Nenäliinat valmiiksi ja Suvivirren sanat muistista esille, ja suunta kohti kevätjuhlia. Paitsi että eksä on menossa sinne uuden puolisonsa kanssa, voinkohan minä mennä? Kuka oli viime vuonna kevätjuhlissa, onko tänä vuonna minun vuoroni vai ei?

On uskomatonta, mitä kaikkea erossa joutuu jakamaan. Tavarat, ystävät ja jopa juhlat. Eron jälkeen ei ole itsestäänselvyys, että saisi istua täyteen ahdetussa juhlasalissa, jossa happi loppuu, katsomassa lapsensa luokan esityksiä ja itkemässä salaa tai vähemmän salaa. Voi olla, että sinne ei ole enää tulemista, koska eksä omii juhlat.

Toinen vaihtoehto on, että juhlat jaetaan. Joka toinen vuosi pääsee toinen paikalle ja joka toinen vuosi toinen. Ai mitä ihmettä, eivätkö aikuiset ihmiset sen vertaa osaa olla ja siedä toisiaan, että edes kevätjuhlat voitaisiin hoitaa kunnialla?

Valitettavasti eivät. Fiksuista, järkevistä ja maltillisista ihmisistä kuoriutuu eron myötä pikkumaisia sekopäitä, joiden kanssa ei voi tulla toimeen. Tietysti niinkin voi käydä, että itsestä tulee se pikkumainen sekopää, joka ei tule muiden kanssa toimeen. Pahimmassa tapauksessa tämä muuttuminen hankalaksi ja ikäväksi ihmiseksi käy molemmille.


Kuva Jess Watters, ylin kuva Kristopher Roller.

Oman osansa soppaan tuovat uudet puolisot. Paljon on tapauksia, joissa uusperheen äitipuoli sanelee säännöt, joihin muut joutuvat mukautumaan. Toinen tyypillinen hankaloittaja on lasten äiti, joka katsoo että hänellä on suurempi oikeus olla läsnä kevätjuhlassa, koska se on hänelle tärkeämpää. Mikä saattaa toki olla tottakin. Mutta osaavat ne miehetkin. Tällaisia tarinoita eronneilla on kevätjuhlista:

”Kun ensimmäiset kevätjuhlat eron jälkeen koittivat, olin vielä hyvin sekaisin ja hajalla erosta, enkä tullut tarkistaneeksi juhlien ajankohtaa. Ne eivät olleetkaan lauantaiaamuna kuten aina, koulun remontin takia. Ex-mies jätti tämän kertomatta, vei lapset juhliin ja kertoi lapsille, että minä en ollut halunnut tulla.”

”Mieheni lasten äiti oli sitä mieltä, että he eivät voi osallistua kevätjuhlaan yhtä aikaa. Ja koska juhlat ovat hänelle tärkeämpi juttu, ei mieheni ole päässyt kevätjuhliin eron jälkeen kertaakaan.”

”Kun erosimme, eksäni lopetti koulun juhlissa käymisen. Hän ei ole ollut paikalla ollenkaan. Ei edes lapsensa peruskoulun päättäjäisissä, mikä on kuitenkin aika iso juttu.”

”Eksäni nyksä on ruvennut äitipuoleksi oikein tosissaan. Siihen liittyy se, että he menevät yhtenä perheenä lapseni kevätjuhliin. Minun ei kuulemma tarvitse tulla.”

Vielä hankalammaksi tilanne muuttuu silloin kun kyseessä ei enää ole ”vain” kevätjuhlat vaan lakkiaiset tai valmistujaiset. Missä juhlat pidetään? Kuka juhliin saa osallistua? Pidetäänkö kahdet juhlat? Monissa perheissä nuori pelkää ja stressaa juhlia etukäteen. Osaavatko vanhemmat olla ihmisiksi? Kenelle voin olla ja kenelle pitää olla mieliksi?

”En halunnut isäni uutta puolisoa lakkiaisiini. Isällä oli ollut salasuhde sen naisen kanssa lukioaikanani ja se loukkasi hirveästi äitiä ja minua. Isä ei ymmärtänyt tätä vaan sanoi, että totta kai ”Leena” tulee, hehän ovat kihloissa ja hän maksoi juhlat, joten en voinut sanoa vastaankaan.”

Miten teillä hoidetaan kevätjuhlat? Nätisti kaikki sovussa, eri puolilla juhlasalia istuen, vuorovuosin vai jääkö toinen kokonaan pois? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eevia Peruuta vastaus

17 vastausta artikkeliin “Kuka saa mennä kevätjuhliin?”

