielä kaksi kertaa, millaisen käsityksen annat lapsillesi hyvästä perhe-elämästä, sillä lapset ovat ne jotka joutuvat tämän käsityksen ja ympäröivän yhteiskunnan väliset ristiriidat käsittelemään. Monessa suvussa kulissi/sopimusliitot ovat vanhempien sukulaisten kesken enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta yhteiskunta ympärillä menee koko ajan eteenpäin ja tämän päivän lapset eivät enää yhtä helposti tule tulevaisuudessa löytämään kumppania, jonka käsitykseen toimivasta parisuhteesta tällainen kulissiliitto mahtuu.

    • Äiti sanoo:

      Juuri tämä! Olen itse mielenterveyshoitaja sekä terapeutti ja voin todeta että kuvasit juuri ne kipupisteet, joita kulissit lapsille aiheuttaa.

  • Yksin kulisseissa sanoo:

    Minä en rakasta miestäni. En toki inhoakaan. Mutta en voi kertoa tätä miehelleni koska hän kuitenkin rakastaa minua. Tai ainakin sanoo rakastavansa. Tuntuu pahalta valehdella hänelle mutta pienten lasten takia haluaisin myös pysyä yhdessä. Olisikohan parasta kertoa totuus ja antaa hänen päättää mitä hän haluaa vai antaa hänen olla siinä uskossa että rakastan häntä edelleen.

    • Rehellisyys maan perii sanoo:

      Sinun tulee kertoa. Kaikkien osapuolten tähden. Miehelläsi on oikeus rakkausliittoon näin halutessaan. Se, ettet kerro rakkauden päättymisestä, on pettämistä. Petät hänen luottamuksensa suhdettanne kohtaan: hän uskoo sen olevan jotain, mitä se ei ole.

      Myös sinulla on oikeus rakkausliittoon niin halutessasi, ja siksi sinun tulee artikuloida tunteistasi (tai niiden puuttumisesta).

      Miehesi saa kertomisen jälkeen päättää, haluaako jäädä yksipuoliseen rakkausliittoon, vai ei. Tällöin hänen päätöksensä perustuu rehellisyydelle sekä tosiasioille. Tällä hetkellä hän elää valheessa.

      Mikäli jätät kertomatta kumppanillesi rakkauden loppumisesta, sinä paitsi johdat häntä harhaan, myös viet häneltä mahdollisuuden valita. Viet häneltä päätösvallan oman elämänsä suhteen.

      Ymmärrän, ettei ole helppoa kertoa tunteiden päättymisestä. Et ehkä halua loukata kumppaniasi, ehkä myös pelkäät lopputulosta? Et ehkä halua ”rikkoa” perhettä, olethan itse tyytyväinen (?) tilanteeseen, mutta samalla käytät valtaasi väärin. Ette ole tasa-arvoisessa asemassa suhteessanne, jos jätät kertomatta.

  • Toimii se näinkin sanoo:

    Vastuullisten vanhempien toimintaa, kunnioitetaan mennyttä ja arvostetaan toista, vaikka tulisin lempi on jo ohi. Ei ekana mielessä omat halut, vaan perhe.

    • Kulissit sanoo:

      Samaa mieltä.
      Tässä hyvä esimerkki epäitsekkäästä vanhemmasta.
      Avioerossa lapsi on ainoa, joka kärsii. (En puhu nyt perheistä, joissa nyrkki laulaa ja viina/huumeet/addiktiot ovat päivän ainoa ilo.

  • Leijonaemo sanoo:

