Monet lapset odottavat koulun alkua innoissaan. On tärkeää, että uuteen, jännittävään elämänvaiheeseen totuttaudutaan yhdessä tuttujen kavereiden kanssa. Entäs kun muutto muuttaa kaiken, ja kouluun ei pääsekään niiden parhaiden kavereiden kanssa? Isosiskokin jäi toiseen kouluun. Näin kävi tälle perheelle, ja sopeutuminen oli todella haastavaa:

Psst! Tietenkin haluat maistaa uusia Huono Äiti -ruokia! Nyt myynnissä S-ryhmän kaupoissa.

”Lapset ovat sopeutuvaisia… Murehdin turhia… Enkö tunne omaa lastani… Rehtorin alentava suhtautuminen soi korvissa vieläkin.

Kaksi vuotta sitten iloinen lapsi odotti koulun alkua päiväkodista ja eskarista tuttujen kavereiden kanssa. Me tehdään sitten välkällä tätä ja sitä, voi sitä tyttöjen kiherrystä. Yksi sähköpostiviesti muutti kaiken.

Lapsi ei päässytkään siihen tuttuun ja turvalliseen kouluun missä oli jo eskarinkin opiskellut, vaan hänet heitettiin ihan vieraaseen kouluun josta hän ei tuntenut ketään. Juu, olimme muuttaneet ison tien väärälle puolen emmekä kuuluneet enää vanhaan koulualueeseen. Sillä ei ollut merkitystä että isosisko sai jäädä vanhaan kouluun. Rehtorin ratkaisu olisi ollut repiä molemmat lapset pois tutusta ja turvallisesta koulusta.

Ei auttanut puheet lapsen herkkyydestä, ei itku, ei vetoaminen koulutoimen johtoon, ei mikään… Iso tie vei lapseltamme ilon elämästä ja koulun aloituksesta tuli painajainen.


Kuva Rachel. Kuvituskuva.

Seurasi itkua, tappelua, karkailua… Lapsi oli käytännössä ensimäisen puoli vuotta koulun alkaessa hiljaa, jos ei itkenyt tai taistellut. Ja tukka alkoi lähteä päästä. Yhdessä suihkussa itkettiin kun pitkät suortuvat tukkivat viemärin.

Suuret siniset silmät katsoivat minuun lasittuneina: ”Äiti, haluan kuolla”…

Lapset on sopeutuvaisia… Ne sanat kaikuvat korvissani vieläkin.

Nyt kahden vuoden taistelun jälkeen asiat ovat jo paremmin. Mutta miten voidaan pienen ihmisen elämä näin pilata.

Hiukset kasvavat luojan kiitos pikkuhiljaa takaisin. Toivottavasti pysyvästi, puhjennut autoimmuunisairaus on armoton. Aamuisin ei mene puolta tuntia kun yrittää taiteilla ponnarilla kaljuja länttejä piiloon. Lapsi on saanut kavereita ja harrastuksia. Hevoset ovat hänen intohimonsa. Kouluunkin mennään jo vapaaehtoisesti.

Mutta tämän ajan se vei, kaksi vuotta. Lapset ovat sopeutuvaisia… Juu, toiset ovat, toiset eivät.”

Nimim. Koulun aloitus = painajainen

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 44 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Muuttoja5 Peruuta vastaus

44 vastausta artikkeliin “Koulun aloituksesta tuli painajainen…”

  • Äityli sanoo:

    Itse taistelin poikani luokanvaihdosta. Kun rehtori pysyi järkkymättömänä, ilmoitin, ettei lapsi tule kouluun jos luokka on se suunniteltu, eikä rehtori suostu vaihtamaan luokkaa. Kaikki pojan kaverit pääsivät samalle luokalle ja poikani olisi ollut yksin täysin vieraiden keskellä. Rehtori suostui vaihtamaan luokkaa.
    Jos olisin aloittajan tilanteessa, en olisi antanut periksi. Jossain vaiheessa, ehkä jo lastensuojelun puuttuessa asiaan, lapsen etu olisi mennyt rehtorin typerän päätöksen edelle ja lapsi päässyt tuttuun kouluun.