  • Ope sanoo:

    Koulun salin ovella ei kukaan henkkareita katso. Kaikki saavat tulla. Jos ei kantti kestä istua samaan penkkiin, istukaa eri puolille. Jos yhtään tekee mieli tulla, tule. Lapsi on mielissään, jos tulet vaikka vain vilkuttamaan ja taputtamaan esityksen loppuun.

  • Changeling sanoo:

    Kyllähän se ensisijainen oikeus tulee olla lapsen vanhemmilla mennä juhlaan. Itse en näe että kumpikaan voi toista kieltää tulemasta. Se on sitten hienotunteisuudesta kiinni uusien puolisoiden kanssa, onko tilanne vielä liian tuore. Toki iäisyyksiä ei voi vaatia niitä puolivanhempiakaan olemaan näkymättömiä jos ovat isossa osassa lapsen elämää ja hänelle tärkeitä. Ketään ei ole reilua pelata pois kuviosta väkisin.

    Omien vanhempieni erotessa, ei niin sovussa, isäni katkeroitui kovin eikä miltei viiteentoista vuoteen suostunut tulemaan mihinkään juhliin yhtä aikaa äitini uuden puolison kanssa. Ja saatiin kyllä kuulla miten epälojaaleja oltiin kun äidin luona käytiin. Eli olisi pitänyt valita sitten isän ja äidin väliltä. Ja me oltiin sentään jo kaikki aikuisia. En suostunut siihen että minulle olisi saneltu ketä saan kutsua esim. lasteni juhliin koska lapseni olivat tosi pieniä isovanhempien erotessa, ja kolme lapsista syntyi äitini ollessa jo uudessa liitossa, uusiovaarista tuli nopeasti lapsille yksi isovanhempi lisää. Eivätkä he tehneet eroa biopapan ja uusiovaarin välille. Isäni sitten mökötti ja jätti monet juhlat tulematta kostoksi. Ei tuntunut tajuavan että itsehän hän paitsi jäi jostain tärkeästä.

    Itse kun erosin vanhempien lasteni isästä, ero ei ollut helppo mutta aika nopsaan päätin että en aio laittaa lapsiani epäreiluun tilanteeseen jossa pitäisi valita onko lojaali äidille vai isälle. Yhdessä on juhlittu lasten tärkeät juhlat myös exän avioiduttua uudelleen. Nyt kun juhlittiin esikoisen lakkiaisia niin sulassa sovussa juhlittiin meillä, koko kirjava uusiosuku ketkä vaan paikalle pääsi, minun nykyisen puolison äitiä myöten. Biopappakin mahtui jo uusiovaarin kanssa samoihin juhliin kun ei ihan enää muista olla niin katkera 🤭

    Tiedän että toista ei voi muuttaa eikä kenenkään ikävään asenteeseen väkisin voi vaikuttaa mutta ihmisiä jotka tuntee on usein vaikeampi inhota. Etenkin jos toinen pyrkii olemaan ystävällinen ja tekee selväksi että pelaa mieluummin samalla puolella. Siksi suosittelen tutustumaan lapsen uuteen puolivanhempaan jos vaan asenne on edes vähänkin vastaanottavainen tutustumiseen sen uuden tulokkaan taholta. Ehkä olen itse ollut vain erityisen onnekas mutta minun lapsilla on ihana ja välittävä äitipuoli ja kyllä se on vahvuus sekä minulle että lapsille. Samoin kuin se että exä ja minun nykyinen puoliso tulevat varsin asiallisesti juttuun keskenään. ❤️

  • Miiu sanoo:

    Mulla on kaks eksää ba molempien kanssa aina sujunut juhlat mitkä hyvänsä sulassa sovussa. Siellä lapset pääasiassa ja aikuisten pitää osata kyllä käyttäytyä. Mukana siis eksät ja nyksät ja joulujakin on näin vietetty, kaikki samassa joulupöydässä. Mä en halua omalle kohdalle mitään kriisiä näistä juhlahommista ja tähän asti ainakin mennyt ihan hienosti.

  • Äitee sanoo:

    Mun juhlis on ain mun eronneet vanhemmat osannu ”käyttäytyä”.. Oman eroni jälkeen mä vaan käyn lapseni juhlis, johtuen tosin siitä että isällä on yli 150km matkaa (ei autoo eikä ajokorttia), eikä tääl ole juurikaa julkista liikennettä.