    Minusta hienoa. Toimikoon niin kauan kuin toimii, turha sitä spekuloida. Ei ns. tavallisistakaan suhteista tiedä kuinka kauan kasassa pysyy ja kuka rakastuu toiseen. Elämä voi aina yllättää. Aina parempi lapsen kannalta mitä pidempään saavat asua ydinperheessä. Tavoitin hyvin tuon, miten kumpikaan ei halua olla erossa lapsistaan ja jos ovat ystäviä niin mikäs siinä. Kaikki eivät kaipaa etenkään pikkulapsivaiheessa romantiikkaa kun läheisyyttä saa ihanilta lapsilta. Mutta siitä olen satavarma, tätä asiaa ei lapsille saa koskaan kertoa. Se, että saisi tietää eläneensä valheessa olisi hyvin vahingollista. Mielummin sitten niin, että lapsi näkee miten vanhemmat eivät tule toimeen ja erotaan ja selitetään miten joskus rakkaus loppuu ja se sattuu ja tulee riitoja. Ja että kaikkien kannalta on parempi nyt ettei me vanhemmat asuta enää yhdessä. Lapsi ymmärtää syyn vaikka vaikeaa onkin. Mutta jos selviäisi myöhemmin, että äiti ja iskä olivat leikkineet kotia, se olisi ainakin minusta satuttavampaa. Tiedän monia eroratkaisuja, joissa vanhempien on mahdollista kuitenkin jatkaa elämäänsä. Uskon, että lasten kasvaessa teini-ikään, jo 12-vuotiaat lukittautuvat jo omiin huoneisiinsa, eikä yhteistä perheaikaa ole niin kuin ennen. Kaverit ovat tärkeimpiä. Tutkimusten mukaan juuri teini-iässä tapahtuva vanhempien ero on kaikkein raastavinta. Eräs eroratkaisu oli sellainen, että lapset asuivat vanhassa kodissa ja vanhemmat vaihtelivat kotia lähellä olevan yksiön ja talon välillä. Lapset saivat koska vain tulla käymään ja nukkua kenen luona halusivat. Ja ystäviä vanhemmat ovat. Perheenä yhdessä juhlissa ja lasten synttärit ja joulut…ei mitään ongelmaa. Yhdessä viettävät. Lapsuudessani kaverini oli täysin tottunut, että oli aikoja, jolloin iskä asui heillä ja sitten he avoimesti sanoivat et nyt tarttevat taas hajurakoa toisiinsa niin iskä asui muutaman päivän viereisen kerrostalon yksiössä. Luulen, että jos meille ero tulisi, me pystyisimme elämään jotenkin näin, koska emme myöskään pystyisi olemaan erossa lapsista, joista yksi jo teini. Minä en kaipaisi uutta miestä. Lapset on kaikki kaikessa ja myöhemmin ehtii vielä rakastua kun sille on aikaa. Kaikkea hyvää ja tsemppiä tälle perheelle!

  • Nimetön sanoo:

    Ei kannata mennä julistamaan ettei lapset huomaa mitään, koska ei siitä ikinä voi olla varma. Koska ne lapset tosiaan on paikalla ja havainnoivat eri tavoin kuin aikuiset, se ettei asiasta puhuta ei automaattisesti tarkoita ettei lapset huomaa eroa teidän ja ”oikeassa” suhteessa olevien vanhempien välillä. On aivan hämmästyttävää kuinka pienetkin sävyerot osuvat lasten tutkaan. Eikä se ole välttämättä huono asia vaikka lapset olisivatkin laittaneet välinne merkille, kerran kaikki ovat onnellisia.

    Mikä itsellä arveluttaa on se, kuinka pitkään tuo voi toimia. On kuitenkin kyse ihmisistä, joilla on arvaamattomat tunteet. Miten esimerkiksi toisen rakastuminen vaikuttaa kulissin tasapainoon, jne. Näistä on hankala edes etukäteen kauhean pitkälle suunnitella, koska kun on tunteet pelissä niin harva osaa etukäteen ennustaa mitä tapahtuu, mutta hyvä olisi silti puhua etukäteen suuntaa antavasti.

  • Samatsanat sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Näinkin homma voi toimia. Ihmisillä on kumma käsitys siitä, että kaikkien tulisi toimia yleisten ideaalien mukaan. Tämä perhe toimii hyvin näin. Meillä jotain samanlaista käynnissä ja ihan hyvin menee.

    • Loveless sanoo:

      Niin, lapsuus lienee onnellinen. Mutta minkälaisen mallin vanhempien suhteesta saavat ja oppivatko osoittamaan rakkautta ja hellyyttä aikuisena. Itselläni ollut suuria ongelmia parisuhteessa näyttää tunteita ja päästää toista lähelle. Vanhempani olivat kuin kavereita toisilleen. Koskaan en kuullut hellyyden sanoja, nähnyt halauksia tai muuta sellaista. Erosivat, kun me lapset oltiin aikuisia. Ja nyt saadaan kuulla, että olisi pitänyt erota aiemmin, olisi ehtinyt elää ja löytää rakkauden. Asialla on tässäkin monta näkökulmaa.