  • Näin meillä.. sanoo:

    Meillä kävi näin myös. Ei kuitenkaan muutettu, kuulumme raja-alueeseen, josta voi heittää lapsia siihen kouluun missä sattuu olemaan tilaa. Meidän lapsi yli se ”ylimääräinen” joka heitettiin toiseen kouluun missä oli tilaa. Olimme tarkastaneet lähikoulut ja kaiken mahdollisen jo esikoisen kouluun menon yhteydessä. Tämä raja-alue tuli meille yllätyksenä eikä sitä missään ilmoitettu erikseen. Meidän lapseen tämä vaikutti paljon, mutta vaikutti myös useampaan eskarikaveriin, joiden kanssa olivat olleet kavereita jo päiväkodista asti, ja jotka luulivat pääsevänsä samalle luokalle lapsemme kanssa. Nämä päätökset eivät vaikuta vain siihen siirrettyyn lapseen, vaan myös useampaan. Ekaluokkalaiset eivät edes osaa pitää kaveriyhteyksiä yllä samalla tavalla kuin isommat lapset. Meillä aika on onneksi auttanut ja yläkouluun siirryttäessä ovat taas samassa koulussa kaikki. Jos sitten vielä löytävät yhteisen sävelen uudelleen.

  • Yksi äiti sanoo:

    Tämä riski olisi kannattanut harkita ennen muuttopäätöstä. Näin se vain menee, että koulualue määrää koulun ja on aina poikkeus, jos siitä pystytään joustamaan. Jos vanhan alueen koulu on täynnä, niin ei siinä rehtorikaan voi muuttua ylimääräiseksi oppilaspaikaksi, vaikka haluaisi. Tästä syystä emme itse pikkulapsiaikana edes harkinneet muuttamista toiselle alueella, koska emme halunneet lapsen joutuvan vaihtamaan koulua.

    Monessa muussa maassa asuntoa valittaessa perheelliset tutkivat ensin koulut ja vasta sitten valitsevat alueen, jolta etsivät asuntoa, jotta pääsevät haluamaansa kouluun. Suomessa moni luottaa turhan sinisilmäisesti siihen, että koko yhteiskunta on tehty vain heidän henkilökohtaisia tarpeitaan varten. Unohtuu, että kouluissa on satoja muitakin oppilaita, joiden oikeuksia ja etuja on myös valvottava.

  • Eeva sanoo:

    Joskus hyvä asunto löytyy ”väärästä paikasta”. Vanhemmille voi olla yllätys, ettei lapsi voikaan mennä entiseen kouluun. Tai että perheen lapset ripotellaan eri kouluihin. Meille olisi käynyt niin vuosia sitten mutta vein lapset joka päivä itse kouluun vaikka matka piteni. Oli silloin siihen mahdollisuus. Ei joustoa aina löydy rehtorilta eikä halua huomioida perheiden toiveita vaikka luulisi heidän ajavan lasten asiaa.

  • Muuttoja5 sanoo:

    Kyllä me ollaan jokainen muutto mietitty tarkkaan huomioiden lasten ikä ja koulualueet. Ollaan oltu kouluun ajoissa yhteydessä ja kysytty päästäänkö ja jos vastaus on kieltävä niin ei olla muutettu. Toisille lapsille sopeutuminen on helpompaa ja siksi ollaan välillä uskallettu olla huolettomampia. Joskus ollaan tehty arviointivirheitä ja sillon eteen onkin tullut uusi muutto. Muuttaminen on paljon helpompaa kuin katsoa vierestä oman lapsen surua vuositolkulla. Nittä vaikeuksia kun tulee eteen siitä huolimatta vaikka me aikuiset yritämme suunnitella asiat parhain päin.

  • Surullinen sanoo:

    Todella surullista luettavaa 😥 Koulualueet on määritelty ja ne tulee ottaa huomioon muuttoa suunnitellessa. Näin se vaan on.

  • huhhuh sanoo:

    Kaikkien toiveita ei voi kuunnella, kouluissa on vain rajallinen määrä tilaa. Olisi erittäin epätasa-arvoista jos toisessa kunnan koulussa olisi uhdellä luokalla 15 ekaluokkalaista ja toisella 25, kun koulupiirijaon mukaan molemmissa luokissa pitäisi olla 20 oppilasta. Tässä taas katsotaan vain omaa napaa, ei suurta kokonaisuutta. Ei myöskään voi perustella poikkeamaa yhden kohdalla vaan kaikkia on kohdeltava tasa-arvoisesti.

  • Huono ratkaisu sanoo:

    Kylläpä tekivät huonon ratkaisun, todella ikävä kuulla. En tiedä minkälaisia tunteettomia taulapäitä virkamiehet ovat kun empatiaa ei ole tuon vertaa. Järjestelemällä ja vaivaa näkemällä asioita voidaan organisoida niin, ettei kenenkään koulunaloituksesta tule kohtuuttoman stressaavaa. Kalliiksi yhteiskunnalle tulee myös se, että lapsi alkaa syrjäytyä tai sairastuu stressin takia.
    Kaikkea hyvää jatkossa koko perheelle 🧡

    • Ope sanoo:

      Ei se virkamiesten tai rehtorin vika ole jos joku muuttaa toiselle koulualueelle. Vanhemmat itse tässä ovat tehneet huonon ratkaisun. Muutto on aina riski lapselle, etenkin jos lapsi on herkkä.