  • Äippä sanoo:

    En kyllä ymmärrä miten tästäkin asiasta voi tehdä niin vaikeeta! En vois koskaan kieltää lapseni toista vanhempaa eli isää puolisoineen tulemasta lapsen tärkeisiin tapahtumiin. Ja jos minua kiellettäisiin, niin so what? Ottaisin ite selvää ajoista yms ja marssisin ylpeästi paikan päälle enkä jäisi kotiin marisemaan…

  • Lähi sanoo:

    Miten se exä tai exän nyksä muka päättäisi kuka sinne kevätjuhliin tulee? Voihan siellä leikkiä vierasta toisilleen jos haluaa.

  • Maija sanoo:

    Ihan vapaasti voi kumpikin käydä koulun juhlissa, vaikka puheväleissä ei ollakaan. Istutaan eri paikoissa.

  • Huhhuh sanoo:

    Mulla on kokemusta yhdestä eksän naisystävästä, joka onneksi on nyt eksä. Juuri täydellinen esimerkki nelikymppisestä ikiteinistä, joka kuvittelee olevansa kaikessa paras ja ehdottomasti (lapsettomana ja mihinkään koskaan sitoutunattomana ja vastuuttomana) parempi äiti kuin minä lapsilleni. Näki lapsia about 10krt(koska oli aina muita menoja ku lapset olivat isällään), ja silti yritimme tulla toimeen hänen kanssaan lasten edun vuoksi. Sitten kun lapset eivät hänestä pitäneet ja vierastivat heille uppo-outoa naista, veti omat johtopäätökset ja sanoi minulle päin naamaa että lasten ei ole hyvä asua minun ja mieheni kanssa.hellään huomaavaiseen huolehtimiseen naamioi uhkailut huoltajuuskiistoista ja lässynlässyn ”tiesitkö että lapsi saa 12v päättää kummalla vanhemmalla asuu” jne. Vaikka hän ei asunutkaan lasten isän luona, käydessään pisti kaiken päälaelleen, hävitti seinätapetteja myöten kaiken mihin olin aikanani siellä koskenut, pakkoremontoi taloa ja jopa lastenhuoneetkin piti alkaa muuttamaan koska ne oli minun suunnittelemani ja toteuttamani. Kun vanhempi lapsista sanoi siihen ettei halua omaansa koskettavan, kontrolli paheni. Yritti lapsia käännyttää minua vastaan, vaati itselleen vaikka ja minkälaisia oikeuksia, yritti sanella viikkoaikatauluja ja keksi lisämenoja lapsille vaikka heillä olikin koulun ja urheiluharrastuksen kanssa jo tekemistä. Lasten isä ei olisi saanut käydä edes meidän pihalla vaikka lapsia kuljettikin, ja hän antoi tuon eukon määräillä,sanoi ettei voi katsoakaan meillepäin ettei suhde tähän naiseen kärsi. Pari vuotta tuo nainen oli kuvioissa, hämmensi kaiken sekaisin (kaikki toimi ennen häntä hyvin ja olimme kaikki hyvissä väleissä eksäni kanssa), kulutti kaikki lasten isän rahat niin että hän alkoi käyttää jo lasten säästötileiltä omiin kuluihin,aloitti massiivisen remontin jonka jätti kesken (ja on kesken edelleen), pilasi lasten välit isäänsä joka edelleenkin laittaa kaikki muut ja kaiken muun lasten edelle. Itse ei osallistunut eksäni suvun suureen kuhlaan, mutta eksän oli työkiireistä huolimatta osallistuttava hänen 40v synttäreihin ja sukujuhliin ja kun lapset eivät sinne päässeet urheilukisojen vuoksi, se oli minun tekosiani. Ja kun lapset eivät osanneet onnitella häntä syntymäpöivän johdosta (koska eivät edes tienneet mikä päivä se oli), siitä tuli oikeasti kriisipalaverit ja tuntien puhuttelut itkupotkudraamoineen ja järkyttävine syyllistämisineen. Suuresti draamaa repien marttyyrina viimein lähti kuvioista kun ei saanutkaan kaikessa tahtoaan läpi. Onneksi ei ollut tunkemassa koulun kevät/joulujuhliin! Siinähän oliso joutunut julkistaamaan suhteen eikä lähteminen olisi enää niin ”helppoa”. Uskomaton tapaus. Hyvä että lähti, kyllä eksä paremmankin saa ja ennenkaikkea ansaitsee.

  • Sartsa sanoo:

    Jos musta joskus tulee exän nyksä, ymärrän pysyä pois juhlista. Piste.