  • -- sanoo:

    Minua vähän ihmetyttää, että miksi tällaisessa suhteessa tarvitsee pitää yllä kulisseja? Miksei voi vain elää ystävinä, jotka kasvattavat lapsiaan yhdessä, miksi pitää edes antaa ymmärtää että on romanttisessa suhteessa? Itseeni on varmasti jättänyt jonkin jäljen se, etten koskaan nähnyt minkäänlaista romanttista kiintymyksenosoitusta vanhempieni välillä, ja olisin varmasti kokenut asian eri tavalla, jos vanhempani olisivat kertoneet olevansa hyviä ystäviä eivätkä parisuhteessa keskenään. Eikö olisi parempi tilanne, jos kenelläkään ei olisi tilanteessa mitään salattavaa?

    Maailmassa on kaikenlaisia perheitä. Yksinhuoltajia, sateenkaariperheitä, uusioperheitä, monen vanhemman perheitä. Ihan tavallista elämän moninaisuutta sekin on, että jotkut ydinperheiden vanhemmista ovat ystäviä, eivät pariskunta.

  • Jjjjjj sanoo:

    Ehkä kulissiliitolla tarkoitetaan enemmän liittoa, jossa kaksi onnetonta tai pahimmillaan toisiaan vihaavaa ja halveksikaa ihmistä yrittää väenväkisin elää saman katon alla jonkin ulkoisen paineen takia. Sellaista tilannetta, jossa lapset kasvavat jatkuvan oudon jännityksen keskellä ja jäävät sen aiheuttaman stressin kanssa yksin, koska vanhemmat kuvittelevat, että lapsi ei jotenkin kykenisi havaitsemaan aggressiota ja onnettomuutta omassa kodissaan.

    Kuulostaa siltä, että teidän katon alla riittää rakkautta ja välittämistä kaikille, vaikka suhteenne ei olisikaan romanttinen. Jos järjestelynne toimii teille ja olette perheenä onnellisia, mitäpä suhteenne luonne kenellekään kuuluu. Romanttiset suhteet kuulu suhteen ulkopuolisille, eli ei edes omilla lapsilla ole sanomista vanhempiensa suhteen romanttisuuteen. Lasten voi olla hyväkin nähdä, että on monta tapaa välittää toisesta, elää yhdessä ja olla perhe, ja yhdessä voi tulla toimeen vaikka ei jotakuta kiihkeästi rakastaisikaan. Niin kauan kuin kenellekään ei valehdella, onko oikeastaan kyse kulissista?

  • Kolmen lapsen äiti sanoo:

    Joskus kulissiin joutuu esimerkiksi kun toinen vanhempi ei enää kykene seksiin lääkityksen, sairauksen tai muun takia.
    Meillä nyt jo yli viisi vuotta miehen lääkityksen aiheuttama impotenssia mikä myös teki kokonaan lopun läheisyydelle. Enkä itse enää altistaa itseeni torjumiselle koska se on liian vaikeeta ja mietin joskus että onko mun elämä tosiaan niin että 42 vuotiaana on viimeinen kerta läheisyyttä ollut. Ja kyllä olen joskus katkera mutta enimmäkseen saan olla oma itseeni ja tehdä omat jutut tässä suhteessa koska olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta ja tunnemme hyvin. Mitä romanttista en ole ikinä kaipannutkaan mutta lapsien kanssa halaillaan paljon.
    Meillä tästä puhuminen on miehen puolesta liian vaikeeta ja olen hyväksynyt sen, joskus luen avoimmista suhteista ja huomaan että välillä mietin seksiä todella paljon. Silloin lähden yleensä yksin koiran kanssa vaeltamaan niin olen taas rennompi sitten kun tulen takaisin. Ei huomisesta tiedä mitään ja juuri nyt en ole itsekään valmis mihinkään radikaaliseen muutokseen, meidän lapsetkin ovat hyvin voivia ja rentoja niin en mene nyt muuttamaan mitään.