  • Vastuutonta toimintaa sanoo:

    Ihan järkyttävää toimintaa vanhemmilta, ovat itse aiheuttaneet tämän tuskan lapselleen muuttamalla toiselle koulualueelle. Kyllä käy sääliksi lasta. Toivottavasti joku muu vanhempi tästä ottaa opikseen ja toinen lapsi säästyy tällaiselta tuskalta. Me on valittu koti niin että lapsilla on kävelymatkan päässä koulu eikä muuteta pois ennenkuin lapset on peuskoulun käyneet.

    • Sadismi kukkii sanoo:

      Pitääkö lyödä lyötyä vai olisiko kommentin voinut pitää oman pään sisällä? Todella järkyttävää toimintaa sinulta.

      • Mielipide sanoo:

        Minä ainakin olen samaa mieltä vastuutonta toimintaa kirjoittajan kanssa. Ihminen on kyllä vapaa tekemään valintoja, mutta ensin kannattaisi hetkeksi pysähtyä miettimään millaisia seurauksia omilla valinnoilla on.

  • Nimetön sanoo:

    Tämäkin on asia jota kannattaa muuttaessaan pohtia valmiiksi.

  • Äityli 75 sanoo:

    Mun poika odotti koulua kovasti. Omat kaverit oli samassa koulussa ja paras kaverikin tuli samalle luokalle. Kävi kuitenkin niin, että opettajan mielestä pojat pelleilivät liikaa keskenään ja heidät erotettiin. Mun poika sai lähteä sopeutuvampana ja toinen sai jäädä tuttuun luokkaan. Eli toista rankaistiin ja toista ei, näin lapsi koki asian. Uusi luokka oli inhokkiopettajan alaisuudessa ja lopputulema oli, että poika alkoi vihata koulua ja kaikkea. Mahaan sattui ja päähän ja illat itketti. Viha oli molemminpuolista. Aina oli opettajalla jotain sanomista. Mitä enemmän lapsi oireili sitä enemmän ruuvia kiristettiin. Lapsessa oli mukamas vaikka mitä vikoja ja lopulta opettaja ehdotti jos lapsi lääkittäisi koulupäivän ajaksi. Päätin ottaa lapsen pois koulusta kokonaan kotiopetukseen ja se on ollut elämäni paras päätös. Ei oireile poika enää eikä todellakaan tarvitse mitään lääkkeitä. Saa olla nyt rauhassa, eikä tarvitse muuttua kenenkään mielen mukaan. Oli lähellä, että pienen ihmisen alun itsetunto olisi nitistetty kokonaan kolmessa vuodessa. Että kyllä aikuiset ja ammattilaiset tekevät huonoja päätöksiä, jotka todella voivat pilata lapsen elämän. Olen pahoillani, että teille kävi noin. Onneksi lopputulos kuitenkin kääntyi parempaan.

    • Tsajaja sanoo:

      Tuskin tuo toiseen luokkaan siirtäminen tapahtui ihan yhtäkkiä ja yhdestä pelleilystä. Miksi et opettanut lapsellesi, että tuntien aikana ei pelleillä vaan ollaan siivosti ja hiljaa? Muistan omalta kouluajaltani sen, että luokassa muutama poika pelleili ja metelöi tunneilla jatkuvasti, eikä asiaan puututtu. Edes kotona ei viitsitty opettaa niinkin yksinkertaista asiaa, kuin että muille oppilaille pitää antaa opiskelurauha ja opettajlle työrauha. Teimme jopa rehtorille adressin että nuo pojat saataisiin luokasta pois, että opettajan ja muiden oppilaiden rauha säilyisi ja opettaja saisi tehdä työnsä ja muut oppilaat kuunnella tuntia ja oppiakin jotain. Olisin ollut ikuisesti kiitollinen, jos meidänkin luokasta olisi ne keskenään pelleilevät, metelöivät ja häiritsevät pojat hajautettu eri luokkiin etteivät olisi enää meidän tunneilla häirinneet.

      Eli minun mielestäni poikasi opettaja teki oikein, kun laittoi keskenään pelleilevät lapset eri luokkiin. Ainakin hänellä säilyi työrauha ja muilla luokkalaisilla oppimisrauha.

      • Koululle kiitollinen sanoo:

        Meillä on sekä vilkkaita, että rauhallisia lapsia. On lapsia, joiden on vaikeampaa keskittyä kuin toisten. Ei kotikasvatuksella aina ole vaikutusta lapsen käyttäytymiseen koulussa. Meidän kuopuksen on vaikeaa rauhoittua isossa lapsiporukassa. Hän on häiriöaltis ja muiden lasten levottomuus myös tarttuu häneen välittömästi. Hänen aistinsa ovat terävät ja hän havainnoi ympäristöään tarkasti. Hänellä on ns. jatkuvasti tutka päällä.