  • Eevia sanoo:

    Höpö höpö. Lasten juhlat niin sinne tulevat lasten vanhemmat. Äiti- ja isäpuolet saavat itse päättää tulevatko.
    Ihan sama mitä sanovat voit ilmoittaa ettei sinua kiinnosta millä kokoonpanolla he sinne tulevat. Sinä huolehdit omasta tulemisestasi.
    Juhlat järjestetään siellä minne kaikki ovat tervetulleita. Josko heidän kotonaan se ei sovi niin vuokratkaa tila.
    Mikään muu kuin molempien vanhempien läsnäolo aja lasten etua.

  • Hellu sanoo:

    Kun on kerran kyse sun omista lapsista, joiden äiti nyksä ei todellakaan ole, vaan on äitipuoli, niin onhan sulla nyt oikeus mennä sinne kans omien lastesi kevätjuhliin. Sinne vaa meet ja istut vaikka eri puolella salia.

    Meillä nyksä ei lasten omista toiveista osallistu mihinkään lasten juhliin .. ei synttäreille, ei häihin eikä tulevien pienokaisten ristiäisiin.

    Kohtelias ilmoitus, että kutsu koskee vain eksää riitti …

  • Kiva äitipuoli sanoo:

    Meillä juhlat on istuttu alusta asti samassa salissa, samaan aikaan, entiset ja nykyiset sulassa sovussa.
    Viime vuonna ekaa kertaa myös juhlien (rippi) järjestäminen, ja sekin onnistui yhteistyössä. Tänä kesänä sama uusiksi ja osasimme jo paremmin tarjota apuamme.
    Miehen exään voin ottaa itsekin suoraan yhteyttä lapsia koskevissa asioissa, ei siihen tarvita onneksi välikäsiä.
    Osaan kyllä arvostaa tätä mutkatonta suhdetta miehen exään, lapsiin ja nykyiseen puolisoon. Ei sekään ole taikaiskusta syntynyt vaan yritysten ja erehdysten kautta.

  • Marikki sanoo:

    Se menee juhlaan tahi vanhempainiltaan, jonka luona lapset ko. tapahtuman aikaan ovat. Toinen voi mennä jos haluaa/ehtii/muistaa/jaksaa Meillä siis vuoroviikkoasuminen. Rippijuhlat ja lakkiaiset ovat tietenkin kaikkien yhteinen juhlatilaisuus. Vaikka aikuisten suhteet eivät ole lainkaan lämpimät, on lasten paras onneksi molemmilla eka prioriteetti.

  • miä sanoo:

    Meillä menee se, joka ehtii, haluaa, joutaa, jne. Kumpikaan ei rajoita toistaan. Mahdumme samaan luokkaan katsomaan todistustenjakoa.

    Salissa me istumme milloin missäkin. Toisinaan vierekkäin, toisinaan eri puolilla salia. Asumme niin lähekkäin, että kumpikin kulkee jalan/pyörällä tilaisuuksiin. Lapset ovat yleensä oman luokkansa mukana, joten heidän ei tarvitse valita paikkaansa. Jos matkaan on sattunu lapsi, joka on ollu eri koulussa/vielä päiväkodissa, hän on saanut istua, missä parhaaksi näkee, joko äidin tai isän vieressä.

    Ihan miten vain. Päävastuussa juhliin menosta ja siellä ”edustamisesta” on aina se, jonka luona lapset ovat. Jos hän ei pääse, toiselle viskataan palloa ja kysytään, ehtiikö/voiko/pääseekö. Yleensä aina kumpikin on paikalla.

  • Jepjep.. sanoo:

    Onneksi ei ole näitä ongelmia 🙂 Lasten isää ei kiinnosta hevon häntäjouhen vertaa lapset, näiden koulunkäynti saati juhlat. Jokaisiin juhliin, niin isompiin kuin pienempiinkin on kutsuttu, paikalle saapuminen onkin sitten eri juttu. Tuntuu riippuvan silloisesta kumppanista, haluaako esittää hyvää isää vaiko sinkkumiestä. Lapset jo vuosien varrella tottuneet siihen ettei isää aina välttämättä paikalla näy. Aluksi pettymys oli käsinkosketeltavissa mutta nyt jo todenneet että minkään ei voi. Eihän sitä toista voi pakottaa paikalle jos ei halua tulla, jokainen tekee omat valintansa asioiden suhteen..

  • Koska aikuinen sanoo:

    Välillä eksä on käsittämättömän ärsyttävä, mutta olemme kumpikin tahoillamme päättäneet, että lapsen ei tarvitse valita tai pettyä. Juhlissa ja muissa tärkeissä tilaisuuksissa olemme me molemmat vanhemmat, jos vain kynnelle kykenemme. Ja vierekkäin istutaan, vaikka kuinka ottaisi salaa pattiin. Ja yllättävän usein meillä on ihan hauskaakin yhdessä.