    • Edes läheisyyttä sanoo:

      Surullista. Mies voisi antaa läheisyyttä ja hoitaa ”aviolliset velvollisuutensa” omista vaikeuksista huolimatta, keinoja löytyy jos on tahtoa.

  • Jos tuomitsevilla kommentoijilla... sanoo:

    on kavereita Euroopan katolisissa maissa, niin kysykääpäs heiltä ”kulissiliitoista”. Avioeron saaminen voi olla hyvin hankalaa sekä kallista, myös ex-vaimoa voi joutua elättämään. He varmasti käyttävät ilmaisua järkiavioliitto.
    Onko se jotenkin moraalisesti puhtaampi vaihtoehto, että pariskunta eroaa lapsen ollessa noin alle 1-vuotias, ja sitten haetaan heti uusi kumppani kehiin ja tehdään pian seuraava lapsi, ja mahdollisesti edelleen toistetaan eroprosessi ja lapsenteko?

  • Daami sanoo:

    Varmasti tämä järjestely on lapsille hyvä! Mites sitten seksi,läheisyys? Emmehän ole vain vanhempia. Itse en voisi olla tällaisessa suhteessa josta puuttuu kaikki läheisyys, hellittely ja tietenkin ihana seksi. Mielestäni kokonaisuus kaikkineen pitää meidät henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Leipää,lämpöö ja lempeä niinkuin laulussa sanotaan!

  • Turhautunut sanoo:

    Elän kulissiperheessä. En tiedä vanhempieni suhteen laadusta, mutta yhdessä on eletty 26 vuotta. Tässä on vaan ikävä se et näin muuttuu myös lasten elämä kulissiksi. Olen hyvätuloisesta perheestä ja meillä on opetettu et -kunhan näyttää et kaikki on hyvin niin silloin kaikki on hyvin. Tunteita ei saanut näyttää ja nykyään on paljon ongelmia tunteiden käsittelyssä. Mulle tuli myös ongelmia päihteiden kanssa ja en voi siitä kertoa vanhemmilleni. Koska pitäähän kaiken olla niin ”täydellistä”. Nykyään vanhempien poissaoloa korjataan rahalla ja nykyään sillä ei ole yhtään mitään väliä. Saan siis lahjaksi about 1000 euroa aina juhlina ja tämä lahja on sellainen ”anteeksi olimme huonoja vanhempia ja yritän saada omantuntoni puhtaaksi” -rahaa….. ottakaa oikeasti huomioon teidän lasten tunteet. Lapset kyllä huomaa jos perheen vammat elävät kulissielämää.

  • Juupajuu sanoo:

    Kuulostaa siltä, että monella kommentoijalma on hyvin yksinkertainen kuva rakkaudesta ja hyvästä liitosta. Pitäisi olla jatkuvasti rakastunut, hellimässä ja lähellä, että lapsi sitten oppisi ”oikean” parisuhteen mallin.
    Mikä on oikeanlainen parisuhde? Miksi liitto, jossa kunnioitus ja ystävyys ovat kunnossa, olisi huonompi kuin sellainen, jossa fyysinen läheisyys on tärkeää? Ero voi tulla myös läheisyyspainotteiseen suhteeseen, olisiko se jotenkin helpompi selittää lapselle – ettei ne äidin/isän halit enää kelvannut, kun Pirjo-Jaakko Tinderistä tarjosi vaihtelua?

    Parisuhteita on yhtä monta kuin parejakin. Jokaisella ihmisellä on myös omat syynsä ryhtyä suhteeseen ja pysyä siinä. Vanhemmuuteen ei ole yhtä ainoaa ja toimivaa tapaa, jonka läpi ängettynä lapsi ei traumatisoituisi tai oppisi vahingollisia malleja.

  • Arenas sanoo:

    Miksi tätä nimitetään halveksivasti kulissiliitoksi? Eiköhän tämä ole kautta aikojen ollut varsin normaali tilanne.
    Toista kunnioittava liitto, vaikka rakastuminen olisi jo ohi.