        Olemme todella hyvällä yhteistyöllä koulun kanssa saaneet tilannetta rauhoitettua. Taitava opettaja on tehnyt koulussa valtavan jumpan, samoin me kotona.

        Jos tätä lasta olisi lähdetty pompottelemaan ja siirtelemään, hän ei olisi selvinnyt alakoulusta näin hienosti. Siirtelemisen sijaan häntä tuettiin, kannustettiin ja rohkaistiin koulussa ja hänen positiivisia puoliaan pyrittiin aktiivisesti nostamaan esiin.

        Poika on edelleen häiriöaltis. Edelleen hänen on vaikeaa keskittyä levottomassa ympäristössä. Mutta hän selviytyi alakoulusta yli yhdeksän keskiarvolla ja tämä on puhtaasti sen ansiota, että opettaja auttoi häntä kasvamaan!

      • poikienpuolesta sanoo:

        Aina löytyy näitä tätejä, joiden mielestä niille pojille pitää vaan ”opettaa kotona, että ollaan siivosti”. Eihän se nyt niin mene, lapset ovat hyvin erilaisia ja siinä, missä yhden lapsen saa istumaan hiljaa, toiselle se ei ole ihan niin yksinkertaista. Muistan omienkin kouluvuosien aikana, kuinka juuri nämä ”pitää osata olla siivosti!” tädit olivat niitä, jotka ärsyttivät poikia kaikkein eniten ja joilla oli kaikkein vähiten mitään auktoriteettia. Sitten oli niitä opettajia, joita ne villeimätkin pojat kunnnioittivat. Kyse ei suinkaan ollut kurista vaan siitä, että nämä opettajat ihan aidosti tutustuivat näihin poikiin, osasivat virittäytyä heidän ”tasolle” ja heidän maailmaan. Heidän tunneilla oli aina rauhallista. Tämä vaatii nimenomaan opettajilta taitoja eikä siihen kotona voi aina vaikuttaa. Tekstistäsi paistaa niin pahasti se halveksunta, mitä juuri nämä vähänkin vilkkaammat pojat saavat osakseen, sitä poikien maailmaa ei pidetä oikein minkään arvoisena. Monesti kyseessä on aidosti älykkäät lapset, joille koulu on tylsää ja hidastempoista. Sitäpaitsi, aina kaikilla luokilla on häiriöitä, meillä oli taatusti aikanamme huomattavasti enemmän ja pahempaa kuin nykyään ja kaikesta huolimatta opiskelu onnistui ihan hyvin.

    • Arvostan sanoo:

      Hieno ratkaisu ottaa kotiopetukseen sen sijaan, että jättää innokkaan pienen väkisin taipumaan, taantumaan ja turtumaan sellaiseen ympäristöön, mikä ahdistaa nurkkaan ja sammuttaa sen elämänilon, mikä tulevaisuudessa hyvinkin voi erottaa muista edukseen ja olla se mikä kantaa eteenpäin kun on hankalaa. Monet jättää väkisin päiväkotiin tai kouluun, vaikka sen selvästi näkisi ja tuntisi, että on väärin jatkaa sillä tiellä.

  • Nimetön sanoo:

    Jouduin 6-vuotiaana ihan uuteen kouluun, kun muutimme uuteen paikkaan. Minua kiusattiin, parhaani mukaan pistin hanttiin. 9- vuotiaana koulupiiri vaihtui, kun kotini lähelle tuli uusi koulu. Vuoden päästä oppikouluun noin 3 km päähän entisestä. Siitä yliopistoon. – Kukaan ei kysynyt, miltä tuntuu, kaikkeen piti sopeutua. Nyt 65 v. ja eläkkeellä. Monta asuinpaikkaa, paikkakuntaa ja puolisoa myöhemmin.

  • Räpätäti sanoo:

    Kaikki suomen peruskoulut eivät todellakaan ole todella hyviä. Mutta koulualueiden rajat ovat todella keinotekoisia. Ja ne rajat ovat todellakin sen tähden, että vanhemmat eivät laittaisi lapsiaan niihin parempiin kouluihin, koska kouluissa on eroja. Itse en muuttanut uuden puolisoni kanssa saman katon alle, koska lapseni olisi joutunut vaihtamaan koulua. Se että eskarilaisesta asti on käynyt samaa koulua, samojen kavereiden kanssa, ei merkitse mitään. No pari vuotta vielä ja sitten on peruskoulu kahlattu läpi ja saa sen ajan käydä koulua kamujensa kanssa.